perjantai 31. toukokuuta 2013

Pottishown päätös 2013

Ai miten niin joku riehaantui esikasvatuksen kanssa? Eihän noita potteja nyt ihan hirveästi ole, eikä niiden pesuun mennyt kuin vajaa tunti...

Kurpitsat alkoi jo pukata kukkanuppua, joten kylmiä öitä uhmaten kaivoin ne kasvimaalle (muutama päätyi tilanpuutteen takia kukka- ja papupenkkeihin ja ämpäriin. Mutta kun ne oli niin terhakoita, ettei niitä hennonnut poiskaan heittää.). Samoin huomasin, että esikasvatetut pavut olivat tehneet pottien pohjalle jo hervottoman syherön paksua juurta, joten nekin täytyi siirtää kasvarista pois.

Nyt on kasvarissa enää esikasvamassa tuoksuherneet, mutta nekin täytynee kohtapuoliin istuttaa loppusijoituskohteeseensa (jos vain keksisi, mikä se vois olla...). Sitten vois startata Pottishow osa II:n, jotta ois aina joku kasvi valmiina täyttämään kasvimaan tyhjiä kohtia.

Nuo neliskulmaiset perennapotit on kyllä kullanarvoisia, koska niihin mahtuu isotkin esikasvatteet ja niitä saa yllättävän monta mahtumaan tuollaiseen kuljetuslaatikkoon.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Nokkospasta ja chimichurrikuha

Yksi hienoista nykytrendeistä suosii villivihanneksia. Meillä on esimerkiksi nokkosta käytetty jo vuosia leipään, ja kun talvella lopulta hankimme pastakoneen, niin nokkospasta on ollut listalla siitä lähtien.

Alkuun keräilin nuorimman pentukoiran avustuksella pienen kulhollisen nokkosenversoja, isoimmat ehkä noin seitsemisen senttiä. Tämä ruoka tuli tehtyä jo kolmisen viikkoa sitten. Nythän kesä on jo täydessä vauhdissa. Ryöppäsin nokkoset ja puristin jonkin verran nestettä pois. Sitten hienoksi hakattu nokkosmuhennos, noin kaksi kourallista, tuorepastataikinaan. Ja vaikka lisäilin hieman jauhoja, taikina jäi nokkosissa olleen nesteen takia melko löysäksi.

Tein koneella pastat, jauhoja oli pakko lisätä "kaulimisen" välillä sekä tietysti lopussa. Tagliatellet jätin "lepäämään" hetkeksi. Sillä välin paahdoin keskilämmöllä kuhafileet voi-öljyseoksessa. Oheen tein useimmiten lihan kylkiäisenä tarjottavaa chimichurrikastiketta. Oma versioni on kevyempi, sillä siinä on vain 1-2 kynttä valkosipulia sekä lisänä yksi hienoksi hakattu tomaatti.

Helposti yksi kevään parhaita aterioita. Pastataikina oli tehdessä huomattavasti löysempi, kun suoraan ohjeilla tehdyt, mutta mielestäni lopputulos oli parempi - mukavan pehmeä ja kuohkea tekstuuri.



tiistai 28. toukokuuta 2013

Tumma sokeri kesyttää raparperin

Hurjan lämmin toukokuu sai myös raparperin hurjistumaan ja peittämään osan läheisestä kasvimaasta. Apuun riensi Kitchen Garden raparperi-mantelipiirakallaan.
Pohja:
225 g voita
225 g jauhoa
50 g mantelijauhetta
50 g mantelirouhetta
100 g sokeria
ripaus suolaa
- vaivaa pikaisesti taikinaksi
- taputtele piirakkavuokaan
- laita jääkaappiin 30 minuutiksi
- paista 160 C/20 min.
550 g raparperiä (about 3 vartta)
60 g tummaa sokeria (itse käytin muscovadoa)
2 rkl appelsiinimehua
- keitä tahnaksi
- levitä paistetun pohjan päälle
85 g jauhoa
85 g tummaa sokeria
50 g voita
40 g mantelia (alkuperäinen ohje suosi lastuja; meillä oli rouhetta)
- levitä raparperitahnan päälle
- paista 160 C/25 min.
Paras raparperipiirakka tähän mennessä (Chef Jonesin raparperistruudeli on vielä testaamatta). Tumma sokeri kesytti raparperin hapot niin hyvin, ettei piirakan seuraan kaivannut jäätelöä, ja antoi mukavan kinuskista makua. Syy tuohon kukan kuvaan on se, että piirakan ulkonäkö oli lähinnä "kura meets hiekka", joten kovin esteettistä kokemusta siitä ei saanut.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Saahan niitä kaupastakin

Kun taimitarhalla törmää reheviin ja edullisiin (no OK, paprikat maksoivat 21,80 €) esikasvatteisiin, käyhän sitä mielessä, onko omassa esikasvattamisessa mitään järkeä. Tilaat siemeniä, kylmäkäsittelet ne jäätyneessä postilaatikossa,  lutraat mullalla ja joudut imuroimaan koko talon, jännität itääkö mikään ja sitten jännität saatko kasvin kasvamaan sirkkalehtiä pidemmälle talven kalvakassa "valossa". Kuskaat taimia sisään ja ulos, tarkkailet illalla taivaalle, fiilistelet tuulen pohjavirettä ja ryntäät paikasta A paikkaan B harsojen ja lämmittimien kanssa.

Vaihtoehtonahan olisi päräyttää toukokuun lämmössä ja auringossa farkulla taimitarhalle ja kantaa hame heiluen ja korkkarit kopisten sikaosasto täyteen reheviä, kukkivia/hedelmöiviä taimia ja hitusen vingauttaa pankkikorttia kassalla, hyvinhoidetut kynnet kimaltaen. Tai ostaa vihanneksensa suoraan marketista.

Mutta. Henkilö kun on sattunut syntymään ruokaihmiseksi, ei riitä, että taimen kyljessä on lappu, jossa lukee "kesäkurpitsa". Eikä riitä edes se, että lapussa lukee "tomaatti Tanskan vienti". Haluan löytää ne parhaimman makuiset taimet, haluan kokeilla harvinaisuuksia, enkä missään nimessä halua kasvihuonetta/-maata täyteen bulkkikamaa, jota kasvatetaan vain suuren sadon tai helpon tuotettavuuden takia, mausta välittämättä.

Ei siis ole helpotusta ja puhdasta kodinhoitohuonetta tiedossa ensi talveksikaan, joten täytyy vain ottaa vanha tiskiharja ja puutarhaletku kauniiseen multaiseen käteen ja alkaa kuurata tämän kauden esikasvatuspotteja puhtaiksi ensi vuotta varten :-)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Missä kirpat?

Talvivalkosipulit kasvoi jo niin tanakoina, että täytyi kasvimaille asentaa kaaret, jottei harso littaa hienoja sipulinvarsia. Itäminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta se mikä ihmetyttää on, että retiisit on kasvattaneet isohkot sirkkalehdet, eikä kirpan kirppaa ole näkyvissä :-0 Normaalisti tähän aikaan retiisit on rei'illä ja puutarhuri hermoromahduksen partaalla (meillä on mm. yhtenä vuonna nähty raksavastaava imuroimassa kirppoja kasvimaalta. Siis ihan pölynimurilla. Kirppa makes you desperate.).

Kirppa ei kuulemma kosteassa viihdy, joten liekö litimärkä viime vuosi hukuttanut koko populaation. No, kaipa tän postauksen jälkeen pihan ylle kokoontuu tumma kirppapilvi... Mizunan ja rucolan kasvatan varmuuden vuoksi vain kasvarissa. Ne kun ei lautasella kovin houkuttelevilta näytä rei'itettyinä.

Ensimmäiset parsat (vanhasta penkistä, siis) poimittiin sunnuntaina grillipizzaan. Että oli hurmaavan hyvää! Olisi mielenkiintoista nähdä, miten niitä kaupan patukoita oikein kasvatetaan. Mikä on se tuotannon vaihe, joka poistaa parsoista maun ja raikkauden? Toivottavasti nuo vanhat juurakot jaksavat vielä puskea parsaa juhannukseen saakka, vaikka horsma ja oregano uhkaavasti niitä lähestyvätkin.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Bataattia kukkapurkkiin

Pirilä houkutteli rullakoilla, joista pursusi kirkuvanvihreää, tummanviolettia ja kirjavalehtistä bataattia. Vaikka kesäkukkakielto olikin päällä (en jaksa niitä kuskata sisään ja ulos hallan pelossa), en malttanut olla ostamatta terassin ruukkuihin tuota kirkuvaa. Toivottavasti se alkaa pikkuhiljaa ryöpytä ruukun kylkeä alaspäin.

Koska Pirilän-reissulla pysähdyimme myös Ikeassa (taimien lomaan mahtui juuri ja juuri koirien tassupyyhkeitä ja aurinkokennovalaisimia), nappasin sieltä alta kahden euron traakkipuita asetelmiini. Hirveän hyvä idea laittaa sisäkukkia ulkoasetelmiin, sillä sisäkukat on parhaimmillaan suht. isoja ja näyttäviä ja tähän aikaan vuodesta usein tarjouksessa, kun ihmiset mieluummin vinguttaa pankkikorttia kesäkukkiin. Jos on oikein taitava, voi ne siirtää syksyllä sisälle ja käyttää uudestaan seuraavana vuonna.

Jos FMI lupaa ja vannoo, ettei yöhalloja enää tule, voisi tällä viikolla vielä hakea etupihan isoihin ja pieniin ruukkuihin jotain kukkasta, ja kenties myös kolmeen amppeliin. Niin ja kuistin laatikoihin. Ja pergolan laatikoihin. Ja portinpieleen. Eiks just ollut palkkapäivä?

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kasvihuone toukokuussa

Tomaattien lehdet alkaa viimein tummua terveen vihreiksi ja osassa tomaateista näkyy jo ensimmäiset kukka-aiheet. Perunat (tuossa oikeassa alalaidassa) kasvoivat niin muhkeiksi, että ne täytyi mullittaa uusiksi, ja kaipa ne voisi jo ulkoistaa kasvarista kokonaan. Ehkä kuitenkin varmistan aikaisen sadon pitämällä ne tuolla kasvarin suojissa niin kauan kuin tilaa riittää.

Kurpitsat ja kaalit on esikasvaneet niin isoiksi, että ne täytyy kohtapuoliin istuttaa kasvimaalle. Kaalit taidan laittaa saman tien, kun eivät ole niin kylmänarkoja. Kurpitsojen kanssa täytyy varoa, koska viime vuonna istutin yhden Marinan roheesti jo toukokuun puolella, mutta sää oli sille liian kylmä, eikä se suostunut kasvamaan mihinkään suuntaan. Ja tietysti se oli ainoa itänyt Marina, joten vihreä ja röpeliäinen kurpitsa jäi kokematta.

Osa kaaleista päätyy syötäviksi koristeiksi isoihin ruukkuihin kasvarin eteen, mutta siltikin tulee kasvimaille ahdasta, kun maisseillekin pitäisi muistaa jättää tilaa. Kurpitsantaimia on reilusti toistakymmentä, ja viime yönä mietin pääni puhki, mihin saan ne istutettua. Patty pansit voi kyllä laittaa ämpäreihin, mutta Lungo di Firenze ja kurpitsa-kurpitsat (nyt ymmärrän, miksi englannissa on ziljoona termiä erilaisille kurpitsoille) tarvivat kunnolla tilaa. Ei kai haittaa, jos kukkapenkeissä luikertelee kurpitsaa?

Seuraavaksi pitäisi tehdä loppukauden (kiva miettiä sellaista toukokuussa :-/ ) esikasvatussuunnitelma. Olisi hyvä pystyä esikasvatteilla paikkaamaan sadonkorjuun jättämät aukot kasvimaalla. Kasvukausi on kuitenkin niin lyhyt, ettei heinä-elokuisilla suorakylvöillä ehdi kunnon satoa saada. Niinkin perus kasvimaakasvi kuin salaatti täytyy laittaa kesämmällä esikasvatukseen, koska keväällä suorakylvetyt versiot alkaa syksyllä olla jo limaisia ja etanaisia, eivätkä kelpaa ruokapöytään. Siinä vaiheessa kun havahtuu uusintakylvämään, ei enää ehdi satoa saada. Täytynee käydä ajatuksen kanssa pläräämässä jäljelle jääneet siemenpussukat ja tehdä aikataulu. Melko professionaalista!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Se 2013

Siskon kanssa meillä on jo vuosien perinne toukokuun taimikauppatärskyistä. Koska Pirilä mainosti samoja taimia kuin Kauppila, päätimme helpomman ajomatkan takia suunnata Turun sijaan Tuusulaan.

Itsellä oli agendalla vain syyshortensia Vanilla fraise (tai 2. En tiedä mihin ne istutan, mutta Kauppilan kuvastossa se vain oli niin ihana, ja Pinsiön taimisto väitti, että se menestyy III-vyöhykkeellä), muuten ajattelin mennä fiiliksellä. Kuljetusvälineen tilanpuute ja jäätävät yölämpötilat (nyt ne tietysti keksivät pompahtaa viiteentoista) hiukan rajoittivat villeimpiä visioita, joten mukaan ei tarttunut kesäkukkia (kuin muutama) eikä saarnea.

Pirilän hinnat tuntuivat nousseen melkein muiden taimipihojen tasolle, mutta valikoima huumasi päätä: hibiskusta, mantelia, syrikkää, atsaleaa. Miksei henkilö voi asua paremmalla vyöhykkeellä!

Ranskalaiset miehet lisääntyivät pihalla: Charles de Mills sai kaverikseen raidallisen Georges de Vibert'n, ja Georgesin lisäksi kärryyn tarttui Allgold, kun piti vain saada keltaista ruusua. Niille sentään on paikka pihalla tiedossa.

Tänään kai sitten tarvii tarttua lapioon ja alkaa nykertää saveen koloja ruusuille ja hortensioille. Onhan siitä jo vuosi, kun viimeksi on moista tehnyt. Ja aina voi miettiä, mikä lapiointirupeama siskolla on tiedossa, kun osti Avensiksen täyteen köynnöksiä ja pensaita ;-)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Pasta-papukeitto

Me Naisetista tämäkin resepti; ollut jo pitkän aikaa toteutettavien reseptien pinossa, ja kun nyt oli kaikki ainekset koossa, ei kun mies metsään koirien kanssa, ja akka patojen ääreen.
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
- silppua ja kuullota kattilassa öljyn kera
2 tomaattia
1 porkkana
2 varsisellerin vartta
2 oksaa rosmariinia
- silppua ja lisää kattilaan
6 dl kasvislientä
tiraus sitruunanmehua
- lisää kattilaan
- anna porista 15 min.
pari kourallista pastaa
- keitä kypsäksi toisessa kattilassa ja valuta
- donkkaa keittoon
tölkki papuja (mulla oli joku Go greenin papumix)
- huuhtele ja valuta
- donkkaa keittoon
suolaa
mustapippuria
kourallinen parmesania raasteena
kourallinen persiljaa silputtuna
- lisää keittoon
Reseptissä ehdotettiin keitton päälle vielä paahdettua pancettaa tai pekonia. Me laitettiin serranoa. Hyvä keitto :-)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kevätkylvöt myöhässä

Normaalisti kylvän kasvimaat vappuna, mutta tänä vuonna ulkomaanhumputtelun ja kylmän sään takia kylvöt myöhästyivät melkein viikolla. Myöhästymistä yritetään ottaa kiinni harsoshowlla, mikä tosin ei kauhean kaunis ole ja edistää myös rikkaruohojen rehottamista, kun ei tuonne alle tule alvariinsa katsottua löytyykö sieltä kitkettävää.

On se kumma, että vaikka kasvimaita on tullut viljeltyä jo reilut 10 vuotta, on sitä aina hetken koittaessa sormi suussa. Mitä laitan mihinkin? Mitä tässä kasvoi viime vuonna? Onko 2 vakoa retiisiä liikaa? Voiko punajuuria kasvattaa näin lähekkäin? Millä mä sain viimeksi porkkanakärpäset häädettyä? Tillillä?

Sitten pitäisi vielä muistaa ne satamiljoonaa esikasvatetta, jotka majailevat kasvihuoneessa. Mihin mahtuu 20 kaalta? 15 kurpitsaa? Papuja ei voi vielä istuttaa, kun maa on niille ihan liian kylmä, joten niillekin pitää jättää tilaa. Mahtuisko johonkin vielä 1 uusi kasvimaa?
Raparperi on jo karkaamassa vanhasta kasvimaasta pois, joten se täytyy syksyllä muistaa nykertää pienempiin paloihin. Ylemmän kuvan keskellä on vanha mansikkamaa, joka näyttää melkoisen kammottavalta. On se tuosta kunnosta tosin ennenkin toipunut ja hyvää satoa tehnyt, joten antaa sen nyt vielä sinnitellä, ennen kuin kylvän siihen napalmia (ei nuo mansikan rönsyt varmaan muulla tuosta irti lähde).

Jossain vaiheessa pitäisi vielä hoksata nauttiakin: viimeinkin on kasvukausi :-)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Mahtuu, mahtuu

Viimeinkin yöt lämpeni sen verran, että uskalsi laittaa tomaatinhuitulat, paprikat, chilit ja munakoisot loppusijoituspaikkaansa kasvariin -toki lämmittimen kera (Helsingin Energia kiittää). Viime vuonna tomaattien esikasvatus epäonnistui pitkän ja kylmän kevään takia, joten tänä vuonna päätin ottaa menetyksen takaisin ja istutin ihan kaikki esikasvatteet paria San Marzanoa ja yhtä huonon näköistä paprikaa lukuunottamatta ämpäreihin.

Hiukkasen tuli tunkua kasvariin, mutta osa noista poteista lähtee viikon päästä Kirkkonummelle ja osa päätyy ulkoilmaan, jahka kesä alkaa.

Taas tuli kiiteltyä paremman puoliskon viisautta hankkia syksyisin hervoton multapaali tuohon pihalle. Näin keväisin saa mielin määrin läträtä mullalla ilman pelkoa siitä, että kesken pyhäpäivän multa loppuu kesken. Nytkin huomasin, että kaalit, maissit ja kurpitsat jo pyristelevät eroon pienistä poteistaan, joten ne oli pakko istuttaa isompiin astioihin. Ja kun on taas menossa tämä "katsos, tyhjä astia - mitähän siihen kylvisi?" -kausi, on mukavaa, että saa vapaasti toteuttaa itseään ja tehdä eksoottisia salvia-palmukaali-meirami -komboja pitkin pihaa.

Vaikka tuo kasvihuone on tuossa tönöttänyt jo monta (7?) vuotta, on sen käytössä vielä opeteltavaa. Pitäisi vain rohkeasti laittaa sinne siemeniä kasvuun heti, kun saa kevättalvesta oven väännettyä auki. Eilen ihmettelin, miksi ihmeessä laitoin vain pienen pönikällisen rucolaa kasvamaan huhtikuun alussa, kun rucolaahan tarvitaan keittiössä harva se päivä. Ja salaattiakin olisi voinut kylvää sinne useamman astiallisen, kun menee vielä viikkoja, ennen kuin kasvimaat tuottavat tarpeeksi salaatinlehtiä.

Esikasvatuskin pitäisi kasvarissa opetella ihan järjen kanssa. Kun kasvukausi on lyhyt, pitäisi kasvihuoneessa aina olla tuloillaan esikasvavia vihnneksia, joilla paikata sadonkorjuun jättämät aukot kasvimailla. Tuholaisillekin voisi näyttää pitkää nenää, kun olisi sen verran isoja kasveja istutettavana, ettei niiden hampaat (onko kirpoilla hampaita?) niihin enää pysty.

Täytyykin tänä viikonloppuna tehdä vähän suunnitelmaa kesän sarjaesikasvatuksesta. Ainakin kyssäkaalta voisi esikasvattaa useamman kappaleen pitkin kesää, kun sen joutuu kuitenkin nyhtämään kasvimaalta kokonaan irti sadonkorjuussa. Onnistuiskohan fenkolin esikasvatus?

perjantai 10. toukokuuta 2013

Helpot aamiaisplättyset

Hirveän hyvä keksintö oli joskus muinoin laittaa illalla taikina tekeytymään jääkaappiin ja sitten aamulla paistaa siitä joko lettuja tai vohveleita. Mukavaa vaihtelua aamiaispöytään, eikä tarvi unisin silmin alkaa taikinaa vääntämään ja nälkäisenä odottamaan taikinan levähtämistä.

Näiden plättysten päälle tehtiin tahna kermalla notkistetusta vuohenjuustolevitteestä ja tillistä, viipaloitiin mukaan avokadoa ja oman pihan ilmasipulia, ja viskattiin vielä muutama katkarapu päälle.

Lasissa appelsiinimehua, mukissa Kusmia, nenän edessä aviomies ja sanomalehti, ja jaloissa 3 kerjäävää koiraa. Hyvä alku puutarhapäivälle.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Parsapenkki 2.0 arabiaksi

Siinä se nyt on: parsapenkki 2.0! Kauppilan huitulat saatiin eilen siihen istutettua ja nyt pitäisi malttaa 3 vuotta, ennen kuin satoa saa leikata, mutta ehkä jo ens keväänä voisi vähän nipistää makua lautaselle. Ihan vähän. Paitsi jos joku kotieläin keksii mennä tuota penkkiä kaivelemaan ja tuhoaa mun parsani, kun laitoin penkin pohjalle kompostia, nam.

Parsapenkin 1.0 (tuo tuossa kasvarin kyljessä) valtasivat kuminat, eikä vanha parsaparka jaksanut enää niiden läpi kasvaa. Yhdessä kasvimaassa on muutama parsan juurakko, jotka toivottavasti tuottavat satoa vielä monta vuotta, vaikka oregano niiden ympärillä rehottaakin kitkemisestä huolimatta.

Gijnlimiä ja Herkolimiä istuttaessa olin niin fiksu, että istutin ne aakkosjärjestyksessä, jotta tunnistan sitten lautasella kumpaa syön ja voin vertailla makuja. Tosin vasta jälkikäteen huomasin, että aloitin istutuksen oikealta, joten aakkosjärjestyksestä tuli arabialainen. Oho.


Lopuksi aivopähkinä: mitä suomalainen tekee Tanskassa? Tietenkin tyhjentää Magasin du Nordin Kusmeista.

torstai 2. toukokuuta 2013

Puhteinen vappu

Perinteisesti vappuna istutetaan kasvimaat, mutta tänä vuonna kylmä pohjoistuuli vonkui korvissa, joten tyydyin vain tekemään pikakitkennän. Miten hienosti olikaan voikukka ja juolavehnä selvinneet talven koettelemuksista! 3 ämpärillistä sain nyhdettyä pois. Ilmasipuli onneksi toi lohtua, kun oli tehnyt terhakkaita versoja lisukesalaattiin laitettavaksi.

Kauppilan perunat pääsivät jo multiin, jahka olin ensin raivannut alta pois 100 km horsman juuria ja vuoden uuden tulokkaan, maahumalan. Jep, mukavaa kitkemistä tiedossa koko kesäksi.

Samalla raivolla etenin vielä kukkapenkkeihin. Etupihan isosta kukkapenkistä nyhdin kuollutta kasvustoa useamman kottikärryllisen ja kirosin sitä loistoajatusta, että tuommoinen kukkapenkki piti aikoinaan mennä perustamaan. Toivottavasti Sanna ei tätä lue, mutta löysin kukkapenkistä mm. 2 herukkapensasta (isoa!) ja 3-metrisen pajun. Missähän välissä ne ovat sinne kasvamaan päässeet...

Pienemmän kukkapenkin kohdalla ihmettelin, miten se oli niin epäsiisti ja täynnä rikkaruohoja (ja lehtokotiloita), mutta sitten muistin viime "kesän" ja litimärän syksyn. Ei ihme, ettei sitä vähääkään tullut kykittyä kukkapenkeissä.

Viikonloppu hurvitellaan Kööpenhaminassa, mutta sen jälkeen saa sää luvan lämmetä niin, että tarkenee istuttaa kasvimaat ja laittaa tomaatit loppusijoituspaikkaansa kasvihuoneeseen. Routakin vois jo hävitä, jotta pääsisi taimipihoille kiillottamaan pankkikorttiaan.