maanantai 19. elokuuta 2019

Sesongin poistot

Sadonkorjuuloma typistyi nopeasti pelkäksi lomaksi, sillä satoa ei ole juurikaan ollut korjattavaksi. Muutama ämpärillinen perunoita meni esikeiton kautta pakastimeen ja pari ämpärillistä viinimarjoja mehustamisen kautta samaan osoitteeseen. Siinäpä se.

Kurpitseriasta ei tosiaankaan tullut muuta kuin se rupuinen Potimarron ja yksittäinen Rolet, joka sekin oli sisältä homeessa. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta eivät tarjenneet tehdä hedelmää. Pari Butterbushia jätin vielä kasvamaan, vaikkakin ne tapojensa vastaisesti tekevät pitkiä lonkeroita eivätkä kasva pensasmaisesti, kuten pitäisi. Mikä lie hormonihäiriö heillä. Kesäkurpitsa alkoi tehdä satoa vasta elokuussa, joten muutama White scallop ollaan lautaselle saatu.

Härkäpapua tuli vain kourallinen (olen sitä mieltä, että härkäpavun pahoinpitely nyhtämällä pitäisi kriminalisoida), eikä toukokuussa ämpäreihin laitetut Ferrarit edes kukkineet, kun oli niin kylmää. Papukaaressa luikertelevat Fasoldit sen sijaan tuottavat mukavasti palkoja, joten talvella meillä siis syödään perunaa ja papua.

Juureksista ainoastaan porkkana kasvaa edes joten kuten. Puna- ja raitajuuria tuli 2 kpl kumpaakin. Kaalikoit söivät lehtikaalin pitsiksi, eikä parsakaali jaksanut kuivuudessa tehdä kuin yhden peukalonpään kokoisen kukinnon. Kyssää tuli kivasti, ja ruusukaali näyttää olevan vahvasti hengissä, joskaan ruusukkeita ei vielä näy. Maissi on tehnyt jykevät tähkät, joten niiden kypsymistä vielä odotellaan. Muutaman punasipulin sain pelastettua toukilta.

Kurkkusato ei ole viherturaamisen historiassa ollut koskaan näin surkea. Yhden ainoan kerran ollaan saatu tzatzikiainekset kasaan, eikä maustekurkkujakaan olla tehty kuin 4 pientä purkkia. Eilen saksin suurimman osan kurkun lonkeroista pois, kun niissä ei ollut edes kukkia.

Tomaattisatokin on huomattavasti normaalia pienempi. Yksi Pantano kieltäytyi kokonaan kukkimasta kesän kylmyydessä, joten kannoin sen jo ulos kasvarista. Sunchocola on ainoa, joka tarkenee tehdä kunnon sadon. Taiwan goddess osoittautui mukavan hapokkaaksi pikku tomaatiksi, joten sitä voi hyvällä mielellä kylvää lisää. Principe borghese kellastui jo heti heinäkuun alun kylmyydessä, eikä ole tehnyt kuin yhden (1) tomaatin. Täytyy heivata sekin pihalle. Kauhean nirppanokkaisia nuo italialaiset!

Paprika ja chili näyttävät tekevän normaalin sadon, jahka aurinko vielä näyttäytyisi ja kypsyttäisi ne. Tomatillossa on huomattavasti suurempia hedelmiä kuin viime vuonna. Siirsin yhden taimen ulos ja toisen kasvihuoneen oven lähelle, joten ovat varmaan hyötyneet kukkakärpäsistä, jotka niiden ympärillä pörräävät.

Aamulehden mukaan kylmä kesä on vaikuttanut myös vesilintujen poikasmääriin, jotka ovat paljon normaalia vähäisemmät. Että on tämä #¤%"&!!! kun kolmen kylmän ja yhden ainokaisen lämpimän kesän jälkeen ollaan taas jouduttu kaivamaan kevyttoppaa päälle keskellä kesää >:-/

Loppuun jälleen someuutinen: Heidi Haapalahti instagrammasi, että Larsvikenissä on huikeat siemenpottuvalikoimat. Ennustan, että sinne lähtee Kangasalta tilaus ensi keväänä. Iso tilaus.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Remontoiva ruohosipuli ja muita kummallisuuksia

Someallergikon on jälleen kerran myönnettävä, että kyllä sitä Instagramia kannattaa silloin tällöin vilkuilla. Heidi Haapalahti nimittäin vinkkasi, että kukkiva ruohosipuli kannattaa leikata alas, niin se kasvattaa uusia piippoja syötäväksi. Toista kymmentä kesää on mennyt siihen, että ruohosipulia syödään vain siihen asti, kun se alkaa kukkia, koska kukkivat varret ovat puisia ja mauttomia. Nyt pystytään pidentämään ruohosipulin satokautta.

Ja se onkin melkein ainoa hyvä uutinen kasvimaalla. Kylmyys ja kuivuus eivät ole kasveja viehättäneet, ja niinpä sato jää kovin pieneksi. Heinäkuun alun koleus ja pilvisyys vei kypsyvistä vihanneksista maun; jopa iso ja mehevä fenkoli oli silkkaa selluloosaa. Viime aikoina sentään on aurinko sen verran näyttäytynyt, että Sungoldkin alkoi taas maistua omalta itseltään.

Henkilön sadonkorjuuloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä satoa on joutunut jo nyt korjaamaan kiivaasti. Valkosipulit olivat kuivuuden takia taas halkeamispisteessä, joten ne nypättiin ylös. Herneet ovat kellastuneet sen verran, että niistä ei enempää satoa tule, ja osa perunoiden varsista lakoontui jo viikko sitten, joten perunat menevät esikeittoon ja pakastimeen vielä tällä viikolla.

Kurpitsasadosta on turha haaveilla, vaikka mielessä niin siinsi pääsy maistamaan Musquée en Provencea. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta pölyttäjiä ei näy. Yksi keskinkertainen Rolet ja yksi rupuinen Potimarron taitavat olla tämän kesän saalis sillä rintamalla. Härkäpavutkin kukkivat komeasti, mutta pölyttäjien puutteessa sato jäi pariin kouralliseen. Makua niissä kylläkin oli.

Tomaatteja tulee vähänlaisesti, samoin kurkkuja. Chilit ja paprikat näyttävät isoilta ja satoisilta. Nyt vain odotetaan lämpöä ja aurinkoa, jotta ehditään saamaan ne kypsiksi.

Se niistä perunoista :-/

torstai 18. heinäkuuta 2019

Ilmastonmuutos, viimeinkin!

Kaikki blogia jo vuodesta 2009 (tosin silloin nimellä Kasvakaa "#%!) fanittaneet tietävät, miten tämä tontti aiheutti aikojen alussa harmaita hiuksia. Kyseessä oli paljas savilätty, jota kurittivat tuulet ja pakkaset, eikä mikään kasvanut mihinkään suuntaan, kun suojaa ei ollut. Kasveja kuoli, eivätkä linnut viihtyneet lintulaudalla, kun eivät päässeet mihinkään turvaan eväitään nauttimaan. Varmuuden vuoksi hankin vain sellaisia kasveja, jotka menestyvät yhtä vyöhykettä pohjoisempana.

Meinattiin vaihtaa tontin nimi Arktikumiksi.

Tänä keväänä havahduin siihen, että katsura (kuvassa) oli talvehtinut latvaansa myöten, ja alppipaju kukki. Jopa viime kesänä hankitut ja kauriiden monen kertaan nurin potkimat rhodot olivat selvinneet talvesta. Viimeinkin kaikki se vuosien turaaminen tuottaa hedelmää, kun isoiksi kasvaneet puut ja pensaat ovat luoneet suojaisan mikroilmaston, jossa on toiveita kasvattaa ihan oikeita III-vyöhykkeen kasveja. Siihen persikkapuuhun tosin on vielä matkaa.

Eihän tämä tokikaan mitään auvoa ole, sillä nyt joutuu tosissaan opettelemaan pensaiden leikkaamista. Korkea ja tiheä aroniapuskaisto kasvattaa punarintojen lisäksi myös vankkaa hyttyspopulaatiota ja alkaa jo peittää aurinkoa kesäkeittiöstä. Latvian matala vyöryy karviaisten ja kasvihuoneen päälle, ja mysteeriangervo uhkaa jo ties kuinka monetta kesää peittää polun kompostille. Kiinanlaikkuköynnös on tukkinut pergolan kulkureitin, ja viinimarjat uppoavat rusokuusaman syleilyyn.

Koska keväisin on niin huumaantunut kasvukauden alkamisesta, ei silloin tule mieleenkään napata sekatöörejä ja ruveta runtelemaan kasveja. Niinpä ajoitan leikkuun syksylle, vaikka se sienitautien takia onkin riskaabelia. Oksakasa saa rauhassa muodostaa alapihalle talvehtimispaikan öttiäisille, ja keväällä se sitten haketetaan pihaa kaunistamaan ja kompostia kuohkeuttamaan. Karsea homma siinä kylläkin on.

Tänä syksynä täytyy kovalla kädellä muotoilla aronioita, jotta aurinko pääsee paistamaan kesäkeittiöön ja päärynäpuut saavat enemmän elintilaa. Purppuraheisiangervot ja jasmikkeet pistän mataliksi, kun ovat toissa talven jäljiltä edelleen ränsistyneitä. Lisäksi yritän havaita kaikki luumun ja kirsikan juurivesat. Onneksi luonnonmukaiset (= ylirehahtaneet ja rikkaruohoisat) puutarhat ovat nyt muodissa.

Mutta siis ensin eletään tämä kesä, joka kuulemma alkaa viikonloppuna.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

H-I-D-A-S-T-A

Syyskylvöjen mahdollistama alkukesän satokausi on alkanut hiipua. Ehdin jo lyödä viherkiellon päälle, mutta kovin köyhäksi ruokavalio on sen myötä mennyt, sillä tarjolla on vain kourallinen perunoita ryyditettynä salaatinlehdillä, muutamalla pavulla ja parilla herneellä. Kuivuus ja sahaavat lämpötilat lienevät laittaneen satokauden säästöliekille, eikä alkukesän pölyttäjiäkään enää näy.

Kasvimaalla kesäkurpitsat ovat kukkineet jo viikkoja, mutta satoa eivät ole tehneet. Majailevat tosin sellaisessa paikassa, että ovat ehkä pölyttäjiltä piilossa. Perunoista Maris peer ja British queen kukkivat, mutta olemme maistelleet myös Annabelleä ja Amandinea. Ihan mukavan makuisia ovat kaikki olleet; ehkä Annabelle on tästä joukosta mauttomin. Pinaatti ja skeipit ovat päätyneet jo säilöntään, mutta herneet ovat vasta satokautensa alussa.

Kaikki kaalit kasvavat tooooodella hitaasti. Yksi kyssä on jo vähän mukuloitunut, mutta lehtiruusukaalit, broccolit ja Nero di Toscana ovat aivan alkutekijöissään. Kaalit viihtyvät viileässä, eikä tämä kesä ole kuumuudella niitä juurikaan kurittanut, mutta kuivuus ja järjetön määrä kaalikoita lienevät estäneen niiden kasvua.

Yllätykseksi meille on tänä vuonna tulossa pitkästä aikaa maissia. Therador-valkosipuli kuukahti jo alkumetreillä, joten siitä ei satoa tule, toisin kuin Alexandrasta. Punajuuri iti hyvin laikukkaasti, eikä ole kummemmin kasvanut.

Kurpitseriakaan ei vauhdilla päätä huimaa. Potimarronit ovat nyrkin kokoisia, mutta muut vasta kukkivat, jos sitäkään.

Kasvihuoneessa kaikki kukkii, ja tomaateissa ja osassa paprikoista on jo raakileita. Kurkut ovat yllättäneet sadottomuudellaan. Juhannuksen tienoilla saatiin 3 Iznikiä, sen jälkeen on ollut hiljaista lukuun ottamatta yhtä Heroicaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta eletään tzatzikilla. Täytynee ruveta pölyttämään kurkkuja itse.

Kesähän siis toki alkaa vasta 3.8., että eihän tässä vielä mikään kiiru ole. Ellei sitten kuolla nälkään sitä ennen.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Satokatsaus

Tänä vuonna ei pienviljelijää uskonpuute riivannut, kiitos syyskylvöjen. Yleensä kesäkuun alussa katselee kasvimaita epätoivon vallassa, kun mitään ei näytä maasta nousevan, mutta tänä vuonna jo alkukaudesta alkoivat salaatit sirkkailla esiin. Salaattia onkin melkoinen puska tarjolla, ja kyllä sitä ollaan kiitettävästi syötykin. Viime viikolla aamiaisleivät alkoivat saada salaatin kyytipojaksi myös retiisiä, joka ihan varkain pääsi kasvamaan isoksi - ja yllättävän toukattomaksi.

Syyskylvettyä korianteria ollaan silputtu lohicevicheen, kun kauppahallissa osui käteen kotimaista villilohta, ja päiväntuore ahven sai ylleen keon syyskylvettyä tilliä. Herbaariossa talvehtivat kaikki, kiitos suojaavien havujen ja muhkean lumipeitteen. Minttu on vielä minipientä, mutta salvia, rakuuna, ruohosipuli, ilmasipuli ja jopa viime vuonna onnettomana taimenraahkana istutettu lipstikka kasvavat muhkeina.

Iki-ihana (ja syyskylvetty) Picasso-pinaatti on tehnyt hurjan suuria lehtiä, joita on kieputeltu pastaan fetan kera (kiitos sille, joka keksi vähäsuolaisen fetan. Nyt voi tehdä pikaruokaa, eikä tarvi ensin liottaa tönkkösuolattua fetaa 3 viikkoa vedessä). Kurpitseriassa kurpitsat lonkeroivat pitkinä ja Potimarron on ehtinyt jo kukkaan.

Kasvihuoneessa tomatillot alkoivat ensimmäisinä kukkia. Eilen saivat seuraansa Iznik-minikurkun, joka vaikuttaa melkoisen satoisalta. Ensi viikolla päästään kokeilemaan, maistuuko se niin hyvältä, kuin väitetään. Osa tomaateistakin kukkii - olisi kukkinut huomattavasti aiemminkin, jollen olisi varkaidenpoistoinnostuksessani katkaissut lupaavasti nupulla olleen Sweet aperitifin. Aperitifin latva päätyi vesilasiin, missä se viikon aikana kasvatti niin hienot juuret, että pääsi takaisin multaan. Chilit ja paprikat osoittavat myös innostusta kukkimiseen.

Kasvihuoneesta ollaan ehditty syödä mitzunat, sinapit ja rucolat, joista jälkimmäisen syöntiin osallistuivat myös kaalikoit, jotka ovat ehtineet rei'ittää kyssäkaalienkin taimet >:-/ Kylvin rucolaa lisää, joskaan se ei lämpimässä kasvihuoneessa tuppaa viihtymään, mutta kirppojen takia sitä ei voi kasvimaalle laittaa. Kaalikoiden varalta uusintakylvöt saivat harson suojakseen, vaikka todistetusti ne penteleet löytävät tiensä harson alle.

Ensi viikolla jännitetään, ehtiikö Maris peer mukuloitua juhannukseksi.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Syyskylvöt ja uskonpuute

Että piti tähän ikään asti elää, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan syyskylvöjä. Onneksi ihana Marketta näytti erittäin vakuuttavaa esimerkkiä palsternakkoineen.

Ensimmäinen setti kylvöjä meni poskelleen, kun alkoivat itää syksyn lämmössä, mutta uusintakylvöt onnistuivat täysin yli odotusten. Jo aikaisin toukokuussa alkoi salaatti puskea sirkkalehtiään mullan pinnalle, ja pian sitä seurasivat porkkana ja pinaatti.

Tilli, palsternakka ja korianteri antoivat odottaa itseään, ja olin varma, ettei niiden kylvö onnistunut. Ehdin jo kylvää retiisiä niiden tilalle, mutta lämpöähän ne vain tarvitsivat. Nyt on komeat rivit näitäkin kolmea kasvimaalla - retiisillä ryyditettyinä.

Kevätkylvöistä vain retiisi on pompsahtanut pintaan, joten ehdottomasti ensi syksynä kylvän kaikkea mahdollista, kun kerran saavat niin suuren etumatkan kevätserkkuihinsa verrattuna.

Koska tunnetusti firman Cambridgen-haarakonttori tuo Suomeen tullessaan kesän mukanaan, uskaltauduin eilen hakemaan kesäkukat, tällä kertaa Nihtilän puutarhalta, jota pari kanssakaupunkilaista kehui. Että oli ihminen hetken aikaa paratiisissa: lämmin, aurinkoinen päivä ja kasvihuone täynnä ihania, värikkäitä kukkasia. 13 ruukkuun täytyi saada täytettä, ja sitähän löytyi. Kotona tosin vasta muistin, että olisi vielä yhteen amppeliin ja kahteen parvekelaatikkoonkin tarvinnut kukkia. No, jospa tänään pyörälenkillä piipahtaisi Honkasen puutarhan kautta.

Tais kuulkaa alkaa kesä :-0

torstai 9. toukokuuta 2019

Kylvöloma 2019: kasvihuonekatsaus

Ja niin koitti jälleen aika, ettei kasvihuoneessa mahdu kulkemaan eteen eikä taakse. Tomaatit alkoivat näyttää sisällä jo niin kärsiviltä, että uhmasin jäätävänä puhaltavaa tuulta ja vein reppanat loppusijoituspaikkaansa. Seuraavana yönä olikin tietysti -2,5 C, mikä sai viherturaajan heräämään puolilta öin ja säntäämään kasvariin vääntämään lämmitintä kovemmalle.

Kurpitsat alkoivat tunkea paksuja juuriaan poteista, joten nekin päätyivät jo roskiksiin odottamaan kesäkuista siirtoa kurpitseriaan. Mikäli siis tämä takatalvi siihen mennessä loppuu.

Noin pieniä ja surkeita tomaatit vielä toistaiseksi ovat, mutta ens viikolla alkavat näyttää jo muhkeammilta, kun saavat kunnolla valoa. Tällä kertaa yritin laittaa kasvihuoneeseen maltillisen määrän taimia, sillä viimevuotista tomaattikastiketta on vielä litroittain pakastimessa. Ylijäämätaimia jäi kokonaista 34 kappaletta, vaikka deletoin surkeimmat yksilöt jo kompostiin. Onneksi ihana kanssakaupunkilainen lupasi tulla hätiin ja ottaa jämätaimet haltuunsa.
Cucamelonit, tomatillot, kurkut, kukkaset ja salaa jättimäisiksi kasvaneet Scallop-kesäkurpitsat poteissaan.
Chilit ja paprikat näyttävät melko pöyristyneiltä uudessa lokaatiossaan. Ylijäämätaimia jäi onneksi vain 7 kpl...
Maissin siemeniä oli sen verran, että päätin vielä kerran kokeilla niiden kasvattamista. Aiemmin maissit kasvoivat hienosti ja tuottivat satoa, mutta viime vuosina ne ovat kuukahtaneet jo esikasvatusvaiheessa. Katsotaan, miten käy.

Taimihyllykössä rucola on jo melkoinen pöheikkö, ja yrtitkin ovat itäneet mukavasti. Kaalit sen sijaan kituvat, kun en heti huomannut, että multa on rutikuivaa. Multa näyttää kostealta, ja niinpä olen jättänyt kastelukierroksia väliin, kunnes tajusin, että ulkonäkö hämää. Tänään pitäisi yrittää tarjeta kylvää kaalit kolmannen kerran uusiksi.
Kirjavalehtiset Troika-krassit kasvavat hyvin. Näitä on tänä vuonna ollut myynnissä myös taimikaupoissa.

Vaikka taimikaupoissa onkin tiedossa äitienpäiväinferno, ajattelin kyydityttää itseni Honkasen puutarhalle hakemaan kesäkukkia. Kasvihuone ei kyllä kaipaisi yhtään lisää asukkeja, mutta kun ihminen tahtoo. Eilinen käynti Honkkarin puutarhaosastolla oli kyllä järkytys. Tietää tulleensa vanhaksi, kun myyjät puhuttelevat rouvaksi, argh.