keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Parsaa yrttikastikkeessa

Eihän parsa oikeasti kaipaa kuin pikaisen höyrytyksen ja voinokareen. Mutta kun Aamulehdessä oli juttua Sikke Sumarin uudesta ruokakirjasta ja siinä olevasta yrttikastikkeesta parsalle, testasi chef sitä vaihtelun vuoksi, kun jälleen kerran haettiin kasvimaalta parsaa alkuruuaksi.
2 rkl voita
persiljaa, ruohosipulia, minttua, timjamia, yms. yrttiä, mitä sattuu saatavilla olemaan (meiltä noita kaikkia sai jo omasta maasta - ihanaa!)
3 munanvalkuaista
1,5 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
tiraus sitruunaa
- sekoita vesihauteessa, kunnes sakenee

Kastike oli kyllä hyvää, mutta ehkä hiukan liian tymäkkää parsalle. Ennemmin käyttäisin sitä vaalealle kalalle tai jopa lihalle. Sen verran helppoa ja nopeaa kastikkeen tekeminen oli (ainakin näin sivusta katsottuna, Tio Pepeä siemaillen), että sitä varmaan tulee tehtyä teetettyä uudestaan.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Heta muutti meille

Joskus sitä vain huomaa tulleensa kaupasta ulos kahden puun kanssa - ilman aavistustakaan siitä, mihin ne istuttaisi. Mutta kun halvalla sai.

Honkkari sitä Jaspia niin mainosti, ja kun raksavastaavalla sattui olemaan puutetta ruuveista ja muttereista, kurvattiin pikaisesti Honkkariin. Ja katso: siellä oli hyväkuntoisia, kotimaisia taimia kaupan! Muutkin sen olivat huomanneet, sillä hedelmäpuulaarit ammottivat tyhjyyttään (olivat ryökäleet vieneet kaikki Jaspitkin!).

Muita kivoja omppulajikkeita siellä oli muutaman yksilön verran, ja kärryyn valikoitui Heta, joka mainosti olevansa punainen ja mehukas. Ja kun 2 hedelmäpuuta sai 35 eurolla, piti kärryyn napata vielä Urjalan taika -luumu, kun vesimyyrä söi meidän Sinikan. Urjalan taika on kuulemma pienikasvuinen puu, jossa suuret, punakeltaiset hedelmät (jep, googlettelin jälkeenpäin).

Siinä sitten mentiin tonttia ympäri etsien puille paikkaa, mutta loppujen lopuksi päätyivät samaan hedelmätarhaan muiden omppujen ja luumun seuraan. Pari tuntia meni kuoppia nirhiessä savimaahan ja niiden täyttämisessä hiekalla, kompostilla ja mullalla. Puutarhaan pölähti myös kuoppatarkastaja, joka varmisti, että vaimon tekemä kuoppa on tarpeeksi syvä ja leveä. Ihme epäluuloa! Koko harjoituksen kruunasi se, että aurinko keksi polttaa puutarhurin ravunpunaiseksi. No, ei kai kalvakkuus enää olekaan muodissa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kurmootusta kirpoille

Kaalifarmi alkoi kasvarissa jo kärsiä kuumuudesta, joten muutaman yksilön siirsin ulkoilmaan Lidlin taikalaatikkoon, jonka raksavastaava ystävällisesti kasasi - laatikko kun meni viime kevään tuulissa totaalisen päreiksi. Lopulta kävi sääliksi muitakin yksilöitä, ja mietin pääni puhki, mistä niille saa yksilöllisen kirppasuojan, kun harsot eivät ole aina kirppoja pidätelleet. Muovipulloja ei meidän perheeseen kerry, mutta taimipotteja kylläkin. Ja pakastusrasioita.

Niistä rakensin kombon kaalien suojiksi (tuohon päälle tulee vielä pakastusrasia suojaamaan ilmahyökkäyksiltä). Onhan tuo aika kuuma paikka kaaleille, mutta ainakin ne lähtivät hyvin kasvuun! Kumma kyllä, tänä vuonna on näkynyt ainoastaan 2 kirppaa (joista toinen _ihan vahingossa_ tärvääntyi maaliin kasvimaiden lautoja kunnostettaessa). Mutta eiköhän tuo kaalin tuoksu ne kohta paikalle houkuttele. Ja näkyy tuolla pihalla lekuttelevan kaaliperhonenkin. Tarvitaan myöhemmin siis myös verkkoa, ettei taas tarvi lautaselta nyppiä wokattuja perhosentoukkia...

Toinen asia, mikä kummastuttaa, on vihannespunkkien katoaminen. Joka kevät ne ovat kasvarissa salakavalasti kutoneet verkkojaan ja imeneet munakoisot ja paprikat henkihieveriin. Kai joku niille kertoi, että hamstrasin Bauhausin alelaarista litrakaupalla tuholaismyrkkyjä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Varhaiskaali-nokkoskeitto

Aamulehden ruokasivut yllättivät viime viikolla. Tuli saksittua useampikin ohje talteen keittiökokeiluja varten. Kun jääkaappiin oli eksynyt jälleen yksi varhaiskaali (halvalla sai) ja tontti pursusi rikkaruo villivihanneksia, laitettiin hiukan suoraviivaisempi versio Aamulehden nokkoskeitosta porisemaan.

1 sipuli
- kuullota öljyssä
1 varhaiskaali silputtuna
3 kourallista ryöpättyä nokkosta
8 dl kasvislientä
- lisää ja anna porista, kunnes kaali on pehmennyt
Aamulehden ohjeessa lisättiin 100 g valkosipulituorejuustoa ja kirveliä. Meillä oli jääkaapissa Koskenlaskijan savuporosulatejuustoa, joten liuotin siitä puolet soppaan ja ripottelin päälle tilliä.

Kivan pehmeä ja maukas keitto, vaikka meidän nokkoset ei niitä kaikkein aromaattisimpia olekaan. Toista oli ne 70-luvulla huussin takaa poimitut...

tiistai 22. toukokuuta 2012

4 x eka kerta

Sunnuntaina oli jo aamusta niin lämmin, että pääsi ekan kerran tänä vuonna patsastelemaan pihalle t-paidassa ja shortseissa. Tontti ei enää ollut ihan niin litsis märkä, joten oli pakko tarttua härkää sarvista, eli ruohonleikkuria aisasta ja ryhtyä tuohon ah, niin vastenmieliseen (Pohjanmaalla on tähän hyvä adjektiivi: visto) puuhaan, joka melkein jopa peittoaa ikkunanpesun vistoisuudessaan. Olin toiveikkaasti ajatellut, että kylmän kevään jäljiltä ei tarvisi nurmikkoa vielä toukokuussa leikata, mutta voikukka ja rönsyleinikki kasvoivat jo sen verran korkeina "nurmikolla", että leikkaamiseen oli ruvettava.

No, näyttihän se piha heti siistimmältä. Palkitsin itseni urakasta istuttamalla jo viikkoja sitten ostamani kiinanruusukvittenin. Siinä oli ostettaessa sen verran isot lehdet, että sai majoittua kasvihuoneeseen siihen asti, että pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kai ne nyt sitten ovat ohi. Aika erikoista muuten, että Tuusulan Pirilä kehui kiinanruusukvittenin pärjäävän vyöhykkeillä I-IV ja tuottavan makoisia hedelmiä hillottavaksi, kun taas Riihimäen Pirilässä vyöhyke oli I, ja itse kasvissa luki, että hedelmät eivät ole for human consumption. Eli tarvii nyt sitten odotella talven yli, kestääkö tuo meidän vyöhykkeellä, ja jahka hedelmiä tulee, niin maistaa kuoleeko niihin. Nice.

Kolmas eka kerta löytyi parsapenkistä, jossa oli jo kokonaista 6 kpl isoja tököjä odottamassa syöjäänsä. Ja kun pizzamiehen kanssa on naimisissa, päätyivät tököt pizza biancaan mozzarellan, Laudemion ja parin oman rucolanlehdykän kanssa. Kyllä alkoi ylä-C soida päässä! Kaupasta saatavat parsat eivät todellakaan ole sama kasvi kuin mitä omassa puutarhassa kasvaa. Omat parsat on makeita, raikkaita, pähkinäisiä, suussasulavia, ihania, parhautta. On ihan pakko rakentaa (= rakennuttaa raksavastaavalla) johonkin tontin kulmalle kunnon parsapenkki ja ostaa siihen satamiljoonaa tainta.

Neljäs eka kerta olikin sitten nokoset ruuan päälle ulkoilmassa, aurinkotuolissa. Kyllä se tästä. Kesä :-)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Rubattua grillipossua ja vinaigrettea

Alunperin tätä syötiin Chez Jasulla ja ihastuttiin. Ei oltu possua syöty aikoihin - liekö viime kesänä viimeksi - mutta nyt löytyi helppo ja maukas ohje possun filepötkölle, joten sitä tulee varmasti useammin lisättyä ostoskoriin.

Ensin chef rubbasi possun pintaan mausteita ja antoi makujen imeytyä yön yli. Seuraavana päivänä possu sai värin pintaan ulkogrillissä ja pääsi muheutumaan 180-asteiseen uuniin siksi aikaa, kunnes paistomittari näytti 62 astetta. Uunin jälkeen possu laitettiin foliokuoreen, jossa lämpötila nousi vielä muutaman asteen. Hiukkasen liha ehti kuivahtaa, joten seuraavan kerran se otetaan uunista aikaisemmin.

Kastikkeeksi possu sai valkoisesta balsamicosta, valkosipulista, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista tehdyn vinaigreten.

Ensimmäisestä ateriasta jäljelle jääneet possupalat piilotettiin seuraavana päivänä lämpimien voileipien sisään. Ei jäänyt hävikkiä tästäkään herkusta.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kevätkananpoikaa ja vuohenjuustorisottoa

Oli jo pidempään tehnyt mieli maistaa kevätkananpoikaa, ja kun Stockan Herkussa sellaisia kohdalle osui, päätyi ostoskoriin 2. Pitkän puutarhapäivän ja muutaman minuutin googletuksen jälkeen chef rubbasi kanaset sitruunatimjamin, suolan ja pippurin sekoituksella, paistoi voissa, ja laittoi 45 minuutiksi 170-asteiseen uuniin uimaan Noilly Pratissa, sipuli ja valkosipuli seuranaan.

Lisukkeen kanssa meinasi mennä sormi suuhun, koska keittiön kaapit ammottivat tyhjyyttään. Ehdotin risottoa, ja chef keksi sulattaa siihen klöntin vuohenjuustoa.

Kananpojat olivat yllättävän meheviä. Maku oli mieto, mutta liha ei ollut mistään kohti kuivaa. Risotossa oli täydellinen makujen balanssi, eikä vuohenjuusto peittänyt risoton omaa makua. Kumpaakin täytyy ehdottomasti tehdä uudestaan, sekä yhdessä että erikseen.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Korvasienibriossi

Normikeväänä meidän korvasienisaalis on ollut 0-1 kpl. Tänä keväänä noita ruskeita kökkäreitä on popsahdellut esiin siellä täällä - jopa naapurin pihalla (jossa kasvaa myös muhkeita herkkutatteja kesäisin. Eikä niitä sieltä syö muut kuin oravat. Epäreilua.). Uusimmasta sienisaaliista intouduin mukailemaan Pirkka-lehdessä ollutta korvasienibriossia, vaikka se aikamoiselta väkerrykseltä kuulostikin.

2 kourallista myrkyttömiksi keitettyjä ja silputtuja korvasieniä
1,5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
- sekoita
2 kananmunaa
115 g voisulaa
- lisää
- vaivaa taikina tasaiseksi
- kohota 30 min
- vaivaa uudelleen 15 min (tässä kohden turvauduin rakkaaseen muskelimieheeni, Keniin. Hän on 1200-wattinen Kenwood Major)
- laita vuokaan
- kohota toiset 30 min
- voitele kananmunalla
- paista 170 C 40-50 min

Ihan hyvä ohje, joskin olisin hiukan enempi makua kaivannut.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kevätretki Riksuun

Sateisena ja tuulisena päivänä on hyvin aikaa suunnata auton nokka kohti lähintä Pirilää (joka tosin ei kauhean lähellä ole). Tuusulan Pirilästä monta kertaa huumantuneena (ja siis Pirilästä saa kukkia, ei piriä. Tai ei ainakaan mulle ole siellä koskaan tarjottu), päätin kokeilla Riihimäen vastaavaa, koska pihalle piti saada kesäkukkia ja uusi omenapuu, enkä jaksanut autossa istua Tuusulaan saakka. Tosin ois pitänyt jaksaa, sillä se taitaa olla ainoa Suomen kolkka, josta saa suklaaminttua, joka ihan oikeasti tuoksuu After Eightille. Todella hämmentävä yrtti.

Pieneksihän se Riksun Pirilä osoittautui, eikä sielläkään ollut Jaspi-omenapuuta, jonka ehdottomasti pihalle haluan, mutta valikoima oli muutoin ihan OK, ja palvelu leppoisaa ja ystävällistä - kymmenistä äitienpäiväkukkia hamstraavista isistä huolimatta.

Taimipihan tsekkasin pikaisesti, kun ei listalla ollut muuta kuin omenapuu ja kartanonpioni. Pionia ei löytynyt, mutta auton takakonttiin päätyi kesäomena Sävstaholm. Kesäkukkapuolella viihdyin pitempään, vaikka valikoima ei kauheasti päätä huimannut. Löysin tuota kaunista, kirjavalehtistä pelargonia, jolla oli söpö nimikin: A happy thought. Ekaa kertaa muuten näin pelargoneihin merkatun myös lajikkeen!

Kotona Luigi päätti, että tämä omppupuu pysyy hengissä, ja kaivoi kivikovaan savimaahan ison istutuskuopan ja laittoi sen pohjalle hiekkaa. Kompostin kärräämisen jätti vaimon harteille. Toivottavasti Sävstaholm ei herätä suurempia intohimoja rusakoissa tai myyrissä.

Ja heti seuraavalla viikolla Honkkari mainosti Jaspia 19,90 €...

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Pirkanmaan aorttapäivät

Chefin alkoi tehdä mieli munkkeja. Niitä varten hommattiin 5 litraa rypsiöljyä, ja samalla tuli mieleen hyödyntää uppopaistamista myös muussa ruuanlaitossa. Jossain ravintolassa oli lisukkeena bataattiranskalaisia, joten laitoin niitä tilaukseen, sekä tietysti friteerattuja jättikatkiksia.

Frittitaikina onnistui tällä kertaa tosi hyvin ja taikinakuorista tuli maukkaita ja todella rapsakoita. Taikinaan tuli:
2 rkl vehnäjauhoa (maissi- tai kikhernejauho olisi tietysti paremman makuista)
1 rkl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
suolaa
isokuplaista porevettä

Munkkeja harjoiteltiin parillakin reseptillä. Eka satsi hieman epäonnistui, kun taikina oli ensin liian löysää ja sitten liian jauhoista, mutta Kinuskikissan munkkitaikinaohjeella onnistuttiin ja saatiin iso pussillinen makoisia munkkeja.

Nyt sitten taas salaatin pariin, ettei verisuonet enempää tukkeudu.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Operaatio Pelastetaan kukkapenkit

Yhden kesän kun annat kukkapenkkien olla, käy luonto päälle. Sininen kukkapenkki ruohottui viime kevään ja kesän aikana, ja pikkutalvio ja joku rönsyävä lemmikki valtasivat sen lähes kokonaan ja tukahduttivat muita kukkia alleen. Kun kerrankin vapaapäivänä paistoi aurinko, ja Kauppilan tilaus tuli sopivasti lähipostiin, oli aika tarttua lapioon ja ruveta raivaushommiin. Pari tuntia siinä meni, kun kaksin käsin revin ruohoa ja maanpeittokasveja pois, ja ne lähtivätkin yllättävän hyvin irtoamaan - liekö vesimyyrä kukkapenkissä myllätessään järsinyt myös niiden juuria.
Kun penkki oli viimein paljaalla mullalla, alkoi Kauppilan pionien ja iiristen sommittelu. Ensin siirsin pari vuotta sitten istuttamani magnolian kukkapenkin keskelle tuomaan korkeutta. Magnolian juuret tosin vaikuttivat aika lyhyiltä; niistäkin osa on varmaan päätynyt myyrän lounaspöytään. Mutta kuorta raaputtamalla magnoliasta paljastui vihreää, joten eiköhän se hengissä ole. Magnolian molemmille puolille tuli Sorbet-pioni, ja niiden viereen vielä pinkki japaninkurjenmiekka. Kyllä siitä nätti tulee.

Eilen kantattiin Luigi della casan kanssa 25 metriä pitkä, punainen kukkapenkkimme, kun nurmikko oli siitäkin alkanut vallata tilaa (kummallista, että itse nurmikolla kasvaa vain sammalta). Savi litsui sormissa, ja mäkäräiset pörräsivät iloisesti ympärillä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen, kun kukkapenkki alkoi näyttää siistiltä. Vieltä pitäisi käydä lapioimassa kukkapenkistä vadelmat (!) pois, ja round-upata ziljoona vuohenputkea. Sen jälkeen toivottavasti saa keskittyä vain ruuan kasvattamiseen.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kevään eka sadonkorjuu

Viime syksynä tuli taas jätettyä muutama palsternakan poikanen kasvimaahan odottamaan kevättä. Pari viikkoa sitten vapun ruokaa miettiessä keksittiin, että pakastimessa olleet häränhännät voisi laittaa uuniin mureutumaan siksi aikaa, kun touhutaan puutarhassa. Lisukkeeksi nykäistäisiin palsternakat kasvimaasta ja vapautettaisiin näin tilaa tämän vuoden viljelyksille.

Hännät muhivat 3 tuntia punaviinin, lihaliemen, tomaatin ja sipulin seurassa150 asteessa. Palsternakat kiehautettiin ja surautettiin pyreeksi voin ja kerman kanssa, ja sekaan lorautettiin vielä tujaus konjakkia - se maustaa palsternakan ihanasti. Häntien lihat keitettiin paistoliemen ja kerman kanssa kastikkeeksi.

Että oli mahtava ateria! Kastike oli täynnä makuja, eikä häntien rasvaisuus lyönyt läpi. Palsternakkapyre oli mieletön ja maistui melkeinpä kookokselle. Hieno ateria hienon puutarhapäivän päätteeksi.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Jänispataa ja korvasienimuhennosta

Kun joutuu pihaltaan kaatamaan 2 jäniksen syömää omenapuuta, tuntee saavansa edes jonkinlaista kompensaatiota upottaessaan rusakonpuolikasta pataan. Ruskistetun rusakon lisäksi pataan päätyi jämiä viime vuoden sadonkorjuusta: kurpitsakuutioita ja ruusupapuja. Nesteeksi vasikanlientä ja aimo loraus punkkua.

Jänön poristessa uunissa oli hyvin aikaa käydä etsimässä lähimetsästä korvasieniä. Kovinkaan monta ei löytynyt, mutta sen verran kuitenkin, että jänikselle saatiin lisukkeeksi muhennos sienistä, kermasta ja sipulista.

3 tuntia jänö muhi 150 asteessa, minkä jälkeen chef redusoi paistoliemen kastikkeeksi. Kurpitsa toi yllättävän voimakkaan maun ja makeuden kastikkeeseen, ja jänö oli pysynyt padassa mehevänä. Mahtava ateria, kerrassaan, vaikkakin estetiikassa oli hiukan tovomisen varaa - punkku oli värjännyt kastikkeen hennon vihertäväksi.

Seuraavana päivänä syötiin kastikkeen jämät pinjansiemenillä, rusinoilla ja kanelilla maustetun kuskusin kanssa. Mainio illallinen sekin, joskin punkkuvalintamme Antè Barbera d'asti oli pitkän tuuletuksenkin jälkeen niin hapokas, että vei ikenet mukanaan.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Kylmä startti kasvimaille

Vaikka maa on vielä kylmä, en malttanut enää odottaa, vaan ripottelin siemenet jo kasvimaihin. Eiköhän ne harson alla hyvin pärjää, vaikka yöpakkaset eivät tunnu loppuvan millään.

Nimikylttejä en istutusriveihin chefin harmistukseksi edelleenkään laittanut, mutta luotan erottavani tillin, fenkolin ja porkkanan toisistaan. Eikä niistä kylteistä pitkään ole hyötyä, kun tekstit himmenevät auringossa näkymättömiin.

Fenkolin muistin istuttaa kaikkein aurinkoisimmalle paikalle, kun se ei varjoa siedä, ja muistin myös jättää suurelle kaalifarmilleni tilaa kasvimaille - tällä hetkellä kaalit vielä sirkkalehteilevät kasvihuoneessa. Samoin kuvassa olevat kurpitsat mahtunevat jonnekin kasvimaan kulmalle. Oli pakko ottaa kurpitsoista kuva, koska en ikinä ole onnistunut kasvattamaan noin tanakoita kurpparintaimia. Sisätiloissa niistä kasvaa vain pitkiä luikeroita, joiden päässä on pienet sirkat. Kasvihuoneessa ne tulevat ihan toisen näköisiksi! Harmiksi olmikurpitsa Rugosa ei ole juurikaan itänyt, mutta laitoin nyt sen siemeniä lisää multiin. Liekö kasvarissa sille vielä liian kylmä.

Tänään tulee 10 vuotta siitä, kun talutin kalpean ja tutisevan (ja törkeän nuoren) jampan maistraatin sedän eteen ja sanoin, että otan tämän. Jahka Luigi illalla kotiutuu työreissulta, voisimme juhlistaa asiaa tyhjentämällä kompostit kukkapenkkiin. No, on meillä vähän kuohuvaakin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Artisokka-tryffelitahnaa ja rosmariinikeksejä

Tarkoitus oli mennä Keittiöelämään hakemaan maailmankaikkeuden parasta oliiviöljyä, Laudemioa, jota me chefin kanssa lutrataan kaikkialle - etenkin pizza biancan päällä se on tyrmäävän hyvää. Keittiöelämään täti siinä sivussa maistatti rosmariinikeksin päällä latva-artisokka-tryffelitahnaa, jota yllättäen biimautui ostoskassin pohjalle pari purkillista. Ja keksipussi kans.

Kerrassaan hämmästyttävä tahna, sillä siinä ihan selkeästi maistuu valkosipuli, vaikka tahnassa on pelkästään latva-artisokkaa, tryffeliä, suolaa ja oliiviöljyä. Kertaistumalla tuli vedettyä purkki tyhjäksi, eikä hitustakaan jäänyt risottoon laitettavaksi, vaikka Keittiöelämään täti sitä sinne suosittelikin. No, ehkä sitten seuraavasta satsista.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Savusiikaa ja varhaiskaalta

Pottilassa on kovasti hehkutettu varhaiskaalta, joten marketin vihannesosastolla illallisen lisuketta miettiessä hiipi mieleen kokeilla Hannelen varhaiskaalisalaattia. Osaston kulmalta löytyikin laarillinen hirmuisen söpöjä, unkarilaisia palleroita. Täytyy tässä myöntää, että oltiin chefin kanssa vielä eiliseen asti varhaiskaalineitsyitä, kun ei oltu moiseen herkkuun aiemmin juurikaan törmätty. Salaatti oli helppo ja nopea tehdä, ja se oli todella maukas! Kiitos vinkistä :-)

***Seuraava osio sisältää tuotesijoittelua***
Salaatin rinnalle savustettiin muhkea siika. Vielä näin 10 vuoden jälkeen ei voi kuin kiitellä itseään onnistuneesta kesäkeittiösysteemin hankinnasta. Misan savustin pitää kalat tihkuvan mehevinä, ja kun samasta systeemistä voi tuottaa grilliruokaa, wokkeja, paelloja, loimutettua kalaa ja lettuja, ei tuhlannu rahaa eikä tilaa erilaisiin gadgetteihin. Tänä kesänä Misa toivottavasti päätyy arvoiselleen jalustalle upouuteen kesäkeittiökompleksiimme.
***

Eikä tästä herkusta jäänyt hävikkiä, kun loput savukalan palat sotkettiin salaatin joukoon ja otettiin töihin evääksi.

Ai niin, ja tuo Fernwayn sauvignon blanc on muuten yllättävän pehmeä sauvignon blanc. Ei vie kiilteitä hampaista.

torstai 3. toukokuuta 2012

The ultimate bastard is back

Muina naisina rapsuttelin kuolleita lehtiä kukkapenkistä ja sipaisin siinä samalla sinistä iiristäni. Yllättäen koko puska jäi käteen, ja alta paljastui kuvassa näkyvä vesimyyrän kolo. Pari vuotta saatiin nauttia vesimyyrättömästä tontista, kun tontin päädyn ojassa viihtynyt hauki hoiti tuholaistorjunnnan tehokkaasti. Mutta nyt se #¤%&":n populaatio on lähtenyt taas kasvuun.

Vaikka kukkapenkissä olisi ollut vesimyyrälle tarjolla pikkutalviota ja lemmikkiä, joista olisin mielelläni päässyt eroon, eiköhän se ollut valkannut iiriksen, jota olin jo 10 vuotta hoivannut. Iiriksen juuret oli nakerrettu niin huolellisesti, että tuskin se enää kasvuun lähtee. Tuossa kukkapenkissä ei tunnu enää olevan mitään säilyttämisen arvoista, joten sen voisi lapsata kokonaan ylös ja ostaa siihen uudet mullat ja kukat.

Toisella puolen tonttia ihmettelin ranteen paksuista multapötköä, mutta kun potkaisin sitä, tuli jälleen näkyviin nyrkin mentävä kolo: vesimyyrä oli keksinyt kaivautua sadunkuusaman ali. Kuusama onneksi tuntuu säilyneen hengissä, vaikka on varmasti osan juuristaan menettänyt. Parsojen puolesta joudutaan vielä jännittämään, sillä myös parsapenkissä oli vesimyyrä jyllännyt.

Täytyy nyt virittää kääpiönaukseri taas äärimmäiseen myyräntappokuntoon tai sitten yrittää adoptoida jostain uusi hauki.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Ankankoipea hissun kissun

Pakastimessa oli odottanut muutama ankankoipi, että mielessäni pyörinyt ajatus pata-ankasta selkiytyisi. Ankanliha on maukasta, mutta varsin rasvaista, joten tuumailin että patakypsennys tekee sille oikein hyvää.

Ankankoivet pariin palaan ja pinnalle morttelista mausteseos, jossa chiliä, korianterinsiemeniä, sinapinsiemeniä, kuminansiemeniä, suolaa sekä fenkolinsiemeniä. Pataan hieman sipulia, yksi tomaatti, sitruunan siivu sekä valkoviiniä ja tilkka vettä pitämään höyryä padassa. Koivet ruskittamatta pataan ja uuniin jossa lämpöä 150 astetta. Parin kolmen tunnin hauduttamisen jälkeen kansi pois ja grillivastuksella mukava väri pintaan. Ensi kerralla ja paremmalla kelillä kiikutan koivenpalaset pihagrilliin pintakäsittelyä varten.

Ankanliha oli oikein maukasta ja muhevaa ja irtosi "heittämällä" luista. Pinnan mausteseos antoi mukavaa lisämakua. Oheen keväinen tuoresalaatti. Ehdottomasti pitää tehdä uudestaan.


Lainamullissa

Kun ei vielä omalle pihalle päässyt möyrimään, riensi sisko apuun kutsumalla syreeninistutustalkoisiin. Hirvittävän kätevää omistaa sisko, joka asuu paremmalla vyöhykkeellä. Pääsee aloittamaan möyrinnän muutamaa viikkoa aikaisemmin, joskin toisen tontilla. Mutta möyriminen on aina mukavaa, ja toisen pihalla se tulee halvemmaksikin, kun taimet menee siskon kukkarosta.

Pirilä tuli kierrettyä kolmeen kertaan. Ensin pensaspuolelta pari kertaa, kun lastasimme 100 pihasyreeniä kyytiin, ja lopuksi vielä fiilistelykierros. Onneksi ne 100 syreeniä täyttivät kulkuneuvon sen verran hyvin, ettei vielä tullut retkahdettua kesäkukkiin (viime yönä taas -3 C), mitä nyt muutaman vuoripalmun ja herttaköynnöksen nostin ostoskärryyn kesän kukka-asetelmia varten, kun halvalla sai. Enkä päässyt kiinanruusukvittenin ohi nappaamatta yhtä mukaani.

Vaikka reidet olivatkin tönkköinä pari päivää, oli silti hauskat istutustalkoot. 80 tainta saatiin maahan, ja urakan päätteeksi nautimme Chez Jasun antimista ja nypimme ziljoona punkkia koirista. Ja kun kotiin päästiin, olikin omalta pihalta jo lumet sulaneet ja kasvimaita pääsi kitkemään.

Talkoissa muuten todettiin tämä Kodinkuvalehden valkosuklaa-browniejuustokakku erittäin hyväksi. Kuvaa en ottanut, koska eräs pudotti kakkuni maahan...