Tikulla silmään

 

Vuosi on yleensä päätetty menneitä muistelemalla, joskaan tätä vuotta ei ole mitenkään ylentävää muistella. Kevät oli kylmin 30 vuoteen, ja vielä toukokuun puolivälissäkin satoi lunta. Edellisvuoden syyskylvöistä ei tullut juuri mitään, kun koko talvi sahasi plussan ja pikkupakkasen väliä. Siemenet ehtivät itää ja heti perään jäätyä. Kasvihuoneesta hajosi satamiljoonaa pleksiä, joita korvattiin hiki hatussa ja näpit liimassa. Kesäkuu oli kuiva ja helteinen, joten ne vähäisetkin itäneet taimet kuivuivat kokoon. Ja sekuntia ennen kesälomaa piti viedä mummokoira viimeiselle matkalleen 16 yhteisen vuoden jälkeen. 

Lepakkoyskä sai kaikki päivät tuntumaan keskiviikolta ja hakemaan lohtua venyvän juustoisesta pizzasta ja punkusta ja laittamaan puhelimen pikavalintaan Pizzeria Kalimeron (sikahyvää kebabbia!) ja Pancho Villan (sikahyvää burgeria!) numerot. Needless to say, tämä harraste näkyy kiristävinä vaatteina.

Syksymmällä metsäkauris oppi käymään lounaalla kasvimaalla ja naapurin "#¤%%&!! kissa samassa paikassa kakalla.

Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin! Olemme toistaiseksi välttyneet lepakkoyskältä, tutustuimme hurmaavaan kurpitsalajikkeeseen, ja ihmiseltä loppui viimein käänteinen murrosikä, joten ihminen on sees ja aalloton. Paikallinen puutarha äityi myymään yrttejä (oliiviyrttiä!), ja omasta pihasta tuli kaikesta huolimatta satoa sen verran, että pakastimet pullistelevat perunaa, kurpitsaa, papua, paprikaa, hernettä, chiliä… Uimassa käytiin monta kertaa syyskuun lopulle asti. Tatteja ja sikurirouskuja kannettiin metsästä kilokaupalla. Lintulaudalla käy taas melkoinen kuhina, kun koko kylän linnut käyvät täällä syömässä, ja hei, mehän tehtiin the bongaus, mikä tahdottiinkin, eli nähtiin jalohaikaroita. Harmaahaikara viipyi näillä hoodeilla joulukuun puoliväliin asti.

Ensi vuodelle toivotan kaikille meille kulkutautivastaisille, Bill Gatesia ja 5G:tä pelkäämättömille tehokasta rokotetta, lämmintä kevättä, kuumaa kesää, runsasta satoa ja hyviä uimavesiä.

Oops, jag gjorde det igen

 

Perunacurry oman pihan sadosta

Tapahtui niinä päivinä, että Larsvikeniltä tuli uutiskirje. Pahoittelivat brexitin vaikuttaneen heidän valikoimiinsa, mutta siitä huolimatta heillä olisi tarjolla 55 erilaista siemenperunalajiketta, jotka ovat nyt ennakkotilattavissa.

Pakkohan sitä oli mennä katsomaan, ja voi hyvä isä sentään, mikä valikoima heillä taas! Muutama vanha kamu, kuten Pink fir apple, Asparges ja Linzer delikatesse, tuli vastaan, mutta suurin osa oli ihan uusia tuttavuuksia. Iso googletussavotta oli siis edessä, jotta saa keväällä kasvimaalle ne parhaat lajikkeet.

Ensimmäisenä huomion kiinnitti Rocket, mutta googletus kertoi, että if you want a tasty spud, look elsewhere. And I do want a tasty spud, hence I looked elsewhere.

Itselle muistiin ensi vuodeksi, että nämä lajikkeet ovat kiinteitä ja boldatut erityisherkkuja: Valor, Campina, Venezia, Allians, Charlotte, Laura, Rosara, Maris Peer (tätä tosin meillä oli muutama vuosi sitten, mutta ei mitenkään sykähdyttänyt), Colleen, Early rose, Marabel (kasvatettiin vuonna 2017 ja blogimerkintöjen mukaan oli ihan OK), Lea, Pocahontas, Alouette, Vitabella, Jule, Belle de Fontaney. Lisäksi googletellessa silmään osui Gardener’s Worldin lista parhaista salaattiperunoista ja siellä mainittiin lisäksi Pink Duke of York, Ratte, Lady Christl ja Ulster classic.

Viime vuoden lajikkeiden, Baby Lou, Anya ja Apache, piti olla kiinteitä salaattipottuja, mutta niin vaan olivat jauhoisia. Koostumukseen varmasti vaikuttaa säätila sun muut kasvuolosuhteet, mutta jostain luin, että myös perunan keittämistavalla olisi vaikutus. Kun potut laittaa kylmään veteen, joku entsyymi aktivoitui/disabloitui (en muista kumpi), mikä johtaa kiinteämpään lopputulokseen kuin pottujen donkkaaminen kiehuvaan veteen. Täytyy kesällä testata, kun saa tuoretta perunaa. Kauppojen perunoihin meillä ei kosketa, kun ovat niin kamalia ei-uusina.

Viime vuonna tilasin myös istukassipulia Larsvikeniltä, ja niin tein tänäkin vuonna. Red sun -salottisipuli kuulemma verkligen gör succé i köket. Toivottavasti gör succé myös kasvimaalla, eikä houkuttele toukkia.

Menin vielä pläräämään Larsvikenin koko verkkokaupan. Sieltä saa parsan makuisia sipsejä! Karhunlaukalla maustettua rapsiöljyä! Iiris-kynttilänalusen!

Koska Larsvikenillä on jo förbeställning menossa, ja ihminenhän tarvii julklappar, laitoin tilauksen menemään. Ensi vuoden perunateema on italialais-ranskalainen, eli ostoskoriin valikoituivat Venezia, Alouette sekä Belle de Fontaney. Postituskuluineen hinnaksi tuli vaivaiset 299 kruunua, eli 29,17 €! Maaliskuussa, jos lumitilanne suo, menee juhannusperunaksi valittu yksilö ämpäriin ja kuplamuovin alle kasvariin kasvamaan. Oispa jo se!

Kasvivaloa ja punainen rakkaus

 

Alkuvuodesta 2020 parempi puolisko hankki esikasvatteille kasvivalon ja hyvin äkkiä tuli huomattua valtava ero taimissa: valon alla kasvaneiden taimien varret olivat tanakat, lehdet tummanvihreät ja juuristo muhkea. Kesällä 2019 ei yksikään chili kypsynyt ja tänäkin kesänä meni hilkulle. Sen vuoksi tänä syksynä päätin testata, josko esikasvatuksen voisi aloittaa reilusti etuajassa, koska nyt taimien hyvinvointi ei olisi ainakaan valonpuutteesta kiinni.

Normaalisti olen aloittanut chilien ja paprikoiden kanssa tammikuussa ja sitten odotellut kuukauden itääkö mikään, tehnyt mahdolliset uusintakylvöt ja saanut huhtikuussa kasvihuoneeseen päivähoitoon n. 10 cm:n korkuiset taimet. Nyt laitoin siemenet kasvuun lokakuun lopulla, kun olin varma, että itämiseen menee taas se kuukausi ja uusintakylvöjä täytyy kuitenkin tehdä. Arvioin, että taimet olisivat sirkkalehdellä joulukuun alussa, jolloin kylväisin uudelleen ne, mitkä eivät ole itäneet, ja ne puolestaan olisivat sirkkalehdellä tammikuun alussa.

Nämä peijakkaat itivätkin viikossa ja olivat marraskuun puolivälissä sirkkalehdillä, ja suurimmalla osalla on nyt jo oikeatkin lehdet. Isoimmat taimet olen joutunut siirtämään omiin purkkeihinsa. Ainoastaan paprika Baby red on jäänyt itämättä, joten sen kylvin uudestaan, mutta se tulikin siementilauksen kylkiäisenä, joten ei ole iso menetys, jos se ei idä lainkaan. Osa taimista on jo 5 cm:n korkuiset.

Nyt sitten jännätään, saanko pidettyä nämä hengissä sisätiloissa seuraavat 5 kk. Ehkä varmuuden vuoksi teen alkuvuodesta vielä kylvöjä, sillä ajattelin testata tällä kertaa myös taimien latvomista, jotta niistä tulisi matalammat ja tuuheammat.

Tähän aikaan vuodesta ruokapöytään eksyy kotimaisia juureksia, jotka ovat nyt ihanan halpoja. Lanttua tosin ei olla vielä ostettu, sillä se oli Kerttu-kääpiönaukserin erityisherkkua, ja kirpaisee ajatellakin, että tänä talvena ei ole lanttukerjääjä leikkuulaudan vieressä nakottamassa. Mutta punajuurta on syöty kilokaupalla ja taas rakastuttu punajuuren ja jeeran yhdistelmään. Punajuuresta ja hirvestä tehtiin mausteisia lindström-pullia, hummus pinkitettiin punajuurella (sopii nachojen kanssa todella hyvin) ja Hannelen punajuuri-cashew-jeeratahna on upea lisuke mille tahansa ja huippuhyvää juurileivän päällä. Firman pikkujouluissa Periscopessa punajuuren kylkeen tuli tyrniä ja rakuunaöljyä, kalakoftien kanssa chef teki Ottolenghin punajuurirelishiä, ja fantasiaosastolla valmistettiin lämmin salaatti paahdetusta punajuuresta, kanasta, lehtikaalista ja Saint Agurista.

Viikonloppuna tuli muuten todistettua, että Musquée de Provence on vallan syöntikelpoista, vaikka kuori jäikin pullonvihreäksi. Sisus oli muutamassa kohdassa vaaleaa ja kovaa, mutta suurin osa lohenpunaista, makeaa, tuoksuvaa ja mehukasta. Tänään onkin taas kurpitsacurrypäivä.