perjantai 12. tammikuuta 2018

Capsicumit 2018

Parempi puolisko toi kauppareissultaan multaa, ja loppukesän alennusmyynneistä oli jäljellä 3 litraa vermikuliittia. Sitten vain lämpömatto lämpiämään, merkkaustikut esille, ja vuoden 2018 esikasvatus käyntiin.

Yllätykseksi paprika- ja chilipusseja oli kokonaista 8 kpl, mutta tarkempi syyni osoitti, että osassa vanhoista pusseista oli vain muutama siemen jäljellä, eikä uusissakaan siemeniä liiemmälti ollut. Sinänsä hyvä, että siemenfirmat ovat tajunneet, ettei niitä siemeniä tarvi järjettömiä määriä pussiin tunkea, jotta on mahdollista kokeilla monia eri lajikkeita ilman että siemenet ehtivät vanhentua, mutta olisivat firmat kyllä voineet hintojakin pudottaa. Nyt saa samalla hinnalla about kolmanneksen siitä määrästä siemeniä, mitä aiemmin.

Chileistä oli jäljellä 3 kpl Espeletteä ja saman verran Joe's longia. Marconi purplea oli 4 kpl, ja lisäksi multiin sukelsi tämän vuoden uutuuskokeilu Pimientos de padron. Chilin siemenissä kävi sellainen kato, että piti saman tien alkaa täyttää ostoslistaa vuodelle 2019.

Paprikoista vanhaa ja suht hyvää Bullhorn mixiä oli vielä jäljellä. Osan laitoin esikasvuun, mutta loput vapautan toukokuussa luontoon. On jo aika kokeilla jotain sykähdyttävämpää; esimerkiksi violettia Oda-paprikaa, jos sitä jostain löytyisi. California [sic] wonderia olisi ollut riittävästi vaikka pienelle armeijalle, mutta koska se ei ehdi kunnolla kypsyä Suomen kasvukaudessa, kylvin siitäkin vain muutaman ja laitoin loput luontokasaan. Gourmet'n satoa sen sijaan jo odotan. Se kypsyy aikaisin ja on mukavan makea. Koska Thompson & Morganilla ei ollut Snackbite orangea, ostin Lunchbox-värimixin, jossa oli turkasen vähän (= 5 kpl) siemeniä. Lopputuloksena pitäisi olla sekä punaisia että keltaisia minipaprikoita, mutta katsotaan ehtivätkö kypsyä kesän aikana.

Yöllä näin unta, että ostin Lappalainen-, Suomalainen- (varmaankin Juha Hurmeen Niemi vaikutti) ja Musa- (varmaankin Eppu Normaali -dokumentti vaikutti) nimisiä siemenperunoita. Parin kuukauden päästä pääsee jo niitäkin etsimään. Täytyy pitää nimet mielessä, kun näyttivät unessa niin hyviltä :-D

lauantai 6. tammikuuta 2018

Aallon harjalla

Että voi pieni ihminen olla tietämättään trendikäs. Ja ollut trendikäs jo melkein 16 vuotta ennen trendiä. Aamulehti nimittäin kirjasi vuoden 2018 ruokatrendit, ja yksi niistä on hyperlokaali ruoka. Upean termin takana on niinkin yksinkertainen asia kuin omassa pihassa tai ikkunalaudalla kasvatettu ruuan raaka-aine. Kaikki nämä vuodet on siis tullut syötyä hyperlokaalisti, ja eilen toin kaupan basilikaruukun hyperlokalisoitumaan keittiön ikkunalaudalle.

Itse olen rahvaanomaisesti puhunut joko kasvimaan antimista tai lähiruuasta. Mutta lähiruokahan on terminä hankala, kun sille ei ole annettu metri- tai kilometrimäärettä. Jotenkin olen ajatellut, että lähi = maakunta, eli kaikki Pirkanmaalla tuotettu raaka-aine on meikäläisille lähiruokaa, mutta onhan toki johonkin Akaan perukoille melkoinen matka ja hiilijalanjälki. Selkeästi on siis ollut tarvetta uudelle termille, jotta osataan paremmin arvostaa ruokaa, joka kasvaa muutaman feikkicrocsjalanjäljen päässä.

Koska on loppiainen, on täällä jo kovaa kyytiä valmistauduttu hyperlokaaleihin chileihin ja paprikoihin. Joulukoristeet heivattiin varaston perukoille ja esikasvatuslaatikot ja lämpömatto kaivettiin esiin. Ens viikon kauppalistassa lukee multa, ja perjantaina laitetaan tämän vuoden hyperlokalisaatio tulille. Sitten vain odotetaan kesää ja grillattuja pimientos de padroneja.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hei, hei, hullu vuosi 2017

Ei suosinut vuosi 2017 viherturaajaa, vaikka sitä oli niin varma, ettei kolmatta huonoa kasvukautta voi tulla peräkkäin. Tuli, ja tuli kaikista huonoin ikinä. Kylmät yöt hytisyttivät kasvihuoneessa esikasvavia kasveja; perinteisistä vappukylvöistä ei tullut mitään, kun edellisenä yönä satoi 5 cm lunta, ja lunta tuli vielä kunnon kerros 9.5. Kesäkuun ensimmäisen päivän aamuna herättiin raekuuroon, eikä se kesä siitä sen kummemmaksi muuttunut. Satokausi päättyi ennätysaikaisin. Ja nyt taas on napaan asti lunta, eikä ulkona pääse mihinkään ennen kuin on tunnin ähertänyt lumilapion kanssa.

Kaalikasvit olivat ainoat, joille kylmyys sopi. Niistä tuli maukkaita ja ötökättömiä. Muita kasveja ötökättömyys sen sijaan haittasi, kun ei ollut pölyttäjiä. Makukin jäi muissa kasveissa vain haaveeksi, kun ei ollut auringonpaistetta.

Mutta eteenpäin, sanoi viherturaaja hangessa. Vielä viikko kärvistellään jouluisissa tunnelmissa ja loppiaisena sitten kannetaan joulukamat varastoon ja otetaan sieltä esikasvatuskamat tilalle. Esikasvatettavaa tulikin ennakoitua enemmän, kun Kotipuutarhassa oli artikkeli tulevan vuoden uutuussiemenistä, eikä henkilö voinut ohittaa curryä eikä lakritsisamettikukkaa (kuulemma lasten suosikki, mutta kai sitä voi kahta sekuntia vaille viisikymppinenkin maistaa). Ostoskoriin biimautui myös tomatillo, the ultimate salsa-aines.

Turauksen ulkopuolella vuosi 2017 jää muistiin hyvistä työuutisista. Ainakin toistaiseksi henkilö välttyy hallituksen aktivointitoimenpiteiltä (paitsi että kyllä ne TE-keskuksesta soittivat kolmen kuukauden välein. Olin siis aktiivisesti puhelimessa.). Eikä tänä vuonna kukaan kuollut (tosin ehtiihän tässä vielä...). Erittäin mieleenpainuva on myös tontin päädyn vakisaukon uusi vessa: jostain syystä kaiffari on päättänyt, että paremman puoliskon tekemällä sillalla on juurikin paras fengshui vessapuuhiin. Jos joku tietää keinon, millä opettaa saukko olemaan kakkaamatta sillalle, otamme tiedon nöyrinä vastaan.

Hyvää ja maukasta vuotta 2018! Ei se nyt millään voi olla neljäs peräkkäinen huono kasvukausi.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Retrottaa

Parin vuoden ajan on tullut pistettyä merkille, että puutarhalehdissä on alkanut esiintyä kiinankaali, tuo keski-ikäisille karmeita kasarifläshbäkkejä tuova jötikkä. 1980-luvulla ei vielä ollut keksitty jäävuorisalaattia, joten kiinankaali muodosti sen ajan salaattipohjan. Ja olihan se kauheaa: kuivaa, mautonta, sitkeää lehdykkää, johon ei myöhemmillä vuosikymmenillä tullut enää koskettua.

Paitsi ehkä ensi vuonna. Grow your own nimittäin mainosti Thompson & Morganilta saatavaa Natsuki-lajiketta, jonka kiinalaisuus tosin on hitusen kyseenalaista, sillä kyseessä on japanilaisten kehittämä lajike, joka on kuulemma erityisen hyvää korealaisessa kimchissä. Tavallinen kiinankaali kasvaa hitaasti, joten sitä tuskin kannattaa näillä leveysasteilla testata, mutta Natsukista voi ruveta napsimaan lehtiä jo 7 viikossa. Jos sen malttaa antaa kasvaa rauhassa, saa syksyllä kannettua jötikän ruokapöytään.

Toki tuotakin kaalta vaivaavat kirpat ja kaalikoit, joten ei sen kasvattaminen ihan helppoa ole, mutta jospa luottaisi siihen, että tämän kesän kylmyys nujersi öttiäiset sen verran tehokkaasti, että ensi kesänäkin populaatio pysyisi pienenä?

Ainoa ongelma tässä on se, että Thompson & Morganilla on tarjous viisi pakettia siemeniä neljän hinnalla, enkä mä muita siemeniä tarvitse. Paitsi että Edamame-papua voisi kokeilla. Parsaherne on aina hyvä valinta. Kenties sitä mustajuurtakin?

torstai 5. lokakuuta 2017

Kauden 2018 maut

Kun melkein on kauden 2017 pillit pussissa, ja esikasvatuskausi lähestyy kovaa kyytiä, oli siemenpussien inventaarion aika. Homma oli aika helppo, kiitos tämän kauden "pussit tyhjiksi" -teeman. Mauttomuuksia ei ollut muuta kuin 2 siementä Ailsa Craigia, ja turhuuksia oli pienehkö nippu puutarhalehtien mukana tulleita ilmaissiemenpusseja. Teen näille saman kuin tänä keväänä: heitän siemenet tyhjiin kohtiin kukkapenkeissä. Nytkin sinisessä kukkapenkissä yhä kukkii epämääräinen joukko kaalikasveja, joista ei mitään olisi ehtinyt ruokapöytään asti Suomen suvessa kasvaa. Nättejä kukkia kuitenkin tekevät.

Kesäkurpitsat kävin läpi erityisen kovalla kädellä, kun myönsin itselleni rehellisesti, etten niistä kovinkaan paljoa pidä, ja lisäksi vievät turkasesti tilaa kasvimaalla. Ainoastaan kiinteät kesäkurpitsat saavat armon, sillä niissä on makua ja niitä voi donkata sekä salaattiin että grilliin. Vetiset peruslötköt eivät kasvimaalle asti pääse.

Inventaarion jälkeen totesin, että kesän aikana ylläpidetty ostoslista pitää melko hyvin edelleen paikkansa, ja kun Thompson & Morgan muistutteli viherturaajaa tarjouksin, lähti tilaus maailmalle. Tomaatteja oli varastossa vielä reilusti, mutta Sungold puuttui. Paprikoitakin oli, mutta kun ovat hitaasti kypsyvää tyyppiä, laitoin tilaukseen takuuvarman, oranssin Gourmet'n. Snackbite orangen puuttuessa Thompsonilta tilasin sen sijaan Lunchbox-värilajitelman pikkupaprikoita.

Vanha naukseri on toivottavasti ensi kesänä vielä muonavahvuudessa, joten sokerihernettä oli tilattava karvakuonon kesäherkuksi. Härkäpapu oli tyystin loppunut, ja hetken arvoin The Suttonin ja Perlan välillä, mutta kun aina täytyy kokeilla kaikkea uutta, pääsi Perla ostoskoriin. Samoin kurkun osalta vaakakupeissa olivat vanha hyvä Burpless tasty green ja ennenmaistamaton Bella, ja päädyin testaamaan ensi vuonna Bellaa.

Uusia makuja tuovat myös monen tänä vuonna kehuma sitruunakurkku, joka Thompson & Morganilla kulkee Crystal apple -nimellä sekä pimientos de padron, eli Padron-chili, jota kärväytellään urakalla grillissä ens kesänä.

Yrttien osalta täytyy muistaa, että jos vain eteen tulee valkosipuliyrttiä ja sitruunalippiaa, ne on IHAN PAKKO ostaa.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Sisäistä kauheutta

Viime vuonna tähän aikaan syötiin hiki hatussa paprikaa ja kurpitsaa, ja viimeksi mainittua riitti pakastimeenkin rasiakaupalla. Nyt saatiin kolme puolipunaista paprikaa ja kaksi täyskeltaista, jotka tosin rääkättiin kypsiksi muovipussissa omenan kanssa. Makua niissä kuitenkin oli, joten syödyksi tulivat.

Kurpitsoja tuli kourallinen, eikä niistäkään kaikki jaksaneet kypsyä, joten päätyivät kompostiin. Osa kurpitsoista oli keksinyt homehtua siemenkodastaan. Kiva taistella kovakuorista kurpparia auki vain huomatakseen, että sisällä on mustaa homelillua :-x Potimarron ja Rolet onnistuivat jotenkuten, ja Roletia voin kyllä suositella minikurppariksi: on maukas ja satoisa, jopa näinkin surkeana kesänä. Kypsyikin jo heinäkuun puolella.

Kasvihuone on tyhjennetty ja pesty. Ei olla koskaan puutarhaturaamisemme aikana tyhjentäneet kasvaria näin aikaisin. Vielä täytyy huoltotoimenpiteenä liimata satamiljoonaa pleksiä, jotka olivat varmaan uv-säteilyn takia irronneet. Kasvihuoneen paprikapenkkikin on huollossa, eli ankaran pinkityksen alla. Entiset maalit repsotti pahasti ja penkki tuntui kovin kostealta. Kuivauksen ja maalauksen jälkeen se toivottavasti kestää taas muutaman kesän.

Kasvimaalla rehottavat vielä persilja, timjami, salvia ja rakuuna, sekä Nero di Toscana ja Purple sprouting -broccoli, joka todistetusti (kuvassa) sprouttaa. On eka kesä, kun siitä saa satoa (siis tuon yhden floretin), mutta tuomitsen broccolin puutarhaturhakkeiden joukkoon: vie hitokseen tilaa, nippa nappa ehtii muutaman kukinnon tehdä, eikä makukaan ole hääppöinen. Calabrese sen sijaan tuotti satoa jo heinäkuussa ja oli todella hyvänmakuinen kylmyyden ansiosta.

Ruukkuyrtit siirsin terassille suojaan, joskin valkosipuliyrtin kohdalla pyörtänen päätöksen, sillä siinä on todella voimakas sipulin tuoksu. Melkein silmiä kirvelee, kun terassilla käy. Jos talvi jatkaa vanhalla kura & pimeys -linjalla, yrtit säilynevät terassilla ens vuoden puolelle. Viime jouluna saatiin terassilla majailleista oliivi- ja curry-yrteistä hyvä tahna luomupossun kinkun kuorrutteeksi (ollaankin jo tilattu luomupossua täksi jouluksi ja pyysimme, että kinkkuun jätettäisiin kunnon pläskit ja kamara, kun nehän ne parhaat palat siassa ovat).

Hankalasta kesästä huolimatta sadonkorjuupakastin on täynnä. Viikonloppuna keitin kriikuna-konjakkihilloa (HYVÄÄ!!!) ja oli työn ja tuskan takana löytää sille sopivia rasioita, kun kaikki tuntui olevan jo käytössä.

Jahka saa pihapuut verkotettua (pihalla liikkuu jo pahaenteinen jänis), niin sitten voi kääntää katseen kasvukauteen 2018 ja ruveta tilaamaan siemeniä. Esikasvatushan alkaa ihan kohta.

torstai 14. syyskuuta 2017

Mautonta

Tämä kasvukausi oli hyvä muistus siitä, että myös kasvihuoneessa ollaan luonnon armoilla. Koskaan aiemmin ei ole tullut vastaan näin totaalinen pölyttäjien puute ja sen vaikutukset kasvihuoneen satoon. Kasvit kyllä kukkivat komeasti, mutta vain tomaateista ja paprikoista tuli normaali sato; kurkut jäivät hyvin vähäisiksi, vaikka kurkkuähkyä epäilinkin kantaessani kasvariin viittä eri lajiketta. Normaalisti ähky tulee jo kolmesta taimesta.

Munakoiso puski kukkaa, mutta melkein jäi munattomaksi. Vasta kun kuskasin sitä ulos kasvarista kompostikekoa kohti, kuului ämpärin kyljestä bonk - siellä oli kuin olikin 1 hedelmä. Mutta vain se ainokainen. Cucamelonin sadon pelasti yksi yksinäinen kimalainen, joka ahersi satojen cucamelonin kukkien parissa muutaman minuutin, kunnes lensi kattoluukusta pois. Oli hämmästyttävää, miten nopeasti sen jälkeen alkoi hedelmää syntyä: jo seuraavana päivänä saatiin cucamelonsalsaa (cucamelonia, kirsikkatomaatteja, ananaskirsikkaa, valkoista balsamicoa), vaikka kasvi oli kukkinut sitä ennen viikkojen ajan ilman yhtäkään hedelmää.

Luonnon armoilla oltiin myös auringon puutteen takia. Tomaatit jäivät vetisiksi ja mauttomiksi, mikä harmitti isosti, koska tänä vuonna kokeilussa oli Brandywine-tomaatit, joiden makua hehkutettiin erityisen hyväksi. No eivät maistuneet juuri miltään. Jopa ihana Sungold kärsi auringottomuudesta. Oli toki yhtä makea kuin ennenkin, mutta aromista jäi osa puuttumaan. Paprikoille ja chileille auringon puute on katastrofaalinen. Toistaiseksi vain violetit Orozco- ja Marconi purple -chilit ovat päätyneet ruokapöytään, sekä muutama Espelette. Sato olisi hyvä, mutta tuskin muut ehtivät kypsyä. Eikä se makukaan varmaan kummoinen ole, vaikka kypsyisivätkin.

Pölyttäjistä ja auringosta on siis ollut puute, mutta sadetta ollaan saatu riittämiin (toissapäivänä 28 mm neljässä tunnissa, eilen 12 mm kahdessa tunnissa, tänään 20 mm kolmessa tunnissa...). Pari viikkoa sitten kurkut homehtuivat parissa päivässä niin, että ne piti heittää kompostiin. Tomaatit alkavat saada ruostepilkkuja, joten niitäkin on jo muutama heitetty pois, vaikka normaalisti tekevät satoa lokakuun puolelle saakka. Kasvihuonekausi päättynee pikapuoliin, jollei sää ala muuttua.

Kolmas kamala kesä peräkkäin. Viherturaaja siitä kyllä toipuu, mutta kauanko menee, ennen kuin meillä on taas normaali kanta pölyttäjiä ja linnunpoikasia? Hirvittää ajatuskin, että kohta pitäisi putsata linnunpöntöt talvea varten. Kuolleita poikasia löytyy varmasti. Eikä käy maanviljelijöitä kateeksi. Vilja ei kypsy, ja pellot lainehtii vettä. Vieläkö uskaltaisi todeta, että eiköhän ens kesä ole taas hyvä; eihän voi neljättä huonoa kesää olla peräkkäin, eihän?