Remontoiva ruohosipuli ja muita kummallisuuksia

Someallergikon on jälleen kerran myönnettävä, että kyllä sitä Instagramia kannattaa silloin tällöin vilkuilla. Heidi Haapalahti nimittäin vinkkasi, että kukkiva ruohosipuli kannattaa leikata alas, niin se kasvattaa uusia piippoja syötäväksi. Toista kymmentä kesää on mennyt siihen, että ruohosipulia syödään vain siihen asti, kun se alkaa kukkia, koska kukkivat varret ovat puisia ja mauttomia. Nyt pystytään pidentämään ruohosipulin satokautta.

Ja se onkin melkein ainoa hyvä uutinen kasvimaalla. Kylmyys ja kuivuus eivät ole kasveja viehättäneet, ja niinpä sato jää kovin pieneksi. Heinäkuun alun koleus ja pilvisyys vei kypsyvistä vihanneksista maun; jopa iso ja mehevä fenkoli oli silkkaa selluloosaa. Viime aikoina sentään on aurinko sen verran näyttäytynyt, että Sungoldkin alkoi taas maistua omalta itseltään.

Henkilön sadonkorjuuloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä satoa on joutunut jo nyt korjaamaan kiivaasti. Valkosipulit olivat kuivuuden takia taas halkeamispisteessä, joten ne nypättiin ylös. Herneet ovat kellastuneet sen verran, että niistä ei enempää satoa tule, ja osa perunoiden varsista lakoontui jo viikko sitten, joten perunat menevät esikeittoon ja pakastimeen vielä tällä viikolla.

Kurpitsasadosta on turha haaveilla, vaikka mielessä niin siinsi pääsy maistamaan Musquée en Provencea. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta pölyttäjiä ei näy. Yksi keskinkertainen Rolet ja yksi rupuinen Potimarron taitavat olla tämän kesän saalis sillä rintamalla. Härkäpavutkin kukkivat komeasti, mutta pölyttäjien puutteessa sato jäi pariin kouralliseen. Makua niissä kylläkin oli.

Tomaatteja tulee vähänlaisesti, samoin kurkkuja. Chilit ja paprikat näyttävät isoilta ja satoisilta. Nyt vain odotetaan lämpöä ja aurinkoa, jotta ehditään saamaan ne kypsiksi.

Se niistä perunoista :-/

Ilmastonmuutos, viimeinkin!

Kaikki blogia jo vuodesta 2009 (tosin silloin nimellä Kasvakaa "#%!) fanittaneet tietävät, miten tämä tontti aiheutti aikojen alussa harmaita hiuksia. Kyseessä oli paljas savilätty, jota kurittivat tuulet ja pakkaset, eikä mikään kasvanut mihinkään suuntaan, kun suojaa ei ollut. Kasveja kuoli, eivätkä linnut viihtyneet lintulaudalla, kun eivät päässeet mihinkään turvaan eväitään nauttimaan. Varmuuden vuoksi hankin vain sellaisia kasveja, jotka menestyvät yhtä vyöhykettä pohjoisempana.

Meinattiin vaihtaa tontin nimi Arktikumiksi.

Tänä keväänä havahduin siihen, että katsura (kuvassa) oli talvehtinut latvaansa myöten, ja alppipaju kukki. Jopa viime kesänä hankitut ja kauriiden monen kertaan nurin potkimat rhodot olivat selvinneet talvesta. Viimeinkin kaikki se vuosien turaaminen tuottaa hedelmää, kun isoiksi kasvaneet puut ja pensaat ovat luoneet suojaisan mikroilmaston, jossa on toiveita kasvattaa ihan oikeita III-vyöhykkeen kasveja. Siihen persikkapuuhun tosin on vielä matkaa.

Eihän tämä tokikaan mitään auvoa ole, sillä nyt joutuu tosissaan opettelemaan pensaiden leikkaamista. Korkea ja tiheä aroniapuskaisto kasvattaa punarintojen lisäksi myös vankkaa hyttyspopulaatiota ja alkaa jo peittää aurinkoa kesäkeittiöstä. Latvian matala vyöryy karviaisten ja kasvihuoneen päälle, ja mysteeriangervo uhkaa jo ties kuinka monetta kesää peittää polun kompostille. Kiinanlaikkuköynnös on tukkinut pergolan kulkureitin, ja viinimarjat uppoavat rusokuusaman syleilyyn.

Koska keväisin on niin huumaantunut kasvukauden alkamisesta, ei silloin tule mieleenkään napata sekatöörejä ja ruveta runtelemaan kasveja. Niinpä ajoitan leikkuun syksylle, vaikka se sienitautien takia onkin riskaabelia. Oksakasa saa rauhassa muodostaa alapihalle talvehtimispaikan öttiäisille, ja keväällä se sitten haketetaan pihaa kaunistamaan ja kompostia kuohkeuttamaan. Karsea homma siinä kylläkin on.

Tänä syksynä täytyy kovalla kädellä muotoilla aronioita, jotta aurinko pääsee paistamaan kesäkeittiöön ja päärynäpuut saavat enemmän elintilaa. Purppuraheisiangervot ja jasmikkeet pistän mataliksi, kun ovat toissa talven jäljiltä edelleen ränsistyneitä. Lisäksi yritän havaita kaikki luumun ja kirsikan juurivesat. Onneksi luonnonmukaiset (= ylirehahtaneet ja rikkaruohoisat) puutarhat ovat nyt muodissa.

Mutta siis ensin eletään tämä kesä, joka kuulemma alkaa viikonloppuna.

H-I-D-A-S-T-A

Syyskylvöjen mahdollistama alkukesän satokausi on alkanut hiipua. Ehdin jo lyödä viherkiellon päälle, mutta kovin köyhäksi ruokavalio on sen myötä mennyt, sillä tarjolla on vain kourallinen perunoita ryyditettynä salaatinlehdillä, muutamalla pavulla ja parilla herneellä. Kuivuus ja sahaavat lämpötilat lienevät laittaneen satokauden säästöliekille, eikä alkukesän pölyttäjiäkään enää näy.

Kasvimaalla kesäkurpitsat ovat kukkineet jo viikkoja, mutta satoa eivät ole tehneet. Majailevat tosin sellaisessa paikassa, että ovat ehkä pölyttäjiltä piilossa. Perunoista Maris peer ja British queen kukkivat, mutta olemme maistelleet myös Annabelleä ja Amandinea. Ihan mukavan makuisia ovat kaikki olleet; ehkä Annabelle on tästä joukosta mauttomin. Pinaatti ja skeipit ovat päätyneet jo säilöntään, mutta herneet ovat vasta satokautensa alussa.

Kaikki kaalit kasvavat tooooodella hitaasti. Yksi kyssä on jo vähän mukuloitunut, mutta lehtiruusukaalit, broccolit ja Nero di Toscana ovat aivan alkutekijöissään. Kaalit viihtyvät viileässä, eikä tämä kesä ole kuumuudella niitä juurikaan kurittanut, mutta kuivuus ja järjetön määrä kaalikoita lienevät estäneen niiden kasvua.

Yllätykseksi meille on tänä vuonna tulossa pitkästä aikaa maissia. Therador-valkosipuli kuukahti jo alkumetreillä, joten siitä ei satoa tule, toisin kuin Alexandrasta. Punajuuri iti hyvin laikukkaasti, eikä ole kummemmin kasvanut.

Kurpitseriakaan ei vauhdilla päätä huimaa. Potimarronit ovat nyrkin kokoisia, mutta muut vasta kukkivat, jos sitäkään.

Kasvihuoneessa kaikki kukkii, ja tomaateissa ja osassa paprikoista on jo raakileita. Kurkut ovat yllättäneet sadottomuudellaan. Juhannuksen tienoilla saatiin 3 Iznikiä, sen jälkeen on ollut hiljaista lukuun ottamatta yhtä Heroicaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta eletään tzatzikilla. Täytynee ruveta pölyttämään kurkkuja itse.

Kesähän siis toki alkaa vasta 3.8., että eihän tässä vielä mikään kiiru ole. Ellei sitten kuolla nälkään sitä ennen.