torstai 14. syyskuuta 2017

Mautonta

Tämä kasvukausi oli hyvä muistus siitä, että myös kasvihuoneessa ollaan luonnon armoilla. Koskaan aiemmin ei ole tullut vastaan näin totaalinen pölyttäjien puute ja sen vaikutukset kasvihuoneen satoon. Kasvit kyllä kukkivat komeasti, mutta vain tomaateista ja paprikoista tuli normaali sato; kurkut jäivät hyvin vähäisiksi, vaikka kurkkuähkyä epäilinkin kantaessani kasvariin viittä eri lajiketta. Normaalisti ähky tulee jo kolmesta taimesta.

Munakoiso puski kukkaa, mutta melkein jäi munattomaksi. Vasta kun kuskasin sitä ulos kasvarista kompostikekoa kohti, kuului ämpärin kyljestä bonk - siellä oli kuin olikin 1 hedelmä. Mutta vain se ainokainen. Cucamelonin sadon pelasti yksi yksinäinen kimalainen, joka ahersi satojen cucamelonin kukkien parissa muutaman minuutin, kunnes lensi kattoluukusta pois. Oli hämmästyttävää, miten nopeasti sen jälkeen alkoi hedelmää syntyä: jo seuraavana päivänä saatiin cucamelonsalsaa (cucamelonia, kirsikkatomaatteja, ananaskirsikkaa, valkoista balsamicoa), vaikka kasvi oli kukkinut sitä ennen viikkojen ajan ilman yhtäkään hedelmää.

Luonnon armoilla oltiin myös auringon puutteen takia. Tomaatit jäivät vetisiksi ja mauttomiksi, mikä harmitti isosti, koska tänä vuonna kokeilussa oli Brandywine-tomaatit, joiden makua hehkutettiin erityisen hyväksi. No eivät maistuneet juuri miltään. Jopa ihana Sungold kärsi auringottomuudesta. Oli toki yhtä makea kuin ennenkin, mutta aromista jäi osa puuttumaan. Paprikoille ja chileille auringon puute on katastrofaalinen. Toistaiseksi vain violetit Orozco- ja Marconi purple -chilit ovat päätyneet ruokapöytään, sekä muutama Espelette. Sato olisi hyvä, mutta tuskin muut ehtivät kypsyä. Eikä se makukaan varmaan kummoinen ole, vaikka kypsyisivätkin.

Pölyttäjistä ja auringosta on siis ollut puute, mutta sadetta ollaan saatu riittämiin (toissapäivänä 28 mm neljässä tunnissa, eilen 12 mm kahdessa tunnissa, tänään 20 mm kolmessa tunnissa...). Pari viikkoa sitten kurkut homehtuivat parissa päivässä niin, että ne piti heittää kompostiin. Tomaatit alkavat saada ruostepilkkuja, joten niitäkin on jo muutama heitetty pois, vaikka normaalisti tekevät satoa lokakuun puolelle saakka. Kasvihuonekausi päättynee pikapuoliin, jollei sää ala muuttua.

Kolmas kamala kesä peräkkäin. Viherturaaja siitä kyllä toipuu, mutta kauanko menee, ennen kuin meillä on taas normaali kanta pölyttäjiä ja linnunpoikasia? Hirvittää ajatuskin, että kohta pitäisi putsata linnunpöntöt talvea varten. Kuolleita poikasia löytyy varmasti. Eikä käy maanviljelijöitä kateeksi. Vilja ei kypsy, ja pellot lainehtii vettä. Vieläkö uskaltaisi todeta, että eiköhän ens kesä ole taas hyvä; eihän voi neljättä huonoa kesää olla peräkkäin, eihän?

perjantai 8. syyskuuta 2017

Voihan vieraslaji!

Viime vuosituhannella törmäsin ex-toimiston pihalla kauniiseen kukkaan, joka kuulemma oli häpykannus eli jättipalsami. Itse nimesin sen poksukukaksi, koska se poksautteli siemenkotansa auki ja sinkosi siemenet ties minne. Myöhemmin kuulin, että se on ns. vieraslaji, mutta en siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Nätti kukka ja pölyttäjien suosikki, joten eihän semmoinen voi paha olla, eihän?

Muutama kukkanen ilmestyi vuosien saatossa omaankin pihaan, mutta pysyivät horsmien ja mesiangervojen avulla kurissa. Yhdellä pyöräilylenkillä osuttiin paremman puoliskon kanssa paikkaan, joka oli täysin jättipalsamin peitossa. Oltiin suorastaan järkyttyneitä siitä määrästä, ja tuntui mahdottomalta, että kukaan ikinä saisi tuota kasvia paikasta enää hävitettyä. Sen jälkeen palsamia näkyi kaikkialla.

Viime vuonna kitkin palsamit pois pihasta ja ehdin huokaista helpotuksesta, kunnes tänä kesänä eräänä grillaushetkenä chef sanoi, että katsos tuota pajua: kesäkeittiön vieressä iso pajupuska oli aivan jättipalsamin peitossa. Pari viime sulaan-jäädyn-sulaan -talvea sekä järjetön määrä myyriä oli tuhonnut tontilta aluskasvillisuutta, joten palsamit pääsivät rehahtamaan kasvuun. Ei kun trimmeri käteen ja kasveja tuhoamaan.

Vaan tälläpä on maailmankaikkeuden paras koodi: jos kukkavarsi katkeaa, palsami kasvattaa sivuhankoihin uudet kukat. Ja vaikka kasvin kiskoo juurineen irti, se siltikin jatkaa kasvuaan ja kohottaa kukat aurinkoa kohti. Ja kasvattaa niitä riivatun sivuhankakukkia. Yksivuotisena se ei juuristaan lisäänny, vaan pelkästään siemenestä, mutta on se kyllä uskomattoman tehokas siementen tuottaja.

Kun sain pari säkillistä palsamia tuhottua omasta pihasta, osui katse naapuriin: aivan järjetön palsamipuska. Samoin naapurin naapurissa. Ylipäätään koko kylä tuntuu nyt olevan jättipalsamin vallassa. Tiedossa on siis loputon taistelu sitä vastaan. Tänä aamuna taisteluun tuli ainakin hetken tauko, kun yöpakkanen oli tuhonnut tämänhetkiset kukat. Mutta varmasti tuommoinen juureton, kukkanupustaan katkaistu ja pakkasen muhjuntama riesa vielä keksii jonkin tavan tehdä siemeniä >:-/

Ihan kuin übermyrkyllisessä punakoisossa ja terijoensalavaa pitkin kiipeilevässä elämänlangassa ei olisi tarpeeksi :-/

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Viimeiseen roippeeseen

Kyllä n'ei oo mitkään syntymäpäivät jonsei verissäpäin puukot kädessä riehuta. Joten kun sisko nelikymppisiään seuraavana aamuna kysyi lahdataanko ankat, olin toki heti mukana, vaikka omista lahtaripäivistäni onkin kulunut ainakin se 40 vuotta.

Kovasti kovetin itseä, kun sisko antoi neuvot ja kantoi lahtikamat paikalle, mutta kyllähän ne kyyneleet tulvi valtoimenaan, kun ensimmäistä ankkaa tuotiin paikalle. Ja toista. Ja kolmatta. Sitten tuli rutiini. Paha sai myös palkkansa, kun yksi ankka kosti kaulankatkaisun roiskuttamalla veret naamalle.

Sydän ja maksa päätyivät ihmisravinnoksi; kivipiira koiran-. Yhden ankan sain mukaani, ja parempi puolisko leikkasi siitä lihat tarkasti talteen. Lopun rangan keitin liemeksi oman maan juuresten ja sipulin kera. Eikä siivilöinnin jälkeen liemikamoista paljoa mennyt kompostiin, sillä kaikki luista irtoava roipe päätyi koirankuppiin, ja liemivihannekset surautin vielä koirille soseeksi.

Munasta asti ankka sai elää vapaana pihapiirissä, eikä sitä tehoruokittu rehulla. Loppu oli nopea ja tuskaton. Uskon, että se maistuu myös lopputuloksessa, jahka raakakypsyminen on hoidettu.