Voi makeuden määrää

 

Ennen vanhaan se oli suola. Ulkona syödessä alkoi tökkiä ruokaan hölvätyn suolan määrä ja yöllä piti herätä juomaan mukitolkulla vettä. Seuraavana päivänä kasvot olivat kauniin sileät. Sittemmin tuntuu suolan määrä ruuissa hiukan maltillistuneen. Mutta nykyään se on sokeri.

Pikkuhiljaa alettiin huomata miten karkeista ja suklaasta tuli entistäkin makeampia (kutsumme ilmiötä nimellä new and improved recipe). Sitten tuli makeat grillauskastikkeet, ja Farangin karamellipossu niin sanotusti räjäytti pankin. Sen jälkeen ei tunnu olevan enää mitään rajaa makeuden määrälle.

Ennen niin hyvät aasialaiset ruuat ovat muuttuneet järjettömän makeiksi sokerimössöiksi. Joku vuosi sitten eksyttiin Ratinan Kung Fu Pandaan, ja kumpikin sanoi ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että onpas kivasti makea. Toinenkin oli makea, samoin kolmas – kaikki buffetin ruuat paljastuivat makeiksi. Nopeasti tuli ällö olo kaikesta siitä sokerista. Stockan K-kauppa myy jonkin lohjalaisen lafkan aasialaisia ruokia, jotka ovat niin sokerisia, että pari haarukallista riittää. Jossain saatiin jopa sushia, jonka riisi oli ylimakeaa.

Äskettäin käytiin Kangasalan street food -festareilla lounaalla. Oli ihanaa istua rannalla auringonpaisteessa ja syödä mukavan vähäsuolaista varraspossua, mutta pian alkoi barbecuekastikkeen makeus käydä yli - onneksi kastiketta kuitenkin oli vähäinen määrä. Ei taida vähäsokerista barbecuekastiketta enää olla olemassakaan.

Kangasalan Alkossa osataan heti ensimmäisenä varmistaa, ettei valko- tai roseeviini vaan ole puolimakeaa, sillä niitä siellä riittää. Sen jälkeen vasta katsotaan rypälelajike. Jopa punkusta joutuu varmistamaan jäännössokerin määrän.

Suurin synti makeuden saralla on juustonaksujen sokerointi! Mikä pettymys, kun avaa naksupussin ja suuhun leviää juustoisuuden sijaan sokeri. Pirkka-juustonaksuja osaan jo välttää, mutta nyt tuli Lidliinkin kotimaisia juustonaksuja, jotka ovat samaa sokerimössöä (4,4 g sokeria 100 g:ssa naksuja!). En kannata naksuhävikkiä, mutta eiväthän nuo ole syöntikelpoisia.

Mikähän siinä on, että nykyihmisen (paitsi viiskymppisen jäärän) maku on muuttunut niin paljon makeampaan suuntaan? Onko se jatkuva limpparin lipittäminen saanut kaipaamaan sokeria myös ruokiin? Ikävä trendi kerta kaikkiaan.

Valkoisten puiden kukinta

 

Etupihalle istutin aikoinaan 2 päärynäpuuta, Pepiä varmaankin. Parisen vuotta taisivat siinä olla, kunnes niihin iski joku tauti ja lehdet alkoivat mustua. Päädyttiin kaatamaan puut, kun mustuivat joka vuosi. Oltiin useampi vuosi ilman päärynöitä, kunnes kollega ja sisko alkoivat hehkuttaa omien päärynöiden makua. 5-6 vuotta sitten (vai jopa aikaisemmin?) hankittiin Pinsiön taimistolta 2 uutta päärynäpuuta (Pepi edelleen???) ja istutettiin ne takapihalle. Siinä ne kasvoivat ihan nätisti, mutta eivät kertaakaan kukkineet. Viime syksynä väläytin paremmalle puoliskolle puiden kaatamista, mutta hän ei hennonut. Tänä keväänä katselin puita ihmetellen, kun näytti siltä, että niissä oli kukkasilmuja. Ja runsaasti! Nyt kumpikin puu kukkii valkoisena pilvenä, tosin pölyttäjiä ei näy. Mutta saispas edes yhden päärynän maistiaisiksi!

Vieressä oleva kriikuna (kuvassa) sen sijaan alkoi viime vuonna kuolla. Tänä keväänä sen alaoksat kukki valtoimenaan, mutta 90% puusta on kuollut. Ajateltiin antaa sen olla paikoillaan siihen asti, että nähdään tuleeko raakileita. Jos ei tule, niin kaadetaan puuparka saman tien. Muutoin se saa odottaa syksyyn.

Kadonnut luumupuu puolestaan teki comebackin. Aikoinaan tontin reunassa kasvoi anopin tuoma Sinikka, joka teki ihanan makeita luumuja. Sitten iski vesimyyrä, eikä Sinikka pysynyt pystyssä ilman juuria. Korvaajaksi ostin Urjalan taian, joka mökötti kasvihuoneen takana muutaman vuoden, kunnes teki hirveän korkealle yläoksilleen luumuja –valtavan hyvänmakuisia nekin. Viime vuonna huomasin yhtäkkiä, että rusokuusaman seassa kasvaa Sinikan juurivesa. Siis sellainen 4 metriä korkea ja kukkiva. Näköjään ihmisellä voi olla pihassaan puu ihan tietämättään. No, tänä keväänä pistin paremmaksi: ihmisellä voi olla pihassaan 4 (!) puuta tietämättään. Rusokuusaman takana nimittäin kasvoi kolme muutakin Sinikan jälkeläistä, joista 2 ihan kunnon kokoisia ja paksurunkoisia. Harmillisesti ovat jääneet verkkoaidan huonommalle puolelle, mutta kaipa niistä jollain konstilla saa luumut poimittua, mikäli sellaisia sattuu tulemaan.

Omenapuu on vasta aloittelemassa kukintaansa, mutta sekin näyttää kukkivan todella runsaasti. Viime vuonna Sävstaholm toipui 3 vuotta kestäneestä pihlajanmarjakoi-invaasiosta ja teki suuria, mehukkaita omenia, joissa makeus ja hapokkuus oli hyvässä tasapainossa.

Eikä pidä unohtaa pensaita! Marjatuomipihlaja Härkätien herkku kukkii valkoisena pitsipallona. Helteisenä kesänä sen marjat ovat todella makeita, vadelman ja mesimarjan makuisia.

Onhan se toki kivaa, että kukinta on runsasta. Mutta kun piha on ollut valkoinen 8 kuukautta, voisi välillä katsoa jotain muutakin väriä…