sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulun 2015 kinkku

Tolvilan kartanon myymälä oli sopivasti näin joulun alla auki, joten pääsimme hamstraamaan joulupöytään lähiluomukaritsaa (kai 40 minuutin ajomatka lasketaan vielä lähiksi?). Ensimmäisenä tosin huomio kiinnittyi Mantereen tilan palvattuun luomukukkoon, joten sellainen lensi ostoskorin pohjalle.

Karitsan osalta ostimme melkein kaikkea, mitä oli tarjolla: niskakiekkoa, kyljyksiä, makkaraa, maksaa, sisäpaistia, ulkopaistia, jauhelihaa (josta chef aikoo tehdä kebabia)... Viime hetkellä nakkasin mukaan vielä paketillisen kieliä, joista lupasin loihtia jotain jännittävää jouluksi. Arto Rastas oli kuulemma tehnyt tilan jauhelihasta ja kielistä makkaraa Villa Hakkariin. Voisi kokeilla kotonakin!

Joulukinkun, eli 4 kpl karitsan potkia olin tilannut etukäteen. Visiona on tarjota ne joulumaustetun risoton kera.

Vaikka oman pihan marjoista tehtyä mehua on pakastin pullollaan, ostin vielä pänikällisen Terissaaren omena-porkkanamehua - luomua sekin. Todella hienoa, että Akaasta on muodostunut tällainen luomukeskus. Saisivat vain mainostaa itseään isommin, sillä nuo raaka-aineet ovat järjettömän hyviä. Tolvilan luomukaritsa on vetänyt riman niin korkealle lihan suhteen, että siitä on vaikea panna paremmaksi. Ei voi enää edes kuvitella syövänsä markettilihaa.

Kotiin päin ajaessa suunniteltiin tekevämme pihvit sisäpaistista ja kyytipojaksi granaattiomenalla ja rusinoilla maustettua kuskusta. Kotona  ihmettelimme hiljaisuutta. Sitten tajuttiin: sähköt on pois. Muutama tunti siinä ihmeteltiin, kunnes päätettiin heittää sisäpaisti grilliin. Toki sillä sekunnilla sähköt palasivat, mutta grilli-idea houkutti. Siinä sitten istuimme toppavaatteissa kesäkeittiössä kaikki 4 ja tuoksutimme grilliaromeja.

Ruuan jälkeen riivin palvikukon ja keitin roippeista liemen. Mielettömän hienoa tehdä omat liemet, kun raaka-aineet on näin luksuksellisia.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kasvihuone 3.0: tauko

Tänä viikonloppuna piti kasata uuden kasvihuoneen runko. Sattuneesta syystä ei kasattu. Sen sijaan olen viihdyttänyt itseäni harjaamalla puita ja pensaita. Kahdesti. Ensi kesä tulee olemaan ihan erinäköinen tällä tontilla, sillä joudumme kaatamaan puita ja saksimaan pensaita, jotka nyt kenottavat enemmän tai vielä tosi paljon enemmän. Tyrni jo kaatui pitkin pituuttaan; muut kärsivät lähinnä oksavaurioita.

Aamulenkille ei uskallettu lähteä, sillä sähkölangat tien vieressä ovat iloisesti notkollaan koivujen painosta. Joidenkin koivujen latvat ovat taipuneet maahan saakka - ja siellä välissä luikertelee sähkölanka. Ei kiva. Naapurien pihoilla on isojakin puita katkennut. Pahiten kärsivät risuiset puut, kuten koivu ja terijoensalava.

Kaatuu, kaatuu tai ainakin kenottaa
Mahtavatko tuosta ikinä enää suoristua
Maailmasta lähti värit
Mutta hei, meillä on sähköt! Tosin räpsivät sellaiset, mutta on kuitenkin!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kasvihuone 3.0: sisustusta

Ihan vielä ei voi kirmata Ikeaan ostamaan kasvariin sisuskaluja (tuonne tarvii esikasvatushyllykön, yrttihyllykön, pari tuolia ja pöydän, jonka ääressä nauttia teetä myyrän ja punarinnan kanssa), mutta sen verran jo sisustettiin, että nostettiin tuo järeä, ydintuhonkin kestävä mullipöytä (hämäläisten erittäin ärsyttävä tapa kaksoiskonsonantittaa: pelti = pelli, lampi = lammi, aaaarghhh. Mullipöytä on siis multaamista, eli potitusta varten.) kasvihuoneen sisälle, koska sen taiteileminen kasvarin ovesta olisi ollut hankalampaa.

Olisi toki ollut kiva maalata pöytä ensiksi, jotta uudessa kasvihuoneessa kaikki olisi hienoa ja kiiltävää, mutta sää on aivan liian kostea ja kylmä moiselle, ja joka tapauksessa pöytä olisi ollut yhtä multainen jo huhtikuussa. Toivottavasti ainakin.

Lattia saatiin laatoitettua, tosin pieni, kymmensenttinen raita menee nykertämiseksi, kun ei ainakaan pikagoogletuksella löytynyt siihen sopivaa laattaa. Urheasti raksavastaava lupasi testata perintötimanttilaikkaansa ylijääneisiin betonilaattoihin. Kuulostaa miehekkäältä rupeamalta.

Seuraavaksi täytyisi alkaa kasata varsinaista kasvaria. Töiden jälkeen sitä ei pysty enää tekemään, kun on aivan liian pimeää yrittää tehdä tarkkuustyötä ruuvien kanssa, joten homma jää viikonloppuun. Toisaalta, jos on kovin tuulista, ei voi kasvihuonetta puolitiehenkään jättää, koska sitten saadaan (taas) keräillä pleksejä naapurin tontilta. Voi siis olla, että kasvarin kokoaminen jää keväälle. Ehdoton deadline on 15.4.2016, koska silloin alkaa kaalien ja kurpitsojen esikasvatus.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Luomukalaa, kiitos

Marketti yllätti tarjoamalla niinkin tuoretta kuin edellisenä päivänä "pyydettyä", kasvatettua siikaa. Ostettiin 2 kpl, joista toinen savustettiin ja toinen paistettiin pannulla. Jestas, että oli pahaa! Millä lie rehulla nuo raukkaparat oli ruokittu, kun maku muistutti lähinnä vettynyttä kartonkia. Irvistellen ne syötiin ja todettiin, että näköjään pitää opetella pyyntipäivän lisäksi tsekkaamaan myös kalan alkuperä.

Kalastajan ammatti on rankka, mutta siltikin tuntuu käsittämättömältä, että tässä tuhansien järvien maassa myydään kasvatettua kalaa tai Norjasta, Ruotsista tai Virosta tuotua - kasvatettua - kalaa. Lähiluomukala olisi niin paljon parempaa ja luontoystävällisempää - ja kenties myös työllistävämpää.

Torstaisin meitä onneksi hemmotellaan, sillä joku ihana kangasalalainen kalastaja tuo paikalliseen kauppaan samana päivänä pyydettyä lähiluomukalaa. Viime viikon torstaina saatiin maukasta lähiluomukuhaa ja tällä viikolla lähiluomuahventa. Hienon makuisia ja raikkaita kaloja! Ahvenien kanssa tein vielä sauvajyväset ja keitin perkeistä liemen, kun pakastimessa alkaa taas olla tilaa. Näin hyvää raaka-ainetta ei henno hukata. Onneksi kyseinen kauppa tekee usein tyytyväisyyskyselyjä, ja joka kerta muistan ylistää heidän torstaista kalatarjontaansa.

Myös lihan alkuperän suhteen saa näköjään olla tarkkana. Stockmannin lihatiskillä oli kyltti, jossa mainostettiin kotimaista karitsaa, mutta paria pikku rämmälettä lukuun ottamatta kaikki karitsa olikin Uudesta-Seelannista. Juu, ei kiitos. Uusiseelantilainen bulkkilammas ei ole hyvää. Stockan hirvipaisti puolestaan oli ruotsalaista. Keskellä hirvestyskautta. Ei ollut meillä niin kova lihan tarve, että oltaisiin sitäkään ostettu.

Voisiko joku oppilaitos alkaa kouluttaa lähikalastajia ja lähimetsästäjiä?

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kasvihuone 3.0: pohja saavutettu

Lähes 3000 kg hiekkaa lapioitu ja 40 kappaletta 12-kiloisia harkkoja siirretty paikasta A paikkaan B ja C. Raksavastaava hakee kohta vielä 30 harkkoa lisää, ja Byggmaxin sedän pitäisi tänään tuoda pihalle toistasataa 9-kiloista betonilaattaa. Ei siis ole tarvetta käydä salilla.

Kun halvalla sai, tilasin kasvihuoneeseen metalliperustuksen, kun ajattelin sen helpottavan kasvarin kokoamista. Mutta mitä vielä! Tuommoinen notkuva turhake, jonka kokoamiseen turaantui viikko, kun paketista puuttui ruuvit. Preecon asiakaspalvelu oli kerrassaan loistavaa ja sain ruuvit mutinoitta ja yllättävän nopeasti (no, ne tulivatkin Saksasta ja kuriirin kautta, eikä Postin...). Onpahan tuo kehikko nyt hyvänä muottina harkkoperustukselle.

Harkkoja tulee pari kerrosta ja niiden päälle vielä tuo metallihärpäke. Uusi kasvari on aiempaa huomattavasti matalampi seinäkorkeudeltaan, joten ihan maanpintaan sitä ei voi laittaa, kun sitten ei puutarhuri mahdu sisälle. Eikä tomaatit.

Aiemmassa kasvarissa oli hiekkalattia, mutta nyt saan laattalattian. Mietittiin myös pohjan valamista, mutta savimaa ja routa olisivat sen varmasti pistäneet säpäleiksi. Kaikkinensa perustukset tulevat kalliimmaksi kuin itse kasvihuone, mutta kasvihuone oli niin törkeän halpa, ettei kukkaron pohja ihan vielä häämötä.

Sunnuntaina katselin raksavastavaa, joka niin ahkerasti mittaili harkkoja, ja ajattelin, että awww, siinä se kokoaa vaimon 50-vuotislahjaa... Kunnes tajusin että vaimo = minä. Viiskymppisiin on tosin vielä moooonta vuotta - hämäläisen miehen kanssa on aloitettava puuhat ajoissa.