perjantai 23. syyskuuta 2016

Lammaslihapullatagine




Tämä ohje on meillä kestosuosikki. Ja saa edelleen samat täpinät, kuin ensimmäisellä kerralla vuosia sitten.

400-500 g jauhettua luomulampaanlihaa
3 sipulia hienoksi silputtuna
pieni nippu persiljaa silputtuna
1-2 tl kanelia
1 tl jeeraa
ripaus cayennenpippuria
3 rkl voita
25 g hienonnettua inkivääriä
1 tuore chili silputtuna
hyppysellinen sahramirihmoja
nippu tuoretta korianteria
1/2 - 1 sitruunan mehu (itse laiton puolikkaan)
3 dl vettä
suola
mustapippuri

Jauhelihaan puolet sipulisilpusta, suola, pippuri, persilja, kaneli, jeera ja cayennenpippuri. Sekoita hyvin ja muotoile pieniä lihapullia. Jätä oheen tekeytymään.

Pannulle voi ja loput sipulit, inkivääri, chili ja sahrami. Kuullottele kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää korianteri ja sitruunan mehu. Lisää vesi ja lisää suola. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää nesteeseen lihapullat ja vähennä lämpöä. Anna muhia pannun alla 20 min pari kertaa pullia kääntäen.

Anna hautua ilman kantta vielä 10 min, kunnes neste keittyy hieman kokoon. Mukana nautimme cous-cousia. Rapsakka leipä on myös hyvä vaihtoehto, sillä saa sikahyvän liemen varmasti siivottua viimeiseen pisaraan.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Operaatio pinkitys

Aikojen alussa rakennettiin hillitty piha, jonka kalusteiden väri soinnutettiin mahdollisimman lähelle talon seinän väriä. Sitä maalia lutrattiin litrakaupalla aitaan, autokatokseen, puutarhakeinuun ja kasvimaihin. Kunnes sitten tapahtui raksavastaavan tekemä, legendaarinen mullipöytä kasvihuoneeseen. En muista kumman idea oli tehdä siitä purkkapinkki, mutta pinkki siitä tuli, ja samalla maalilla sutaistiin kasvihuoneen portaat.

Jossain vaiheessa tuli aika uusia puutarhakeinun maali, ja siitähän se sitten lähti. Keinuun tuli kolmea erilaista pinkkiä, ja siinä maalisudin kanssa pihalla patsastellessa tuli pinkittyä myös lintulauta, kukkatikkaat ja köynnösristikko.

Vielä viime vuonna maalattiin uudet kasvimaat tutulla keltaisehkolla, mutta kun näin naapurustossa punamullalla vedetyt lavakaulukset kasvimaalla, ja autotallia inventoidessa löytyi muutama jämäpurkki pinkkiä maalia, päätin vaihtaa kasvimaan värimaailman. Nyt oli siihen sopiva aika, kun joudutaan pikkuhiljaa uusimaan kaikki kasvimaat.

Viimevuotiset laatikot pinkittyivät ensimmäisinä, paitsi tuo yksi, jonka laitoja peittää broccolin lehdet. Se saa maalinsa keväällä. Upouudet lavakaulukset saivat viime viikolla pinkkiä pintaansa. Alunperin oli tarkoitus tehdä kasvimaa kolmesta päällekkäisestä lavakauluksesta, mutta todettiin kahden riittävän mainiosti. Saadaan näillä kolmella laatikolla korvattua 2 vanhaa kasvimaata.

Raksavastaava teki viime vuonna pari kasvilaatikkoa vesivanerista, ja kun keväällä innostuin spraymaalista, päätin käyttää sitä vanerilodjujen pinkitykseen. Valitettavasti rautakaupassa ei ollut Prof-maalia pinkkinä, joten ostin pinkin sprayn marketista. Enpä olisi uskonut, mikä ero maaleilla voi olla! Marketin maali pöllysi ympäriinsä, joten laatikon lisäksi maalipinta syntyi myös nurmikkoon sekä puutarhurin housuihin ja kenkiin. Kammottava tuote.

Jämä- ja spraymaalien ansiosta värimaailma ei ihan yhtenäinen ole, mutta olipahan ekologisempi vaihtoehto sutia vanhat maalit loppuun ennen uuden ostamista. Pari vanhaa kasvimaata on jo lapioitu pois. Jahka kasvukausi päättyy, hajoitetaan vielä yksi vanha kasvimaa ja laitetaan pinkit tilalle, tällä kertaa patolevyllä vuorattuina. Toivottavasti kestävät pidempään kuin edeltäjänsä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Isompi parempi

Shisoa ja meiramia lukuun ottamatta  kasvihuoneen yrtit kosahtivat ensimmäisiin hallaöihin, mutta muut kasvit yhä porskuttavat. Ensimmäinen kesä ison kasvihuoneen kanssa on ollut niin nautittava kuin sitä etukäteen ajattelikin. Ainoastaan bistro on jäänyt vähälle käytölle, kun aurinkoa on riittänyt sen verran mukavasti, ettei ole tarvinnut mennä kasvihuoneeseen lämmittelemään.

Lämmönsäätely on isossa kasvarissa ollut helppoa, kun siellä ei lämpötila pääse niin kovaksi kuin pienessä kasvarissa. Tämä kesä on mennyt manuaalisäädöllä, sillä kasvihuoneeseen ostetut automaattiavaajat eivät sitten sopineetkaan, vaikka ne juuri tälle mallille myytiin.

Pölyttäjät ovat viihtyneet isossa kasvarissa todella hyvin, mutta punarinta on käynyt vain pari kertaa kurkkimassa, vaikka sille olisi ollut ötököitä tarjolla mielin määrin. Kurkku on suorastaan hurmaantunut uuteen kotiinsa ja edelleen pukkaa satoa, vaikka yleensä se lopettaa hedelmien teon jo elokuun lopussa. Nytkin siellä on 6 pötköä odottamassa poimintaa, vaikka kostea kesä saikin lehdet menemään huonoiksi jo heinäkuussa.

Kirvat ja kostea kesä ovat olleet huono yhdistelmä paprikoille ja chileille. Yhden chilin häädin jo kompostiin, sillä sen lehdet olivat kauttaaltaan sienitaudissa, joka alkoi levitä hedelmiinkin. Varmaan kirvojen pissa on edesauttanut sienitautien puhkeamista. Satoa kyllä chileistä ja paprikoista saadaan, jälkimmäisistä ihan hengästymiseen saakka. Niitä ollaan wokattu ja salsattu ja grillattu ja salaatitettu ja pizzattu ja syöty sellaisenaan leivän päällä. Ens vuonna täytyy kylvää muutama taimi vähemmän. Tomaatteja olisi sen sijaan voinut ehkä olla enemmän, vaikka toki niitä on saatu kastikkeen muodossa säilöönkin.

Kasvimailla ei enää mikään ole kriittisellä polulla. Kurpitseria tyhjeni ensimmäisten hallojen alla, ja kurpitsat ovat jatkaneet kypsymistään sisätiloissa. Punajuuret päätyivät perinteisesti lindströmeihin ja porkkanat soseihin, joista ensimmäinen käytettiin eilen porkkana-kookoskeittoon. Palsternakat saavat vielä vähän aikaa kasvaa rauhassa, samoin broccolit ja savoijinkaalit, kun ne kestävät kylmää urheasti.

Ei hullumpi kasvukausi, vaikka alku olikin yhtä tappelua kirvojen ja kaalikoiden kanssa.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Out with the old

Viime vuoden toukokuussa uusimme kaikista vanhimmat kasvimaamme, kun niissä alkoi olla enemmän ruusun ja horsman juuria kuin hyötykasvien, ja monivuotiset hyötykasvitkin rehottivat niissä vähän liian hallitsemattomina. Tänä keväänä katsoimme muitakin kasvimaita kriittisellä silmällä, sillä niitä aikoinaan perustaessamme teimme sen virheen, että kasasimme laatikot ensin ja maalasimme vasta sitten, mikä jätti lankkujen päät suojatta -> laho pääsi jylläämään. Yhtä lukuun ottamatta kasvimaat olivat siinä kunnossa, että ne täytyy tulevina vuosina korvata uusilla.

Keväällä ostimme 6 kpl lavakauluksia, kun niiden hinta oli pudonnut kolmestakympistä kymppiin. Nyt syksyllä on tarkoitus maalata ne ja sitten keväällä ottaa käyttöön. Niillä saadaan korvattua 1,5 kasvimaata. Mietin jopa niin radikaalia ratkaisua, että vaihtaisin kasvimaiden värimaailman talon seinän mukaan sävytetystä keltaisesta pinkiksi, kun puutarhakeinu ja kukkatikkaatkin ovat pinkkejä, samoin kuin kasvihuoneen sisustus. Ainakin se ilahduttaisi meidän nuohoojaa, joka muisti tänäkin vuonna kehua pihan pinkkiä värimaailmaa.

Eilen poistin jo yhden lahonneen kasvimaakehikon ja siirsin sen tilalle viime vuonna kasatun vesivanerilodjun, joka oli aiemmin huonossa paikassa, sillä Latvian matala innostui rehottamaan sen vieressä niin, että lodju jäi varjoon. Kasasin laatikon pohjalle kompostia ja päälle multaa. Tarkoitus on siirtää siihen toisesta lahokehikosta monivuotiset salvia, timjami, ruohosipuli, ilmasipuli ja rakuuna. Toivottavasti ehtivät alkusyksyn aikana juurtua. Mietin, uskaltaisiko sinne istuttaa myös pätkän minttua, rei'itettyyn ämpäriin vangittuna. Viime talvi nimittäin tappoi meiltä mintut, joten uusille olisi tarvetta, mutta toisaalta pelkona on se, että kohta koko laatikko on pelkkää minttua. Sitten joutuisi elämään ens kesän pelkällä mojitolla ja tzatzikilla...

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vanhakin sienestäjä oppii uusia temppuja

Moni hehkuttaa hulppeaa sienivuotta, mutta meillä sato on ihan tavanomainen. Muutama tatti siellä täällä ja normimäärä kanttarelleja ja mustatorvisieniä. Mutta mustavahakas on yllättänyt: samoilta paikoilta ollaan jo kolmesti kerätty satoa, vaikka normaalisti saadaan vahakkaita vain kerran, eikä olla koskaan nähty näin isoja yksilöitä. Toukat rakastavat mustavahakasta, joten se harvoin pääsee kovin suureksi kasvamaan. Eilen löydettiin 2 litraa vahakkaita, ja osa niistä oli täysin toukattomia. Pannulta levisi taloon niin huumaava tuoksu, ettei meinannut malttaa lähteä ulos puutarhahommiin.

Kun näille sienimaille muutettiin, otettiin tavaksi opetella joka vuosi uusi ruokasieni. Koska täällä kasvaa upeita sienilajeja, snobistuttiin niin, että poimitaan enää vain kolmen tähden sieniä. Kanttarellitkin jää meiltä nykyisin metsään, kun ei sen kloorisesta mausta niin perusteta. Sieniä ja ihmisiä -kirjan ja the sienigurun Lasse Kososen top 3 -sienilistauksen myötä (korvasieni, mustavahakas ja sikurirousku. Meikäläisellä mustavahakas, kuusiherkkusieni ja korvasieni) alkoi sikurirousku kiinnostaa. Arvelin sen tunnistavani, ja kun eilen sattui kohdalle oikealta vaikuttava yksilö, poimin sen mukaan. Sellaisenaan en mitään tuoksua siitä erottanut, mutta kun se hetken kuivahti keittiön pöydällä, niin voi herraisä sentään mikä aromi! Ensin vähän sokerinen, sitten lipstikkainen ja lopulta curryinen. Tätä on ehdottomasti saatava lisää.

Toinen uusi sienioppi on tänä kesänä paristakin eri lähteestä kuultu sienten paistaminen. Aiemmin neuvottiin paistamaan sieniä pannulla, kunnes neste on haihtunut - eli sieni on ennemminkin keittynyt pannulla. Nyt opastettiin pikapaistaminen kuumalla pannulla/grillissä, mikä on saanut ainakin herkkutatista irti ihan uuden ulottuvuuden. Umamit on potenssiin 10 ja tatti niin lihaisa, että suunniteltiin seuraavasta yksilöstä tehtävän tattiburgeri. Kunhan nyt vastaan tulisi toukaton herkkutatti.

Siinä mielessä tämä sienisesonki on ihan huippu, sillä hirvikärpäsiä ei juurikaan ole, vaikka toissapäivänä melkein kirjaimellisesti törmättiin 3 hirveen lähimetsässä. Mukava kulkea metsässä ilman, että tarvii kaivella hirvareita tukasta ja silmistä.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kaudella 2016 opittua

Kausihan ei millään muotoa ole vielä ohi, mutta perunoita säilöessä tuli muutama asia mieleen, ja ne on hyvä kirjata ylös, ennen kuin unohtuvat seuraavaa kautta valmistellessa.

  • Jos meteorologit kertovat kirvojen kevätmuuton näkyvän tutkakuvissa, sulje heti kasvihuoneen ovet ja ikkunat, äläkä vain naureskele hassulle uutiselle.
  • Jos kaalikoit iskevät, ota hyönteisverkot pois kaalikasvien yltä. Koit pääsevät verkon alle kuitenkin, eikä mikään niitä torju paremmin kuin linnut.
  • The Sutton on oikeasti hyvänmakuinen härkäpapu. Ei sitä ole suotta kehuttu maukkaimmaksi. Kestää naakkoja ja kosteutta yllättävän hyvin.
  • Mozart on liian myöhäinen perunalajike Suomen kesään. Ei ehdi tehdä satoa, on rupinen kuin ankka (nyt sisko tietysti tulee sanomaan, etteivät ankat ole rupisia), eikä makukaan ole kummoinen. Tekstuuri on hyvän kiinteä.
  • Colomba on jauhoinen peruna. Älä kasvata toiste.
  • Kasvata vain calabresea. Broccoli ei ehdi kukkia kesän aikana.
  • Punaisen paprikan kasvattaminen voi onnistua. Luota silti oransseihin versioihin; ne ovat takuuvarmoja.
  • Älä kasvata pihvitomaatteja. Ne eivät tykkää kastelutyylistäsi, vaan vaativat tasaisemmat olosuhteet.
  • Burpless tasty green on edelleen maukkain kurkku.
  • Papuja ja kurpitsoja ei voi koskaan olla liikaa.
  • Hernettä voi kylvää vielä heinäkuussa. Ehtii tehdä uuden sadon.
  • Jehovat ja nuohoojat löytävät tiensä myös haja-asutusalueelle, joten muista olla pukeissa pihatöissä, äläkä laita fantasiakimallepinniä otsatukkaan edes omalla pihalla.

tiistai 9. elokuuta 2016

Puuh

Se tunne, kun saa kiristävän housunnapin auki (tai hameen, sillä en omista housuja), muistuttaa hyvin paljon sitä, kun puutarhatoimittajien auton perävalot näkyvät. Itämättömyydestä, kirvoista, kirpoista, kaalikoista, naapurin kissasta, kaatosateista ja valtavasta kosteudesta huolimatta sain jotain kasvamaan niin, että kuvaajalle riitti suhteellisen siistissä kunnossa olevaa kuvattavaa.

Tosin puutarhuri itse ei ollut kovin siistissä kunnossa, sillä naamaan kasvoi jalkapallon kokoinen finni, ja edellisenä päivänä syöty yltiösuolainen kylmäsavulohi venytti silmäpussit litran vetoisiksi. Lisäksi jalkaan jäi maalitahraiset feikkicrocsit. No, tuli kyllä päivän aikana todettua, ettei kannata suunnitella uutta uraa huippumallina, sillä on yllättävän hankalaa hymyillä, kävellä, katsoa kameraan, komentaa koiria ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan. En tiedä miten Kate Moss sen tekee.

Ensi vuonna siis tulen ulos kaapista omalla nimellä ja naamalla. Iik. Instagramista tosin löysin täysnimikaimani, jolla on samansuuntaiset harrastukset, joten toivottavasti hän ei joudu hankaluuksiin 15 minuutin kuuluisuuteni takia. Lohdutukseksi voin kertoa, että tyttönimelläni täysnimikaimani oli mielisairaanhoitaja. Lukuisten vinkeiden puheluiden jälkeen vaihdoin numeroni salaiseksi.

Tällä viikolla alkaa sitten sadonkorjuumaraton, kun tuo kuvassa näkyvä syherö täytyy saada setvittyä ja käytettyä ruuaksi. Kurpitsoista korjasin jo Potimarronit, nostin loput sipulit ja nyppäsin ylös kaikki Colomba-perunat, jotka päätyvät tänään esikeittoon ja pakastimeen. Loppuviikosta otetaan frittikeitin esille ja pyöräytetään härkäpavuista falafelit. Sen jälkeen menu täyttyy punajuurista, tomaateista ja paprikoista. Kuulostaa aika hyvältä.