sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Inventaariopäivä

Puutarhan syystyöt on melkein saatu valmiiksi: sato korjattu, marjapensaat leikattu, potit pesty ja varastoitu ja vanha kasvimaa hävitetty. Vielä täytyisi pestä & korjata kasvihuone, kasata uudet kasvilavat ja hakettaa risut kompostia varten, sitten voi vetäytyä sisätiloihin kutimen, Tescon extra strong -teen ja Casualtyn pariin.

Koska sähköpostiin alkaa jo tulla siementarjouksia, oli siemeninventaarion aika. Vähiin ovat siemenet käyneet, kun Grow your ownin tilaus loppui, mutta se on vain hyvä, sillä lehden mukana tuli turhakesiemeniä, joista näillä leveysasteilla ei satoa tule. Ferrari-papua sentään hoksasivat lähettää just, kun olin ehtinyt sen ostoslistalle laittaa.

50-vuotisapurahan turvin olin keväällä hankkinut siemeniä myös ensi kaudelle, tosin harmikseni huomasin ostaneeni lisää violettia paprikaa (tuottaa julmetusti satoa, mutta ei maistu yhtään millekään) ja cucamelonia (tuottaa julmetusti satoa JOS kasvariin eksyy kimalainen. Nykyiseen kasvariin ei eksy. Kokeilen ens vuonna kasvattaa ulkona.), mutta onneksi myös jännittävän rustiikin näköistä myskikurpitsaa Musquée de Provence. Violetin paprikan lisäksi laitoin keväällä kukkapenkkiin vapautettavien siemenien joukkoon myös chilin Lombardo. Se teki paljon satoa, mutta maistui vain tavalliselle paprikalle ja lämmitettäessä menetti senkin maun. Lisäksi oli täynnä siemeniä.

Ostoslistalle menivät chili, oranssi paprika (ne vaan on parhaita: satokausi alkaa aikaisin, maku on mahtava, samoin kuin makeus), joku costoluto-tomaatti (ehkä Costoluto di Parma? Hyviä, satoisia, melko aikaisia ja nättejä tomaatteja), kurkku, ufokurpitsa, Burgess buttercup -kurpitsa (jos jostain löytyy. Kovasti kehuttiin makua), mizuna ja tilli.

Kukkien siemeniä oli vielä mukavasti, mutta lakritsisamettikukkaa täytyy hankkia lisää (hurjan aniksinen. Lakritsia siitä ei kyllä löydä edes etsimällä), ja uusi naapurintäti innoitti hankkimaan kirjolehtistä krassia - se näytti niiden terassilla tosi hienolta.

Ensi kaudella viherturaaja voisi muistaa, että vaikka kasvihuone on iso, ei ihan näin monta tainta kannata sinne laittaa. Tomaattikastiketta on litratolkulla pakastimessa, samoin kuin chiliä (kiitos vinkistä, Sauvajyvänen) ja molempia varmaan riittää pitkälle ensi vuoden syksyyn.

Loppukaneetiksi lämmin suositus: Picasso-pinaatti on säävarma. Ei kukkinut edes näillä helteillä, vaan teki isoja lehdyköitä ja tuotti satoa jopa ensimmäisten pakkasten jälkeen. Maku on vahvan pinaattinen ja maku kestää pakastamisen hyvin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Mitä Kuhmalahti edellä...

Viime kevään kuivuudessa ei kasvimailla meinannut mikään itää, vaikka kuinka laitettiin sadetin laulamaan. Ainoat, mitkä itivät ja alkoivat nopeasti tuottaa satoa, olivat edellisvuonna itsekseen kylväytyneet salaatti ja korianteri. Niistä saatiin satoa, vaikka keväällä kylvetyt lajitoverit olivat vasta nippa nappa sirkkalehtiasteella.

Tämä kokemus yhdistettynä kanssakaupunkilaisen (juu, me ollaan nykyään kaupunkilaisia; ei auttanut vaikka allekirjoitin elämäni ensimmäisen adressin) omavaraisuusgurun postauksiin onnistuneista syyskylvöistä sai aikaan päätöksen, että tänä vuonna kokeilen syyskylvää porkkanaa, palsternakkaa, salaattia ja korianteria.

Joskus muistaakseni olen syyskylvänyt juureksia ilman mainittavaa menestystä. Liekö syynä huonot olosuhteet tai se, etten sitten keväällä ole muistanut, että johonkin on kylvetty jotakin. No, nyt on kylvöt merkattu muistiin, joten ei ole vaaraa siitä, että keväällä idut harataan rikkaruohoina kompostiin…

Pikainen googletus kertoi, että syyskylvöjen paras ajankohta on syys-lokakuu, joten jahka tuo myrskytuuli viikonloppuna laantuu eikä enää paisko siemenpusseja pitkin pihaa, vedän kasvimaalle tämän vuoden viimeiset vaot, ripsuttelen pohjalle perliittiä (estää kuulemma siemeniä homehtumasta syksyn kosteudessa) ja peittelen siemenet mullalla odottamaan ensi kevättä.

Sitten on enää edessä aurinkokennovalaisinten keruu pihalta, kukkaruukkujen pesu ja kasvihuoneen putsaus. Vinkkinä kaikille suht. heppoisten kasvihuoneiden omistajille: jos huomaatte, että naapurit ampuvat uutena vuotena raketteja teidän pihaan päin, soittakaa poliisit, palokunta ja puolustusvoimat. Huomattiin nimittäin, että meidän kasvihuoneen katto on täynnä pieniä, sulaneita reikiä :-/ Viime uutena vuotena mietin, mahtaako kasvari syttyä palamaan, kun meidän pihan jälleen kerran ammuttiin raketteja, ja nyt katon talviteloinnin yhteydessä huomattiin reiät. "#¤%&&!!!! UV-säteily tuskin on syyllinen, sillä reikiä ei muualla ole.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Talvitelon puutos

Huikea kesä loppunee ens viikolla, sillä FMI ennustaa arktisehkoja yölämpötiloja näille hoodeille. Kasvihuone on jo muutamaa paprikaa vaille tyhjä, eikä kasvimaillakaan enää kasva kuin parit potut, salaatit, pinaatti ja kesäkurppari. Säilöön on saatu mahtava määrä ruokaa, joten siltä osin voi hyvillä mielin heittää kesälle heipat.

Mutta. Ihmiseltä puuttuu talvetuspaikka. Olisi kiva saada curry-yrtti, oliiviyrtti ja -puu, laakeri ja raidallinen, sitruksentuoksuinen laventeli kestämään talven yli ja sitten jatkamaan kasvuaan post brexit. Viime vuonna tyrkkäsin viikunapuun autotallin perukoille talvehtimaan, ja se kyllä säilyi siellä hengissä, mutta valon puuttuessa kasvatti honteloita oksia ja oli lopputalvesta niin täynnä villakilpikirvoja, että heivasin sen pihalle.

Matalaan, pieni-ikkunaiseen, kuistittomaan taloon on mahdoton luoda +5 - +10C:n lämpötilaa runsaine valoineen, eikä ulkovarastostakaan ole apua, vaikka sinne jonkin lämmittimen laittaisi, sillä a) sinne ei mahdu mitään ja b) sielläkään ei valo riitä.

Viidenkympinvillityksenä olen laittanut Etuoveen paikkavahdin (Pirkanmaa, pieni talo, ISO tontti), josko jostain löytyisi autuaampi loppusijoituspaikka, johon voisi perustaa uuden puutarhan (minimaalinen nurmikko, ei kukkapenkkejä) ja jossa kenties myös olisi talvetuspaikka. Olisihan se luksusta saada talvellakin tuoreita yrttejä ja laakerinlehtiä omalta tontilta. Ja koristella oliivi joulupuuksi!

Osumaa odotellessa täytynee edelleen turvautua autotallin hämäryyteen.

torstai 9. elokuuta 2018

Pimientos de padron - how queer

Grillattava tapaschili - onhan se niin jännittävä konsepti, että pakko oli kokeilla. Legendan mukaan kyseessä on ns. venäläinen ruletti -chili: joka kymmenes yksilö on tulinen, joten et voi olla varma nautitko vai kärsitkö.

No, legendan voi suoraan heittää old wives' tales -koriin, sillä melkein joka yksilössä lämpöä riittää. Ensigrillauksella mentiin reteästi siemenine ja väliseinämine päivineen. Luigi della casa sai täysin tulettoman yksilön, kun taas meikäläiseltä valui hiki, kyyneleet ja räkä. Oli pirkuleen tulinen chili! Mutta maku oli aivan mahtava, joten tätähän oli saatava lisää.

Seuraavalla kerralla poistettiin siemenet ja väliseinämät (kannattaa käyttää hanskoja. Itsellä peukalon kynnenalus poltti vielä seuraavanakin päivänä) ja lautasella huomattiin, että kapsaisiini ei todellakaan jakaudu tasaisesti: chilin häntäpää oli tulinen, mutta hattupää mieto. Mutta ah, niin hyvää.

Tämä varmaan tuli kasvihuoneeseen jäädäkseen, sillä maku on hieno, valmistustapa helppo, ja satoa tulee todella paljon. Siemenet kannattaa poistaa ennen grillausta, koska niitä on chilin sisällä paljon, eikä niitä ole helppo lautasella nyppiä pois, kun hedelmäliha muhjuuntuu grillissä silkkisen pehmeäksi.

Koska tuota määrää padroneita ei millään ehditä syömään tämän kesän aikana, mietin muhkean sadon jatkojalostamista. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on chilien puolittaminen, siementen poistaminen (hanskat kädessä!), chilien paahtaminen uunissa ja sitten pakastus. Romanttisena ajatuksena on niiden donkkaaminen talven pimeydessä lämpimiin salaatteihin, nuudelikeittoihin, patoihin ja lämpimien leipien väliin.

tiistai 7. elokuuta 2018

Tomaattitasting 2018

Viime vuonna uusien tomaattilajikkeiden makuvertailu jäi vain haaveeksi, sillä Sungoldia lukuun ottamatta yhdessäkään lajikkeessa ei ollut makua, ja Sungoldissakin sitä oli vain hippunen. Tänä vuonna tomaatit ovat saaneet mielin määrin aurinkoa ja lämpöä, joten makua on päässyt kehittymään.

Brandywine-tomaatteja kehuttiin erittäin hyvänmakuisiksi, ja niitä ostinkin toissa vuonna 5 eri lajiketta, mutta eipä tarvi kokeilla toiste. Isoja tomaatteja tekevät, mutta maku on liian blaah. Kaipaavat hapokkuutta ja hivenen lisää sokeria. Kastiketomaateiksi käyvät, sillä ovat vähäsiemenisiä ja isolihaisia.

Olivade oli tämän kesän uutuuskokeilu. Tekee isoja luumutomaatteja, mutta näidenkin maku on blaah-luokkaa. Ehkä jopa enemmän blaah kuin Brandywinet. Komean näköisiä ja kokoisia ovat, mutta kun maun täytyisi olla se juttu.

Kasvihuoneen riesana on ollut Principe Borghese. Siemenpussissa luki, että varkaita ei tarvi poistaa, kun kyseessä on pensastomaatti, ja lopputuloksena oli semmoinen pöheikkö, ettei ohi mahtunut kulkemaan. Raivoisan saksimisen tuloksena oli kumminkin jonkin verran satoa. Tomaatit ovat kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja maku on oikein hyvä. Ei räjäytä tajuntaa, mutta saa suun hymyyn. Menee jatkoon, joskin varkaat saavat ensi kesänä kyytiä.

Kanssainstagrammaaja vinkkasi Sunchocola-kirsikkatomaatista, ja sitä yllätyksekseni löysinkin. Melkein yhtä upea kuin Sungold, vähän vähempihappoinen, mutta ehdottomasti jatkoon tämäkin. Kerrankin erikoisen näköinen tomaatti, johon on jalostettu myös makua!

Instagramissa britit kovasti kehuvat Costoluto Genovesea. Meillä on jo useamman vuoden kasvanut Costoluto Fiorentinoa, ja se on kyllä hyvä tomaatti: kiinteä, hyvänmakuinen ja vielä nätti kuin nappi. Muistankin miten hämmästyneenä sitä katsoi bolognalaisen pikkumarketin vihannesosastoa, kun siellä oli näitä kukan muotoisia, puna-vihreitä tomaatteja läjäpäin. Nyt ymmärrän miksi. Vaikka nimessä on costoluto (= pihvi), eivät nämä mitään heavy duty pihvitomaatteja ole, vaan napakoita ja nyrkin kokoisia. Voisikin googlettaa mitä kaikkia costoluto-lajikkeita sitä onkaan ja sitten hankkia niitä ens vuoden tastingiin.

Varsinaisten pihvitomaattien kasvattamisesta voisi kyllä luopua. Kasvattavat vaan ratkeilevia, epämuodostuneita, jauhoisia möhkylöitä, joiden maku ei päätä huimaa. Poikkeuksen tekee Ananas, joka on makea, kiinteä ja maukas lajike. Ja nätti. Ehkä sitä vielä kerran?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Salamakesä säilöntäsuoralla

Salamalla tässä viitataan sadon nopeaan kypsymiseen; ukkoset onneksi karttavat tätä maaplänttiä kiitettävästi.

Kovin tyhjiksi ovat kasvimaat jo käyneet, kun satoa on korjattu hiki tukassa, eivätkä uusintakylvöt ole paahteessa pitkälle jaksaneet.

Perunanvarret alkoivat kuukahtaa, joten nypin Jazzyt ja Bellarosat esikeittoon. Kovin pieniä olivat, kiitos hallatuhojen ja kuivuuden, mutta 1,5 ämpärillistä perunaa saatiin pakkaseen. Asterix oli vielä sen verran hyväkuntoinen, joten se sai jäädä kasvamaan. Ihan OK valinnat nämä tämän vuoden pottulajikkeet. Olivat kaikki kiinteitä ja maukkaita. Bellarosa tosin osoittautui todella rupiseksi ja toukkien rakastamaksi, joten sitä ei tarvinne toista kertaa kokeilla.

Pavutkin kurtistuivat hallan kourissa, joten kylvin niitä uudestaan, mutta papupa toipui hallatuhoista, joten satoa saatiin/saadaan hurja määrä. Koska en löydä makua keitetyistä pakastevihanneksista, päätin tällä kertaa paahtaa papuja uunissa ja sen jälkeen pakastaa. 2 kukkurapellillistä paahtopapuja odottaa nyt pakastimessa pääsyä talven patoihin ja keittoihin.

Kovasti on kasvimaalla ötökkätuhoja. Liekö viime vuoden märkyydessä etanat keksineet pesiytyä kasvilaatikoihin, tai sitten syyllinen on tämän vuoden tulokaslaji gammayökkönen, jonka toukat kuulemma tuhoavat kasvustoa tehokkaasti. Kasvihuoneessa ja muualla puutarhassa gammayökkösiä on tullut bongattua, joten eiköhän niitä toukkiakin täällä matele.

Kasvihuoneessa kurkku vetää henkeä, mikä on hyvä, sillä jääkaappi pullistelee kurkkusäilykkeitä, tzatzikia ja kokonaisia kurkkuja. Cucamelonin lisäksi sitruunakurkku kaipaa pölyttäjiä, joten kummastakaan ei satoa juurikaan tule, mikä ei harmita, sillä kumpikaan ei varsinainen makuelämys ole. Tomaatit alkoivat kypsyä, joten tomaattipiirakkaa ja -kastiketta ollaan tehty urakalla. Täysnimikaima kertoi Instagramissa paahtavansa tomaattikastiketomaatit, mikä kuulosti niin hyvältä, että sitä on ehdottomasti kokeiltava. Mitään jättisatoa ei tomaatista tule, kun kasvihuoneen lämpötila on saunaakin kipakampi, ja kasvualusta kuivuu sekunnissa. Ja kun kasvihuoneessa on mahdotonta oleskella puolta minuuttia pidempään, on tomaatit keksineet kaatua toistensa päälle yhdeksi syheröksi. Syksyllä tulee olemaan kivaa sen sotkun siivoaminen, huoh.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

34 + 16 = sees

Lämpö ja kuivuus ovat lyhentäneet kasvien elinkaarta sen verran, ettei meinaa turaaja perässä pysyä! Kuukausi sitten alkoi satoa vasta tulla, ja nyt oli havahduttava siihen, että täytyy alkaa ottaa satoa talteen, vaikka alkukaudesta näyttikin siltä, että tästä kesästä säilötään lähinnä vain muistoja.

Säilöntäkausi alkoi perinteisesti etikkakurkuilla, ja kun kurkuntaimia oli hellämielisesti jätetty kasvihuoneeseen liikaa useampi, kävi mielessä, että osan voisi tehdä pikkelssiksi, jota turtsata leivän päälle ja hodarin väliin. Kanssainstagrammaaja tuli apuun ja vinkkasi hyvän kurkkurelishin ohjeen. Siellä sitä nyt on jääkaapissa pari purkillista tekeytymässä.

Kirsikka riehaantui tänä vuonna jostain syystä ja teki ennätyssadon (no, mikä tahansa sato siltä on ennätys, kun ei ole aiemmin juurikaan hedelmöinyt). Koska joko kirsikka oli etuajassa tai rastaat myöhässä, sain kirsikoita pariinkin hillosatsiin. Alkoon ei tullut lähdettyä portviinin hakuun, mutta maustoin hillon ruokalusikallisella tummaa balsamicoa. Jösses, että tuli hyvää!

Lämmön takia puutarhanhoito on keskittynyt lähinnä kastelemiseen (Kangasalan vesilaitos kiittää), mutta koska pilvet pitivät tänään pahimman paahteen poissa, täytyi lähteä ihan kunnolla patsastelemaan tiluksille, paarmojen suureksi iloksi (sitä tuntee olevansa väkevästi elossa, kun paarma puraisee pikkareiden läpi hanurista).

Kierros alkoi kurpitseriasta, jossa jo 3 Roletia, 3 Potimarronia ja 3 Uchiki kuria oli valmiina ruokapöytään. Hyvin tuntuu kurpitsaa tänä vuonna tulevan; ainoastaan Sweet dumpling pohtii vielä tehdäkö hedelmää vai ei. Jopa Potimarron on ruvennut tekemään useampaa hedelmää/kasvi.

Kurpitserian lähistöllä oli muutama ruukku omakasvatekukkia, jotka olivat jo siinä pisteessä, että komposti odotti, vaikka niitä onkin nypitty ja kasteltu ahkeraan. Lämpö ja kirvat ovat aika tuhoisa combo kosmoksille.

Kasvimaalla herneet pullistelivat siihen malliin, että napsin kulhollisen Twinklejä ja ryöppäsin ne pakastimeen. Tänä vuonna naukseri kokeili Oregon sweet pod - sokerihernettä, joka osoittautui todella makeaksi. Vaikka palot ovat kasvaneet jo yli-isoiksi, ovat ne silti meheviä ja makeita. Ryöppäsin niitäkin kulhollisen, kun en hennonut jättää niitä kuivumaan. Kaipa niille jotain käyttöä talvella löytyy.

Toinen kasvimaapullistelija oli valkosipuli, sillä viimein opin, että sitä on lannoitettava kunnolla ja koko ajan. Mahtavan muhkeita bulbseja siellä olikin, kun nyppäsin ne kuivumaan. Enkä nypännyt yhtään aikaisin! Pari Alexandraa oli jo ruvennut avautumaan mullan uumenissa.

Muuten kasvimaa on melkoisen surkeassa kunnossa. Juureksia on turha tänä vuonna odottaa muutamaa turnipsia ja porkkanaa lukuun ottamatta. Itivät huonosti, eivätkä ole kasvaneet juuri lainkaan. Härkäpavun sato on niin minimaalinen, että siitä ei varmaan tule kourallistakaan syötävää. Salaatti alkaa vasta nyt kasvaa. Mutta, liekö syy iässä ja 16 vuoden viherturaamisessa, ei sitä enää ota paineita sadon onnistumisesta. Sitä tulee, mitä tulee. Viimeiset 4 kesää ovat osoittaneet sen, että turha yrittää temppuilla ilmastonmuutoksen kourissa. Aina kuitenkin joku tykkää vallalla olevasta kelistä. Viime vuoden kylmyydessä kaalit bilettivät; tämän vuoden lämmössä pulskistuvat kurpitsat ja fenkolit. Parempi puolisko jaksaa tuskailla sadon onnistumisen kanssa, mutta se onkin vielä niin törkeän nuori.