torstai 25. toukokuuta 2017

Kirppa- ja tirppakato

On sitä puutarhahenkilö ihmeissään, kun retiisit, rucolat ja pak choit kasvaa kasvimaalla täysin koskemattomina, ilman harsoja yms. suojaa. Normaalisti tähän aikaan sirkkalehdet ovat silkkaa pitsiä kirppojen hampaiden jäljiltä. Onhan nuo pienet alut ilo silmälle, mutta kun linnunpöntöissä on täysi hiljaisuus, niin ehkä sitä sittenkin mieluummin ottaisi kirppainvaasion ja muutaman västäräkin ja kirjosiepon sitä verottamaan. Kirppoja varten hankin Biotusista (kyllä, inhoan ksen-taivutusta, vrt.  Thomaksen/Thomasin) keltaisia liima-ansoja, joilla ajattelin kaalikasveja leyhyttää ja liimata pomppivat kirpat kiinni. Säästyvät nyt sitten ensi vuoteen, elleivät kirpat tee myöhäistä entrètä.

Yllättävän hyvin kasvimaalla kaikki itää, vaikka jäivät yöpakkasten kopristamien ja lumisateiden kuorruttamien harsojen alle ja nyt kärsivät pölisevästä kuivuudesta. Naapurin savupiipussa pesivät naakat eivät jostain syystä ole huomanneet härkäpapuja eivätkä sipuleja, joten nekin saavat kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneesta häädin jo kaikki kaalit ja maissit ulkoilmaan. Kaalit ovat harson alla turvassa ohikiitäviltä kaaliperhosilta. Jostain syystä lehtokotilot ovat mieltyneet uusiin kasvilaatikoihin; liekö syynä pinkki väri tms. Onneksi laatikoiden laidat ovat sen verran korkealla, että kotiloiden lima ehtii hyytyä ennen kuin pääsevät kasveihin käsiksi. Joka aamu saa laatikoiden reunalta napsia kuivuneita kotiloita.

Kurpitsat siirsin roskakoreihin, mutta saavat vielä odotella öiden lämpiämistä ennen ulkoistusta. Huomasin saaneeni aikaan vain 2 kesäkurpitsaa, joten laitoin niitä vielä pari kylvöön. Eivät mitään suosikkikasveja ole, mutta tekevät nopeasti satoa ja ovat monikäyttöisiä, joten on niitä hyvä muutama olla olemassa. Lungo di Firenze tosin kaipaisi jo kovasti ulos, sillä sen juuret tulee potin ulkopuolelle. Ehkä sitten lauantaina päivällä, jahka yöpakkasten jäljiltä kuura on sulanut >:-/

Välillä on katse harhautunut kasvihuoneen ja -maiden ulkopuolelle. Siinä tuli huomattua, että ylimääräinen säkki hiekkaa + kasvihuonetyömaalta ylijääneet laatat = kukkapenkin reunus. Näin sitä on ihminen 29 vuodessa hämäläistynyt, että melkein 10 vuotta jaksoi ruohonleikkuun jälkeen saksilla nykertää tuon typerän kukkapenkin reunan, ennen kuin tarttui oikeasti toimeen ja rupesi tekemään kunnon reunusta, minkä päältä voi ruohonleikkurilla huristaa. Laatat tosin loppuivat jo ennen urakan puoliväliä, mistä hanuri ja reidet kiittävät. Pakko nyt pitää pari vapaapäivää ennen kuin saadaan lisää laattoja ja urakka voi jatkua. Toivottavasti silloinkin naapuri luukuttaa typerän pakettiautonsa typeristä kaiuttimista typerää eurohumppaa. Lisää meinaan aggrea sen verran, että savimaan lapiointi sujuu ihan leikiten.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Fines herbes ja oppi

Ihana puutarhaguruni piipahti eilen pihassa ja toi heinolalaiselta mysteeripuutarhalta löytämiään yrttejä. Että oli kuin ois +20-asteinen ja aurinkoinen joulu tullut ihmiselle! Mielettömän hyväkuntoiset yrtit ja huumaava tuoksu.

Toissa talvena meidän pihasta kuolivat sekä laajalle levinnyt piparminttu että laajemmalle levinnyt omenaminttu. Niinpä tilasin gurulta minttuja, mutta en tietenkään malttanut tyytyä taviksiin, vaan tilasin kirpsakkaa appelsiiniminttua ja suorastaan parfyymisen aromaattista banaaniminttua. Ei noista tzatzikia tehdä, mutta salaatteihin ja grillinyytteihin sopivat varmaan mainiosti.

Pari vuotta sitten guru toi ekan kerran oliiviyrttiä, ja nyt ollaan suorastaan addiktoiduttu siihen ja käytetään sitä tukkokaupalla marinadeihin ja hitusen pienempinä määrinä salaatteja maustamaan. Sitruunatimjamiakin tilasin, kun onnistuin yhden kappaleen sitä taas tappamaan. Viimein tajusin (ja Campasimpukka sanoi huomanneensa saman), ettei timjami viihdy samassa ruukussa kaverin kanssa, vaan vaatii kokonaan oman ruukkunsa. Niinpä tuo yksilö majailee nyt vanhassa, peltisessä kastelukannussa. Gurun äiti kuulemma käyttää sitruunatimjamia juustojen kanssa. Ihan täydellinen makuyhdistelmä; enpä ole koskaan osannut edes ajatella!

Kauden yllättäjä oli valkosipuliyrtti. Jotenkin odotin karkealehtistä, heinämäistä kaveria, mutta se olikin hopeahtava, nahkealehtinen kasvi, jossa aivan täydellinen, uunissa paahtuneen valkosipulinkynnen maku. Huikea! Toivottavasti säilyy pitkään hengissä, jotta saadaan siitä satoa pitkälle syksyyn.

Uutta oli myös vihannestatar. En osannut oikein odottaa mitään, mutta sain kirpeäntulisen, hitusen saippualta maistuvan yrtin, jota kuulemma myös Vietnamin korianteriksi kutsutaan. Korianteria en tuosta löytänyt yrittämälläkään, mutta jännän eksoottinen maku siinä oli, ja chef ihastui siihen heti.

Alkoi kyllä harmittaa, ettei Pirkanmaalta löydy vastaavaa yrttien aarreaittaa. Joku taimitarha mainosti yrttejään, mutta ne olikin sitten niinkin eksoottisia kuin tilli, persilja ja korianteri, huoh. Jostain pitäisi vielä saada curry-yrttiä ja sieniyrttiä.

Ja se oppi? Muutamaan otteeseen olen tuskaillut minipienten siementen kanssa ja sitten todennut, ettei minusta ole kasvattamaan kasveja, jotka saavat alkunsa pölyhiukkasen kokoisista siemenistä. Todistin itseni vääräksi. Valoahan ne vain tarvii, ei sen ihmeempää. Tammikuussa yritin kylvää ananaskirsikkaa ja sain aikaiseksi nuppineulan kokoisen huitulan. Maaliskuussa kylvin loput 4 siementä kokeeksi kasvihuoneeseen, ja niin vain tekivät 4 terhakkaa ja tanakkaa tainta - hurjista yöpakkasista huolimatta. Ehkä ens vuonna vois yrittää taas varsisellerin kasvattamista. Ehkä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

52 - 12 = tungos

Olin sitten onnistunut esikasvattamaan 52 kpl tomaatteja, chilejä ja paprikoita. Hups. Lajittelin ne tarkkaan ennen kasvihuoneeseen laittamista ja heitin kitukasvuisimmat pois. Siltikin jäi melkoinen määrä kasveja yli, ja kun ei niitä raaski hukata, whatsappasin puutarhagurulle, josko hän huolisi 12 kappaleen sekalaisen setin kasveja. Onneksi huoli! Mutta on kasvarissa siltikin taas ihan järjetön tunku, eikä asiaa helpota yhtään se, että puutarhaguru piipahti ihanassa taimitarhassa, jossa oli vaikka mitä herkkuyrttejä tarjolla. Kun rupeaa kännykkään tulemaan kuvia banaanimintusta ja oliiviyrtistä, oli pakko laittaa tilaukseen muutama yrtti (= 7 kpl) ja ihania roiskepetunioita (näyttävät siltä, kuin niihin olisi roiskittu maalia).

Mennääs kasvarikierrokselle!
Yleensä en papuja esikasvata, mutta kun tämä kevät on ollut näin hirveä, ajattelin kiriä hitusen aikaa kiinni ja esikasvattaa pavut, etenkin kun nyt on mielenkiintoisia lajikkeita tiedossa ja haluan saada niistä sadon. Kohta saakin donkata nuo isompiin potteihin (tiedossa on aivan järkyttävä potinpesusavotta). Pensaspavut Ferrari ja Golddukat kasvavat jo kovaa vauhtia ämpäreissä.
Raab ja choy sum ovat kasvaneet jo syötävän kokoisiksi. Napsin ne joko keittoon tai wokkiin tällä viikolla. Ehkä niistä voisi tehdä eksoottisen lammaskaalin: choy sumia ja karitsankieltä?
Kesäkukkia on 7 purkillista itämässä: krassia, kehäkukkaa, samettikukkaa, kosmosta, freesiaa... Ja juu, tuosta vasemmalla olevasta pienestä raosta täytyy mahtua kulkemaan, kun tekee kasvihuoneessa kastelukierroksen.
Kaalit ja kurpitsat ovat jo isommissa poteissa. Kurpitsojen itämisprosentti on yllättävän hyvä; kaaleissa olisi ollut toivomisen varaa, mutta eipä niille paljoa tilaa jäänyt kasvimaalle. Jostain syystä kyssä itää huonosti, vaikka olen sitä 3 eri pussista kylvänyt. Täytyy kylvää sitä nyt vielä muutamaan otteeseen, jotta saa paikkauskasveja kasvimaan tyhjiin kohtiin.
Tomaatit ovat vielä surkean pieniä ja hailuja, mutta jahka saavat juurensa hevosenkakkapelletteihin asti, alkaa tilanne muuttua. Onneksi sain kaikki Brandywinet lopulta itämään. Mielenkiintoista päästä maistamaan, onko ne niin hyviä kuin kehutaan.
Kaupan kukkasiakin on melkoinen läjä odottamassa säiden lämpenemistä: pelargoneja, ihana oleanteri, kärhöjä, pioneja, kuunlinjoja, päivänliljoja, lankaköynnöstä, sekä kukkatikkaille päätyvät sisäkukat, joita en enää sisälle huoli.
Että onhan siinä tunkua. Mutta pitkän talven jälkeen tämä on niin luksusta: kasvit kasvaa ja niitä saa siirrellä isompiin potteihin joka päivä, ja jänniä lajikekokeiluja on tiedossa, vaikkei alunperin pitänytkään mitään uutta hankkia. Alkais nyt vaan tuo sää lämmetä viimeinkin!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tositesti

Lämpökoetta suunnitellessa ei osannut ajatellakaan, että kokeesta tuleekin näin vaativa: kolmen peräkkäisen yön lämpötilat olivat -4,9, -6,4 ja -6,4 (juu, resetoin mittarin tuossa välissä). Aamuisin ei meinannut tohtia edes kurkata kasvihuoneeseen, mutta näköjään kasvihuoneen lämpötila ei mene pakkasen puolelle edes noissa asteissa, sillä kaikki kasvit ovat edelleen hengissä. Ainoastaan lähellä kattoa olevat kaalit käpristelevät aamuisin, mutta tokeentuvat siitä päivän mittaan.

Tämän päivän urakkana on täyttää ämpäreitä mullalla (jahka multa ensin sulaa) ja siirtää ne kasvihuoneeseen lämpiämään, jotta viikonloppuna pääsee laitamaan tomaatit, chilit ja paprikat loppusijoituskohteeseensa - tällä kertaa lämmittimellä varustettuina.

Kasvimaidenkin kanssa saa jännittää. Harsot ovat olleet joko lumi- tai kuurakuorrutteen alla jo monta päivää. Saas nähdä itääkö siellä mikään vai joudutaanko uusintakylvöihin. Perunat itävät autotallissa kovaa kyytiä, mutta ei niitä uskalla maahan laittaa vielä ainakaan viikkoon. Pitkään ihmettelin, kun ei Hyötykasviyhdistykselle tullut siemenperunoita ennen eilistä, mutta oikeastihan niiden ajoitus meni ihan nappiin. Pääkaupunkiseutulaisille muuten vinkkinä, että Puutarhanikkareilta saisi Maris Peer -siemenperunaa ja hyvältä kuulostavaa Cerise-kesäperunaa. Puutarhanikkareilla on verkkokauppakin, mutta eivät toimita tuotteita kuin taimitarhoilleen. Jep, ehdin tehdä 80 euron tilauksen, ennen kuin huomasin tämän. Katkeraa.

Kuukausi ollaan kohta tästä Suomen piiiiitkästä kasvukaudesta menetetty. Eniten kuitenkin harmittaa lintujen puolesta. Aamuisin huomaa hyvin, miten lintujen äänet on vaienneet. Vain tiaiset sirkuttavat entiseen malliin, kun ovat tähän arktiseen menoon tottuneet. Pesintä ei varmasti monella onnistu, eikä hyönteissyöjillä ole mitään asiaa tähän maahan.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ildi koe-eläimenä

Naked gardening day jäi tältä vuodelta väliin ja sen sijaan vietettiin toppatakki gardening daytä. Kirjosieppo ja västäräkkikin kävivät pihalla vain kääntymässä ja totesivat, että ei helkkarissa täällä pysty kukaan asumaan. Toki grillikausi avattiin ja istuttiin hanurit hileessä kesäkeittiössä syömässä särkipihvejä.

Kasvihuoneessa sen sijaan on kasvukausi jo käynnissä, ja kurpitsoja ja kaalikasveja saa joka päivä siirtää isompiin potteihin. Toivottavasti ne vielä joskus pääsevät ulos asti, vaikka tämän aamun lumisade hitusen toivoa himmensi.

Koska kevät vielä antaa odottaa itseään ainakin viikon ellei 2, ajattelin laittaa kasvihuoneen testiin. Kaalithan siellä itivät, vaikka yöpakkaset kävivät -12:ssa, mikä pisti miettimään kasvihuoneen lämmönpitokykyä. Kennomuovi pitää lämpöä huomattavasti paremmin kuin lasi, mutta en ole koskaan kunnolla testannut kuinka hyvin. Sen tiedän, että basilikat eivät kasvihuoneessa viihdy kylmällä ilmalla, mutta kurkut, kurpitsat ja kaupasta ostetut kukkaset ovat tuolla pärjänneet, vaikka yölämpötilat ovat edelleen olleet -5:ssä.

Niinpä siirsin eilen kaikki ulos päätyvät sisäkukat kasvihuoneeseen totuttelemaan ja samalla laitoin yhden kitukasvuisen Ildin ämpäriin, jotta näen kuinka kylmässä tomaatit pärjäävät. Kuulemma niiden pitäisi toipua 0,5 asteen kylmyydestä, joten tuo mauton Ildi saa nyt olla koekaniinina tämän(kin) pakkasyöviikon. Muut tomaatit ovat vielä turvassa sisätiloissa.

Jos koe onnistuu, voi ens vuonna harkita laittaa muutama testitomaatti aikaisemmin loppusijoituspaikkaansa, kun ne kuitenkin menestyvät kasvihuoneessa paremmin kuin sisätiloissa. Ties vaikka sato aikaistuisi muutamalla viikolla. Kaalit täytyy muistaa kylvää ens vuonna jo maaliskuussa. Laitoin siemenlaatikostoon itselle aiheesta muistutuksen.

Kasvimaat on jo kylvetty. Uskaltauduin puuhaan, koska siemeniä on varastossa sen verran runsaasti, että uusintakylvöjä voi huoletta tehdä tarpeen mukaan. Toki harsotin kaikki kasvimaat, jotteivät ihan pakkasen ja raesateiden armoilla ole. Perunat on vielä istuttamatta ja käyn joka päivä netissä tsekkaamassa, milloin Hyötykasviyhdistys saa Pink fir applea. Sen piti tulla viime viikolla valikoimiin, vaan eipä näy.

Talvivalkosipulit antoivat odotuttaa itseään kasvimaalla huolestuttavan pitkään, mutta eilen niissä alkoi viimeinkin näkyä eloa. Haaveissa on sato, jolla pärjätään pitkälle talveen. Jahka tämä edellinen talvi nyt viimeinkin loppuisi.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Pienviljelijä ahdingossa

Jahka vappuaaton 6 cm lunta suli kasvimailta, täytyi edelleen todeta, ettei kylvöihin ole mitään asiaa. Kasvimaiden pinnasta maa on n. 3 cm:n syvyydeltä sula, sen jälkeen tulee vastaan routa, eikä öiset viiden asteen pakkaset asiaa helpota. Loppuviikosta on luvattu kylmenevää, mutta ajattelin kokeilla kylvöjä parin päivän päästä ja harsottaa ne kunnolla - jos siis tuo routa edes vähän hellittää. Harmittaa tämä odottelu, sillä vaikka syksy olisi lämmin, ei satokausi siihen suuntaan veny, koska silloin valo alkaa vähetä ja kosteus lisääntyä.

Kaalit siirsin kasvihuoneessa jo isompiin potteihin, sillä niiden juuret alkoivat tunkea edellisistä poteista ulos. Tänään ajattelin laittaa pavut esikasvuun, jotta edes hiukan saa kirittyä menetettyä kasvukautta kiinni. Maissit siirsin myös isompiin potteihin, mutta niistä joka ikinen kuolla kupsahti. En tiedä, mistä ne niin hermostuivat, sillä joka vuosi potitan ne pariin otteeseen ennen loppusijoituspaikkaa. Laitoin nyt uuden setin tulemaan, josko kuitenkin ehtisivät tuottaa satoa tänä vuonna.

Eilen keksin alkaa kitkeä ensimmäistä kukkapenkkiä ja olin juuri huikkaamassa paremmalle puoliskolle, miten hyvin rikkaruohot lähtevät irti juurineen, kun käsi humpsahti rannetta myöten kukkapenkkiin. Koko jeevelin penkki oli täynnä vesimyyrän käytäviä >:-/ Perennojen kuolleet osat lähtivät kevyesti nykäisemällä irti, kun niiden juuret oli nykerretty poikki. Koko pintamaa kuoriutui helposti pois ja jäljelle jäi vain koloja ja käytäviä. Joka vuosi vesimyyrä käy talvilomalla tuossa kukkapenkissä, mutta näin suurta damagea se ei ole aiemmin tehnyt. No, ajattelin hyödyntää tyypin kaivuupuuhat ja työntää täpötäyden kompostin palaneita osia käytäviin. Näin tulee kompostiin tilaa, kukkapenkki saa ravinteita ja ah niin ihanalle tuoksuva komposti häviää maan uumeniin pois koirien kuonojen ulottuvilta.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Nyt itämässä

Takatalvi jatkuu jo kolmatta viikkoa. Yöpakkaset ja tuo alati tupruava lumi takaavat sen, ettei puutarhafiilis pääse kohoamaan sen korkeammalle kuin lämpötilakaan. Orvokkeja sentään hommasin jo pihaan (ja peitin ne yöksi harsolla) ja sen peltikurjen, ja tänään Postin setä lupasi tuoda 2800 litraa multaa, mutta sen ihmeempää ei vielä pääse tekemään, sillä maa on edelleen jäässä. Viikonloppuna sain kuningasidean tökätä sademittari pihalle, mutta sen varsi upposi vain n. 3 millin matkalta maahan, joten jouduin viemään sen takaisin varastoon odottamaan juhannusta, josko siihen mennessä routa olisi ohi.

Typerä sää on myös aiheuttanut sen, ettei tomaatit ja chilit kasva mihinkään, kun eivät pääse kasvihuoneeseen saamaan valoa. Jurottavat vain pieninä ja kalpeina kodinhoitohuoneessa ja kauhistelevat ikkunasta räntäsadetta. Ei ole tainnut koskaan olla näin mitättömät taimet tähän aikaan vuodesta.

Mutta kasvihuoneessa sentään jo vihertää. Kaalit, yrtit ja se ainokainen ämpäriperuna lähtivät kasvuun, vaikka yölämpötilat ovat käyneet -12:ssa. Ehkä ensi vuonna voisi kokeilla niiden kasvatuksen aloittamista jo maaliskuussa, kun tuo tuplamuovisuojaus näyttää pitävän pakkasen loitolla. Kesäkukatkin jo itävät, vaikka niillä ei tuplasuojausta olekaan.

Jahka huominen räntäsade on ohi, voisi pukea toppavaatteet ylle ja ruveta kunnostamaan kasvimaita vapun kylvöjä varten. Jos siis eivät ole jäässä. Multaa täytyy lähestulkoon kaikkiin kasvimaihin lisätä ja lisäksi täytyy suunnitella, mihin laittaa uusi papukaari, kun Rauli-myrsky veti sen edellisen solmuun. Sitten vain odotellaan, että se luvattu ennätyslämmin kevät alkaa.

On muuten melkoisen absurdi kokemus joutua tunniksi ex tempore -työhaastatteluun puhelimessa, kun on koirien kanssa keskellä metsää. Saa multitaskata ihan tosissaan, kun yrittää olla huohottamatta ja kaatumatta, pitää koiria silmällä ja rukoilla, ettei vastaan pölähdä hirvi/kettu/kauris/supi, ja kaiken tämän keskellä vaikuttaa filmaattiselta ja palkattavalta. Enkä tainnut epäonnistua, kun palautteena oli "susta tulee hyvä fiilis". No, katsotaan lähteekö tämä(kään) etenemään.