Pidemmän kaavan kautta

Onhan se ihanaa päräyttää loppukeväästä taimitarhalle ja ostaa sylikaupalla kesäkukkia. Saa nopeasti väriä ja kaunista katseltavaa ruskeanharmaaseen pihaan. Mutta nyt kun on leikkokukkabuumi (raaskiiko niitä oikeasti kukaan leikata?) ja henkilön keski-ikä ylitetty, on tullut jo pari vuotta kasvatettua melkein kaikki kesäkukat ihan itse (tähkälaventelin ja Pink kisses -neilikan ostan kaupasta). Esikasvavat kukat vievät aivan kamalasti tilaa kodinhoitohuoneesta ja kasvihuoneesta, eikä kukintaa näy ennen kuin reilusti kesän puolella, mutta niin vain sitä syksyllä alkaa taas laittaa lajikkeita ostoslistalle, vaikka helpommallakin pääsisi.

Vaan onhan se kivaa, kun voi täyttää ruukkuja omakasvatteilla ja odotella, millainen kukinta tänä vuonna kehkeytyy. Viime vuonna vaivanneet öttiäiset ovat pysytelleet poissa, varmaankin jäätävän kylmän kelin ansiosta (viime yönä +2. Sai kaivaa toppatakin ja villahanskat aamulenkille), joten toistaiseksi kukka-asetelmat näyttävät reheviltä.

Samettikukat alkoivat kukkia ensimmäisinä; seuraavaksi näyttävät koristeheinät jänönhäntä ja isoräpelö heräilevän, ja leukoijassakin on jo nuppuja. Ehkä se kukkaloisto alkaa pikkuhiljaa loistaa kaiken vihreyden keskeltä.