Perjantain pullat ja mullat

Chilit ja paprikat puskivat jo oikeita lehtiä sirkkojensa lomasta, joten kodinhoitohuoneessa alkoi multashow 2014. Ihan pätevältä tuo Kekkilän viljelyseos vaikuttaa, mikä on tietysti hyvä, kun sitä on vajaat 200 l autotallissa odottamassa... Kun halvalla sai.

Taimet pääsivät omiin privaattipotteihinsa odottamaan huhtikuuta, jolloin ne siirretään isompiin potteihin ja toivottavasti siitä pian myös päivähoitoon kasvihuoneeseen.


Keittiön tasot ovat vielä suurimmaksi osaksi ruuanlaittokunnossa, mutta ei siihen enää kauan mene, kun raahataan varastosta hyllykkö tönöttämään keskelle keittiön pöytää, jotta saadaan kaikki taimet mahtumaan. Parin viikon päästähän täytyy laittaa kirsikkatomaatit kylvöön, ja siinä vaiheessa tavistomaatit on varmaan jo niin isoja, että kaipaavat privaattipotteja nekin.

Mullittelun lomassa laitoin maailman parasta pullaa tulemaan. Juu, muistin ensin sutia mullat pois kynsien alta. Ei yhtään hullumpi päätös ihanan lämpimälle ja vähälumiselle helmikuulle.

Mitä sulla on noissa pusseissa?

San Marzanoa jo kolmannetta vuotta kylväessä mietin montako vuotta 1 Seeds of Italyn siemenpussi oikein kestääkään. Pussit on isoja ja niissä on tolkuton määrä siemeniä tällaiselle pienviljelijälle. Siementen itämiskyky tuskin riittää siihen asti, että viljelijä on saanut pussin pohjan häämöttämään. Ja isot siemenpussit tietysti vaikuttaa myös toimituskuluihin, jotka Seeds of Italyllä on hurjat.

Toinen ääripää tuli Nelsonin Espeletten kanssa: kallis pussi (Kauppilassa yli 4 euroa) ja 8 siementä :-0 Kyllä harmittaa, jos niistä yksikin jää itämättä (ja siltä näyttää, että jää, grrrr).

Siementen hintoja on todella hankala verrata, kun aina ei kappalemäärää tai edes painoa kerrota. Tosin mitäpä sillä painotiedollakaan tekee - sen verran olen matemaattisesti vähälahjainen, että en osaa arvioida kuinka moneksi kasvukaudeksi riittää 0,5 g kyssäkaalin siemeniä.

Vielä onneksi saa tämän harrastuksen kanssa höperehtiä miten vain, eikä tarvitse jokaista puutarhaan turattua euroa laskea, mutta sitten kun tarkemman euron aika koittaa, niin kyllä harmaantuu tukka edullisinta hintaa pähkäillessä. Välttääköhän sillä dementian?

Ei mikään puolinelson

Ohimennen nappasin puutarhaliikkeestä mukaani Nelson gardenin mainoslehtisen ja pläräsin sitä viikonloppuna. Silmiin osui Espelette-chili, jota kuulemma useimmiten käytetään savustettuna ja jolle on ihan omat festaritkin Ranskassa. Aikaa sitten olen siitä lukenut, varmaankin Glorian ruoka & viinistä, ja nyt kun sitä näytti olevan saatavilla, jäi ajatus muhimaan.

Taittoydinhernettäkin, tuota käsittämätöntä kummajaista, joka syödään palkoineen päivineen, Nelson väitti tarjoavansa, ja anista! Kurpitsa Gleisdorfer ölkurbis jäi myös mieleen vihreine siemenineen, jotka kuulemma ovat hyviä ja sopivat napostelun lisäksi öljyntuotantoon. Ja oli siellä kukkiakin: ihanaa, tummanpunaista harjaneilikkaa ja pronssinväristä kehäkukkaa.

Mutta siis enhän minä enempiä siemeniä tarvi, kun edellisiäkin on miljoona jäljellä.

En siis tarvi.

Siinä sitten Kauppilan perunatilausta tehdessä tsekkasin myös niiden siemenosaston, ja Espeletteä siellä näkyi olevan, mutta ei Gleisdorferia, joka oli alkanut kiinnostaa erittäin kovasti. Muina naisina googletin Gleisdorferin ja päädyin siemenkauppa.comiin, jossa näkyi olevan kaikki Nelsonit, mitä halusin, ja vieläpä halvemmalla kuin Kauppilassa. Oho.

Oli siellä Hooligan-kurpitsaakin, jota olen jo pari vuotta himoinnut ja kerran Thompson & Morganilta tilannutkin, tosin se oli just päässyt niiltä loppumaan. Tarjolla oli myös sitruunakorianteria! Kun kerran on olemassa ruokapornoa (Hannelen suolakaramellikastike on tästä hyvä esimerkki), niin väitän, että sitruunakorianteri (ja limebasilika) menevät jo puutarhapornon puolelle. Eikä kukaan ollut ikinä maininnut, että tällainen siemenkauppa.com on olemassa :-0

Tilaushan siitä sitten pääsi. Jo seuraavana päivänä siemenet oli postitettu ja sitä seuraavana itellalaatikossa! Eikä siinä vielä kaikki: puutarhaguruni oli lähettänyt huikean hienoa Chocolate-sormustinkukkaa!

Tiedän siis, mitä teen tänä Valentine's dayna: suukotan Luigia ja kylvän Espeletteä. Hyvä päivä siihen.

Tavistomaatit kylvöön

Aikeissa oli odottaa kuun puoliväliin, ennen kuin kylvän tavistomaatit, mutta jotenkin se 200 litran taimimullan kutsu autotallista oli niin kova, että hölväsin kasvatushärpäkkeen täyteen multaa ja laitoin tomaatit itämään (kirsikkatomaatit kylvetään vasta reilusti maaliskuun puolella, suom. huom.). Tuo mullan päällä oleva pipura on vermikuliittia.

Cuore di buea ja San Marzanoa on siemenpussukoissa vielä niin runsaasti, että niitä kylvän seuraavat 10 vuotta, ellei niiden itämiskyky lopu sitä ennen. Super marmande oli viime vuonna tosi satoisa ja ehti hyvin kypsyä, joten sitä kylvin reilusti. Gardener's delight on joskus tullut Kitchen gardenin kylkiäisenä; tuskin sitä muuten kasvattaisin, sillä se ei ole kovin satoisa, eikä makukaan päätä huimaa. Mutta eihän sitä käyttämättäkään voinut jättää.


Pakastin yhä pullistelee viime vuoden tomaattikastikkeista. Onneksi kastikkeet onnistuivat pysymään melko neutraaleina, eivätkä tulleet liian makeiksi tai hapokkaiksi. Niitä on ollut helppo käyttää pizzan päällä, pastakastikkeena ja keiton pohjana.

Koska satuin Nelson gardenin mainoslehdestä huomaamaan, että varsisellerit pitää kylvää helmi-maaliskuussa, ja kun tuonne kasvatushärpäkkeeseen jäi yksi tyhjä rivi, laitoin sellerin siemenet nauttimaan tomaattien seurasta. Ihanhan tässä jo melkein bolognese maistuu suussa.

Blinejä ja mateen mätiä

Vanhalla, hyvällä Strömsön ohjeella mentiin tämäkin blinikausi, joskin mädiksi saatiin ihan omin pikku kätösin peratun mateen mäti. Parasta mätiä, ehdottomasti (ja juu, käytettiin se pakastimen kautta).

1/3 pussukkaa kuivahiivaa
2,5 dl maitoa
1,5 dl tattarijauhoa
1 dl vehnäjauhoa
¾ dl jogurttia
1 munankeltuainen
1 tl suolaa
1 munanvalkuainen

Sotke munanvalkuaista lukuun ottamatta kaikki keskenään ja anna kohota reilut 30 min. Vaahdota valkuainen kovaksi, sekoita se varovasti taikinaan ja paista voissa.

Maalaiset kaupungissa: Hella & Huone

Juhlatanttu niskassa ja korut kimaltaen tuli lähdettyä juhlistamaan kevätfiilistä. Jotta fiilis olisi täydellinen, poikettiin ensin puutarhaliikkeessä hakemassa 200 l taimimultaa ja 3 l vermikuliittia (no kun mulla oli sinne 20 €:n etuseteli, joka oli menossa umpeen. Ja alkaahan tomaattien kylvö ihan just!). Luigi herrasmiehenä kantoi multasäkit autoon, jottei vaimon juhlalook multaantuisi.

Juhlapaikaksi valikoitui Hella & Huone, jossa häpeäksemme emme olleet aiemmin käyneetkään. Listalta valitsimme 7 ruokalajin kokonaisuuden ja aloimme nauttia. Keittiön tervehdyksen (savustettua turskan kieltä!) jälkeen saimme savoijinkaalista ja siitakkeista tehdyn kaalikääryleen, jota kyyditti kasvisliemi ja valkosipulipyre. Kaunis ja erittäin hieno kokonaisuus, ja viereen valittu pinot grigio sopi kaikkiin makuihin loistavasti.

Seuraava ruokalaji oli graavatusta siiasta tehty tartar, johon oli yhdistetty selleriä eri muodoissa. Erityisesti sellerisorbetti säväytti. Pakko kokeilla kotonakin! Tämän ruokalajin kaverina tarjottiin huikea valkkari, jonka rypäleestä en ollut ikinä kuullutkaan, enkä sitä näin ollen tietenkään enää muista. Tuoksu oli chardonnayn, mutta maku lähempänä sauvignonia. Mieletön viini!

Viimeinen alkuruoka oli naudan kielestä tehty pyttis, jossa oli ihana perunagnocchi ja mahtava maustekurkkuvaahto. Lasiin valittu, todella keveä mutta hapokas pinot noir oli jälleen kerran täydellinen.

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua taimenta, jonka kanssa lautasella oli maailman paras fenkoli, sekä pikkelöityä porkkanaa rakuuna-maitovaahdon kera. Eikä saksalainen riesling jäänyt mauissa yhtään jälkeen.

Toinen pääruoka oli hevosen nyhtöposkea, joka hajosi melkeinpä pelkän ajatuksen voimalla. Osa poskesta oli piilotettu friteerattuun nyyttiin, ja kaikki tämä lepäsi puikulamuussin päällä. Lisäksi tarjottiin ihania, paahdettuja palsternakkakuutioita ja mehevän pläskistä kylkipalaa. Viininä oli jännä katalonialainen Sumoll.

Väliruokana oli kuumaa brietä hunajan kera (+ vanhaa beaujolais'ta), ja jälkkäriksi otin huikean setin talvisia viinirypäleitä. Luigi maisteli viski- ja suklaajäätelöitä, joiden tarjoilukupissa oli juuri kärväytetty viskitynnyrin lastuja. Vau!

Hellaa & Huonetta voin suositella lämpimästi. Ruuat olivat kekseliäitä, mutta eivät menneet kikkailun puolelle, vaan maku oli keskipisteessä. Viinit olivat hienoja ja sopivat ruuille todella hyvin. Väitänpä, että Hellan & Huoneen sommelier on Tampereen paras.

Viiniannokset olivat minipieniä, mikä toisaalta oli hyvä, sillä ruokailun päätteeksi on kurja olla ihan sloshed. Mutta se vähän hymyilytti, kun maistelulasillisia pyytänyt autoilija sai useimmiten isommat lasilliset kuin sen janoinen vaimo. No, vaimon kurkkuun ne suurimmaksi osaksi kuitenkin päätyivät.

Satokausi avattu!

Ilmasipulia pukkaa! Kauppilan kevätkuvasto tuli! Kasvihuoneessa tuoksuu kevät!

Joo, tiedän, että kamala takatalvi (tai siis talvi ylipäätään) on tulossa, ja varmaan juhannuksenakin vielä istutaan pipot päässä puutarhakeinussa, mutta onhan tämä hienoa, kun helmikuussa saa omasta pihasta nyhdettyä ruokaa, ja eilen istuttiin (pipot päässä) kesäkeittiössä taimenta savustamassa. Aurinkokin melkein paistoi ja chablis oli kylmää.

Joskus täytyy tehdä jussit

Kun linnut sirkuttaa, kasvihuoneen ovi aukeaa (jahka ensin oli raivoisasti hakannut ruuvimeisselillä jäätä sen ympäriltä), ja kesäkeittiöön raivataan polku kalan savustamista varten, voi yhtäkkiä iskeä iili saada juurruttaa. Ja jos ei sisätiloissa multaa ole, täytyy hakea kuokka ja ruveta takomaan jäisestä multasäkistä kimpaleita irti.

Onnistui! Nyt on kesän kukka-asetelmia varten juurtumassa firman neukkarissa olleesta kukasta pihistetty pätkä sekä kirjomurattia, joka pari viikkoa sitten muutti meidän kylppäriin Plantagenista. Enää tarvitaan vain aurinkoa ja n. 20 astetta enempi lämpöä.