sunnuntai 31. elokuuta 2014

Lajintunnistusta (kantapään kautta)

Tai oikeammin suun kautta. Vasemman silmän. Vasemman sieraimen.

Henkilöhän sai Kitchen gardenin mukana pussillisen Bullhorn mix -suippopaprikaa, jota tietysti piti tunkea kasvihuone täyteen. Siinä sitten yhtäkkiä ensimmäinen minipaprika punastui, joten se sadonkorjattiin juhlallisesti, leikattiin puoliksi, ja puutarhuri sai kunnian maistaa ensimmäisenä.

TULTA! Paprika päätyi kaaressa keittiön lavuaariin, ja puutarhuri juoksi hanan alle lievittämään hervotonta poltetta. Kaksi koiraa katsoi huolestuneena, kun äipästä valui hiki, räkä, kuola, kyyneleet ja ensiavuksi purskutettu jogurtti.

Vartin tuskan jälkeen kävin varmistamassa siemenpussista, että Bullhorn mix on sweet pepper, eikä chili. Jep, sweet se on. No, harvoin kapsaisiini levittyy tasaisesti, joten ehkä nämä Bullhornin pienimmät versiot vain ovat tulisia. Paitsi että se seuraava ei ollut, vaan oli hyvinkin lempeä ja makea.

Nyt niitä kypsyi kolme, ja vahingosta viisastuneena nipsasin yhdestä kärjen ja varovasti maistoin sitä. Hiukan ehkä lämpöä, mutta hyvä maku. Just passeli kanttarelleista tehtyyn aamiaismunakkaaseen. Kunnes pyyhkäisin nenää ja rapsutin silmää. TULTA II!!!

Suivaantuneena (ja punasilmäisenä) heitin typerät paprikat kompostiin. Jotain chef horisi savustetuista chileistä, mutta ohitin moiset ideat täysin. Kunnes kasvihuonetta kastellessa mieleen muistui, että minähän olin keväällä kylvänyt Espeletteä, sitä maailman parasta savustamiseen tarkoitettua chiliä, enkä pelkästään Joe's longia. Samalla tunnistin, että ylikasteltu, ja sen vuoksi minikokoinen, Bullhorn olikin Espelette, ja se oli kallellaan oikeaa Bullhornia vasten, joten hedelmät olivat suloisesti petollisesti sekoittuneet keskenään. Chefin sanoin: "Nytkö sä vasta tuon hoksasit?"


Noukin chilit kompostiämpäristä, pesin ne ja menin nöyränä naisena Sauvajyvälään opiskelemaan chilien savustusta.

Ja siis minulla on vakituinen työpaikka ja akateeminen koulutus...

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ruusupapukeitto

Tätä sortimenttia nyt riittää, eikä ihan kaikesta viitsitä ratatouillea tehdä, jottei kyllästytä talven mittaan koko papuun. Chef vähän googletteli ja päätyi mukailemaan Riverfordin sivuilla ollutta ohjetta. Ja voi pojat, että oli hyvää keittoa! Kuvaa en ottanut, kun lopputulos oli harmaanvihertävä...

1 pilkottu sipuli
- kuullota kattilassa voin kera
1 rkl jauhoja
- lisää kattilaan ja anna kypsyä hetki
1 litra hyvää kanalientä
- kaada kattilaan
500 g pilkottuja ruusupapuja
timjamia
persiljaa
- lisää kattilaan
- keitä 15-20 min.
loraus kuivaa sherryä
- lisää lopuksi
- tarkista maku & suola

Yrtteinä voisi myös käyttää rakuunaa tai lipstikkaa, ja keittoa tuhdittamaan voisi lisätä kananpaloja tai mietoa sientä, kuten kehnäsientä.





sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ensi kevään ostoslistalle: minikurpitsat

Nää on ihania! Ja helppoja! Ja satoisia! Muutaman vuoden olen kasvattanut taviskurpitsoja, siis niitä isoja, ja joka kerta tärissyt jännityksestä ehtiikö ne kypsyä ennen ekoja pakkasia. Ja sitten jännittänyt säilyykö ne jääkaapissa. Ja jaksetaanko syödä kaikki vaiko mitenkäkö säilötään loput (kasvispihveinä, suom. huom.).
Hooligania ja Buffy ballia mainostettiin hyvänmakuisina, satoisina ja helposti kypsennettävinä, joten lankesin tietysti noin hyvään mainospuheeseen. Enkä kadu! Nämä tulevat olemaan, Potimarronin lisäksi (sen makua ei voita mikään), meidän vakikurpitsoja tästä lähtien.

Ai miksikäkö? No, ensinnäkin nämä itivät hyvin. Sato on ihan uskomaton, etenkin Buffy ballissa, kunhan ei tee samaa virhettä kuin minä ja menee latvomaan ne loppukesästä... Nämä kun tekevät uutta hedelmää sitä mukaa kun vanhat napsitaan pois. Ja ne vanhat kypsyvät nopeasti, joten niitä saa napsia lähes päivittäin. Säilyvyys on kuulemma hyvä, mutta siitä ei vielä ole kokemusta. Niin, ja huom. meillä nämä kasvavat ämpäreissä, joten näitä voi kasvattaa melkein missä vain.

Maku ei ainakaan Buffy ballissa päätä huimaa, vaan on ihan peruskurpparia. Hooligania ei olla vielä ehditty maistaa. Mutta ruuanlaitossa nämä ovat isoveljiään kivempia, koska näitä voi kuoria sen verran kuin mitä ateriaan tarvii, eikä joudu miettimään, mihin sen loppukurpparin säilöö.

Tähän mennessä chef on loihtinut näistä ihania muhennoksia: sipulia, valkosipulia, paahtopaistia siivuina, kurpitsaa, pak choita, tomaattikastiketta, minttua, persiljaa, kanelia. Nam! Ylijäämämuhennoksesta ollaan tehty mehevät aamiaismunakkaat. Suosittelen lämpimästi :-)

perjantai 22. elokuuta 2014

Riisipaperirullat

Olin jo jonkin aikaa himoinnut riisipaperirullia, ja kun papereita löytyi marketista, päätimme rullata osan vihannessadosta.

Chef siivutti kurkkua, porkkanaa (joo! Kerrankin meillä kasvaa ötökätöntä porkkanaa, kun kylvin sen valkosipulin ja persiljan väliin) ja fenkolia ja silppusi korianteria. Minä sillä välin opiskelin, mitä noille lätyille täytyy tehdä.

Ne siis täytyy panna pariksi minuutiksi kuumaan veteen pehmenemään. Kukaan ei sanonut, että ne rullautuvat vedessä tahmaiseksi klimpiksi, joten seuraava lätty donkattiin paistinpannulla olevaan kuumaan veteen ja lätsittiin lättyä littanaksi reikäkauhalla. Sitäkään ei sanottu, että lätyt tarttuvat alustaansa ja repeytyvät helposti, joten vasta kolmas lätty oli rullauskelpoinen, kun älyttiin nostaa se vedestä öljytyn alustan päälle.

Itse rullaus oli hankalaa, kun piti varoa lättyä menemästä ruttuun tai repeytymästä, mutta lopputulos oli ihan OK, etenkin kun chef teki hyvän dippikastikkeen sipulista, valkosipulista, ruokosokerista, chilistä, kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, öljystä ja soijasta.

Toisaalta, tuo itse lätty on täysin mauton ja suutuntuma niljakas, joten parempaan ja helpompaan tulokseen pääsisi vain siivuttamalla vihannekset salaatiksi ja kaatamalla kastikkeen siihen päälle. Matala aita on paras aita.

torstai 21. elokuuta 2014

Apua, papuja! Ratatouille!

Jonkin aikaa olin lisääntyvän paniikin vallassa katsonut papukaartani, jota pitkin ruusupapu Achievement merit kiipeilee innoissaan. Se nimittäin kukkii ja kukkii ja puskee kiloittain papuja. Mietin epätoivoisena tapoja säilöä papuja, koska pelkkä ryöppääminen & pakastus vie niistä maun (en vain osaa), ja nyt alkoi olla kiire, koska ensimmäiset palot olivat jo yli 20 cm ja aikeissa mennä liian kuituisiksi.

Sitten kolahti postilaatikkoon Kitchen garden, jossa kehotettiin säilömään pavut ratatouillen muodossa. Vau! Valitettavasti paprika ei ole vielä kypsynyt, joten sen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan tarjontaan, mutta muut itemit löytyivät omasta ja sipulit puutarhaguruni puutarhasta.

2 sipulia
3-4 kynttä valkosipulia
- pilko ja kuullota kattilassa
2 paprikaa
400 g tomaatteja
n. 1 kg palkopapuja
1 (tai useampi, maun mukaan) chili
- pilko ja donkkaa kattilaan
tölkki tomaattimurskaa tai vastaava määrä tomaattikastiketta/sosetta
- kaada kattilaan
(muscovadoa tms. sokeria, jos tomaattisi ovat mauttomia, i.e. kaupan versioita)
- hauduta n. 35 min, kunnes pavut ovat pehmenneet
2 rkl balsamicoa
suolaa
mustapippuria
- lisää maun mukaan

Tuhti ja maukas kasvisruoka, jonka voi pakastaa ja käyttää joko sellaisenaan tai lisukkeena tai vaikka liha/äyriäiskeiton pohjana.

tiistai 19. elokuuta 2014

Omalla rahalla

Sen verran on alkanut blogien muuttuminen mainoskanavaksi raivostuttaa, että värkkäytytin tähän blogiin badgen kertomaan siitä, että kaikki meidän puutarhaan ja keittiöön hankitut vermeet maksetaan omalla rahalla, eikä "yhteistyössä" minkään tahon kanssa.

Kovin yleinen skenaario nykyään on se, että menee muina naisina klikkaamaan kivaa otsikkoa, kuten "Kesän suloisin keitto", ja päätyy "ruoka"ohjeeseen: "Ota 5 ATRIAN nakkia ja litra VALION ruokakermaa ja lisää pussillinen SANTA MARIAN mausteseosta."

#¤%&/ että on raivostuttavaa joutua tuommoisen huijauksen kohteeksi! Sen sijaan, että saat reseptin, saatkin silmillesi einesmainoksen #¤%&(!!!!

Top 100 ruokablogit oli ennen suosikkisivustoni, jossa oli ihana browsata ideoita ja inspiraatiota. Nykyään käyn siellä vain katsomassa, mitä einestä nyt mainostetaan, jotta tiedän välttää klikkaamista. Monet, ennen niin hyvät ruokablogit ovat muuttuneet pelkästään einesmainoskanaviksi, mikä on iso harmi.

Toki jokainen saa tehdä blogillaan/blogissaan mitä haluaa. Itseäni vain potkin, jos en ennen klikkaamista älyä, että kyseessä on vain mainos. Turhaan nousee ihmisen verenpaine >:-/

perjantai 15. elokuuta 2014

Potut talteen

Perunoiden varret menivät yllättävän aikaisin huonoiksi, ja kun meillä on onni omistaa maa, jossa vilisee pieniä, mustia etanoita, jotka rakastavat porata reikiä pottuihin, nykäisin Mayan goldia lukuunottamatta (sen varret on vielä OK) kaikki perunat ylös. 1,5 ämpärillistä.

Pikainen googlettelu antoi vastauksen perunoiden säilömiseen: esikeitto & pakastus. Siinä sitten aamupuhteeksi pesin puoli ämpärillistä pottuja, esikeitin 2-3 min. (osa potuista oli isoja), donkkasin sen jälkeen kylmään veteen, ja nyt ne ovat tuossa kuivumassa ja odottamassa pakastusta. Kuulemma pakkasesta ne täytyy siten jäisinä laittaa kiehuvaan veteen.

Jännä kokeilla, mikä on lopputulos: syömiskelpoista pakastepottua vaiko 1,5 ämpärillistä kompostikamaa...

Mayan goldia voin lämpimästi epäsuositella. On nimittäin ihan tavallinen peruspottu, eikä jumalainen herkku, kuten sisarensa Mayan twilight :-/

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Huligaaneja!

Takana Potimarron; edessä Hooligan
Ehdin jo huolestua, kun kurpitseriassa ei näkynyt ainuttakaan Hooligania. Olin jo muutaman vuoden etsinyt sen siemeniä, ja aina ne oli loppuunmyytyjä. Tänä vuonna tärppäsi, mutta satoa ei alkanut kuulua. Kunnes tuossa Potimarronin edessä niitä yhtäkkiä tönötti.

Hooligan on myös näitä mikrossa pikakypsennettäviä minikurppareita. En tosin aio heitä mikroon heittää, vaan varmaankin luovutan heidät uunin haltuun ja kehitän jonkinlaisen sörsselin, jonka voi noista somista kuorista syödä.

Potimarron tekee tänä vuonna runsaasti satoa, tai siis ainakin enemmän kuin ne viimevuotiset 2. Veikkaan, että runsas lannoitus hevonkakkarakeilla on saanut kurpitsat riehaantumaan, vaikka roskakoreissa asuvatkin.

Marina
Myös Marina di chioggia on tekemässä ensiesiintymistään. Varmaan 3 vuotta olen sitä kasvattanut, enkä ikinä saanut hedelmän hedelmää aikaiseksi. Nytkin se on niin alkutekijöissään, että tuskin ehtii ruokapöytään päätyä. Mielenkiintoista kuitenkin seurata, millaiseksi se tuosta kasvaa.

Hevonkakkarakeet ovat kyllä Nobelin arvoinen keksintö! Sisko ohimennen huomautti, miten meidän pelargonit kukkii järjettömän runsaasti, ja itsekin havahduin huomaamaan niiden upean loiston. Kakalla syötettyjä hekin.

maanantai 11. elokuuta 2014

Kimalaiset on ruokaihmisiä

Kovasti lehdessä kehotettiin laittamaan tuoksuhernettä kasvamaan papujen kanssa, jotta se houkuttelisi pölyttäjiä pölyttämään myös pavut. No minä siinä sitten panemaan Matucanaa (kuvassa) ja Robert Uvedalea kietoutumaan papukaareen ruusupavun kera. Paitsi ettei ne mihinkään kietoutuneet; sojottavat vain. Eikä Robert Uvedale edes tuoksu kunnolla. Nätin pinkki se kyllä on.

Kimalaiset kurvaavat tyynesti tuoksuherneiden ohi ja suuntaavat suoraan imuttamaan ruusupavun kukkia, mistä tietysti heille kiitos. Ensimmäiset ruusupavun palot alkavat jo muodostua, joten kohta on tiedossa herkkua ruokapöytään. Achievement merit saa siitäkin meriittiä, että kukkii runsaasti ja sen kirkuvanpunaiset kukat ovat kuin soihtuja. Hieno näky loppukesän vihreyden lomassa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Härkäpapuja!

Puutarhurilla oli selkeästi helteiden aikaan tärkeämpää tekemistä kuin sadonkorjuu, ja niinpä härkäpavut pääsivät taas liian isoiksi. Parhaimmillaan pavut ovat pikkusormenpään kokoisina. Sitä isompina ne menevät jauhoisiksi, eikä makukaan ole enää paras mahdollinen. Mutta kun oli ihan pakko maata biksuissa pihalla ja lukea kirjoja.

Papujen pölytys oli tänä vuonna surkeaakin surkeampi; liekö kukinta osunut juhannuksen jälkeiseen lumisateeseen. Palkoja tuli vain vajaa ämpärillinen, sillä monessa pavunvarressa oli vain 1-2 palkoa. Kaiken kukkuraksi joku mömppi oli iskenyt osaan paloista ja jättänyt jälkeensä ruskeaa limaa. Nam.

Tuo vihreä papu on Express ja punainen Red epicure, joka keitettäessä vaihtaa värinsä kuolonkankeuden kelmeäksi. Osa näistä sprinklataan tänään pizzan päälle; lopuista surautetaan vanhat kunnon pihvit.

lauantai 9. elokuuta 2014

Tomaattikimara

On se vaan hieno tomaatti tuo Sungold: kypsyy aikaisin ja on mahdottoman makea ja satoisa. Ainoa huono puoli siinä on se, että se sopii vain tuorekäyttöön. Kypsennettäessä siitä tulee silkkaa happoa.

Red cherrykin (sain ilmaissiemeniä. Muutoin tuskin tätä lajiketta kasvattaisin) alkoi jo punastuttaa hedelmiään, joten oli aika tehdä lisukkeeksi tomaattisalaattia. Mukaan tuli vielä muutama Ildi, jahka olin ensin ottanut aurinkolasit pois päästä. Katsoin nimittäin ensin, että kyseessä on San Marzano, kunnes tajusin, että on tuo hiukan liian keltainen San Marzanoksi.

Ildi oli kyllä pettymys. Nättihän se on: kauniin keltainen ja pisaran muotoinen, mutta maku on aika mitäänsanomaton. Jossain sitä kehuttiin kovinkin makeaksi, mutta kyllä Sungold päihittää sen 6-1.

torstai 7. elokuuta 2014

Päärynäpuu kantaa hedelmää

Ei tosin omaansa, mutta väliäkö sillä. Pääasia, että pääsee viimeinkin leuhkimaan oman päärynäpuun hedelmillä.

Buffy ball se siellä kiipeilee sydämensä kyllyydestä ja tuottaa runsaasti pikkukurppareita, joista osa on jo kypsynyt. Mainospuheen mukaan se voi tuottaa jopa 25 kurpitsaa per kasvi ja on säilyvyydeltään huippuluokkaa. Itseä lähinnä tietysti kiinnostaa maku ja se, että nämä minikaiffarit kypsyvät nopeasti - jopa mikrossa!

Täydellisen suloinen!
Kurpitseria on kimalaisten taivas

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Punajuuribriossi

Tämä ei ole Hubbabubbaa
... ja kaikkea muuta pinkkiä punajuuresta. Tarina alkoi siitä, kun puutarhaguruni lahjoitti muutaman harventamansa punajuuren, ja koska kotipihasta löytyi kesäkurpitsaa, päätimme tehdä raastepihvejä lounaaksi. Raasteista tuli runsaasti nestettä, ja otimme sen talteen, koska chef vanhana romantikkona alkoi visioida pinkkejä aamiaislettuja.

Leipä oli sattumoisin loppu, joten chef tilasi vaimoltaan briossia (ohje täällä), ja siihenhän punajuuren värjäämä vihannesmehu sopi oivasti nesteeksi. Hiukan kyllä suu loksahti auki, kun tuon kohonneen, kirkuvanpinkin möltin näin, mutta lopputulos oli oikein sievä, etenkin kun paikalliset luomujauhot toivat sisustaan kauniin keltaisen värin.

Jäi sitä nestettä vielä niihin lettuihinkin.
Omista punajuurista teemme lindströmejä. Pihvit on oiva tapa säilöä vihanneksia, sillä niistä saa hyvää pikaruokaa työpäivän päätteeksi.

tiistai 5. elokuuta 2014

Omakasvatezinnia

EN aio postata kukista enempää, mutta sitä vain lähdin sanomaan, että miksi ei kukaan ole koskaan kertonut, että näinkin ihana kesäkukka on olemassa ja että sen voi helposti kasvattaa itse? Tästä lähtien kevätrepertuaariin tulee ehdottomasti kuulumaan isozinnia. Iso, pinkki, näyttävä ja kimalaisten suosikki - mitäpä muuta voi kesäkukalta haluta! No okei, tuoksua, mutta sitä on jo niin tottunut nykyajan allergiakukkiin, ettei enää edes odota kukilta tuoksua :-(

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Löytö - fynd!

3 euron kakkapaketti
Tarjoushaukat (ja miksei muutkin haukat, jos ovat kuulolla) huom!

Joka kerta kun vierailen puutarhaguruni plantaasilla, suu loksahtaa 100 kertaa minuutissa auki, kun melkeinpä kaikki kasvit siinä paratiisissa ovat maksaneet euron tai kaksi - elleivät ole olleet täysin ilmaisia. Guru kun kärppänä osuu aina paikalle silloin, kun a) viimevuotiset annetaan ilmaiseksi tai b) tämänvuotiset on loppuunmyynnissä. Itse tuppaan menemään mainstreamin mukana, eli ostamaan kaiken kalliilla toukokuussa ja karttamaan puutarhaliikkeitä etenkin loppukesästä (tosin nyt EI ole loppukesä, sillä loma jatkuu vielä! Alkokin kerettiläisenä lopetti Neissin rosén myynnin, kun kuulemma sesonki on ohi - helteitä on ennustettu silmänkantamattomiin!).

Tällä viikolla rupesin oikein skarppaamaan, ja katso: Tokmannin (my husband does take me places) puutarhaosaston perukoilta löytyi 2 pänikkää hevosenkakkapellettejä, à 3 € (toukokuussa ostin niitä puutarhaliikkeestä à 19,95 €). Pölyisiä ja rikkinäisiä, joo, mutta sisälmys ihan sitä ihtiään.

Sitten kävin Honkkarissa (ditto) ja ostoskoriin päätyi 2 kpl 3 euron (hengissä olevia ja hyväkuntoisia, hurraa!) pioneja ja 1 kpl 1,98 €:n tuuheaa tuoksuköynnöskuusamaa, jollaisen tilasin 15 eurolla Kauppilasta keväällä (ja joka kuoli ennen kuin multaan ehti).

Etenkin nyt, kun puutarha on täynnä, täytyisi etukenosta vaihtaa takakenoon ja kytätä sesongin lopun löytöjä. Niillä on helppo täyttää puutarhan aukkopaikkoja ja varustautua seuraavaan sesonkiin melkeinpä pikkurahalla!

perjantai 1. elokuuta 2014

Off with her head

Ja tapahtui niinä päivinä, että Kangasalan pyöveli lähestyi kurpitseriaansa Fiskarsit kourassa. Ahkeran googlettelun jälkeen hän oli rohkaistunut kokeilemaan kurpitsojen päiden katkaisua, kun se kuulemma innostaa kurpitsat keskittymään hedelmiinsä eikä uusien, kilometrien mittaisten luikeroiden kasvattamiseen.

Melkoisen monta luikeroa oli kukin ämpärikurppari saanut kasvatettua, joten niiden katkaisuun meni tovi jos toinenkin. Säälimättömän mestauksen hyvitin kourallisella hevosenkakkapellettejä, ja ukkosrintama heltyi antamaan kunnon kastelun toimituksen päätteeksi.

Ikinä en ole kurpitsoja latvonut, joten jännä seurata, miten ne  moiseen reagoivat. Ainakin näin 2 päivän päästä ovat yhä hengissä. Buffy ball ja Crown prince ovat hyvähköllä mallilla hedelmiensä suhteen, samoin keltainen kaveri, josta en vielä erota onko hän Potimarron vai Hooligan. Muutama kurpitsa (epäilen Marina di Chioggiaa ja Patty green tintiä, aurinko kun haalisti nimikyltit) tekee vain miespuolisia kukkia, joten heidän tarinansa päättyy kohta kompostiin, jos ei sieltä vosuja ala kuulua.