torstai 22. kesäkuuta 2017

Nyt syönnissä

Tässä on näky, jota en lakkaa ihmettelemästä: meillä on vuosien tauon jälkeen suht reiätöntä rucolaa :-0 Kirpat ovat kyllä löytäneet tiensä kasvimaille, mutta jostain syystä tämä nimenomainen kasvilaatikko ei ole niille mieleen - mikä ensi vuonna muistettakoon. Keltainen liima-ansa on muuten todellakin nimensä veroinen: keltainen ja liimainen. Siihen tarttuu omien sormien lisäksi myös kasvien lehdet, mikäli intoutuu sitä liian lähellä leyhyttelemään. Paikoilleen sitä ei uskalla jättää, jottei siihen tartu hyvisötökätkin. Mutta kirppoja sillä on suorastaan nautinnollista liimata.
Joka-aamuinen French breakfast. Kasvoi yhtäkkiä muhkeisiin mittoihin.
Salaattisadolla ei vielä rehvastella, mutta on tuosta jo muutama lehdykkä nipsaistu leivän päälle.
Pinaatti rakastaa viileää kesää. Näin hyvää satoa ei ole tullut naismuistiin.
Kohta repertuaariin liittyy kyssä.

Muiden kaalien lailla Nero di Toscana on rehahtanut valtavaan kasvuun. Toistaiseksi se ei ole kelvannut tuholaisille.

Näiden lisäksi kasvimaa, kasvihuone ja kukkatikkaat pursuavat yrttejä. Ehkä sen satokauden voi jo julistaa alkaneeksi.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Puutarhassa tuoksuu

... Raid! Pyykkejä ripustaessa hymistelin pihalla kun herukkapensaista kuului kovaa surinaa. Pölyttäjiä oli sittenkin paikalla, joten ehkä marjasadosta jotain vielä tulee. Paitsi että kun katse tarkentui pensaisiin, huomasin, että surina lähtee ampiaisista, joita hääräsi pensaissa kymmeniä. Pölyttäjiä toki nekin, mutta kun on joutunut katsomaan ampiaispesään törmänneen koiran kramppaavan kipushokissa lattialla 1,5 h, iski nimby (tai tässä tapauksessa nimkg - not in my kitchen garden) -ilmiö. Kaapissa oli uusi puteli Raidia, joten sen kanssa kirmasin pensaissa ja talloin pökertyneitä amppareita liiskaksi. Jos siis syksyllä ihmettelen marjamehun erikoista vivahdetta, täytyy muistaa, että se tulee Raidista.

Riippahernepuut alkoivat kukkia, ja ne tapansa mukaan houkuttelevat kimalaisia, mutta ei siinä määrin kuin aikaisempina vuosina. Toivottavasti kuitenkin siinä vaiheessa kun kasvihuoneessa kasvit kukkivat, on kimalaispopulaatio hiukan elpynyt. Jotenkin en näe itseäni heilumassa sudin kanssa kasvarissa tomaatteja pölyttämässä.

Myyrävuosi on kyllä ollut vuosien tauon jälkeen hurja. Tontin luonnonvaraisessa osassa kulkiessa jalka uppoaa puolta säärtä myöten myyränkoloihin, eikä aluskasvillisuus nouse kuin paikoin, sillä niiltä on viety juuret. Yksi röyhkeä vesimyyrä ui huoletta näkösällä ojassa, eikä juurikaan pelästy ohikulkijoita. Varmaan näyttää veden alla keskaria >:-/ Sain tosin kostoni, kun riistakamerassa näkyi kärppä vesimyyrien pesäkoloilla. Se on sen verran tehokas kaveri, että käy myös aikuisten vesimyyrien päälle. Nuorempi koira jaksaa edelleen uskollisena käydä päivittäin myyräjahdissa, ja viikko sitten lauantaina samaa teki kettu - tosin mun kukkapenkissäni... Ihmetyttää, että tällaisesta kattauksesta huolimatta haukat pysyvät loitolla.
En mä tätä kärhöä ois oikeesti halunnutkaan >:-/

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Viherkielto mennee heinäkuulle

Sanoinko jo, että meillä oli viikonloppuna -2? Kaikki toki oli kasvimaalla tuplaharsotettu, mutta en odottanut näin totaalista kärvääntymistä. Maissien ja kesäkurpitsan kohdalla otin tietoisen riskin, sillä ne olivat kasvihuoneessa esikasvaneet jo siihen pisteeseen, että valittavana oli kuukahtaisivatko ne kasvihuoneessa tai -maalla. Valitsivat sitten -maan. Kesäkurpitsaa esikylvin uuden setin, mutta maisseille heitin hyvästit tältä vuodelta, ellei sitten puutarhagurun kanssa tehdä vielä yhtä toivioretkeä taimitarhalle, josta saa korvaavia taimia. Jätin niille varmuuden vuoksi vielä tilaa.

Perunoiltakin paleltui lehtiä, tosin Marabel näytti kestäneen pakkasta yllättävän vähällä damagella. Ämpärissä kasvava Jussi kärvääntyi jo aiemmin, joskin tekee uutta lehteä kovaa kyytiä. Ehkä siitä on juhannuspotuksi. Sama juttu kaaleilla: osa lehdistä paleltui parisen viikkoa sitten, mutta uudet lehdet ovat onneksi kasvaneet tilalle. Suippokaali on jo suipottumassa, ja Nero di Toscanasta ehkä voisi nipsaista lehden tai pari keittoon.

Muuten kasvimaan sato on vielä vain haaveissa. Rucolaa saa varmaan ens viikolla alkaa poimia, mutta salaatit ovat vasta sirkkalehdillä ja retiisit noin sukkapuikon paksuisia. Eilen tein moneen riviin uusintakylvöjä, sillä kylmä ja rutikuiva kevät oli saanut siemenet itämään huonosti.

Yrtit sen sijaan voivat hyvin. Ruohosipuli on tehnyt muhkeat turppaat, ja karhunlaukka on alkanut levitä (siitä kuulemma voi tulla ihan riesa). Salvian ja timjamin sekä Lidlistä ostetun mintun häädin kasvihuoneesta herbaarioon, eivätkä ne siirrosta näy hätkähtäneen.

Kovasti sitä kaipaa oman maan satoa, mutta tuskin tässä kuussa salaatinlehteä kummempaa suuhunpantavaa ehtii kasvimaalta saada.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Häätöpäivä

Kurpitsat ulottivat roskiksissa juurensa hevonkakkaan ja rehahtivat sellaiseen kasvuun, ettei kasvarissa päässyt enää kulkemaan. Ulkoistaminen kuitenkin mietitytti, sillä vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli -2. Kuvan laikkuköynnös kärväännytti lehtiään, ja sama olisi ollut kurpitsoillakin kohtalona, mikäli olisivat ulkoilmassa yöpyneet.

Kun meteorologit viimein vannoivat, ettei hallaa ole lähiaikoina näköpiirissä, vietimme häätöpäivän. Ensin kasvihuoneesta häätyivät kurpitsat kurpitseriaan. Ölkurbis ja Potimarron olivat ehtineet jo kiertää suikeroitaan tomaattien ympärille, joten niiden kanssa taistellessa kului aikaa - ja hikeä: ulkona oli +24, joten myös kasvihuoneessa tarkeni. Kurpitsoja oli kertynyt kaikkiaan 16 kpl, mutta sentään 4 vähemmän kuin viime vuonna...

Seuraavaksi häätyivät pavut, joista osa oli kietoutunut yhteen muhkeaksi köydeksi. Hirveän kiva yrittää istuttaa niitä katkomatta varsia. Papujen kanssa iski mahtumisongelma: vanhat papukaaret olivat tulleet jo elinkaarensa (ehhehe) päähän, etenkin kun Rauli-myrsky väänsi niistä toisen solmuun viime elokuussa. Yksi uusi kaari oltiin hankittu Bauhausista, mutta ei otettu huomioon rouvan riehaantumista Jungleseedsissä, joten papuja oli nyt sekä määrällisesti että laadullisesti liikaa yhteen papukaareen.

Hokattiin siinä, että kesäkeittiön seinustaa vasten saataisiin pavut mukavasti kasvamaan ja samalla ne ehkä peittäisivät näkymää naapuriin. Raksavastaava kävi ystävällisesti hakemassa Ikeasta lisää ruukkuja, joihin pavut saatiin mahtumaan. Kasvimaalle päätyivät Fasold ja Blauhilde, siis palkoineen päivineen syötävät pavut, ja kesäkeittiön koristukseksi tulivat mustapapu, voipapu ja pintopapu, joista syödään vain ne pavut. No, pakkaa sekoittaa palkoineen päivineen syötävä Asparagus bean, mutta laitoin sen kasvamaan vain toiseen ruukkuun, joten ehkä osaan sen muista erottaa. Voipapu on muuten erikoinen kaveri: kasvattaa todella isot juuret ennen kuin edes ehtii sirkkalehdelle. Eikä se pienessä ruukussa jaksa avata sirkkalehtiään, vaan vaatii enemmän tilaa ja ravinnetta. Saas nähdä, mikä monsteri siitä kasvaa.

Lopuksi häätyivät esikasvaneet kyssäkaalit, joille olikin kasvimailla tilaa, kiitos yllä mainitun pakkasyön (siitä lisää seuraavassa numerossa). Sitten oli jäljellä vain kasvariin jäävien kasvien sijoittelu loppusijoituspaikalleen, lattian lakaisu ja varkaiden poistaminen tomaateista. Niitä olikin kertynyt puoli ämpärillistä.

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikka kukkii. Se osoitti jo toisen olettamukseni vääräksi: minipienet siemenet ehtivät tehdä satoa, vaikka niitä ei heti alkuvuodesta kylväkään.

Näyttää jotenkin tyhjältä :-o

maanantai 5. kesäkuuta 2017

All you need is Raisio (and a bit of Lieto)

Mustavalkoiset puutarhamatkat ky lähti perinteiselle Kauppilan-reissulle perinteisesti 3.6. Tällä kertaa tosin kymmenen astetta aiempaa kylmemmässä kelissä, ja kohdekin oli muuttunut Kauppilasta Flöriksi. Flör oli siisti ja tyylikäs, ja tarjontakin suuri, hieno ja erikoinen, mutta jotenkin se Kauppilan taika oli kaikonnut. Todettiin, että tuskin tänne enää tulemme.

Matkanjohtaja ei lannistunut, vaan googletteli mitä muita taimikauppoja olisi lähistöllä, ja kas, 11 kilometrin päässä Raisiossa oli Pirilä. Hitusen oli Raisio pois meidän reitiltä, mutta kun huomattiin, että sieltä pääsee helposti kohti lähtöpaikkaamme Hämeenlinnaa, uskaltauduimme matkaan.

Kouluja käyneenä ihmisenä toki tiesin Raision merkkihenkilöt, mutta en osannut odottaa, miten suuri metropoli meitä olikaan vastassa. Ja miten suuri Pirilä! Kyllä turistien päät pyöri ja suut loksahti auki (juu, me olimme ne kaksi hölmistyneen näköistä hottista - kirjaimellisesti: siinä missä natiivit patsasteli t-paidoissa, me olimme varustautuneet paksuilla takeilla, sillä lähdimme jäätävästä tuulesta. Raisiossa oli +17). Kärhöjä sai halvalla ja oli siellä himoitsemani alppipajukin, tosin en raaskinut siihen upottaa 30 euroa. Oli kiva huomata, että paikan myyjät myös hoitivat kasveja - jopa niitä vitosen kärhöjä.

Pirilä vakuutti meidät niin, että päätimme ensi kevään toivioretken kohdistuvan Raisioon. Päätös osoittautui oikeaksi, kun lähdimme paluumatkalle: Bauhaus, Plantagen, iso ostari... Ties vaikka ihan yövymme paikallisessa hotellissa ja virkistäydymme paikallisessa pubissa. Ainoan miinuksen Raisio sai siitä, että meitä ei tunnistettu. Matkanjohtajan kohdalla sen voi ehkä vielä ymmärtää, sillä hänen suuri debyyttinsä on vasta ensi viikolla Viherpihassa (kuva kyllä oli jo edellisessä numerossa), mutta tokihan minut olisi Kotipuutarhan perusteella täytynyt tunnistaa. Ehkä ne olivat vain ujoja.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Matkanjohtaja huomasi Liedon kohdalla Kesäkukkia-kyltin ja käänsi auton sivutielle. Päädyimme Liedon kukkaan ja puutarhaan. Ja jösses, mikä kukka ja puutarha! Iso yrttiosasto, missä oli kaipaamani curry-yrtti ja jopa sieniyrtti! Olivat myös tehneet hauskoja yrttiruukkuja, joissa oli mm. grillimix, teemix ja pizzamix, eli kyseisiin nautintoihin sopivia yrttisekoituksia. Kesäkukka-amppelit olivat hurjan hienoja ja kesäkukat todella erilaisia ja erikoisia. Löysin himoitsemani kesäkukat, mutta, köh, meidän auto oli niin täynnä, että jouduin jättämään ne hankkimatta. Pisteet Liedolle myös siitä, että taimikassit ja -laatikot olivat ilmaisia. Flörissä niistä olisi joutunut pulittamaan 20 senttiä ja 80 senttiä.

Mitä siis tarttui mukaan? Viikunapuu (kun halvalla sai), esikkoja, pinkki iiris, jonka joka kerta ostan Kauppilasta mutta joka ei ikinä kuki, siskolle iso lyyraviikuna, parsanjuurakoita parsapenkin laajennusta varten, munakoiso, laventeli, laakeripuu, kärhö, curry-yrtti, sieniyrtti, sitruunalippia, pari syvänpunaista riippapetuniaa, suklaakosmos ja limenvihreä heinätupas, josta nuorempi koira oli kovin kiitollinen ja söi osan :-/

Loppuun kevennys: eilen kasveja ruukuttaessa parempi puolisko huikkasi, että autokatoksen takana on pensas nurin. WTF??? Jep, vesimyyrä oli nakertanut 6-metrisen marjatuomipihlajan juuret, ja kova tuuli oli puuskaissut koko hoidon nurin. Sen pituinen se.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kirppa- ja tirppakato

On sitä puutarhahenkilö ihmeissään, kun retiisit, rucolat ja pak choit kasvaa kasvimaalla täysin koskemattomina, ilman harsoja yms. suojaa. Normaalisti tähän aikaan sirkkalehdet ovat silkkaa pitsiä kirppojen hampaiden jäljiltä. Onhan nuo pienet alut ilo silmälle, mutta kun linnunpöntöissä on täysi hiljaisuus, niin ehkä sitä sittenkin mieluummin ottaisi kirppainvaasion ja muutaman västäräkin ja kirjosiepon sitä verottamaan. Kirppoja varten hankin Biotusista (kyllä, inhoan ksen-taivutusta, vrt.  Thomaksen/Thomasin) keltaisia liima-ansoja, joilla ajattelin kaalikasveja leyhyttää ja liimata pomppivat kirpat kiinni. Säästyvät nyt sitten ensi vuoteen, elleivät kirpat tee myöhäistä entrètä.

Yllättävän hyvin kasvimaalla kaikki itää, vaikka jäivät yöpakkasten kopristamien ja lumisateiden kuorruttamien harsojen alle ja nyt kärsivät pölisevästä kuivuudesta. Naapurin savupiipussa pesivät naakat eivät jostain syystä ole huomanneet härkäpapuja eivätkä sipuleja, joten nekin saavat kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneesta häädin jo kaikki kaalit ja maissit ulkoilmaan. Kaalit ovat harson alla turvassa ohikiitäviltä kaaliperhosilta. Jostain syystä lehtokotilot ovat mieltyneet uusiin kasvilaatikoihin; liekö syynä pinkki väri tms. Onneksi laatikoiden laidat ovat sen verran korkealla, että kotiloiden lima ehtii hyytyä ennen kuin pääsevät kasveihin käsiksi. Joka aamu saa laatikoiden reunalta napsia kuivuneita kotiloita.

Kurpitsat siirsin roskakoreihin, mutta saavat vielä odotella öiden lämpiämistä ennen ulkoistusta. Huomasin saaneeni aikaan vain 2 kesäkurpitsaa, joten laitoin niitä vielä pari kylvöön. Eivät mitään suosikkikasveja ole, mutta tekevät nopeasti satoa ja ovat monikäyttöisiä, joten on niitä hyvä muutama olla olemassa. Lungo di Firenze tosin kaipaisi jo kovasti ulos, sillä sen juuret tulee potin ulkopuolelle. Ehkä sitten lauantaina päivällä, jahka yöpakkasten jäljiltä kuura on sulanut >:-/

Välillä on katse harhautunut kasvihuoneen ja -maiden ulkopuolelle. Siinä tuli huomattua, että ylimääräinen säkki hiekkaa + kasvihuonetyömaalta ylijääneet laatat = kukkapenkin reunus. Näin sitä on ihminen 29 vuodessa hämäläistynyt, että melkein 10 vuotta jaksoi ruohonleikkuun jälkeen saksilla nykertää tuon typerän kukkapenkin reunan, ennen kuin tarttui oikeasti toimeen ja rupesi tekemään kunnon reunusta, minkä päältä voi ruohonleikkurilla huristaa. Laatat tosin loppuivat jo ennen urakan puoliväliä, mistä hanuri ja reidet kiittävät. Pakko nyt pitää pari vapaapäivää ennen kuin saadaan lisää laattoja ja urakka voi jatkua. Toivottavasti silloinkin naapuri luukuttaa typerän pakettiautonsa typeristä kaiuttimista typerää eurohumppaa. Lisää meinaan aggrea sen verran, että savimaan lapiointi sujuu ihan leikiten.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Fines herbes ja oppi

Ihana puutarhaguruni piipahti eilen pihassa ja toi heinolalaiselta mysteeripuutarhalta löytämiään yrttejä. Että oli kuin ois +20-asteinen ja aurinkoinen joulu tullut ihmiselle! Mielettömän hyväkuntoiset yrtit ja huumaava tuoksu.

Toissa talvena meidän pihasta kuolivat sekä laajalle levinnyt piparminttu että laajemmalle levinnyt omenaminttu. Niinpä tilasin gurulta minttuja, mutta en tietenkään malttanut tyytyä taviksiin, vaan tilasin kirpsakkaa appelsiiniminttua ja suorastaan parfyymisen aromaattista banaaniminttua. Ei noista tzatzikia tehdä, mutta salaatteihin ja grillinyytteihin sopivat varmaan mainiosti.

Pari vuotta sitten guru toi ekan kerran oliiviyrttiä, ja nyt ollaan suorastaan addiktoiduttu siihen ja käytetään sitä tukkokaupalla marinadeihin ja hitusen pienempinä määrinä salaatteja maustamaan. Sitruunatimjamiakin tilasin, kun onnistuin yhden kappaleen sitä taas tappamaan. Viimein tajusin (ja Campasimpukka sanoi huomanneensa saman), ettei timjami viihdy samassa ruukussa kaverin kanssa, vaan vaatii kokonaan oman ruukkunsa. Niinpä tuo yksilö majailee nyt vanhassa, peltisessä kastelukannussa. Gurun äiti kuulemma käyttää sitruunatimjamia juustojen kanssa. Ihan täydellinen makuyhdistelmä; enpä ole koskaan osannut edes ajatella!

Kauden yllättäjä oli valkosipuliyrtti. Jotenkin odotin karkealehtistä, heinämäistä kaveria, mutta se olikin hopeahtava, nahkealehtinen kasvi, jossa aivan täydellinen, uunissa paahtuneen valkosipulinkynnen maku. Huikea! Toivottavasti säilyy pitkään hengissä, jotta saadaan siitä satoa pitkälle syksyyn.

Uutta oli myös vihannestatar. En osannut oikein odottaa mitään, mutta sain kirpeäntulisen, hitusen saippualta maistuvan yrtin, jota kuulemma myös Vietnamin korianteriksi kutsutaan. Korianteria en tuosta löytänyt yrittämälläkään, mutta jännän eksoottinen maku siinä oli, ja chef ihastui siihen heti.

Alkoi kyllä harmittaa, ettei Pirkanmaalta löydy vastaavaa yrttien aarreaittaa. Joku taimitarha mainosti yrttejään, mutta ne olikin sitten niinkin eksoottisia kuin tilli, persilja ja korianteri, huoh. Jostain pitäisi vielä saada curry-yrttiä ja sieniyrttiä.

Ja se oppi? Muutamaan otteeseen olen tuskaillut minipienten siementen kanssa ja sitten todennut, ettei minusta ole kasvattamaan kasveja, jotka saavat alkunsa pölyhiukkasen kokoisista siemenistä. Todistin itseni vääräksi. Valoahan ne vain tarvii, ei sen ihmeempää. Tammikuussa yritin kylvää ananaskirsikkaa ja sain aikaiseksi nuppineulan kokoisen huitulan. Maaliskuussa kylvin loput 4 siementä kokeeksi kasvihuoneeseen, ja niin vain tekivät 4 terhakkaa ja tanakkaa tainta - hurjista yöpakkasista huolimatta. Ehkä ens vuonna vois yrittää taas varsisellerin kasvattamista. Ehkä.