Nyt on trendi 2023 kohdillaan

 

Yrttiguru Jekka McVicar iloitsi Instassa, kun the Royal horticultural society oli nimennyt yrtit yhdeksi ensi vuoden puutarhatrendeistä. Ja mikäs sen hurmaavampi trendi! Yrttejä on helppo kasvattaa, lajeja ja lajikkeita riittää, pörriäiset rakastavat yrttejä, ja omassa pihassa kasvaneissa yrteissä on huomattavasti enemmän makua kuin kaupan versioissa.

Hassusti joku Instassa kommentoi, että hän kyllä kasvattaa yrttejä, mutta ei osaa käyttää niitä. No, koristeenakin ne toki on nättejä, mutta mikä on sen helppokäyttöisempi raaka-aine kuin yrtit. Niitä voi silputa ihan mihin ruokaan vaan ilman sen isompaa vaaraa, että maut alkavat riidellä. Yrtit sopivat myös keskenään hyvin yhteen, minkä todistaa meidän kesäherkkumme halsterikala. Sen sisuksiin, sitruunaviipaleiden päälle, kasataan iso keko puutarhasta löytyviä yrttejä: rakuunaa, minttua, tilliä, sitruunaverbenaa (= sitruunalippia), basilikaa, timjamia, oliivi- ja curry-yrttiä, persiljaa, korianteria, lipstikkaa, salviaa, rosmariinia, kirveliä… Kyllä, rakastan kasvattaa yrttejä ja syödä niitä.

Viime kesän löytö oli Kurjen puutarhan luomuyrtit. Siellä Visa vinkui pariinkin otteeseen, sillä sieltä löytyi kaikkea ihanaa, kuten esimerkiksi kiinansipuli ja tulinen oregano, joka oli todellakin nimensä mukainen. Täytyykin merkata kalenteriin viikko 15, koska silloin aloittavat yrttien postittamisen. Oispa jo se!

Lunta, lunta, lunta

 

Ei kestänyt kauaa keksiä tämän vuoden Ifolor-kirjalle nimi. Alkuvuonna tehtyjä sivuja pläräillessä kuvissa näkyi vain suuria ja vieläkin suurempia lumikinoksia, jotka koristivat pihaa pitkälle toukokuuhun. Sama näky on pihalla taas näin loppuvuodesta. Etupihan kukkapenkin alppipaju on miltei jo peittynyt pihalta kolatun lumen alle. Ja kolatahan täytyy, kun perheen juniori kaipaa tilaa pallopeleilleen. Onneksi parempi puolisko keksi muutama vuosi sitten hankkia meille lumikengät. Niiden avulla ollaan saatu raivattua lähimetsään polkuja, sillä muuten koirat humpsahtaisivat kaulojaan myöten hankeen. Joskin joulun jälkeen käy aina niin, että naapurit keksii alkaa kuntoilla ja tunkevat meidän poluille, jolloin siellä ei voi taakseen vilkuilematta koirien kanssa kulkea >:-/ Kuntoiluintoilu tosin yleensä loppuu helmikuuhun mennessä…

Kamala vuosihan tämä on ollut. Järkyttävää joutua huomaamaan, että maailmassa on yhä hulluja, jotka haluaa tappaa ja tapattaa ja tuhota luontoa siinä sivussa, eikä kukaan voi asialle yhtään mitään. Luulin, että sivistyneessä maailmassa ei tarvita hävittäjiä, eikä puolustusliittoja, mutta eipä me sitten niin sivistyneessä maailmassa elettykään. Toistaiseksi sivistymättömyys näkyy omalla kohdalla siinä, että kaupan kassalla ei enää lähimaksulla makseta, ja sähkölasku pompsahtaa parin päivän päästä 3 sentistä 33 senttiin kilowattitunnilta. Hengissä kuitenkin pysyttäneen siitä huolimatta.

Mutta kun on suuret asiat kamalia, niin pitää ilo nyhtää niistä pienistä. Tänä vuonna on vastaan tullut ihania lankoja ja huonekasveja, lomia vietettiin kivoilla vuokramökeillä, joista yksi paljastui melkoiseksi helmeksi täydellisessä omassa rauhassaan. Kasvimaalta ja -huoneesta saatiin pakastimet täyteen, ja Haikalan puutarhalta sain himoitsemani jalopähkinät ja saarnivaahteran. Siskontyttö tutustutti tätinsä chailatteen – näin teenjuojana sitä on aina harmitellut, kun ei kahviloissa ole teenjuojille muuta juotavaa kuin huonoa teetä, mutta nyt osaan jo zoomailla kahvilan menua chailaten varalta. Siskontyttö tosin varoitti, että joissain kahviloissa chailatteen laitetaan kahvia, joten nyt osaan senkin varmistaa etukäteen.

Ihaninta ja parasta vuodessa oli se, että sisko muutti kesäkuun lopulla Tampereelle. Vieläkään ei lakkaa ihmetyttämästä se, että voidaan noin vain tavata ilman sen kummempaa eforttia. Siinä se vaan kävelee yhtäkkiä keskellä Tamperetta. Ihmeellistä.

Ens vuonna aion opetella matematiikkaa. Loppusyksystä oltiin peräkärryn kanssa liikenteessä ja pysähdyttiin Pirilässä. Siellä oli vielä parisenkymmentä purkillista puiden ja pensaiden taimia -80%. Minä vain katselin ja hypistelin, enkä yhtään ajatellut, että 4 euron taimesta -80% on sen verran vähän, että ihan hyvin olisi voinut kaikki lastata peräkärryyn ja istuttaa valeistutukseen kevääseen asti. Olisi ainakin kauriille (ja hirville! Niitäkin oli käynyt äskettäin pihassa) ruokaa.

Tietämättään julkkis

 

Pikaisesti ehdin muutama viikko sitten tavata iki-ihanan brittikollegani, jonka kanssa ei oltu nähty yli kolmeen vuoteen. Lounaan ääressä jaettiin ne tärkeimmät kuulumiset, eli koronakoirat ja puutarhat. Koirat olivat kolmen vuoden aikana syntyneet, kasvaneet ja viisastuneet, ja hänen upouudessa puutarhassaan kukkivat David Austin -ruusut (meillä lahoaa aita ja pergolat, mutta sitä en kertonut). 

Juttu kulki myös perunalajikkeisiin, ja Ranskassa asuneena kollega suositteli salaattiperunaksi ranskalaista La Ratte -perunaa. Itse hymistelin Belle de Fontaneyn maukkuutta, ja tokihan kollega oli sitäkin Ranskassa maistanut. Uunipaahtoon kollega suositteli King Edwardia, jonka kehittämiseen osallistui Redcliffe Salaman (1874-1955), joka oli joskus Cambridgessa ollut kollegan äidin naapuri :-D La Rattea googlettaessa osui silmään, että se on toiselta nimeltään Asparges, eli meidänkin pihassa viimeksi viime kesänä kasvanut parsaperuna.

Kollega oli liittynyt uuden paikkakuntansa puutarhaseuraan, West Wickham & District Gardening Clubiin ja kuulemma siellä kertonut suomalaisesta ystävästään, joka kasvattaa kaikenlaista puutarhassaan. Kovasti olivat britit ihmeissään voiko Suomessa muka kasvattaa jotain. No, kyllähän täällä voi. Mutta olen siis kuulkaa ihan julkkis South Cambridgeshiressä nykyään. Pitäiskö alkaa painattaa T-paitoja?

Going Nepalese

 

Jossain mielenhärössä vannoutunut Assam-ihminen tilasi Take T:ltä nepalilaista teetä, liekö syynä teen nimi: Nepal Sundarpani Red Cherry. Mikään, missä mainitaan kirsikka, ei voi olla pahaa. Eikä ollutkaan! Jännän kukkea tee, kerrassaan erikoinen makuelämys (ei kuitenkaan niin erikoinen kuin kyseisen kaupan Formosa Honey Black, joka saa makunsa siitä, että heinäsirkat syövät teepensaan lehtiä. Ja varmaankin mesikastelevat ne, kun maku on hunajainen). Teepurkkien pohjien häämöttäminen sai aikaan uuden teetilauksen, ja mukaan lähti pari uutta nepalilaista makua: Nepal Sundarpani Red Panda ja Nepal Sundarpani Flowery Red Fruit. Kukkeita kuulemma kumpainenkin. Näin sitä vanhalla iällä maku näköjään muuttuu.

Mutta kyllä siltikin vanha vielä hyvän erottaa huonosta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus olla tiimin kanssa hyvässä tamperelaisravintolassa joululounaalla, kun tarjolla oli paahdettuja porkkanan ja punajuuren paloja, joista oli maku unohtunut keittiöön, selkeästi kaupan makuista sienisalaattia, jauheesta tehtyä pottumuusia, pakasteturskan fileitä ja jänteisiä possusiivuja. Jälkkäriksi pieni kippo jotain moussea, pieniä juustosiivuja ja Julia-konvehteja. Aivan kuin jossain työpaikkaruokalassa, paitsi että 42 €/hlö, kiitos. No, täytyy käydä paikkaamassa kirvelevää kokemusta Paakarin joululounaalla, jossa rahoilleen todellakin saa vastinetta.

Esikasvatussesonki alkoi vanhalla tutulla "onko näitä näin paljon, mihin nää kaikki mahtuu" -meiningillä. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja karsia taimien määrää, ennen kuin homma riistäytyy käsistä (joopa joo...). Lisäksi täytyy huomioida tuo helkkarin sähkölasku, kun ei enää ihan niin surutta voi huristaa sähkölämmitintä kasvihuoneessa sitten toukokuussa. Voin joutua pitämään kasveja sisätiloissa normaalia pidempään, joten sekin suosisi pienempää taimimäärää.

Mitäs sitten multiin meni? Chilit Numex twilight, Cream fantasy, Sugar rush stripey, Aji mango, Aji guyana ja Pretty purple; paprikat Naranja, Siberian bonus ja iki-ihana Zazu, sekä munakoiso Wild boar ja tomatillo Verde. Kyllä niistä parit salsat ja babaganoushit saa. Siis sitten elokuussa.