Allit kiinteiksi

Viimeinkin ollaan siinä pisteessä, että kaupan vihannesosasto voidaan laittaa säppiin. Vielä juhannukseksi tankattiin kaupasta kurkkua ja tomaattia, kun en huomannut, että Iznik jo hedelmöi lehtiensä suojissa. Täytyy tänään tehdä kaupan kurkusta urakalla lisukkeita, jotta päästään nauttimaan omista kurkuista. Esikasvatetut salaatit ja kyssät tuottavat satoa. Tämän kauden kyssä, Delicacy white, on kyllä todella hyvän makuinen ja tekstuuriltaan mehevä. Kohta lautaselle pääsee myös kesäkurpitsa, joka tosin tekee omituisen pieniä hedelmiä. Lehtikaaltakin voi jo syödä. Sekä cavolo nero että kaunis Emerald ice ovat muhkean kokoiset, eikä niissä näy kaaliperhosen tai -koin toukkia.

Kirpat sitten löysivätkin tiensä kasvimaille, mutta onneksi ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät muut kaalit rauhaan. Täytyy ruveta kasvattamaan niille kiinankaalta joka vuosi hämäyskasviksi.

Juuri kun menin ottamaan kuvaa, kasvihuoneesta räpiköi ulos pikkuvarpunen :-D

Satokausi on siis käynnissä, ja kohta pääsee aloittamaan säilömisrumban, vaikka viimevuotista satoa on vielä hyvin pakastimissa. Lämpimän talven jäljiltä on pakastimet sulattamatta, joten ei millään haluaisi niihin vielä uutta satoa laittaa, mutta karhunlaukkapeston kohdalla teimme poikkeuksen, kun karhunlaukan lehdet alkoivat jo kellastua. Ai että siitä tulee ihanaa pestoa cashew-pähkinöiden kanssa.

Vaikka kesäkuu on ollut ihanan lämmin, on kuivuus ollut melkoinen riesa. Kaikki itää todella laikukkaasti, eikä pinaatti suostunut itämään lainkaan. Retiisit ja korianteri innostuivat vain kukkimaan, eikä tuottamaan satoa. Parempi puolisko osti kasvimaille tehokkaan kastelulaitteen, mutta kurpitsat ja kesäkukkaset täytyy kastella käsin. Koko ajan saa olla täyttämässä ja kantamassa kastelukannuja, etenkin kun joku pöhkö kylvi kesäkukkaruukut niin täyteen kukkasia, että ne imaisevat veden sekunnissa. Jotta Kangasalan vesilaitos ei ihan miljoonavoittoja ala tahkoa, olen ottanut myös tavaksi tyhjentää koirien vesikupin, teenkeittoveden ja sous vide -veden jämät sadevesitynnyriin ja käyttää ne sieltä kukkien kasteluun.

Eilen pyörälenkillä Orivedellä kauhisteltiin rutikuivia, halkeilevia peltoja, joihin selvästi oli jotain kylvetty, mutta ei niissä mitään kasvanut. Väkisinkin tuli mieleen, mikä mahtaa olla tämän ja ensi vuoden ruokatilanne, kun sekä korona että kuivuus vaikuttavat viljelyyn - ensiksi mainittu jopa koko maapallolla. (Oli kiva tulla rankalta pyörälenkiltä kotiin, kun mummokoira oli kakannut matolle ja sitten kävellyt useaan otteeseen pökäleiden päältä ja kakkaisilla tassuilla tassutellut pitkin vastapestyjä mattoja >:-/ Raikastavan rosén sijaan käteen päätyi rätti.)

Kuvan bambi ei liity kakkakatastrofiin

Sisäpiiritietoa

Instagramissa marmatin, kun ei Pirkanmaalta löydy yhtä hulppeaa yrtinostopaikkaa kuin Liedon kukka ja puutarha (on siellä upea kukkavalikoimakin). Taas tuli yksi syy fanittaa Liedon kukkaa ja puutarhaa: he ystävällisesti kertoivat, että Lempäälässä heidän asiakkaitaan ovat Nurmen puutarha (joka lienee Ojanperän puutarha), Taiminen ja Jokila. Täytyy viimeistään kesälomalla suunnata noille puutarhoille ihmettelemään. Ojanperällä on näköjään verkkokauppakin ja sieltä saisi kuolemattomuuden yrttiä ja ananassalviaa. Hmm... Ennustan mopon lähtevän käsistä.

Kasvimaalla alkaa olla jo vipinää, tosin lautaselle päätyy toistaiseksi vain salaattia, ruohosipulia, karhunlaukkaa ja yrttejä. Tuosta isosta lipstikkapuskasta voisi tehdä lounaaksi lipstikka-sinihomejuustokeittoa (sipulia, lipstikkaa, kasvislientä, kermaa, sinihomejuustoa).

Se, mikä tänä vuonna hämmästyttää kasvimaalla on kirppojen puute :-0 Normaalisti meillä on kirppoja järjettömät määrät, eikä rucolaa tai pak choita voi ajatellakaan kasvattavansa kasvimaalla, kun ne re'itetään jo sirkkalehtiasteella, eivätkä siitä enää kasva. Kerran yritin hämätä kirppoja istuttamalla lehtikaalta kesäkukkien joukkoon, mutta eivät ne siitä hämääntyneet lainkaan, vaan rei'ittivät kaalin niin, ettei siitä enää ruuaksi ollut.

Kaiholla muistelen yhtä kesää, jolloin meillä kasvoi suuret määrät pak choita, jota parempi puolisko wokkasi kesäkeittiössä - wokattu pak choi kun on parsan jälkeen suurinta herkkuani. Silloin ei kirpat olleet vielä löytäneet tietään meidän kasvimaille. Tänään silmät osuivat Tokmannilla pak choin siemenpussiin, joka lähti saman tien mukaan. Jospa viimeinkin saisi tuota ihanuutta kasvamaan taas.