sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kesäkukkagate eli väärin säästetty

Tänä keväänä kesäkukkia suunnitellessa kävin jopa googlettamassa mikä kukka viihtyisi mustissa ruukuissa asvaltilla etupihan paahteessa. Vastausten joukossa oli yksi lemppareistani, eli neilikka (lemppari tosin tuoksunsa takia, eivätkä nämä jalostetut versiot tuoksu millekään. Paitsi Pink kisses). Siitä innostuneena päätin lankaköynnösten ja lukinliljojen sekaan ostaa ison määrän neilikoita.

Virhe tapahtui siinä kohdin, kun en muka jaksanut odottaa käyntiä taimitarhalla, vaan nappasin neilikkani mukaan kangasalalaisesta halpakaupasta, jossa tunnetusti kukkasia hoidetaan erittäin huonosti. Tai siis ei hoideta lainkaan. Mutta kun piti saada, ja halpaakin oli.

No, kukkihan ne vähän aikaa, mutta kärtsähtivät nopeasti paahteessa. Siitä asti ollaan oltu ilman kukintaa, vaikka ahkeraan nypin lakastuneita kukkia pois. Jotenkin vie terän kesäkukka-asetelmasta, kun ne kukat puuttuu.

Kukalla ja kukalla on eroa. Jopa peruspelargoni on aivan eri otus ostettaessa se Honkasen puutarhalta, missä sitä hellitään Roineen vedellä ja Kangasalan auringolla, kuin mitä halpakaupan 4 kpl kympillä -setissä, joka on peräisin ties mistä. Vaikka kuinka nypit ja ravitset tehotuotettua halpispelargonia, ei se kuki niin muhkeasti kuin sellaiset, joita on huolellisesti hoidettu alusta asti. Ja onhan siinä vielä sekin bonus, että kotimaiselta lähipuutarhalta ostettaessa tukee kotimaista lähiyrittäjää.

Muutama vuosi sitten opin, että yksivuotisten kukkasten kasvattaminen on helppoa kasvihuoneessa. Vähän kun ruukkuun roiskaisee siemeniä huhtikuussa, saa kesällä nauttia kauniista kukkasista. Toki kukintaa joutuu odottamaan, joten miksikään instant-asetelmaksi näistä ei ole, mutta toisaalta lajikekirjo on laajempi kuin kauppojen/taimitarhojen valmiskukissa.

Tämän vuoden ehdottomasti upein kukkija on samettikukka Durango bolero. Se hehkuu tulen väreissä, kukkii runsaasti ja isoin kukin. Suorastaan hätkähdyttävän hieno kasvi.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Ei tullut kultakelloa eikä ilmapuntaria

Henkilöhän täytti jo aikaa sitten 50 ja sai puutarha-apurahan sekä klaanilta että kollegoilta. Kollegojen apuraha oli yllättävän helppo käyttää, sillä Plantagenissa oli ihanat ulkoruukut, joihin lahjakortilla sai myös kukkaset. Klaanin apuraha oli viherturaajan pyynnöstä Kodin Terraan (kyllä, olen edelleen allerginen tuolle nimelle), johon suuntasimme jo alkukaudesta lahjakortti levällään. Vielä viime vuonna siellä oli erilaisia, isoja ruukkuja ja kaipaamani papukaari, mutta tänä vuonna oli valikoima kutistunut niin, että tulimme tyhjin käsin kotiin.

Pari kuukautta tuskastelin ja browsailin ääsryhmän sivuja, mutta mitään kivaa ei löytynyt - paitsi Joensuusta, jossa olisi ollut niitä papukaaria! Viime viikonloppuna lähdimme Luigin kanssa urheasti taas kohti Terraa (ärsyttävä reitti, koska jostain syystä Pirkkalassa asuvat ajavat järjetöntä ylinopeutta >:-/  Me maalaiset jäädään heti jalkoihin.).  Tällä kertaa löytyi pari isoa, laakeaa ruukkua, joihin sommittelin mielessäni yrttiasetelmia. Kokeeksi hankin myös ison thermoruukun, josko siinä saisi muutaman yrtin sinnittelemään pidemmälle syksyyn.

Henkilöön oli Kangasalan Lidlin pihalla iskenyt iili hankkia ruotsinpihlaja, joten piipahdettiin Terrassa myös taimipuolella. Sitä oltiinkin jo selvästi ajamassa alas, mikä on aina ihmetyttänyt: juuri, kun on paras loma-aika, taimikaupat vetelevät viimeisiään, vaikka lomalaisilla olis just nyt aikaa visioida ja istuttaa 24/7.

Pihlajista oli valikoimassa enää riippa-, mitä ei meidän pihaan kannata hankkia, sillä jänöt syövät riippaoksat. Mutta koska puiden istutus on ainoa järkevä asia, mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä, päätin ostaa ja istuttaa 50-vuotispuun. Hedelmäpuut olivat Terrassa sen verran kirvojen kurtistamat, että valinta osui tuohituomeen. Tuomea (tuonta?) olen aina halunnut pihaan, mutta tuomenkehrääjäkoin takia en ole semmoista aiemmin hankkinut. On meinaan melko aavemaisen näköistä kun iso puu on silkkaa seittiä. Nyt tuohituomen upea, kuparinvärinen runko kiinnitti huomion ja sytytti ostohalun, joten otin riskin ja toivon, että pihan linnut napsivat koit ajoissa.

Kassaa kohti lähtiessä katse osui myös katsuroihin, joita tosin ei jostain syystä ollut kasteltu aikoihin. Hinta ei ollut paha, ja kuivien ruippanoiden joukossa oli myös pari paremman näköistä yksilöä, joten otin yhden tämän kesän iloksi. Tuskin se jaksaa meillä talvehtia, vaikka sen suojaisaan paikkaan istutinkin. Tuoksu on lehdissä todellakin ihana: ihan kuin paahdettua sokeria.

Lahjakortin hilut törsäsin vielä perliittiin, vermikuliittiin ja vihannesten siemeniin. Onpahan sitten ruokaa tiedossa vielä 51-vuotiaanakin. Rumat ne kultakelloilla koreilee. Ja ilmapuntari meillä on jo.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Viidakon lerput

Kasvihuone on pusikoitunut karmeaksi pöheiköksi, vaikka sitä pari kertaa viikossa trimmaankin. Syynä on tomaatti Principe Borghese, joka on pensastomaatti, eikä siitä kuulemma pidä napsia varkaita. Se onkin kasvanut isoksi puskaksi, joka peittää tehokkaasti kasvihuoneen pinta-alaa ja estää ylettymästä muihin tomaatteihin.

Tomaattien lehtien poistamisen suhteen on kahta koulukuntaa: toisen mielestä lehtiä pitää poistaa, jotta tomaatti ei käytä niin järjetöntä määrää vettä ja hedelmät (marjat?) saavat kunnolla
aurinkoa kypsyäkseen. Toisen mielestä lehtiä ei saa poistaa, jotta tomaatin vedensaanti pysyy tasaisena, eikä siten hedelmät (marjat?) pääse halkeilemaan tai korkkiintumaan pohjastaan. Itse olen koulukunnaton (luokaton?) ja poistelen lehtiä sen verran, että yletyn helposti kastelemaan ja lannoittamaan.

Marmande ja Fiorentino ovat jo ensimmäisiä tomaatinalkuja tehneet.

Kurkut ovat myös muodostaneet läpitunkemattoman viidakon. Kaipa niistäkin pitäisi joitain sivuversoja tms. poistaa, mutta kun ei raaski - senkään uhalla, että näin monesta taimesta joka tapauksessa iskee kurkkuähky. Delistar on tehnyt useita alkuja, joista ensimmäisen voisi ehkä jo napsaista ruokapöytään. Sitruunakurkku ei vielä kuki lainkaan, mikä on harmi, sillä sitä olisi kiva päästä maistamaan. Cucamelon on tehnyt muutaman kukkasen, mutta edelleen pölyttäjät karttavat uutta kasvihuonetta. En tiedä miksi sillä on niin huono feng shui. Ehkä täytyy laittaa ovensuuhun mullipöydälle muutama kukkiva yrtti houkuttelemaan pölyttäjiä peremmälle.

Paprikat ja chilitkin hyötyisivät nyt pölyttäjistä, kun kukkivat komeasti. Toistaiseksi kuningasajatus niiden sijoittamisesta mahdollisimman kauaksi kasvarin ovesta kantaa hedelmää: megakirvainvaasio ei ole yltänyt niihin asti. Vielä.

Guru toi alkukaudesta taimitarhalta ostamansa suippopaprikan taimen, ja siinä onkin jo komeasti suippoja. Ensi kuussa saadaan niistä satoa, mikä tietysti sai miettimään, mikä järki on kasvattaa capsicumeja itse, kun omat taimet tuottavat satoa vasta elo-syyskuussa. Mutta kun aina on se iili jostain tietystä lajikkeesta…

Yrttihyllyköissä on yrttien lisäksi myös mitzunaa ja pak choita kirpoilta suojassa. Että ihmisellä täytyy olla kasvimaalla kirppoja! Muuten kasvattaisin satamäärin pak choita ja eläisin sillä koko kesän. Vesi kielellä muistellaan sitä kesää, jolloin pak choita oli kasvimaalla rivikaupalla ja niitä kokattiin ja wokattiin antaumuksella.

Pari ruukkua basilikaa on jo pestottu. Ajattelin tehdä maustevoita sellaisista yrteistä, jotka ei pestoamista kestä. Voin voisi sitten pieninä nökäreinä pakastaa ja käyttää talvella ruuanlaittoon. Esim. korianteri ei pestotu hyvin, vaan alkaa maistua kitkerälle ruoholle. Talvella voisi olla kiva pudottaa korianterivoita kalan päälle. Siis niinku ruokapöydässä.

Kylvöaika alkaa tältä vuodelta olla ohi. Muutama ruukku basilikaa ja meiramia on sirkkalehdittymässä kasvihuoneessa, ja kasvimaan paikkuukasveiksi on vielä tulossa kyssää ja salaattia (näin epätoivoinen sitä on ollut tänä vuonna salaatin suhteen! Ikinä ei ole tarvinnut salaattia esikasvattaa ja aina on sen kanssa ollut loppukaudesta pulassa, kun sitä on niin paljon. Nyt oli pakko turvautua kasvihuonekylvöihin, kun salaatti ei menestynyt kasvimaalla).

Ja ne lerput? Siitäkin tämä kausi on ollut erikoinen, että jokapäiväisestä kastelusta huolimatta tomaatit nyyksähtää kuumuudessa. Töiden jälkeen saa hiki tukassa kiskoa kasteluletkua kasvarin perukoille ja truutata vettä lerppuville kasveille. Ehkä sittenkin olisi syytä karsia niitä tomaatin lehtiä?

torstai 28. kesäkuuta 2018

Omavaraisuusaste nousussa

Pikkuhiljaa voidaan alkaa uhmata keripukkia ja ruveta viherainesten suhteen omavaraisiksi. Rucolaa ollaan kyllä laidunnettu jo muutama viikko, kun kirpat ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät rucolat melkein rauhaan, mutta muuten on sato antanut odottaa itseään. Jopa salaatti, jota normaalisti saadaan leivän päälle jo toukokuun lopussa, on vasta nyt tulossa syömäkuntoon, lukuun ottamatta paria turpasta, jotka olivat viime vuonna kylväytyneet itsestään (mikä laittaa miettimään syyskylvöjen etuja). Niistä ollaan muutama lehdykkä nyhdetty. Retiisi oli tapansa mukaan alkukauden herkku, mutta tällä kertaa herkku vain toukille. Ihmisten ruokapöytään siitä ei riittänyt.

Sipulia ja valkosipulia voi kohtapuoliin alkaa käyttää ja hernettäkin näyttää olevan mukavasti tulossa. Ensimmäistä kertaa herne ajaa sokeriherneiden edelle. Sokeriherneet eivät ole vielä edes kukassa, naukserin suureksi harmiksi.

Härkäpapu Bella kukkii, mutta vaikka kylvin koko pussillisen, ei kovinkaan moni papu itänyt kuivuuden takia. Brittilehdissä aina varoitetaan kirvojen viihtyvän härkäpavuissa, mutta meillä härkäpavut ovat olleet kirvavapaita - paitsi nyt. Tällä viikolla iski hurja kirvainvaasio; jopa vuohenputket ovat rusentuneet mustien kirvojen imuttaessa niistä nesteet. Härkäpapuihin on majoittunut vihreiden kirvojen Painonvartijat ry. On meinaan järjettömän pläskejä kirvoja! Oikein ropina käy, kun niitä putoilee maahan. Yäk! Mutta pakko uhrautua ja yrittää litsiä niistä mahdollisimman monta, jotta saadaan edes jonkinlainen papusato.

Salkopavut alkavat toipua hallatuhoista. Kylvin niitä kyllä lisää, mutta uusintakylvöt ovat vasta sirkka-asteella. Jopa hallan täysin nujertama Asparagus red noodle pukkaa mullan sisässä uusia lehtiä. Tuskin se kuitenkaan satoikään ehtii.

Kesäkeittiön papuruukuissa Edamame näyttää terhakkaalta, ja Dried black turtle alkaa kietoa ensimmäisiä lonkerojaan papuristikkoon. Ne selvisivät hallasta hyvin, mutta kasvukausi taitaa olla liian lyhyt. Kunpa nyt edes yhden kukan tekisivät.

Perunat sen sijaan näyttävät surkeaakin surkeammilta. Odotin, että ne selviäisivät hallasta nopsaan, mutta huonolta näyttää. Juhannuksena saatiin ämpäristä Bellarosaa, joka oli kiinteä ja ihan mukavan makuinen pottu, mutta nämä maaversiot eivät ihan heti ala mukuloida. No, pakastimessa on vielä viime vuoden perunasatoa, joten ei me täysin perunatta olla.


Viime vuoden kylmyydessä ja kosteudessa kaalikasvit pärjäsivät hyvin ja niihin tuli mahtava maku. Tämän vuoden sato vielä antaa odottaa, paitsi Nero di Toscanan osalta. Sen lehdyköitä ollaan jo wokattu muutamaan otteeseen. Esikasvatetuista kyssäkaalin taimista alkaa ensimmäiset kohtapuoliin olla syömäkokoisia, ja suippokaalikin pikkuhiljaa suipottuu.

Calabreseä oli jostain syystä hankala saada tänä vuonna itämään, eikä se ainokainen taimikaan koollaan mahtaile. Harmi.

Kasvimaan yllättäjä on ollut pinaatti Picasso. Olin varma, ettei pinaatista saada lainkaan satoa, kun pinaatti alkaa lämpimässä säässä heti kukkia, mutta Picasso on toista maata. Sen lehdet on melko nahkeat, joten se ei pannulla wilttaannu niin nopeasti kuin normilajikkeet. Kolmisen viikkoa ollaan siitä lehtiä käytetty ruuanlaitossa ja edelleen uutta pukkaa, eikä näy kukkaa (I didn't know it that I was a poet).

Toissapäivänä guru toi kokeeksi malabarinpinaattia. Varsinainen pinaattihan se ei ole, mutta mukava päästä testaamaan. Laitoin sen kiemurtelemaan tyhjää papukaarta vasten. Jospa se innostaisi pavutkin samaan.

Ämpäriosastolla pensaspavut Gold dukat ja Fasold kukkivat, joten ainakin niistä tulee satoa. Onneksi viime vuoden kauhukuvat pölyttäjien tuhosta eivät toteutuneet, vaan kovasti kimalaiset ja jopa mehiläiset (jollakin on siis kilometrin säteellä mehiläistarha) pörisevät kasvimaalla ja kukkapenkeissä.




Kurpitseriassa on muutama Portimarronin ja Sweet dumplingin alku. Hienosti ovat kurpitsat lähteneet kasvuun, vaikka pelkäsinkin, ettei niistä tule yhtään mitään, kun meinasivat jo pikkutaimina alkaa kukkia. Kesäkurpitsat sen sijaan taitavat olla tämän kauden osalta menetettyjä, sillä halla nujersi osan, eivätkä kasvihuoneesta kiikutetut paikkuutaimet ole oikein lähteneet kasvuun. Liekö lämpö ja kuivuus niilläkin riesana.

Syksyllä ajattelin perustaa kurpitserian tilalle komposterian, kun nykyisten kompostien ympäristö alkaa olla melkoisen ylikasvanutta, saksimisesta huolimatta. Ehkäpä uuden kurpitserian voisi perustaa alapihalle, siellä kun lääniä riittää useampi tuhat neliötä.

Sitten ärsytys: näköjään bloggerin kommentit eivät asetuksista huolimatta enää tule gmailiin >:-/ Jos joku keksii, miten fiitserin saisi taas toimimaan, niin iso kiitos.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Yrttifriikin kesämaut, eli grande yrttipostaus

Siinä missä jotkut puutarhurit hamstraavat pihaansa kukkasia, suuntaa tämä turaaja taimikauppojen ruokaosastolle. Hitusen on taas yrttejä kertynyt puutarhaan, mutta kyllä niitä tuleekin käytettyä kourakaupalla ruokaan kuin ruokaan. Uusin kokeilu oli grillisienten täyttäminen yrttisilpulla ja Lidlin hyvällä cheese spreadilla. Nam!

Mitäs meiltä sitten löytyy?
Valkosipuliyrtti on itse asiassa kaunis kukkanen, joka tosin lemuaa niin tymäkästi valkosipulilta, ettei sitä voi sisätiloihin tuoda. Maku on kuin paahdetussa valkosipulissa, eli aivan mieletön. Puutarhaguru onnistui tämän yksilön talvettamaan. Meillä vastaava majaili terassilla pitkälle syksyyn. Kukaan muu ei sitten terassilla majaillutkaan voimakkaan hajun takia.
Rosmariini kuuluu tietysti perussettiin. Tämä on vain marketin perusrimpula. Täytyy ostaa muhkeampi, jahka kohdalle osuu. Talvettaminen tyssää rosmariinin kohdalla tammikuussa, sillä silloin se yhtäkkiä kuivahtaa.
Curry-yrtti on paremman puoliskon suosikki. Maistuu todellakin currylta ja kestää hyvin kylmää. Toissa jouluna meillä hunnutettiin kinkku curry-yrtillä, kun yrtti jaksoi sinnitellä terassilla niinkin pitkään.
Jossain vaiheessa pihaan ilmestyi rakuuna. Se kasvoi holtittomasti vanhassa kasvimaassa, kunnes kasvimaan kehys lahosi. Uudesta herbaariosta löytyi sille koti, joskin tällä kertaa ämpärin rajaamana. Aluksi vieroksuttiin rakuunan makeahkoa makua, mutta nykyään se on yksi suosikeista. Ja siis nimenomaan tämä venäläinen versio. Ranskalaisesta ei löytynyt makua edes mielikuvituksen avulla.
Salvia <3 Ihanin, parhain ja rakkain. Ah, sitä salviavoissa uitettua pasta-annosta Bolognassa 2009. Ihminen ei muuta tarvi. Joka vuosi kasvatan salvian siemenestä, vaikkakin salvia kyllä talvehtii avomaalla hyvin, jahka sen peittelee. Tämän yllä oli viime talven sekä havuja että muhkea lumipeite.
Lipstikka teki meillä tänä vuonna paluun. Sitäkin kasvoi yllä mainitussa kasvimaassa, mutta herbaarion sijaan siirsin sen johonkin päin tonttia, eikä se tykännyt asiasta lainkaan. Tänä keväänä alkoi tehdä mieli lipstikka-sinihomejuustokeittoa, joten Pirilästä eksyi hontelo lipstikan taimi kyytiin. Liedon kukasta ja puutarhasta olisi saanut komeamman ja halvemmalla…
Lasketaanko karhunlaukka yrtiksi? Tänä vuonna sitä kasvaa sen verran runsaasti, että ollaan hennottu käyttää sitä tukkokaupalla. Cashewin kanssa siitä tulee mahtava pesto!
Tzatzikia varten täytyy pihalla kasvaa minttua. Perennantappotalvena 2015-2016 meillä kuukahti kaikki mintut. Ensin sinniteltiin kaupan mauttomien versioiden kanssa, kunnes Lidlistä löytyi ihan maulla varustettu yksilö, joka päättyi herbaarioon. Ihme kyllä se talvehti! Tänä keväänä sain gurulta piparmintun, ja itse ostin suklaamintun. Yleensä nuo makumintut ovat kitkeriä maultaan, mutta suklaamintussa on vahva, hyvä mintun maku.
Sitruunatimjami on toinen jokapaikan suosikki. Ihana, aromaattinen erakkoyrtti. Sitruunatimjami ei halua jakaa asuinsijaansa muiden kanssa, vaan kuolla kupsahtaa, jos saa samaan ruukkuun kaverin. Täydellinen makupari kaloille ja juustoille.
Tavallistakin timjamia löytyy. Tätäkin kylvän joka vuosi siemenestä, sillä toisin kuin kotimainen ajuruoho, nämä eksoottisemmat timjamit eivät talvehdi.
Hunajalippia on tämän kesän uutuus. Makuna on raparperi meets suolaheinä. Tuskin tarvii toiste ostaa, mutta tulipahan kokeiltua.
Meirami alkaa jo vedellä viimeisiään kasvihuoneessa, joten sitä pitää kylvää lisää. Tymäkkyydestään huolimatta se vain on niin hyvä. Etenkin sienten kanssa.
Sitruunalippiaan ihastuin viime vuonna ja onneksi sitä löytyi Liedosta edelleen. Siinä on raikas sitruunalimpparin maku. Lehdet ovat kurkkuunjuuttuvan karkeita, mutta pienenä silppuna sitä ei huomaa.
Tämä mikä lie yrtti, jonka nimessä ehkä oli Meksiko tai Intia, maistuu mahtavasti anikselle. Hyvä löytö!
Perus basilikaa täytyy aina olla. Siitä surautetaan pakastepestot talven varalle. Makubassuista vain lime- tai sitruunabassu menettelee. Muut ovat liian mauttomia meidän pöytään.
Suolayrtti ei täytä yrtin kriteerejä, kun siinä ei ole mitään makua, mutta onpahan suolainen lisä salaatteihin ja pastoihin.
Ei kesää ilman oliiviyrttiä. Makuna on kuusi meets oliivi, eli kerrassaan upea. Tätä silppuan melkein joka ruokaan. Maku on hyvin voimakas, mutta niin näin hyvä maku saakin olla. Kestää kylmää pitkälle syksyyn.

Toki meillä kasvimaalla "kasvaa" (tässä kuivuudessa mikään kasva…) lisäksi tilli, korianteri, kirveli ja persilja ja tontin perukoilla saksankirveli. Omakasvatetilli on ihan eri laji kuin kaupan mauttomat syheröt. Korianteria tarvitaan kaikkeen aasialaiseen ruokaan ja cevicheen. Persilja on sitä kähärää, kun en sileälehtisestä löydä kuin ruohon maun. Kirveli löytyi ruokapöytään jo vuosia sitten.

Niin joo, ja gurulta on vielä tulossa lakritsi-iisoa.

Seuraa ilmainen bisnesidea: joku voisi perustaa vain ruokakasveihin perustuvan taimikaupan, jossa olisi tarjolla kaikkea eksoottista ihanaa, jossa on hyvä maku. Sellaiseen varmasti tulisi porukkaa pitkänkin matkan takaa. Tai ainakin minä.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kiinankaali, kauden kirppamagneetti

Alkutalvesta iski retrotus ja kasvimaalle oli hankittava kiinankaali Natsukia. Esikasvatuksessa Natsuki tuotti muhkeat taimet, joista ensimmäiset istutin ajoissa kasvimaalle, kun oletettavasti kaalikasvina kestävät kylmää. Kirpat iskivät kuitenkin sekunnissa kimppuun ja rei'ittivät kaalit silkaksi pitsiksi.

Seuraava yritys oli istuttaa kiinankaalta herbaarioon yrttien joukkoon sillä oletuksella, että yrttien tuoksu hämää kirppoja. No ei hämää >:-/ Ehkä hitusen vähempipitsisiä ovat, mutta siltikin kirppojen nakertamat. Grown your ownissa joku asiantuntija sanoikin, ettei tuoksu ketään onnistu hämäämään, vaan hämäyskasvien lehtien muodolla on isompi hämäysvaikutus. Mitä erilaisempi lehti kuin hämättävällä kasvilla, sen parempi hämäys. Ehkä sitten minttu ja salvia muistuttavat kirppojen mielestä kiinankaalta. No, joka tapauksessa kaalit eivät edes tunnu jaksavan kasvaa yrttien joukossa. Lannoituksesta huolimatta yrtit vienevät liikaa voimaa maasta.

Pitsikaalit ovat edelleen kasvimaalla, sillä kirpat viihtyvät niissä sen verran, että osa rucolasta ja turnipseista on säästynyt kirppatuhoilta.

Viimeisen kiinankaalitaimen istutin ämpäriin ja pidän visusti kasvihuoneessa. Tulostakin on tullut:
On meinaan helkkarin muhkea kaali! Eikä ulkonäöltään muistuta yhtään niitä kuivakoita, ruttuisia kasarikaaleja. Toivottavasti makukin on voimakkaampi ja mehevämpi.

Kasvarissa kaikki kukoistaa. Majoitin tänä vuonna chilit ja paprikat ovensuun sijaan kasvarin perälle. Testaan, karkottaako heti ovensuussa leijaileva tymäkkä tomaatintuoksu kirvat. Aiemmin kirvat on joka vuosi hyökänneet chilien ja paprikoiden kimppuun, kun taimet ovat näpsäkästi olleet tarjolla heti ovella.

Viherkieltoa ei ole päästy tekemään, eikä sitä ihan pian tulekaan: halla ja kuivuus pitävät siitä huolen. Uusintakylvöistä huolimatta kaikki itää kovin laikukkaasti, ja vasta nyt alkaa salaatit olla sirkkalehdillä - salaatti kun ei kuumassa idä. Laikkuja on ahkerasti paikkailtu kyssäkaalin taimilla, joita on kasvihuoneessa vieläkin jäljellä.

Tuulisena ja sateisena iltana ei käynyt harsotus mielessäkään, mutta aamu valkeni kuuraisena ja kylmänä. Pavut, maissit, kurpitsat, kesäkurpitsat ja perunat kärvääntyivät yläosistaan - osa pavuista kuoli kokonaan. Universumi on näköjään sitä mieltä, että meidän perheen ei tule syödä papua Asparagus bean. Viime vuonna se ei itänyt, kun oli liian kylmää, ja nyt halla nitisti lupaavat alut. Ja se kun olisi ollut just se papu, mitä eniten odotin tällä kaudella. Kesäkurpitsoille oli paikkaussarja tiedossa kasvihuoneessa, mutta pavut piti kylvää uusiksi - paitsi Asparagus bean, jonka papuja ei ollut enää jäljellä. Perunat, maissit ja kurpitsat oletettavasti jatkavat järkytyksen jälkeen kasvuaan.

Kuivuus on kyllä huikeaa! Pitkästä aikaa pystyy puutarhatraktorilla ajamaan jopa tontin kosteimmassa kohdassa, vaikka samassa kohdassa ei ole voinut edes kävellä kolmeen viime vuoteen. Kangasalan Vesi kiittää, kun joka toinen päivä joutuu kastelemaan ruukkukasvit ja laittamaan sadettimen pyörimään kasvimaalle. Mutta henkilö ei valita! Kerrankin saatiin ylimääräinen kesäkuukausi tähän meidän niin lyhyeen kasvukauteen. Ihana, helteinen toukokuu, eikä tässä kesäkuussakaan ole (hallan lisäksi) ollut valittamista.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Viimeinkin: suolayrtti!

Eihän siitä ole kuin 5,5 vuotta, kun törmäsin suolayrttiin ensimmäistä kertaa. Silloin sitä ei saanut kuin Seeds of Italyltä, eikä sekään myynyt suolayrtin siemeniä kuin Britanniaan. Sittemmin suolayrtistä, tai tuttavallisemmin suoliksesta, tuli chefien hitti, mutta edelleenkin se Suomessa loisti poissaolollaan.

Tänä keväänä bongasin suoliksen Instagramista, ja googletus kertoi, että sitä olisi ollut siemenenä saatavilla Hyötykasviyhdistykseltä, mutta eipä sitä siinä vaiheessa olisi ehtinyt enää kasvattaa.

Hätiin riensi Mustavalkoiset puutarhamatkat ky. Viimevuotiseen tapaan suuntasimme tila-auton nokan kohti Raisiota ja Lietoa, tarkoituksenamme jälleen kerran täyttää auto taimilla. Jahka olimme tankanneet itsemme ensin Raision Myllyssä (ja ostaneet ihanan kukkamekon, suom. huom.), kurvasimme perinteen mukaan Pirilään. Heti portilla oli vastassa 2 rhodoa kympillä, joten puutarhamopo lähti jo siinä vaiheessa käsistä. Viisikymppisiin vedoten törsäsin viimein myös siihen ihanaan alppipajuun, jota jo viime vuonna kuolasin (kannattaa täyttää 50, kun voi koko juhlavuoden tehdä kalliita hankintoja ikäänsä vedoten. Vaihdevuosia en suosittele.) Ei mitään hajua, mihin pajun törkkään, mutta jollekin paraatipaikalle se päätyy, kun se näyttää niin ihanasti pieneltä oliivipuulta.

Auto oli jo puolillaan, kun Pirilästä lähdimme, joten jouduimme muuttamaan strategiaamme. Ohitimme Plantagenin ja suuntasimme suoraan Liedon kukkaan & puutarhaan, kun viime vuonnakin siellä oli pyörryttävä valikoima. Pieni aavistus oli, että paikan yrttitaivaassa olisi myös suolayrttiä. Ja oli!!!!! Pienen kulman siitä nakersin varmistuakseni, että se todellakin oli suolista, eikä japaninotakilokkia, joka siis ei maistu yhtään millekään, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitustaan. Kukassa & puutarhassa oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut yrttipäivät, jolloin sieltä oli kannettu purkkikaupalla yrttejä parempiin suihin, joten mm. lakritsiyrtti oli loppunut. Mutta siltikin pari kassillista yrttejä irtosi mukaan: curry-yrttiä, suklaaminttua, sitruunalippiaa, hunajalippiaa, sitruunan tuoksuista laventelia ja jotain ihme nokkosen näköistä ja aniksen makuista tsydeemiä, jonka nimessä muistaakseni oli Meksiko. Tai Intia. Puutarhaguru oli ystävällisesti jo tuonut pari purkkia oliiviyrttiä (aaahh <3 ) ja sitruunatimjamia, joten ne jäivät nyt ostamatta.

Yrttien ja hyvän palvelun lisäksi kukassa & puutarhassa oli myös ihania kesäkukkia: kaikkia kerrottuja ihanuuksia, hehkuvia värejä ja reheviä, hyvinvoivia kasveja. Laatikollinen lähti mukaan.
Erittäin osuvasti nimetty
Seuraava päivä menikin sitten kasvien istuttamisessa, tosin ruukut loppuivat kesken, joten turvauduin darwinismiin ja tyrkkäsin mintut syysasterien keskelle kukkapenkkiin toivoen, että ne nujertaisivat ainakin osan penkinvaltaaja-astereista.

Puutarhuri on toki nauttinut huikean hienosta alkukesästä, mutta käy taimitarhureita sääliksi. Heillä on kova homma saada taimet pysymään hengissä tällaisessa kelissä. Ja näköjään maanviljelijöillekin tulee neljäs huono vuosi peräkkäin, kun mikään ei pelloissa idä. Pienviljelijä voi sen sijaan laittaa Lidlin kastelusysteemin kastelemaan kasvimaita, ja haba kasvaa, kun kiikuttaa kastelukannuja pitkin pihaa. Parasta hyötyliikuntaa!