Pottutasting 2020

Tänä vuonna kokeiltiin uutuusperunoita ja niiden uutuustuottajaa. Odoteltiin tovi, jotta perunat alkaisivat kukkia sen merkiksi, että mullan alla on mukuloita, vaan eivätpä nuo kukkineet lainkaan. Kellastuivat vain. Kasvilavat eivät tunnu olevan otollisia pottujen kasvattamiselle, kun tuppaavat kuivumaan liiaksi, mutta eipä täällä muutakaan mahdollisuutta ole, kun ei perunoita saa tiukkaan savimaahan edes istutettua.

Tänään koitti suuri pottutasting-hetki. Keitin kahdet mukulat joka lajikkeesta ja sitten istuttiin paremman puoliskon ja voipaketin kanssa ihmettelemään.

Baby Lou (kuvassa vasemmalla) oli raakana omituinen: kun sen leikkasi veitsellä kahtia, se suorastaan rasahti, eikä leikkautunut tasaisesti, toisin kuin kermaiset Apache (keskellä) ja Anya (oikealla). Keitettyinä Baby Lou ja Apache olivat hurjan keltaisia, Anya taas kalvakka.

Baby Loun piti olla salaattiperuna, mutta aika jauhoiselta se tuntui. Maku oli ihan OK, mutta ei mitenkään erikoinen. Ei jatkoon. Apachesta parempi puolisko sanoi heti, että tämä kannattaa paahtaa uunissa, mikä sen tarkoitus onkin. Makua löytyi mukavasti, mutta täytyy uunikokeilun jälkeen katsoa, pääseekö Apache jatkoon. Anya sen sijaan oli miellyttävä yllätys: kiinteän kermainen rakenne säilyi vielä keittämisen jälkeenkin ja maku tosiaan oli hasselnöt och kastanj. Oikein hyvä salaattiperuna, jota voi toistekin kasvattaa.

Edelleen pottumaailman kärkinelikko on Mayan Twilight, Pink fir apple, Asparges ja Epicure.

Vielä kylvetään

No olipas Bloggerin uusi ulkoasu sekava ja epäintuitiivinen. Täytyi suosiolla palata vanhaan, kun jopa kuvan lisääminen oli tehty hankalaksi.

Sadonkorjuulomaa on vielä viikko jäljellä, mutta eihän tämä ole yhtään lomalta tuntunut, kun elämään jäi yhden kääpiönaukserin mentävä aukko. Arkirutiinit menivät uusiksi astianpesukoneen täyttöä myöten, kun muonavahvuudesta on yksi poissa ja siten myös puolet koirankupeista. Yhden hihnan taktiikka lenkillä on kerrassaan omituinen, kun ei yhtään tiedä, mihin laittaa se toinen käsi. Voi, Kerttu, että me sua kaivataan! Kuuttatoista vuotta ei ihan helpolla pyyhkäistä sydämestä pois.

Sadonkorjuulomalla ei olla juurikaan sadonkorjattu, kun kasvimaat tuntuivat pitävän taukoa koko heinäkuun. Viinimarjat keitin mehuksi ja yhden ämpärillisen perunoita esikeitin pakastimeen, mutta muuta satoa odotellaan vielä. Nyt pavut vasta rehahtivat kunnolla kasvuun, vaikka ovat toukokuun alusta asti olleet kasvimaalla.

Instagramin puolella Nelson garden on ottanut hyvän taktiikan ja muistuttelee uusintakylvöistä. Pari viikkoa sitten kylvin pak choita ja retiisiä ja nyt kehotuksesta laitoin vielä uuden setin retiisiä, ja kun valkosipuleilta vapautui tilaa, kylvin tilalle rucolaa ja pinaattia. Jos lämpöä jatkuu syyskuulle, voi vielä hyvinkin saada niistä satoa. Ensi vuonna täytyisi muistaa rohkeammin esikasvattaa asioita kasvihuoneessa pitkin kesää - nytkin meinattiin jäädä ilman salaattia, kun salaatit alkoivat helteessä kukkia. Kirpat tuntuvat jo häipyneen, joten voisi esikasvattaa kasvimaalle muitakin kaalikasveja kuin kyssää. Edelleen haaveissa on muhkea pak choi -sato.

Tattikausi alkoi todella aikaisin tänä vuonna, mutta kovin ovat toukkaisia. Uintireissulla löydettiin 6 pientä ja napakkaa tattia ja alettiin jo haaveilla tattilasagnesta, mutta kotona paljastuivat kaikki aivan toukkaisiksi, joten mitään niistä ei päässyt ruokapöytään. Eilen samoiltiin pari tuntia ihanassa metsässä hienon erämaajärven tuntumassa kurkien huutoja kuunnellen, ja sieltä löytyi pari kiloa toukattomia tatteja - ja monta kiloa niitä toukkaisia.

Seuraavaksi odotellaan maissisatoa, joka onkin tänä vuonna hyvä, kun helle helli maissintaimia. Myös kurpitsat ovat tykänneet lämmöstä, ja jahka se joku ärsyttävä lintu lakkaa nokkimasta kurpitsan alkuja, ehkä saadaan maistettavaksi Musquée de Provence.