Jälkeenjäänyt

Lauantaiaamuna alkoi tieltä kuulua kova mörinä. Maajussihan se sieltä tuli kylvämään peltonsa. Ehti siis ensin! Yleensä ollaan tehty kylvöt samana päivänä tai minä jopa muutamaa päivää aikaisemmin. Olihan toki kasvimaakylvöt minullakin mielessä, mutta jäätävän kelin takia päätin odotella, kun ei se kylmän mullan kanssa ährääminen niin hienoa ole, ja lauantaille oltiin jo sovittu kalamarkkinoilla piipahtaminen. 

Sunnuntaina olikin aamulla mukavat -7 C, ja kasvimaiden pinnat niin kohmeessa, että päätin jättää kylvöt suosiolla seuraavaan päivään. Iltapäivällä kuitenkin "lämpeni", joten nappasin siemenpussit ja painuin pihalle lumihiutaleiden leijaillessa ympärillä. No, leijui siinä MediHelikin, joka laskeutui metsikön taakse naapurin pellolle. Vähän latisti tunnelmaa.

Tällä kertaa päätin kaiken eksoottisen sijaan kylvää runsaasti niitä, mitä on talvella kiva kaivaa pakastimesta. Kaksi pientä kasvilavaa kylvin täyteen hernettä, koska se on hyvä lounaspasta-aines, ja useamman rivin ripottelin täyteen juureksia, porkkanaa, punajuurta ja palsternakkaa, kun niistä saa nopeasti keiton.

Syyskylvöt vielä antavat odotella itseään, joten niiden onnistumisesta ei ole tietoa, mutta maaliskuun puolella kylvämäni retiisit, salaatit ja tillit itävät jo! Ihan huippua. Vielä pitäisi keksiä, mihin ripottelen kuminan siemenet. Viime vuonna heitin niitä kukkapenkkiin, mutta eivät siellä lähteneet kasvuun. Nyt voisi ehkä kokeilla upouutta herbaariota (in the making, kuvassa), joskin kumina voi olla melkoisen invasiivinen. Ajatella, että lapsuuden Pohjanmaalla kuminaa kasvoi siellä täällä. Pirkanmaalle kun muutin, nappasin muutaman kerran ohimennessä suuhun vuohenputkesta siemeniä, kun luulin sen olevan kuminaa. Karvas pettymys!

Lankkuterapiaa

Pääsiäisenä Honkasen puutarha houkutteli hakemaan orvokkeja, kaatosateesta huolimatta. Ja pakkohan sinne oli mennä toistamiseen, kun kertoivat myyvänsä lavakauluksia kantiksille 25 €/2 kpl. Herbaario kosahti viime vuonna sellaiseen kuntoon, että se on pakko uusia tänä keväänä, joten sille lavakaulustarjous tuli taivaan lahjana. Ruoho oli vallannut herbaariosta sen osan, missä ruohosipuli majaili, joten kaulusten kylkeen otin Honkaselta uuden setin ruohosipulia. Vanhan paakun voi suorilla heivata kompostiin.

Kompostoreiden edessä olevat 3 pientä kasvimaalodjua ovat myös tulleet tiensä päähän, joten nekin pitää uusia. Mietittiin yhtä pitkää lodjua kolmen lyhyen sijaan, niin ei tarvitse ruohonleikkurilla liiemmälti ährätä laatikoiden välissä. Laatikoissa tosin nyt kasvaa monivuotisia yrttejä valtoimenaan, joten pitää keksiä keino niiden leviämisen hillitsemiseksi. Ehkä joku patolevyviritelmä?

Ja kyllä, menin jinxaamaan edellisessä postauksessa kaurispukin meidän pihalle. Siellä se eilen nautiskeli elostaan syömällä ja nukkumalla tontilla olevan lähteen rannassa. Komeasti verinahka roikkui sarvista, joten sitä ollaan näköjään oltu kelouttamassa sarvia ja merkkaamassa reviiriä >:-/

Mitä et näe kuvassa?

Ei näy valkoista. Enkä siis puhu lumesta, vaan metsäkauriin hanurista. Ei näy, ei. Vielä syksyllä tontilla kulki kaurispukki 4 naaraan kanssa, mutta mihin lie hävisivät, kun talvella ei näkynyt jälkiä kuin pariin otteeseen. Etupihalta tosin löytyi keväällä kauriin etujalka, joka nyt puhisee kompostissa. Ehkäpä loput kauriista puhisevat jonkun pakastimessa. Ja hyvä niin, sillä yksi naaraista ontui ikävästi, mistä metsästäjille vinkattiin. Ehkäpä se pääsi tuskistaan.

Mutta siis ei ole kauriita ikävä, etenkin kun tänä vuonna aion kylvää punajuurta suuret määrät. Aiempina vuosina ollaan kauriiden kanssa kilpailtu siitä, kuka saa punajuuret käyttöönsä. Yleensä olen hävinnyt kisan. Lehtokotiloita, punkkeja ja kirppoja on kyllä pihalla riittämiin, joten ihan ilman tuholaisia ei olla. Ja eka ampiainenkin jo pyöri koiran jaloissa.

Kevät on edelleen 2 viikkoa etuajassa, joten esikasvatteet ovat häätyneet kasvihuoneeseen, kukista tehty asetelmat ruukkuihin ja kasvimailla itää koemielessä alkukuusta tehdyt kylvöt. Kaalit on siirretty isompiin potteihin, ja tällä viikolla edessä on loput kasvimaakylvöt ja kurpitsojen istutus loppusijoitusämpäreihinsä. Ihan parasta.

Lampaanviulu sous vide

Kuulemma tällaista ohjetta oli hankala löytää, joten tässä todistetusti hyvä ohje lampaanviulun sous videttämiseen, eli vesihauteessa kypsentämiseen. Toki meidän viulu oli kotimaista luomukaritsaa, joka on jo luontaisesti mehevämpää kuin tehotuotettu serkkureppanansa.

Viulun pintaan hierottiin suola ja silputtiin pari kourallista rosmariinia. Vakumoinnin jälkeen viulu (2,4 kg) upotettiin sous videen, jossa sitä pidettiin 12 tuntia 55 asteessa. Sous viden jälkeen viulu sai levätä pari tuntia, ja sitten se heitettiin grilliin ottamaan tymäkkä rusketus.

Liha oli tirsuvan mehevää ja irtosi luusta helposti.

Lisukkeena oli espanjalaista parsaa, kun kotimaisen version kausi ei ole vielä alkanut, sekä hävikkipekonilla täytettyjä hävikkisieniä. Ei mikään tyylikäs lisuke, mutta saatiinpa parit hävikkisetit tuhottua.

 

Hollantilainen kirvapopulaatio

Aivanhan tässä ihminen hämmästyy, kun viime vuosien hangista helteisiin -ilmiö ei ole toistunut, vaan ollaan ihan oikeassa keväässä. Lumet sulivat pari viikkoa etuajassa, mutta vielä ei ole kasvukausi rehahtanut käyntiin. Ihan rauhassa on saanut katsella pihaansa ja siirrellä väärässä paikassa asuvia taimia (en kai minä voi olla ainoa, jolla kasvaa hervoton vadelmapuska kukkapenkissä?) ja napsia kurittomasti lonkeroivia aronian ja kanukan oksia pois tieltä.

Maa on vielä umpijäässä, joten lapio on heilunut ainoastaan kompostoreissa, joiden sisältö (= kuvassa olevat mustat lämpäreet, paitsi yks on koira) on siirtynyt muhevoittamaan kukkapenkkejä. Oli jännä huomata, että Tokmannin ikivanha vesisaavi kompostoi sisältönsä (toki siis vain kypsentämätöntä kasvijätettä) tehokkaammin kuin varta vasten ostettu kompostori.

Kompostorien tyhjentämisen lisäksi kamalien kevättöiden listalla on varastojen siivous ja ikkunoiden pesu, joista jälkimmäisen sain ruksittua listalta eilen. Siinä putipuhtaita ikkunoitani ihaillessa huomasin olkkarin ikkunalla kiipeilevän kirvan! Heti piti laittaa ikänäkölasit silmille ja ruveta syynäämään lähistöllä olevia kasveja. No eiköhän vaan Hollannista tulleissa pelargonintaimissa ollut kirvoja rivissä. Sekunnin verran mietin kasvien heivaamista ulos jäätävään myrskytuuleen, mutta säälin investointejani ja tyydyin litsimään kirvat sormin. Pitänee turvautua myrkkyihin, jos niitä edelleen ilmestyy.

Vaikka keli on edelleen jäätävä ja yöksi on luvattu kunnon lumimyräkkä, on tämä mukavaa, kun saa nämä pakolliset keväthuhkinnat tehtyä kun keli on vielä viileä. Sitten kun lämpenee, siirrytään huvipuolelle, eli pyöräilemään ja uimaan. Ei siinä enää viitsi ikkunaruutuja hinkata.