lauantai 26. heinäkuuta 2025

Nokkimisjärjestys uusiksi

Itselle muistutukseksi, että laita ens vuonnakin tuoksuherneet terassin eteen

Koska ihmisellä täytyy olla perinteitä, tuli perinteisesti hellepäivänä ensin poimittua ämpärillinen valkoherukkaa ja sitten keitettyä ne mehuksi. Ja siinä sivussa keitettyä myös kattilallinen tomaatteja kastikkeeksi. Viime vuonna herukoita poimiessa sain kuunnella, kun orava mässytti luumuja suoraan puusta ateriakseen. Tänä vuonna seuraksi lyöttäytyi räkättirastaspesue, joka surutta napsi punaherukoita, vaikka riivin valkoherukkaa siinä parin metrin päässä. 

Aiemmin meillä on ollut rastaiden kanssa herrashenkilösopimus, että he saavat syödä marjatuomipihlajat puhtaiksi, ja minulle jää herukat. Näköjään tämä perimätieto ei ole siirtynyt eteenpäin. Kehtasivat jopa viedä upouudesta Chokoladnajastani siinä killuneet kaksi kirsikkaa.

Lisäksi vanhempi koira osoitti selvästi, että kasvihuoneessa majailee hiiri. Jokuhan kävi alkukaudesta pureksimassa kasvihuoneen kurkkuja; nyt menuun on liittynyt tomaatti. Joka aamu on sieltä täältä käyty mutustamassa tomaatteja, jopa ihan yläilmoista asti.

Mutta on satoa riittänyt meille ihmisillekin. Kyssät olivat suuria ja makeita, parsakaalit pieniä ja makeita. Hernettä kylvin kaksi kasvilavaa täyteen ja olen saanut jo useamman pussillisen sitä pakastimeen. Pari suippokaalta vielä suipottuu, ja sieltä täältä hunajakukkien lomasta pilkottaa punajuuren lehtiä. Valkosipulit kasvoivat muhkeiksi, ja keltasipulitkin ovat toistaiseksi toukattomia. Papukausi on hurahtamassa käyntiin. Ei tässä ihan heti nälkään kuolla, vaikka luonto ottaakin omansa.

tiistai 8. heinäkuuta 2025

Hunajakukkaviidakko

Keväällä hölväsin kasvimaalle hunajakukkaa, kun se kuulemma parantaa maata ja houkuttelee pölyttäjiä. No, pölyttäjiä ei ole näkynyt sen jälkeen kun alkukaudesta kiisteltiin yhden kimalaisen kanssa siitä, saako hän tunkea kesäkeittiön säilytyslaatikkoon pesimään. Yritys oli hänellä kova, mutta luovutti, kun hänet oli kahteen otteeseen laatikon uumenista pelastettu. Niin, ja havahduinhan mä tässä yksi päivä ihmeelliseen, kimeään vinkunaan kasvihuoneessa: kaksi kukkakärpästä siellä biletti basilikan kukissa. Eipä ollut sitäkään ääntä tänä kesänä aikaisemmin kuulunut.

Pölyttäjien sijaan hunajakukat houkuttelevat lehtokotiloita, joten note to self: älä ensi vuonna kylvä hunajakukkaa kasvimaalle.

Huomenna pitäisi kesän viimein alkaa Pirkanmaalla, joten ehkä me jonkinlaiseen satoon päästään. Toistaiseksi ollaan nautittu vasta kyssistä, jotka ovat kasvaneet muhkeiksi ja mehukkaiksi, sekä kurkuista, joiden maku on jatkuvien sateiden ja pilvisyyden latistama. Muutaman Annabellen olen kaivanut mullan uumenista, sillä löydettiin sille makupariksi Sillikonttorin erinomainen cevichesilakka.

Tilli ja korianteri jäivät vain haaveeksi, eikä olla edes salaatinlehtiä kasvimaalta saatu kuin pari kappaletta. Papua riivaa kylmyyden ja märkyyden aikaan saama ruoste, joten ne eivät ole kasvaneet sirkka-astetta pidemmälle.

Nyt siis äkkiä sitä paistetta ja hellettä, jotta saadaan tomaatit kypsiksi ja kasveihin makua. Uusi uimapukukin on vielä koeajamatta, kun ei nuo 14-asteiset vedet ihan hirveästi houkuta, etenkin kun ilman lämpötilakin on vain +16.