lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kevääntekijät ry

Tänä aamuna Kevääntekijät ry:n ainaisjäsen Mr Mustarastas julisti kevään alkaneeksi klo 5:42. Onneksi Luigi della casa oli kaukaa viisaana antanut vaimolleen kyydin Tokmannille, joten autotallissa oli odottamassa 70 litraa multaa. Koska ulkona satoi silmämunia pistelevää räntää vaakasuoraan, oli jatkettava jo toistakymmentä vuotta vanhaa perinnettä, eli maaliskuun räntäkylvöjä.

Aiemmin räntäkylvöön ovat joutuneet päässeet salaatit ja retiisi, jotka ovat nauttineet maaliskuun lämmittävästä auringosta, mutta nyt kun ilmastonmuutos heiluttaa sekä ilmastoa, tarhuria että kasvihuonetta, turvauduin kylmyyttä ja harmautta paremmin kestäviin kasveihin: sinappiin, mizunaan ja vuonankaaliin. Kaikki kolme päätyivät ruukkuihin ja kasvihuoneeseen tupla- & kuplamuovin suojiin. Kasvihuoneen lämpötila näyttää huitelevan alle +5:ssä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kasvukausi ole päässyt alkuun, mutta siellä siemenet nyt ovat lähtökuopissaan odottamassa aurinkoisia ja pakkasettomia päiviä. Koska kärsivällisyys ei ole henkilön pahe, donkkasin yhden Maris peerin ämpäriin, tupla- & kuplamuoviin. Jos polaaripyörre suo, on meillä juhannuksena sillipottuja.

Esikasvatus alkaa olla sillä mallilla, että tavistomaatit ja osa chileistä ja paprikoista täytyy siirtää päivähoitopotteihin. Kirsikkatomaatit eivät suostuneet itämään lämpömaton spa-olosuhteissa. Ainoastaan yksi Red cherry iti, ja sekin kuoli parin viikon päästä. Siemeniä oli onneksi uusintakylvöjä varten, joten nyt alkaa näyttää paremmalta.

Kahden viikon päästä alkaakin sitten kauden heavy-duty -kylvöt: kurkut, kurpitsat, kukkaset ja yrtit pääsevät multiin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen. Metrisestä hangesta huolimatta voisivat jo firmat ruveta tarjoamaan multaa halvalla ja kotiinkantohintaan. Niinkö viherturaajien Wolt: " Mää ottaisin 2000 l multaa, 4 l tomaattilannoitetta, 2 pss Potimarronia, yhden nukkumatin, katsuran ja sit viis lohinigiriä ja kanaa cashewilla.

*ilmaisten bisnesideain Tonava*

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Merkkitikkumeri

Nyt jo on se aika vuodesta, ettei kodinhoitohuoneessa mahdu hoitamaan kotia, ja keittiön tasot ja pöytäkin ovat kovin ahtaita. Osasyynä ovat talvetetut kasvit, mutta isoimman pinta-alan vievät 16 (!) tomaattilajiketta, jotka ovat nyt esikasvussa. Jo tavistomaattien määrä siemenlaatikostossa yllätti, mutta kirsikkaversiot veivät voiton. En ole vuoteen tilannut brittiläisiä puutarhalehtiä, mutta siltikin siemenlaatikon pohjalla oli niiden kylkiäisenä tulleita, avaamattomia pusseja. Ja vain kaksi pussia tyhjentyi, joten sama rumba on edessä ens vuonna.

Mitäs meillä sitten kasvaa? No nämä:
Il pantano Romanesco - vihreänpunainen, italialainen tomaatti, joka piti ostaa lohdutukseksi siitä, ettei Costoluto Genoveseä tai Costoluto di Parmaa löytynyt mistään (uusi termi nykysuomen sanakirjaan: lohtutomaatti)
Black Russian - perinnelajike, jossa rich, complex flavour. Koska ihmisen täytyy saada maistaa kompleksista tomaattia.
Olivade - iso, luumun muotoinen tomaatti, jossa ei juurikaan makua edes hellekesänä. Onneksi sitä oli jäljellä enää 1 siemen.
Costoluto Fiorentino - kaunis, maukas ja ihana.
Moneymaker - ilmaissiemen, mutta ihan OK tomaatti maultaan. Sellainen tomaattimaailman peruspuurtaja.
Super marmande - hyvänmakuinen, iso tomaatti, jota on tullut kasvatettua jo ikuisuus, kun ei tuo siemenpussi tunnu tyhjenevän.
Sungold - kasvimaailman karkki. Sungoldista on kehitetty vähemmän ratkeileva malli Honeycomb, joka menee ostoslistalle, jahka tuo siemenpussien määrä hitusen pienenee.
Sweet aperitif - makea kirsikkatomaatti, jota tulee hankittua toistekin. Jämätaimen saanut kollega hämmästeli viime vuonna, miten voi tomaatti olla näin makea ja maukas.
Red pear - ilmaissiemen, eka kertaa kokeilussa. En odota paljoa, koska päärynän malliset tomaatit tuppaavat olemaan jauhoisia ja mauttomia.
Red cherry - ilmaissiemen tämäkin. Perus kirsikkatomaatti, joka ei sen isompia intohimoja herätä.
Taiwan goddess - Fataliin verkkokaupassa tehty haksahdus. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, etenkin jos niillä on hieno nimi.
Indigo rose - hienon värinen, mutta kuulemma jauhoinen ja mauton. Viime vuonna en saanut ainuttakaan siementä itämään ja tänä vuonna vain yhden, joten onneksi siemenpussi tyhjeni ja kokeilu päättyy tähän.
Principe borghese - pensastomaatti, jota Jamie hehkutti parhaaksi kuivattavaksi tomaatiksi. Ihan OK maku, mutta pensastumaan tätä ei pidä päästää, sillä jo yksi taimi muodostaa viidakon.
Gardener's delight - ilmaissiemen. Kirsikkatomaattimaailman peruspuurtaja. Hyvä maku, mutta ei räjäytä tajuntaa.
Perfect flame - yllätyksenä Instagramin kautta saatu lajike. Eksoottisin tomaatti, mitä olen koskaan yrittänyt kasvattaa. Merjalle kiitos :-)
Sunchocola - kerrankin erikoisen värinen tomaatti, jossa mukana myös maku. Tästä tuli Sungoldin ja costolutojen ohella kasvarin pysyväisjäsen. Tästäkin kiitos samaiselle Merjalle :-)

Sitten pitäisi enää keksiä, mihin nämä kaikki kesällä laitetaan...

torstai 7. maaliskuuta 2019

Sisäelintalkoot: lämmin broilerinmaksasalaatti

(Kuvassa on broilerinsydämiä, mutta sisäelin mikä sisäelin).

Sauvajyväseltä bongasin sisäelinhaasteen, joten päätin kantaa maksani kekoon (ehhehe) ja jakaa meidän luottoreseptin, joka on aikoinaan bongattu Silvena Rowen kirjasta Purple citrus & sweet perfume.

6 perunaa (mielellään kiinteä salaattilajike)
- keitä kypsiksi ja pilko mukaviksi suupaloiksi
 2 kananmunaa
- keitä nämäkin kypsiksi ja leikkaa puoliksi
paketillinen broilerinmaksaa
- paista voissa, mausta pippurilla ja suolalla ja pilko mukaviksi suupaloiksi
kevätsipulia pilkottuna
persiljaa pilkottuna
chilihiutaleita

- lisää kaikki ainekset kulhoon, tirauta joukkoon sitruunanmehua ja lorota päälle hyvää oliiviöljyä.

On se jännä, että koirille kyllä on tarjolla kaikkea sisäelinherkkua kivipiirasta sydämeen, mutta itse joutuu vain kateellisena kuolaamaan vieressä, kun herkut häipyvät parempiin suihin. Paitsi naudanmahan kohdalla :-X

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kylmät kaalit ja Stadin siemenperunat

Taas oli kevät yllättää tarhurin. Tai siis eihän nyt mikään kevät ole, vaan täysi talvi, mutta siltikin se aika vuodesta, jolloin pitää suunnata katse kauemmas. Dementikkotarhurin paras kikka on jättää siemenlaatikostoon itselle muistilappuja, ja maaliskuun luukusta paljastuikin viesti "Kylvä kaalit tuplamuovin alle kasvariin. Kestävät -12 C". Tuo -12 on jopa alakanttiin, sillä viime vuonna raab kasvoi komeasti, vaikka kasvihuoneen ulkopuolella jäädyttiin -17:ssä.

Jahka tuo luut ja ytimet jäädyttävä tuuli ja ens yölle luvattu -17 (mikä näillä hoodeilla tarkoittaa -22:a) ovat ohi, uskaltaudun laittamaan kaalit multiin - olettaen että kasvihuoneen oven saa auki.

Puutarhaguru on erittäin menestyksekkäästi kasvattanut punakaalta, jota en muistaakseni ole koskaan edes yrittänyt kasvattaa, joten se on tämän vuoden uutuus, samoin kuin tuo kuvassakin näkyvä, lehti- ja ruusukaalin rakkauslapsi Autumn star, joka tekee tuollaiset löyhät, kuulemma pähkinäisen makuiset syheröt varteensa. Niihin on kirppojen ja kaaliperhosen toukkien hyvä piiloutua.

Tarhuri yllättyi myös suuren, isolle kirkolle tehdyn kulttuuriturneensa aikana. Mitään kulttuuria ei harrastettu (paitsi vähän shampanjakulttuuria ja ulkomaan kulttuuria, kun ei Helsingissä näköjään saa enää suomeksi palvelua), mutta sen sijaan juuri ennen junaan nousemista piipahdettiin Kampin Plantagenissa "ihan vaan katsomassa", as we say. Ei päässyt ihminen oviaukkoa edemmäs, kun silmät osuivat telineeseen, jossa oli siemenperunoita. Eikä mitä tahansa perunaa, vaan semmoisia lajikkeita, joista on vuosikausia vain saanut lukea englantilaisista puutarhalehdistä: Maris piper, Maris peer, King Edward, Red duke of York... Tällaisia ne Kampin hipsterit sitten kasvattavat parvekkeillaan :-0

Vaikka lajikkeiden nimet olivat tuttuja, täytyi takakansitekstit lukea tarkkaan, jottei päädy mitään jauhopottua ostamaan. Koska yksi siemenpottutilaus oli jo tullut tehtyä, ei voinut tilan puutteen vuoksi ihan täysin toteuttaa itseä, joten ostoskoriin päätyivät salaattiperunat Maris peer ja British queen. Tosin eilen googlasin, että British queen on irkkujen suosikki ja hyvin jauhoinen muusilajike. Takakansiteksti valehteli :-/

Plantagen yllätti myös sillä, että sieltä löytyi keittiökäyttöön tarkoitettua laakeria. Vähän olivat kulahtaneen näköisiä, mutta yhden otin mukaani, vaikka sainkin viimevuotisen version talvetettua. On se niin kaunis ja maukas kasvi. Tässä kohti pitää kiittää maailman hienoimman nimen omistavaa henkilöä, joka oli samana päivänä ostanut laakeria toisesta Plantagenista ja vinkkasi, että Plantagenista niitä löytyy.

Jostain syystä henkilö, jonka piti luopua kaikista sisäkasveista, päätyi vielä ostamaan 2 minipientä viherkasvia. Mistä tulikin mieleeni, että täytyy käydä laittamassa toimistolta napatut herttaköynnöspistokkaat multiin. Onko minusta tulossa vanhoilla päivilläni viherkasvimummo :-0

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tönköt taatelikakut ja muut hirvitykset

Kuivakakku, tuo kahvipöydän kammotus. Nimensä mukaisesti kuiva, tiivis paalikka, jota pitää haalealla Liptonilla yrittää saada kurkusta alas. Nam.

Parisen vuotta sitten Aamulehden ruokasivulla ääneen pääsi leipoja, joka lausui taikasanat: vatkaaminen on kuivakakun teossa tärkein vaihe. Voi ja sokeri pitää oikeasti vatkata vaahdoksi. Pelkkä voiköntän hierominen puulastalla ei riitä. Käsipelillä ei kakusta tule kuohkeaa, vaan vatkaamiseen on valjastettava kone.

Koska henkilö oli tuohon aikaan työtön, oli aikaa harjoitella tätäkin taitoa. Uskollinen Ken sai joka tiistai (työtönkin tarvitsee rutiineja) vatkata voita ja sokeria minuuttikaupalla, kunnes seos oli selkeästi voita vaaleampaa ja hyvin notkeaa. Ja kyllähän niistä kakuista tuli mehevää höttöä. Kantapään kautta tuli huomattua, että myös voin lämpötila ratkaisee: liian kylmä voi ei vatkaannu tarpeeksi. Kun voi pyörii mikrossa sen verran, että poksahtelu alkaa, on voi sopivan lämmintä.

Kolmas oppi kakunteossa oli se, että kun marjat donkkaa jäisinä taikinaan, ne eivät valu paiston aikana vuoan pohjalle.

Neljäs oppi oli puolestaan se, että fiksun (ja ahneen) koiran läsnä ollessa ei kannata puhella kakunteosta, sillä koira oppii hetkessä sanan kakku. Ja oppii hetkessä myös sen, että jos talossa ei ole kakkua, kannattaa istua keittiön tason eteen ja tuijottaa merkitsevästi sekä tasoa että leipojaa. Kyllä siitä tyhmempikin tajuaa, että nyt ollaan kakkua vailla. Mikä myös näkyy perheenjäsenten vyötärölinjassa.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Talvettamistestejä

Kun ei ihmisellä ole (edelleenkään) kuistia eikä viherhuonetta, ei ole juurikaan tullut kokeiltua kasvien talvettamista, eikä edes oikein kiinnitettyä huomiota, minkä kasvin voisi talvettaa. Toissavuotinen viikunapuu eli talven autotallissa, mutta tuli niin täyteen villakilpikirvoja, että heivasin sen huhtikuun pakkasiin. Ei puhettakaan, että sitä olisi voinut kasvihuoneeseen viedä takaisin.

Lämpiminä talvina curry-yrtti ja oliiviyrtti ovat sinnitelleet vuodenvaihteeseen lasitetulla terassilla, ja siitäpä se idea lähti, että voisi kokeilla talviasuttaa ne autotallissa. Koska laakeripuu oli kätevästi curry-yrtin kanssa samassa ruukussa, pääsi sekin talviteloille, ja sydän heltyi vielä kameleonttilehdenkin kohdalla (koska sekin on syötävä, kuulemma).

Oliiviyrtti heitti henkensä heti, kun pimeys laskeutui. Olen sitä kuitenkin kastellut, josko se juuristaan jaksaisi vielä pukata uutta. Kameleontin lehdet lakastuivat nopeasti, mutta mullasta hiipii esiin piippoja. Näyttävät enemmän krookuksilta, mutta ehkä niistä kameleontteja kevään mittaan kuoriutuu. Curry-yrtti hengitti vielä marraskuussa, mutta sitten lakastui. Nyt helmikuussa laakeripuu alkoi tehdä uutta versoa, mutta koska se oli ihan liian isossa ruukussa sisälle tuotavaksi, revin reppanan irti juurineen ja istutin omaan ruukkuun. Hän ei kovastikaan asiaa arvostanut, mutta tuntuu nyt piristyvän.

Erittäin satoisaa (=2) oliivipuuta en hennonut heittää kompostiin, vaan otin sen syksyllä keittiön ikkunan ääreen. Siellä se ahkeraan pudotti lehtiään joulun palapelien päälle, mutta näyttää edelleen tuuhealta ja on alkanut tehdä uusia lehtiä. Ja koska kirjavalehtinen sorvarinpensaslapsi näytti niin hienolta ruukussaan, nostin senkin sisälle ikkunan ääreen. Se on talvehtinut suorastaan mahtavasti, eikä ole lehden lehteä pudottanut. Tänä vuonna uskaltaa siis niitä minipieniä plugitaimia ostaa enemmänkin. Kangasalan syksystä ne eivät ulkona tykkää, mutta uskaltavat sitä ihailla sisätiloista.

Jännän äärellä ollaan myös ruukkuihin istutettujen kukkasipuleiden kanssa. Majailevat ulkovaraston pimeydessä ja kylmyydessä, mutta jahka tuo föhn nyt tuossa sulattaa koko järjettömän lumimassan niin, että kasvihuoneen ovi aukeaa, voisi ruukut viedä jo sinne odottamaan maaliskuun aurinkoa.

Hämmentävin talvetus on tapahtunut kompostorissa. Kesken tammikuun hyytävien pakkasten alkoi sieltä käydä lämmin henkäys, ja edelleen kompostori puhisee tehokkaasti. Eipä ole moista tapahtunut koskaan aiemmin.

Loppukaneettina vielä kosmetiikkasuositus: O'Keeffe's -käsivoide on oikeasti tehokas ja umpeutti esikasvatuksen kuivaamaan peukalonpäähän tulleen haavan päivässä :-0

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Manikyyrin loppu 2019

Siellä ne nyt ovat lämpömaton päällä ja vermikuliitin alla. Parempi puolisko kulki ohi ja huokaisi: "Onpa ihana mullantuoksu." Jep, sitä saadaan tuoksutella taas ens marraskuuhun asti; ensin sisällä ja sitten ulkona. Normaalisti laitan chilit ja paprikat esikasvuun vasta kuun puolivälissä, mutta Fataliin jamppa sanoi, että ne pitäisi laittaa heti vuodenvaihteessa, ja kuun puoliväliviikonloppu menee tädittelyn merkeissä, joten kun joulukoristeet saatiin tänään pakattua varastoon, oli hyvä sauma vaihtaa esikasvatusasetelmat esille.

Eilen käytiin mullanhakumatkalla. Honkkarissa oli yllättäen röykkiöittäin taimimultasäkkejä, joten 30 litraa lähti mukaan. Taimimullasta on enempi huonoja kuin hyviä kokemuksia, sillä se on yllättävän tiivistä ja kosteutta pidättävää, mikä on omiaan mädättämään taimien juuret. Mutta koska olin törsännyt osan 50-vuotisapurahasta perliittiin, uskalsin ostaa taimimultaa, sillä sain perliitillä ilmavoitettua mullan.

Koska pakastimet edelleen tursuavat chiliä, maltoin mieleni ja kylvin vain 3 siementä/lajike. Lajikkeita oli tosin 8... Innostuin vielä viime metreillä, kun huomasin Siemenkauppa.comissa olevan tarjolla Poblanoa, jota iki-ihana Rick Stein käytti paljon taannoisessa Meksiko-ohjelmassaan. Paprikalajikkeita oli 4: oranssi Gourmet, ruskea Chocolate bell, sekä oranssit minipaprikat Hamik ja Takila. Viime vuoden kuningasajatus siirtää paprikat kasvarin ovensuusta perimmäiseen nurkkaan osoittautui oikeaksi: kirvat kääntyivät ovelta, kun ensimmäisenä haistoivat tymäkän tomaatin ja yrtit. Paprikat ja chilit olivat täysin kirvattomia.

Täysin murheitta ei ihminen kuitenkaan säily. Vääjäämättömästi lähestyvä brexit saa miettimään, miten käy ihmisen siemen-, puutarhalehti-, kirja- ja palapelihankinnoille. Kaikki nämä kun on tullut suurimmaksi osaksi hankittua green and pleasant landista. Todennäköisesti näille mätkähtää kohtapuoliin tullimaksut, joten on pakko ruveta etsimään uusia hovihankkijoita. Ei voi kuin yhtyä tiimikaverin huokauksiin: "My country has gone mad."