sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vaaleat mantelipiparit

Tyylikkäintä, mitä 70-luvulla Pohjanmaalla tiesin, oli häissä ja hautajaisissa tarjotut vaaleat piparit ja kuivatulla luumulla ja persiljalla koristellut kinkkuvoileivät. Se oli sitä aikaa, kun henkilö ei ollut vielä käynyt Demossa. Mutta hyviä nuo vaaleat piparit silti ovat.

200 g voita
1,5 dl sokeria
- sotkuta keskenään
1 keltuainen
-lisää seokseen
3 dl vehnäjauhoa
1 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
- sotkuta keskenään ja lisää voivaahtoon
- jos et halua, että keittiö raikaa seuraavana päivänä kirosanoista, muotoile taikina tangoksi ja anna jähmettyä yön yli kelmulla peitettynä. Leikkaa tangosta pyörylöitä ja paista 175 C/10 min. Jos nautit uusien kirosanojen innovoinnista, jähmetä taikina yhtenä möykkynä kelmulla peitettynä, yritä kaulia sitä ja leikata piparimuoteilla kuvioita ja paista 175 C/10 min. Taikina nimittäin murenee ja tarttuu.

Rakkaat kanssapuutarhurit, jaksetaan vielä vuoden synkin päivä, ja 23.12. käännetään nenät kohti valoa, esikasvatusta ja kevättä. Hyvää valon juhlaa!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Puutarhurin kalenteri: joulukuu


Nyt vaaditaan puutarhurilta sitkeyttä. Enää muutama viikko synkkää ja ikävää, sitten on talvipäivänseisaus ohi ja päästään juhlimaan valoa! Siemenethän on jo tilattu ja lahjattomat listanneet pukille kaikkia ihania ja tuikitarpeellisia puutarhavermeitä. Samalla, kun lanttulaatikko muhii uunissa, voi keskittyä kertaamaan osaamistaan lukemalla puutarhakirjoja, koska keväällä ei kuitenkaan ehdi.

Kolme asiaa pitää muistaa: hyasinttipotit on hyviä taimipotteja, joten pese ne talteen ja tallenna myös hyasinttien sipulit keväällä istutettaviksi, niin saat nauttia niiden tuoksusta toistamiseen kesällä. Muista myös säännöllisesti tyhjentää pakastinta sadonkorjuusta. Eilen meille tuli kesä talven keskelle, kun nautittiin luomubroilerin lisukkeena omista tomaateista, paprikoista ja pavuista tehtyä ratatouillea. Hyvää!

Jos loppuvuosi on ollut suotuisa, kuten pari viimeistä vuotta, kannattaa tsekata kasvimaat. Meillä vielä kukoistavat (rikkaruohojen ohella) timjami, salvia, persilja, ilmasipuli, viinisuolaheinä ja kirveli. Jopa yksittäinen korianterinlehti sinnittelee terhakkaana, vaikka on jo kertaalleen saanut lunta niskaansa.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Savukala-perunakakkuset

Äideillemme kiitos siitä, että aikoinaan turtsasivat hiuslakalla otsonikerrokseen aukon. Nyt me voimme istuskella marraskuussa kynttilän valossa kesäkeittiössä, taimenen tiristessä savustuspöntössä ja valkoviinin helmeillessä lasissa. Ennenvanhaan savustuskausi päättyi jo syyskuussa.

Yleensä jämäkalasta teemme pastakastiketta, mutta koska pakastimet ovat täynnä esikeitettyjä (ja äklön jauhoisia) oman maan perunoita, visioin niistä ja jääkaapissa olleesta purjosta kuvan kakkuset. Savukalan jämät perattiin, perunat höyrytettiin ja purjo silputtiin. Kaikki muussattiin keskenään mössöksi ja sekaan heitettiin kananmuna ja suolaa. Sitten vain pannulle voin kanssa ja lautaselle inkiväärillä ja sinapilla terästetyn majoneesin kera.

Sen verran hyviä olivat, että teemme toistekin.

Äideille moitteita siitä, että samalla kun laittaa joulukoristeita, joutuu myös kitkemään kasvimaita.

torstai 27. marraskuuta 2014

Viittä vaille valmis kauteen 2015

Kun nätisti kysytään, suostuisiko Mrs osallistumaan mielipidekyselyyn, niin tokihan Mrs osallistuu! Jahka olin antanut palautetta Thompson & Morganin nettisivuista, kolahti meiliboksiin kiitokseksi 10 punnan alennuskoodi siemenkauppaan. Sopivasti oli tältä sesongilta jäljelle jääneet siemenet juuri äskettäin inventoitu ja puutelista kirjoitettu, joten ei tarvinnut kuin ruveta kliksuttelemaan kamaa ostoskoriin.

Pavut olivat aivan lopussa, joten ensimmäisenä valkkasin ruusupavun Scarlet emperor, salkopavut Fasold (uusi tuttavuus, kuulemma superb flavour) ja Blauhilde, sekä härkäpavun De Monica (aikaisin lajike). Sungoldia on siemenpussukoissa aina törkeän vähän, joten sitä piti tietysti ostaa, koska tomaattikesä ei ole mitään ilman sitä, ja maississa turvauduin hyväksi havaittuun Butterscotchiin.

Yrteistä lopussa olivat limebasilika, joka on T&M:llä lemonade basil, ja tilli. Kätevää & satoisaa minikurpparia Buffy ball tilasin lisää, vaikka muutama siemen sitä olikin jäljellä. Lupasin nimittäin osan niistä kollegalle. Ostoskorin koristeeksi hankin vielä tuoksuherneet Matucana ja Apple blossom, kun niiden tuoksu on niin ihana. Loppusummasta kävi ilmi, että joka kahdeksas siemenpussi oli ilmainen!

Enää puuttuu vain 3 uutta kasvimaata, toinen 1000 litran paali multaa ja hyvä sää. Sitten ollaan taas täydessä vauhdissa.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Joulun hedelmäkakku

Joskus muinoin sain tämän ohjeen siskolta, ja näitä meillä tehdään joka joulu. Siispä parempi digitalisoida tämäkin siltä varalta, että paperiohje häviää. Taikinasta tulee 2 kakkua, ja taikinan vääntämiseen tarvitaan robustia yleiskonetta.

5 dl kuivattuja hedelmiä (rusinoita, korintteja, karpaloita, kirsikkaa, aprikoosia, mistä nyt sattuu tykkäämään)
1 dl tummaa rommia
- sekoita keskenään ja anna maustua yön yli

5 kananmunaa
5 dl sokeria
- vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi
500 g voita
- vatkaa
- lisää muna-sokerivaahtoon


8 dl jauhoja
200 g pähkinöitä
- sekoita keskenään
- lisää seokseen
- lisää rommissa uineet hedelmäpalat seokseen. Jos astian pohjalle on jäänyt rommia, kaada se mukaan
- kaada 2 vuokaan
- paista 150 C/1h 20 min
- anna maustua n. 4 päivää

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tassupiparit

Kun ei ainakaan viimenäkemällä sisko ollut lupauksesta huolimatta tatuoinut äitivainaan piparkakkureseptiä otsaansa, tässä se on digitaalisessa muodossa ens vuoden joulua varten.

1,5 dl siirappia
2 dl sokeria
250 g voita
3 tl kanelia
3 tl inkivääriä
3 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl neilikkaa
0,5 tl maustepippuria
- kaada kattilaan ja kiehauta
- anna jäähtyä
2 kananmunaa
- lisää seokseen
2 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoa
- sotkuta keskenään ja lisää seokseen
- anna kovettua viileässä yön yli
- leivo ja paista 175 C/10-15 min.

Uusi tassumuotti ei toiminut ohuissa pipareissa, vaan vaati paksumman taikinan, mutta makuhan se ratkaisee.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hyvää joulua, minä!

Murheekseni sähköpostiin tuli viesti, että iki-ihania brittipuutarhakamoja myyvä www.kitchengarden.fi lopettaa. Murhetta lievitti se, että kamat olivat loppuunmyynnissä alennuksessa ja se, etten ollut vielä ostanut itselle joululahjaa.

Koska ensi keväänä pääsemme maistamaan Gijnlimiä ja Herkolimiä, lähti ostoskärryyn ensimmäisenä parsaveitsi. Kyllähän sellainen pitää parsafriikillä olla. Sitäpaitsi parsaveitsen kylkiäisenä tuli reseptivihkonen!

Tämän syksyn hengästyttävä tattisato puolestaan opetti, että kahden hengen perheessä on oltava myös kaksi sieniveistä, jottei toisen (sen kärsimättömän pohjalaisen) tarvi odotella kun toinen (se hidas hämäläinen) sutii tattia. Ja koska tomaatteja ja ruusupapuja on hankala saksia irti oksasaksilla, piti tilaukseen lisätä vielä vihannessakset.

Jottei paketista tulisi pettymyksellisen pieni, lisäsin ostoskärryyn 4,5 kg luomulannoitteita: 3 kg tomaateille ja 1,5 kg perunoille. Olivat meinaan halpoja, vain 5 €/pkt! Normikeväänä ostan samankokoisen tomaattilannoitepaketin 15 €:llä. Selvää säästöä!

Nyt ollaan enää viimeistä siementilausta vaille valmiit seuraavaan sesonkiin.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kevätsiivousta

Joulusiivon lomassa intouduin tekemään myös kevätsiivon ja kävin raa'alla kädellä siemenlaatikoston läpi. Aiemmin olen hellämielisesti säästänyt jokaisen siemenpussin ja melko kuuliaisesti kaikkea kylvänytkin, mutta nyt päätin, etten tuhlaa tilaa ja lyhyttä kasvukautta turhuuksiin.

Pihvitomaatti Cuore di bue sai lähteä, sillä vaikka se on hyvä ja satoisa, tahtoo siihen kertyä homekasvustoa. Ildi puolestaan oli niin mauton, etten halua sitä kasvihuoneeseen toista kertaa. Kaalikasveista armon sai vain kyssä-, parsa- ja savoijinkaali. Tavallinen keräkaali menee meillä toukkien hampaisiin ja kukkakaali puolestaan on hankala kasvatettava, kun se itse kukka pitää huolellisesti suojata auringolta, jottei se kuivu ja kellastu. Kaalinsiemeniä meillä on valtava määrä, sillä niitä tuppaa tulemaan useampi Kitchen gardenin välissä vuoden aikana, mutta näin kirppaisella pihalla kaalia on melkoisen mahdoton kasvattaa.

Nyt vain pitäisi keksiä mihin nuo siemenet laittaisi, kun en edelleenkään niitä roskiin pysty heittämään...

Loppukevennykseksi vielä kuva siitä, mihin meillä tänä aamuna herättiin. Metsäkauris oli toiveikkaasti kiertänyt päärynäpuut ja kriikunan, mutta ei onneksi ollut maistanut kumpaakaan. Yllättäen se oli myös hiippaillut rosvopaistikuopan tuntumassa, liekö aavistellen kohtaloaan, mikäli kajoaa rouvan hedelmäpuihin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Puutarhurin kalenteri: marraskuu


Vaikka on pimeää, kylmää, harmaata ja ankeaa, puutarhurin vuosi alkaa marraskuussa. Puutarha on laitettu talviteloille, ja sadonkorjuu on ohi, mutta kesäsesonki on vielä hyvin muistissa. Mikä menestyi ja mikä ei? Mitä tuli liikaa ja mitä liian vähän? Mitä pitää ens keväänä/kesänä muistaa? Nyt on aika kirjoittaa ylös suunnitelmat seuraavalle kasvukaudelle, sillä ei niitä keväthuumassa kuitenkaan ulkoa muista.

Samoin on aika miettiä lajikkeita ensi kaudelle. Pääseekö joku vanhoista tutuista jatkoon vai kokeillaanko jotain ihan uutta? Pimeän ja kylmän ulkoilman voi kätevästi torjua uppoutumalla siemenluetteloihin (joo, Suomessa niitä alkaa tulla vasta tammikuussa, mutta silloinhan on jo aivan liian myöhäistä chilille ja paprikalle). Pitkin vuotta napsin lehdistä muistikirjaan kuvia ja tekstejä mielenkiintoisista lajikkeista, ja marraskuussa googletan niitä hiki hatussa ja toivon päätyväni nettikauppaan, joka niitä myy.

Se tunne, kun kliksuttelee nettikaupassa siemeniä ostoskoriin ja se tunne, kun löytää marraskuun synkkyydessä postilaatikosta kohmeisen siemenlähetyksen – heti on jo askeleen lähempänä kevättä. Ja ihan kohtahan alkaa esikasvatuskausi!

torstai 23. lokakuuta 2014

Täydellinen ajoitus

Näin sen pitääkin mennä: edellisenä päivänä nypittiin viimeiset purjot kasvimaalta ja kulautettiin ekat mukilliset glögiä (Alkon holiton glögi on järkyttävän makeaa, yäk), ja seuraavana päivänä postilaatikossa oli lohdukkeena Thompson & Morganin siemenluettelo. Ensipläräisyllä ei mitään mullistavaa uutuutta osunut silmään, paitsi että nyt heiltäkin saa limebasilikaa, mutta onhan se huikeaa kääntää katse jo sesonkiin 2015.

Seuraavaksi on tiedossa siemenlaatikoston inventaario ja sitten ruvetaankin väsäämään tilauslistaa T&M:lle. Kyllä se tästä, vaikka pimeys ja kylmyys ovatkin vallanneet puutarhan.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sadonkorjuumuhennos

Tässäpä mukava tapa käytellä kauden viimeisiä juureksia ja kasviksia. Olen nyt väsännyt tätä ohjetta ainakin kolmella eri tavalla ja lopputulos on ollut aina hyvää. Ja mikä parasta ohje on helppo.

Seasonal Stew:
- 400-500 g lihaa (melkein mitä vaan, itse käyttänyt hirven kylkeä, naudan sisä- ja paahtopaistia)
- n. 500 g kasviksia ja juureksia (kurpitsa on aivan loistava, mutta palsternakka ja paprikat käy mainiosti)
- 1 sipuli
- 4 dl hyvää lientä (kasvis, kana tai lihalientä)
- 1-2 dl tomaattikastiketta (omatekemää)
- valinnaisesti sokeria ja/tai valkoista balsamicoa (etikan voi korvata sitruunamehullakin) 
- vettä
- suola, pippuri
- tuoretta chiliä
- persilja
- muut mausteet (olen käyttänyt mm curry- ja -'ras hanout'-sekoituksia hyvällä menestyksellä, kurpitsan kanssa käy myös kaneli hyvin)

Silppua sipuli, ja pistä kuullottumaan kasariin. Jauha tai viipaloi liha pieneksi. Mitä huonompaa ruhon osaa, niin sitä pienemmäksi. Viimeksi tein paahtopaistista, niin jätin isoiksi suikaleiksi. Sipuli pois ja liha paahtumaan, että neste haihtuu pois ja liha saa vähän väriä. Sipulit mukaan kasariin. Lisää pienehköiksi palasiksi leikatut sadon antimet, anna paahtua hetki sekoittaen ja lisää liemi ja tomaattikastike. Lisää suola ja mausteet. Annetaan muhia kannen alla noin puoli tuntia. Tsekkaa välillä ettei neste lopu. 10 min ennen loppua tarkista maku. Tässä vaiheessa voi myös lisätä happoa ja tai sokeria, mikäli kasvikset ja juurekset eivät enää tässä vaiheessa syksyä ole niin maukkaita tai makeita. Persiljaa ja mietoa chiliä päälle. Helppoa ja hyvää.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ämpärishow II

Toukokuussa noita ämpäreitä täytettiin hiki hatussa, ja nyt kun kasvarista tuli enemmän hometta kuin ruokaa, oli otettava vanha tiskiharja kauniiseen käteen ja alkaa kuurata ämpäreitä ja kasvihuonetta puhtaaksi satokautta 2015 varten.

Viime viikolla saatiin kasvarista vielä muutama kypsä tomaatti, paprika ja chili. Nyt heitin raa'at tomaatit surutta pois, mutta paprikat (ämpärillinen) keräsin talteen ja samoin puolet (ämpärillinen) chileistä. Chefin ens viikon haaste onkin keittää lisää chilikastiketta ja keksiä ruokia vihreistä paprikoista.

Satokausi ei tietenkään ole vielä ohi! Kasvimaalta pukkaa yhä varsi- ja juuriselleriä, palsternakkaa, purjoa, kirveliä, salviaa, persiljaa, salaattia ja ilmasipulia. Lohdullista, sillä muu osa pihasta laitettiin jo talvikuntoon.

Oli muuten mielenkiintoista kerätä nuo ämpärit seuraavana päivänä. Tummat ämpärit ovat sekä ISON hämähäkkilajin että etanoiden mieleen. Hrrr...

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kauden 2015 eka siementilaus

Ai miten niin ajoissa? 3 kuukauden päästähän nää tarttee jo laittaa esikasvuun!

Kävin pläräämässä muistikirjaani tätä blogausta varten, ja siitähän se googletus sitten lähti. Piti ihan vain tsekata, saako mistään Trinidad perfume- ja Hungarian hot wax -chilejä, ja saihan niitä, osoitteesta http://www.pepperseeds.eu/. Trinidad perfume lähti saman tien ostoskoriin, mutta Hungarian hot waxin vaihdoin Hungarian yellow waxiin, koska sen scovillet on tasan 0, kun taas Hungarian hot waxin scovillet kasvaa sitä mukaa, kun hedelmä muuttuu vihreästä keltaisen kautta punaiseksi.

Koska minimitilaus oli 5 € (postimaksuineen), lähti kyytiin vielä italialainen Marconi purple -paprika, kauniin värinsä ja hyvän grillattavuutensa ansiosta. Olisihan siellä toki ollut tarjolla kuriositeettina myös Penis red- ja Penis yellow -chilit, mutta niissä oli sen verran kovat scovillet, etteivät olisi lautaselle päätyneet, vaan niillä olisi ollut lähinnä... no... dekoratiivinen arvo. Ehkä sitten isommassa kasvihuoneessa.

2 tuntia, ja tilaus oli matkalla Suomeen! Ei lainkaan hullumpaa. Vajaassa viikossa olivat kotipostilaatikossa, ja kaupan päälle oli tullut vielä keskitulisen Orozco-chilin siemeniä. Ainoa miinus oli, että vaikka sivulla sanottiin, ettei luottokorttimaksajien tartte luoda PayPal-tiliä, en itse päässyt maksamisessa muuten eteenpäin. Tai sitten en vain osannut. Mutta seuraavakin chili- ja paprikatilaus luultavasti lähtee tuohon osoitteeseen.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Chilikastike

Todella mahtavaa, että kasvimailta saa vielä satoa, vaikka syksy tekee kovasti tuloaan. Meillä on ollut meneillään vimmattu säilöntä jo useamman viikon. Vaikken olekaan mikään hc chiliharrastaja, on sillä ollut aina tärkeä paikka ruoanlaitossa. Joten kun puutarhavastaava oli hankkinut keväällä Espellettechilin siemeniä, oli oma chilikastike no-brainer.

Nyt on tullut kokeiltua pariakin erilaista kombinaatiota ja tässä mietteitä niistä

- paprikaa ja chilejä (siivottuna siemenistä ja sisäseinistä)
- tomaattia (valinnainen)
- pari valkosipulinkynttä
- etikkaa
- sokeria (käytin tummaa muscovadoa)
- yrttejä (valinnainen)
- hieman vettä (nestettä yhteensä sen verran, että höyrystyminen on hyvin käynnissä)

Annetaan muhia kannen alla höyryssä kunnes paprikat (ja muut ainekset) pehmenevät. Ajetaan sauvasekoittimella kastikkeeksi. Annetaan muhia vielä lisää, että nestettä haihtuu ja koostumus on hyvä. Tarkistetaan maku. Etikan ja sokerin tasapainon kukin voi säätää mieltymystensä mukaan.

Kuvassa on ensimmäisen kastikkeen koostumus. Mukana siis monia eri tomaattilajikkeita ja Shison yrttiä. Valmista kastiketta tuli noin 2-3 dl. Kastike onnistui todella hyvin, ja voin sanoa, että se oli parempaa kuin mikään kaupan kastike (esim sriracha). Toisella kerralla en käyttänyt juurikaan tomaattia enkä yrttejä. Tällöin espelletten "savuisuus" tuli mahtavasti esiin ja kastike oli erilaista kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aivan yhtä hyvää. Vähän kuten entinen kollega sanoi "Tämä jatkoon!".



Heippa, esikoiseni!

Ja tosikoiseni ja kolmikoiseni! 10 vuoden palvelemisen jälkeen kasvimaiden reunalaudat alkoivat lahota ja pukata sientä, ja kasvualustat olivat täynnä horsman ja ruusun juuria, joten ryhdyimme purkamaan ihkaensimmäistä, toista ja kolmatta kasvimaatamme. Kyllä niiden olikin jo aika lähteä, sillä yhden oli vallannut jättimäinen raparperi, jolla me ei juuri mitään tehty, kun ei olla raparperin suuria ystäviä. Luigi joutui kampeamaan raparperin irti rautakangella, koska juurakko oli niin valtava. Samalla huomattiin, että raparperi tarjoaa lehtokotiloille oivan talvehtimispaikan, joten sekin oli hyvä syy siirtää moinen monsteri pois kasvimaalta.

Toisessa kasvimaassa oli riehaantunut rakuuna ja kolmannessa oregano, ja näitä irrottaessa löytyi kasvimaiden uumenista vielä 5 perunaa, 1 savoijinkaali ja 1 kurpitsa, eli kokonainen ateria! Oli hiukkasen jäänyt kitkeminen tältä kesältä, kun tiedettiin kasvimaiden vetelevän viimeisiään.

Alunperin oli tarkoitus käyttää osa vapautuvasta alueesta uuden, ison kasvihuoneen perustuksiin, mutta hanke on nyt jäissä, kun ei tuo nykyinen työnantaja kovin varmalta tunnu. Mutta kyllä minä tämän vielä hankin, ennen kuin täytän pyöreät 25.

Koska jäljelle jäi "vain" 5 kasvimaata, tarvitaan tietysti ainkin 2 uutta lisää ens keväälle. Siinähän se talvi menee leppoisasti, kun miettii, mihin ne kannattaa perustaa.

torstai 2. lokakuuta 2014

Punaista! Keltaista!

On se jotenkin päheetä lokakuussa nyppiä varkaita tomaateista, poimia pari kiloa punaisehkoja tomaatteja ja viimein löytää kasvarista punastuneita chilejä ja paprikoita - ja myös kellastuneita paprikoita. Kauan ne jaksoivat kitkuttaa vihreinä, ja epätoivo oli iskeä, mutta syyskuun lopun lämpö ja valo saivat paprikat ja chilit tajuamaan, että nyt on aika toimia.

Bullhorn mix -paprikat (nuo keltaiset ja punaiset suippopaprikat) on mukavan makeita ja hirmuisen satoisia, joten niitä kyllä kylvän ensi vuonnakin. Punaiset alkoi kypsyä ensin, ja luulin jo, ettei keltaisia edes tule, kunnes satuin pöyhäisemään yhtä tuuheaa puskaa. Sieltähän niitä löytyi! Topepo rosso -paprika sen sijaan kypsyy hitaasti, joten joutunemme syömään sen vihreänä. Eikä satoisuus todellakaan kuulu sen meriitteihin.

Alun vaikeuksista huolimatta olen tykästynyt Espeletteen, josta tulee todella hyvää chilikastiketta, ja sen tulisuus on melkoisen hyvin hallittavissa. Joe's long -chiliäkin alkaa viimein tulla, mutta en oikein tiedä, mitä sen kanssa tekisin - keittiössä kun vieläkin roikkuu iso nippu viimevuotisia, kuivattuja Joe's longia. Täytynee valjastaa chef tekemään seuraavaksi pelkästään chiliruokia.

Nyt on korkea aika ruveta miettimään ens vuoden paprika- ja chililajikkeita ja hankkimaan siemeniä, sillä 3 kuukauden päästä laitetaan ne jo esikasvuun :-)  Meillä jatkoon pääsevät Bullhorn mix ja Espelette. Joe saa ehkä levätä ens vuoden, jotta saadaan nuo nykyiset käytettyä. Ja aina tarvii kokeilla jotain uutta! Itseä kiinnostaisi paprika Trinidad perfume, jossa on kuulemma Habaneron maku, muttei lainkaan tulta. Samoin Vampire-chiliä olisi kiva saada, kun se kasvaa ensin violettina ja muuttuu kypsyessään punaiseksi (on sekin ihan pätevä syy valita lajike!). Hungarian hot wax -chili on myös ostoslistalla, koska se on kuulemma niin mieto, että sitä voi lisätä vaikka salaatteihin.

Mahtuuks nää kaikki kasvariin?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Muutetut ruukut

Pelargonit ja tuoksuherneet kyllä kukki vielä ihan nätisti, mutta muutosta teki mieli. Jo pitkään oltiin Luigin kanssa pohdittu, millä korvataan meidän paraatipihan "säänkestävät" ruukut, jotka kestivät n. 3 vuodenajan sään ja sitten alkoivat murentua. Kaupoissa oli tarjolla max. -20 C:n kestäviä muoviruukkuja ja sitten niitä samoja lasikuitu-savi-mitälie -ruukkuja, jotka oltiin jo toimimattomiksi havaittu. Kauppojen betoniruukut puolestaan olivat niin pieniä, etteivät olisi meidän pihalta mihinkään erottuneet.

Mietittiin jo josko ruvettais itse valamaan betoniruukkuja, kunnes Luigin silmät osuivat puutarhaguruni pihalla olleisiin, käyttämättömiin ruukkuihin. Guru ei ruukkuja kuulemma enää tarvinnut, joten kävimme peräkärryn kanssa ne sosialisoimassa omalle pihallemme. Siinä ne nyt tönöttävät syysasetelmissaan, enkä voi kieltää, etteikö mielessä ole jo muutamaan otteeseen käynyt niiden pukeminen kevät- ja kesäasuihin. Eihän siihen enää ole kuin 7 kuukautta!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kuin kaupassa kävisi

On tämä luksusta, kun voi heti aamusta makustella mitä tänään tekisi mieli lounaaksi, ja raaka-aineet löytyvät 100 metrin säteellä (no okei, nuudelit on Lidlistä, ja sinne on 15 km). Eilen maistui pasta ja mustavahakkaat; tänään makuhermot vaativat kuusenherkkusieni-nuudelikeittoa.

Koirien kanssa kirmattiin pellon yli metsään, napattiin pussiin 6 kpl herkkusieniä, lenkkeiltiin toistaiseksi vielä lämpimässä syyssäässä ja sitten tultiin kotipihaan miettimään muita keittoaineksia.

Varsiselleriä, joo, ja jostain syystä tähän aikaan vuodesta kukkimaan innostuneen parsaherneen palkoja, ja vielä tukko korianteria, joka ystävällisesti suostui itämään syyskuun alussa. Niin, ja tietysti oman kasvihuoneen chiliä. Ihana, ihana soppa!

Huomenna voisi maistua voissa paahdettu kehnäsieni (ah, sitä toffeen aromia!), ja jos oikein makeaöverit vetäisi, niin oheen voisi keksiä jotain palsternakasta. Joo! Kuulostaa törkeän hyvältä.

Valitettavasti liha oli lähikaupasta tällä kertaa loppu. Kyllä meillekin pyy olisi maistunut. Hiirihaukka tai lehtopöllö ehti ensin.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Kaudella 2014 opittua

Potimarron x 4, Marina di Chioggia x 2 ja öljykurpitsa
Karua, mutta meteorologien mukaan alkaa olla se aika, jolloin katselemme kasvukautta 2014 taaksepäin. Vielä toki kasvimaa puskee juureksia ja varsiselleriä, ja kasvarissa tomaatit, chilit ja paprikat punastelevat täyttä häkää, mutta pakkaset alkavat olla niiden uhkana.

Mitä tällä kaudella opittiin? Broccoli (se parsakaali, joka tekee pieniä kukintoja) ei ehdi tehdä satoa ainakaan näillä leveysasteilla. Muutama pieni floretti saatiin ruokapöytään. Calabrese (se parsakaali, joka tekee ison, muhkean kukinnon) sen sijaan tekee satoa hienosti, joskin parhaimpaan kaalimatoaikaan.

Ildi on turhaketomaatti. Tekee niukan sadon, on jauhoinen tekstuuriltaan ja mitäänsanomaton maultaan. Sungoldin ykkössijaa ei horjuta mikään.

Potimarron on kurpitsojen Sungold.  Isojen megakurpitsojen sijaan kannattaa kasvattaa pikkukurpitsoja, jotka ovat todella satoisia ja kypsyvät nopsaan, ja ovat käteviä ruuanlaitossa.

Espelettestä tulee mahtavan makuista chilikastiketta. Vaikka se on tulinen chili, on se kastikkeessa suht. maltillinen, eikä sen tulisuus kumuloidu suussa.

Limebasilika on hyvää ja kestää kylmää & kosteutta paremmin kuin tavisbasilika.

Rosmariini pystyy sinnittelemään talven yli hengissä sisätiloissa, kunhan sitä kastelee runsaasti.

Varsiselleriä voi kasvattaa siemenestä, vaikka se niin turhauttavalta tuntuukin, kun siemenet ovat minipieniä. Varsiselleriä voi myös pakastaa sellaisenaan.

Perunoitakin voi pakastaa! Jahka ensin esikeittää niitä muutaman minuutin.

Sipulia täytyy kokeilla ens vuonna, kunhan kasvattaa sen harson alla, jottei toukat iske kimppuun.

Pensaat on PAKKO leikata ens keväänä. Muuten ei mahdu puutarhassa kulkemaan.

Toukokuussa voi olla +30 C = mikään ei idä.

Juhannuksen jälkeen voi tulla lunta = mikään ei edelleenkään idä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pörröt pois kasvihuoneesta

Enkä nyt puhu huonosti groomatuista puutarhureista, vaan homeesta.

On taas se aika vuodesta, kun joutuu joka päivä patsastelemaan kasvihuoneessa tarkkailemassa homeuhan alla olevia lehtiä, paprikoita, chilejä ja tomaatteja. Yletön kosteus saa tomaattien kuoren ritsahtelemaan rikki, ja jos et heti sillä sekunnilla ehdi tomaattia poimia, on se seuraavassa sekunnissa jo homeessa. Maahan pudonneet lehdet homehtuvat hiukan hitaammin, mutta eipä sitäkään kannata jäädä odottelemaan, sillä homeitiöt leviävät tehokkaasti.

Kasvihuoneen basilikoille ja shisoille heitimme jo hyvästit. Tai näkemiinit, sillä chef urheasti työsti niistä pestoa talven varalle. Limebasilikasta tuli ihanan sitruksinen pesto, eikä shiso jäänyt yhtään huonommaksi. Timjami jäi kasvariin ainokaiseksi yrtiksi, sillä se kestää kylmää ja kosteaa eksoottisia sisaruksiaan paremmin.

Vaikka kurjet jo pahaenteisesti tekivät massamuuttonsa etelään, säilyy aurinkoinen ja lämmin sää toivottavasti vielä muutaman viikon, jotta nuo loput tomaatit, lukuisat vihreät paprikat ja kaikki Joe's long -chilit kypsyvät. Sitten on aika kohmeisin sormin pestä kaikki kasvuämpärit ja koko kasvihuone odottamaan seuraavaa kasvukautta. No, 4 kuukauden päästä laitetaan chilit ja paprikat taas esikasvuun.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Betoni! Niitä torvisieniä!

Meidän piti lähteä pitkälle metsäreissulle, mutta jo sadan metrin päässä oli 3 litran pussi täynnä kuusenherkkusieniä. Herkkutatit ignoorattiin kokonaan - niitäkin olisi samalta matkalta tullut toistakymmentä.

Päätettiin käydä tsekkaamassa viime viikon mustatorvisieniapaja, ihan vain liikunnan ja huvin vuoksi. Mitään siellä ei ollut, mutta kivenheiton päässä oli. Ja oli. Aivan hengästyttävän paljon. 3 x 3 l pussia tungettiin täyteen, vaikkei meillä oikeasti enää mahdu sieniä yhtään mihinkään.

Kuvassa oleva setti kasvoi vanhan kuusenkannon tuntumassa, vanhassa, sammaleisessa kuusimetsässä. Siitä kymmenen metrin päässä oli toinen vastaava setti, ränsistyneen pajupuskan karikkeessa.

Torvareiden ohi on helppo kävellä. Ei niitä oikeasti meinaa millään huomata, kun ovat tuommoisia tummia mölttejä. Helposti luulee niitä lehdiksi tai mätääntyneiksi sieniksi. Onneksi ovat paikkauskollisia, joten kun niitä viimein jostain löytää, ovat ne siellä ensi vuonnakin odottamassa.

Nämä tyypit päätyvät luultavimmin lammaslihapulliin ja keittoon.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Herkkua on siinä yhdenlaista

Muutama viikko oltiin pollailtu meidän vaki kuusenherkkusienipaikkaa, mutta mitään ei näkynyt. Nyt niitä sitten alkoi pompsahdella esiin ihan uusista paikoista, joskin yksitellen. Eilen Luigi ehdotti, että käydään yksi vanha paikka vielä tsekkaamassa, ja herraisä, mikä näky: vanhalla, maatuneella kuusen rungolla herkkusieniä oli rivissä toista kymmentä, osa tosin jo huonoksi menneitä. Vähän matkan päässä muutama lisää. Ja taas muutama.

Kovin olivat toukkaisia, mutta sen verran noista syötävää irtosi, että kuivurin jälkeen litran tölkki tuli täyteen herkkusienilastua ja pannun kautta saatiin pyöräytettyä päälliset iltapalaleiville.

Silkkaa hurmostahan ne ihan sellaisenaan ovat, mutta chef kehitti niistä - näin grillauskelien yhä jatkuessa - hurmaavan lisukkeen grillilihoille: luomupekonia, sipulia ja herkkusienisilppua paistetaan pannulla, sekaan heitetään kourallinen ruusupapuja, joita on keitetty 5 min., ja koko komeus kruunataan persiljalla. Lisuke oli niin hyvää, ettei meinattu muistaa lihaa edes maistaa.  Tuumattiin myös, että tuo hässäkkä toimisi hyvin risoton seassa.

Lempisieni, ehdottomasti!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Harvinaista herkkua - kuusenleppärousku

Ei tuo metsässä ole mitenkään harvinainen näky, eikä se ole harvinaista herkkua toukille, mutta ihmisen ruokapöytään se harvoin päätyy, kun on aina niin kovin toukkainen. Paitsi nyt.

Etukäteen tiesin, että kuusenleppärousku on mieto, eikä sitä tarvitse ryöpätä, ja siinä sieniä peratessa alkoi hahmottua lisuke grillatulle luomupossulle.

Paistoin sienet pannulla sipulisilpun kanssa, ryöppäsin pari kourallista ruusupapuja, höyläytytin chefillä pienen määrän prosciutto crudoa (Lidlistä ostettu, hervottoman suolainen klöntti, jota ollaan käytetty lihapullissa ja lisukkeissa suolan korvikkeena) ja sekoitin joukkoon timjamia ja valkoista balsamicoa. Melkoisen hyvä setti!

Aamulehdessä sieniguru Lasse Kosonen kehui sikurirouskua. Voisikin ottaa tämän sesongin tavoitteeksi opetella tunnistamaan sikurirousku, joskin sen tuntomerkit (kasvaa kuusikossa, näyttää kangasrouskulta mutta on tummempi heltoistaan, vuotaa runsaasti maitiaista ja tuoksuu sikurille - miltä sikuri tuoksuu???) ovat melkoisen epämääräiset ja sopivat noin sataan muuhunkin lajikkeeseen.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Lajintunnistusta (kantapään kautta)

Tai oikeammin suun kautta. Vasemman silmän. Vasemman sieraimen.

Henkilöhän sai Kitchen gardenin mukana pussillisen Bullhorn mix -suippopaprikaa, jota tietysti piti tunkea kasvihuone täyteen. Siinä sitten yhtäkkiä ensimmäinen minipaprika punastui, joten se sadonkorjattiin juhlallisesti, leikattiin puoliksi, ja puutarhuri sai kunnian maistaa ensimmäisenä.

TULTA! Paprika päätyi kaaressa keittiön lavuaariin, ja puutarhuri juoksi hanan alle lievittämään hervotonta poltetta. Kaksi koiraa katsoi huolestuneena, kun äipästä valui hiki, räkä, kuola, kyyneleet ja ensiavuksi purskutettu jogurtti.

Vartin tuskan jälkeen kävin varmistamassa siemenpussista, että Bullhorn mix on sweet pepper, eikä chili. Jep, sweet se on. No, harvoin kapsaisiini levittyy tasaisesti, joten ehkä nämä Bullhornin pienimmät versiot vain ovat tulisia. Paitsi että se seuraava ei ollut, vaan oli hyvinkin lempeä ja makea.

Nyt niitä kypsyi kolme, ja vahingosta viisastuneena nipsasin yhdestä kärjen ja varovasti maistoin sitä. Hiukan ehkä lämpöä, mutta hyvä maku. Just passeli kanttarelleista tehtyyn aamiaismunakkaaseen. Kunnes pyyhkäisin nenää ja rapsutin silmää. TULTA II!!!

Suivaantuneena (ja punasilmäisenä) heitin typerät paprikat kompostiin. Jotain chef horisi savustetuista chileistä, mutta ohitin moiset ideat täysin. Kunnes kasvihuonetta kastellessa mieleen muistui, että minähän olin keväällä kylvänyt Espeletteä, sitä maailman parasta savustamiseen tarkoitettua chiliä, enkä pelkästään Joe's longia. Samalla tunnistin, että ylikasteltu, ja sen vuoksi minikokoinen, Bullhorn olikin Espelette, ja se oli kallellaan oikeaa Bullhornia vasten, joten hedelmät olivat suloisesti petollisesti sekoittuneet keskenään. Chefin sanoin: "Nytkö sä vasta tuon hoksasit?"


Noukin chilit kompostiämpäristä, pesin ne ja menin nöyränä naisena Sauvajyvälään opiskelemaan chilien savustusta.

Ja siis minulla on vakituinen työpaikka ja akateeminen koulutus...

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ruusupapukeitto

Tätä sortimenttia nyt riittää, eikä ihan kaikesta viitsitä ratatouillea tehdä, jottei kyllästytä talven mittaan koko papuun. Chef vähän googletteli ja päätyi mukailemaan Riverfordin sivuilla ollutta ohjetta. Ja voi pojat, että oli hyvää keittoa! Kuvaa en ottanut, kun lopputulos oli harmaanvihertävä...

1 pilkottu sipuli
- kuullota kattilassa voin kera
1 rkl jauhoja
- lisää kattilaan ja anna kypsyä hetki
1 litra hyvää kanalientä
- kaada kattilaan
500 g pilkottuja ruusupapuja
timjamia
persiljaa
- lisää kattilaan
- keitä 15-20 min.
loraus kuivaa sherryä
- lisää lopuksi
- tarkista maku & suola

Yrtteinä voisi myös käyttää rakuunaa tai lipstikkaa, ja keittoa tuhdittamaan voisi lisätä kananpaloja tai mietoa sientä, kuten kehnäsientä.





sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ensi kevään ostoslistalle: minikurpitsat

Nää on ihania! Ja helppoja! Ja satoisia! Muutaman vuoden olen kasvattanut taviskurpitsoja, siis niitä isoja, ja joka kerta tärissyt jännityksestä ehtiikö ne kypsyä ennen ekoja pakkasia. Ja sitten jännittänyt säilyykö ne jääkaapissa. Ja jaksetaanko syödä kaikki vaiko mitenkäkö säilötään loput (kasvispihveinä, suom. huom.).
Hooligania ja Buffy ballia mainostettiin hyvänmakuisina, satoisina ja helposti kypsennettävinä, joten lankesin tietysti noin hyvään mainospuheeseen. Enkä kadu! Nämä tulevat olemaan, Potimarronin lisäksi (sen makua ei voita mikään), meidän vakikurpitsoja tästä lähtien.

Ai miksikäkö? No, ensinnäkin nämä itivät hyvin. Sato on ihan uskomaton, etenkin Buffy ballissa, kunhan ei tee samaa virhettä kuin minä ja menee latvomaan ne loppukesästä... Nämä kun tekevät uutta hedelmää sitä mukaa kun vanhat napsitaan pois. Ja ne vanhat kypsyvät nopeasti, joten niitä saa napsia lähes päivittäin. Säilyvyys on kuulemma hyvä, mutta siitä ei vielä ole kokemusta. Niin, ja huom. meillä nämä kasvavat ämpäreissä, joten näitä voi kasvattaa melkein missä vain.

Maku ei ainakaan Buffy ballissa päätä huimaa, vaan on ihan peruskurpparia. Hooligania ei olla vielä ehditty maistaa. Mutta ruuanlaitossa nämä ovat isoveljiään kivempia, koska näitä voi kuoria sen verran kuin mitä ateriaan tarvii, eikä joudu miettimään, mihin sen loppukurpparin säilöö.

Tähän mennessä chef on loihtinut näistä ihania muhennoksia: sipulia, valkosipulia, paahtopaistia siivuina, kurpitsaa, pak choita, tomaattikastiketta, minttua, persiljaa, kanelia. Nam! Ylijäämämuhennoksesta ollaan tehty mehevät aamiaismunakkaat. Suosittelen lämpimästi :-)

perjantai 22. elokuuta 2014

Riisipaperirullat

Olin jo jonkin aikaa himoinnut riisipaperirullia, ja kun papereita löytyi marketista, päätimme rullata osan vihannessadosta.

Chef siivutti kurkkua, porkkanaa (joo! Kerrankin meillä kasvaa ötökätöntä porkkanaa, kun kylvin sen valkosipulin ja persiljan väliin) ja fenkolia ja silppusi korianteria. Minä sillä välin opiskelin, mitä noille lätyille täytyy tehdä.

Ne siis täytyy panna pariksi minuutiksi kuumaan veteen pehmenemään. Kukaan ei sanonut, että ne rullautuvat vedessä tahmaiseksi klimpiksi, joten seuraava lätty donkattiin paistinpannulla olevaan kuumaan veteen ja lätsittiin lättyä littanaksi reikäkauhalla. Sitäkään ei sanottu, että lätyt tarttuvat alustaansa ja repeytyvät helposti, joten vasta kolmas lätty oli rullauskelpoinen, kun älyttiin nostaa se vedestä öljytyn alustan päälle.

Itse rullaus oli hankalaa, kun piti varoa lättyä menemästä ruttuun tai repeytymästä, mutta lopputulos oli ihan OK, etenkin kun chef teki hyvän dippikastikkeen sipulista, valkosipulista, ruokosokerista, chilistä, kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, öljystä ja soijasta.

Toisaalta, tuo itse lätty on täysin mauton ja suutuntuma niljakas, joten parempaan ja helpompaan tulokseen pääsisi vain siivuttamalla vihannekset salaatiksi ja kaatamalla kastikkeen siihen päälle. Matala aita on paras aita.

torstai 21. elokuuta 2014

Apua, papuja! Ratatouille!

Jonkin aikaa olin lisääntyvän paniikin vallassa katsonut papukaartani, jota pitkin ruusupapu Achievement merit kiipeilee innoissaan. Se nimittäin kukkii ja kukkii ja puskee kiloittain papuja. Mietin epätoivoisena tapoja säilöä papuja, koska pelkkä ryöppääminen & pakastus vie niistä maun (en vain osaa), ja nyt alkoi olla kiire, koska ensimmäiset palot olivat jo yli 20 cm ja aikeissa mennä liian kuituisiksi.

Sitten kolahti postilaatikkoon Kitchen garden, jossa kehotettiin säilömään pavut ratatouillen muodossa. Vau! Valitettavasti paprika ei ole vielä kypsynyt, joten sen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan tarjontaan, mutta muut itemit löytyivät omasta ja sipulit puutarhaguruni puutarhasta.

2 sipulia
3-4 kynttä valkosipulia
- pilko ja kuullota kattilassa
2 paprikaa
400 g tomaatteja
n. 1 kg palkopapuja
1 (tai useampi, maun mukaan) chili
- pilko ja donkkaa kattilaan
tölkki tomaattimurskaa tai vastaava määrä tomaattikastiketta/sosetta
- kaada kattilaan
(muscovadoa tms. sokeria, jos tomaattisi ovat mauttomia, i.e. kaupan versioita)
- hauduta n. 35 min, kunnes pavut ovat pehmenneet
2 rkl balsamicoa
suolaa
mustapippuria
- lisää maun mukaan

Tuhti ja maukas kasvisruoka, jonka voi pakastaa ja käyttää joko sellaisenaan tai lisukkeena tai vaikka liha/äyriäiskeiton pohjana.

tiistai 19. elokuuta 2014

Omalla rahalla

Sen verran on alkanut blogien muuttuminen mainoskanavaksi raivostuttaa, että värkkäytytin tähän blogiin badgen kertomaan siitä, että kaikki meidän puutarhaan ja keittiöön hankitut vermeet maksetaan omalla rahalla, eikä "yhteistyössä" minkään tahon kanssa.

Kovin yleinen skenaario nykyään on se, että menee muina naisina klikkaamaan kivaa otsikkoa, kuten "Kesän suloisin keitto", ja päätyy "ruoka"ohjeeseen: "Ota 5 ATRIAN nakkia ja litra VALION ruokakermaa ja lisää pussillinen SANTA MARIAN mausteseosta."

#¤%&/ että on raivostuttavaa joutua tuommoisen huijauksen kohteeksi! Sen sijaan, että saat reseptin, saatkin silmillesi einesmainoksen #¤%&(!!!!

Top 100 ruokablogit oli ennen suosikkisivustoni, jossa oli ihana browsata ideoita ja inspiraatiota. Nykyään käyn siellä vain katsomassa, mitä einestä nyt mainostetaan, jotta tiedän välttää klikkaamista. Monet, ennen niin hyvät ruokablogit ovat muuttuneet pelkästään einesmainoskanaviksi, mikä on iso harmi.

Toki jokainen saa tehdä blogillaan/blogissaan mitä haluaa. Itseäni vain potkin, jos en ennen klikkaamista älyä, että kyseessä on vain mainos. Turhaan nousee ihmisen verenpaine >:-/

perjantai 15. elokuuta 2014

Potut talteen

Perunoiden varret menivät yllättävän aikaisin huonoiksi, ja kun meillä on onni omistaa maa, jossa vilisee pieniä, mustia etanoita, jotka rakastavat porata reikiä pottuihin, nykäisin Mayan goldia lukuunottamatta (sen varret on vielä OK) kaikki perunat ylös. 1,5 ämpärillistä.

Pikainen googlettelu antoi vastauksen perunoiden säilömiseen: esikeitto & pakastus. Siinä sitten aamupuhteeksi pesin puoli ämpärillistä pottuja, esikeitin 2-3 min. (osa potuista oli isoja), donkkasin sen jälkeen kylmään veteen, ja nyt ne ovat tuossa kuivumassa ja odottamassa pakastusta. Kuulemma pakkasesta ne täytyy siten jäisinä laittaa kiehuvaan veteen.

Jännä kokeilla, mikä on lopputulos: syömiskelpoista pakastepottua vaiko 1,5 ämpärillistä kompostikamaa...

Mayan goldia voin lämpimästi epäsuositella. On nimittäin ihan tavallinen peruspottu, eikä jumalainen herkku, kuten sisarensa Mayan twilight :-/

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Huligaaneja!

Takana Potimarron; edessä Hooligan
Ehdin jo huolestua, kun kurpitseriassa ei näkynyt ainuttakaan Hooligania. Olin jo muutaman vuoden etsinyt sen siemeniä, ja aina ne oli loppuunmyytyjä. Tänä vuonna tärppäsi, mutta satoa ei alkanut kuulua. Kunnes tuossa Potimarronin edessä niitä yhtäkkiä tönötti.

Hooligan on myös näitä mikrossa pikakypsennettäviä minikurppareita. En tosin aio heitä mikroon heittää, vaan varmaankin luovutan heidät uunin haltuun ja kehitän jonkinlaisen sörsselin, jonka voi noista somista kuorista syödä.

Potimarron tekee tänä vuonna runsaasti satoa, tai siis ainakin enemmän kuin ne viimevuotiset 2. Veikkaan, että runsas lannoitus hevonkakkarakeilla on saanut kurpitsat riehaantumaan, vaikka roskakoreissa asuvatkin.

Marina
Myös Marina di chioggia on tekemässä ensiesiintymistään. Varmaan 3 vuotta olen sitä kasvattanut, enkä ikinä saanut hedelmän hedelmää aikaiseksi. Nytkin se on niin alkutekijöissään, että tuskin ehtii ruokapöytään päätyä. Mielenkiintoista kuitenkin seurata, millaiseksi se tuosta kasvaa.

Hevonkakkarakeet ovat kyllä Nobelin arvoinen keksintö! Sisko ohimennen huomautti, miten meidän pelargonit kukkii järjettömän runsaasti, ja itsekin havahduin huomaamaan niiden upean loiston. Kakalla syötettyjä hekin.

maanantai 11. elokuuta 2014

Kimalaiset on ruokaihmisiä

Kovasti lehdessä kehotettiin laittamaan tuoksuhernettä kasvamaan papujen kanssa, jotta se houkuttelisi pölyttäjiä pölyttämään myös pavut. No minä siinä sitten panemaan Matucanaa (kuvassa) ja Robert Uvedalea kietoutumaan papukaareen ruusupavun kera. Paitsi ettei ne mihinkään kietoutuneet; sojottavat vain. Eikä Robert Uvedale edes tuoksu kunnolla. Nätin pinkki se kyllä on.

Kimalaiset kurvaavat tyynesti tuoksuherneiden ohi ja suuntaavat suoraan imuttamaan ruusupavun kukkia, mistä tietysti heille kiitos. Ensimmäiset ruusupavun palot alkavat jo muodostua, joten kohta on tiedossa herkkua ruokapöytään. Achievement merit saa siitäkin meriittiä, että kukkii runsaasti ja sen kirkuvanpunaiset kukat ovat kuin soihtuja. Hieno näky loppukesän vihreyden lomassa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Härkäpapuja!

Puutarhurilla oli selkeästi helteiden aikaan tärkeämpää tekemistä kuin sadonkorjuu, ja niinpä härkäpavut pääsivät taas liian isoiksi. Parhaimmillaan pavut ovat pikkusormenpään kokoisina. Sitä isompina ne menevät jauhoisiksi, eikä makukaan ole enää paras mahdollinen. Mutta kun oli ihan pakko maata biksuissa pihalla ja lukea kirjoja.

Papujen pölytys oli tänä vuonna surkeaakin surkeampi; liekö kukinta osunut juhannuksen jälkeiseen lumisateeseen. Palkoja tuli vain vajaa ämpärillinen, sillä monessa pavunvarressa oli vain 1-2 palkoa. Kaiken kukkuraksi joku mömppi oli iskenyt osaan paloista ja jättänyt jälkeensä ruskeaa limaa. Nam.

Tuo vihreä papu on Express ja punainen Red epicure, joka keitettäessä vaihtaa värinsä kuolonkankeuden kelmeäksi. Osa näistä sprinklataan tänään pizzan päälle; lopuista surautetaan vanhat kunnon pihvit.

lauantai 9. elokuuta 2014

Tomaattikimara

On se vaan hieno tomaatti tuo Sungold: kypsyy aikaisin ja on mahdottoman makea ja satoisa. Ainoa huono puoli siinä on se, että se sopii vain tuorekäyttöön. Kypsennettäessä siitä tulee silkkaa happoa.

Red cherrykin (sain ilmaissiemeniä. Muutoin tuskin tätä lajiketta kasvattaisin) alkoi jo punastuttaa hedelmiään, joten oli aika tehdä lisukkeeksi tomaattisalaattia. Mukaan tuli vielä muutama Ildi, jahka olin ensin ottanut aurinkolasit pois päästä. Katsoin nimittäin ensin, että kyseessä on San Marzano, kunnes tajusin, että on tuo hiukan liian keltainen San Marzanoksi.

Ildi oli kyllä pettymys. Nättihän se on: kauniin keltainen ja pisaran muotoinen, mutta maku on aika mitäänsanomaton. Jossain sitä kehuttiin kovinkin makeaksi, mutta kyllä Sungold päihittää sen 6-1.

torstai 7. elokuuta 2014

Päärynäpuu kantaa hedelmää

Ei tosin omaansa, mutta väliäkö sillä. Pääasia, että pääsee viimeinkin leuhkimaan oman päärynäpuun hedelmillä.

Buffy ball se siellä kiipeilee sydämensä kyllyydestä ja tuottaa runsaasti pikkukurppareita, joista osa on jo kypsynyt. Mainospuheen mukaan se voi tuottaa jopa 25 kurpitsaa per kasvi ja on säilyvyydeltään huippuluokkaa. Itseä lähinnä tietysti kiinnostaa maku ja se, että nämä minikaiffarit kypsyvät nopeasti - jopa mikrossa!

Täydellisen suloinen!
Kurpitseria on kimalaisten taivas

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Punajuuribriossi

Tämä ei ole Hubbabubbaa
... ja kaikkea muuta pinkkiä punajuuresta. Tarina alkoi siitä, kun puutarhaguruni lahjoitti muutaman harventamansa punajuuren, ja koska kotipihasta löytyi kesäkurpitsaa, päätimme tehdä raastepihvejä lounaaksi. Raasteista tuli runsaasti nestettä, ja otimme sen talteen, koska chef vanhana romantikkona alkoi visioida pinkkejä aamiaislettuja.

Leipä oli sattumoisin loppu, joten chef tilasi vaimoltaan briossia (ohje täällä), ja siihenhän punajuuren värjäämä vihannesmehu sopi oivasti nesteeksi. Hiukan kyllä suu loksahti auki, kun tuon kohonneen, kirkuvanpinkin möltin näin, mutta lopputulos oli oikein sievä, etenkin kun paikalliset luomujauhot toivat sisustaan kauniin keltaisen värin.

Jäi sitä nestettä vielä niihin lettuihinkin.
Omista punajuurista teemme lindströmejä. Pihvit on oiva tapa säilöä vihanneksia, sillä niistä saa hyvää pikaruokaa työpäivän päätteeksi.

tiistai 5. elokuuta 2014

Omakasvatezinnia

EN aio postata kukista enempää, mutta sitä vain lähdin sanomaan, että miksi ei kukaan ole koskaan kertonut, että näinkin ihana kesäkukka on olemassa ja että sen voi helposti kasvattaa itse? Tästä lähtien kevätrepertuaariin tulee ehdottomasti kuulumaan isozinnia. Iso, pinkki, näyttävä ja kimalaisten suosikki - mitäpä muuta voi kesäkukalta haluta! No okei, tuoksua, mutta sitä on jo niin tottunut nykyajan allergiakukkiin, ettei enää edes odota kukilta tuoksua :-(

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Löytö - fynd!

3 euron kakkapaketti
Tarjoushaukat (ja miksei muutkin haukat, jos ovat kuulolla) huom!

Joka kerta kun vierailen puutarhaguruni plantaasilla, suu loksahtaa 100 kertaa minuutissa auki, kun melkeinpä kaikki kasvit siinä paratiisissa ovat maksaneet euron tai kaksi - elleivät ole olleet täysin ilmaisia. Guru kun kärppänä osuu aina paikalle silloin, kun a) viimevuotiset annetaan ilmaiseksi tai b) tämänvuotiset on loppuunmyynnissä. Itse tuppaan menemään mainstreamin mukana, eli ostamaan kaiken kalliilla toukokuussa ja karttamaan puutarhaliikkeitä etenkin loppukesästä (tosin nyt EI ole loppukesä, sillä loma jatkuu vielä! Alkokin kerettiläisenä lopetti Neissin rosén myynnin, kun kuulemma sesonki on ohi - helteitä on ennustettu silmänkantamattomiin!).

Tällä viikolla rupesin oikein skarppaamaan, ja katso: Tokmannin (my husband does take me places) puutarhaosaston perukoilta löytyi 2 pänikkää hevosenkakkapellettejä, à 3 € (toukokuussa ostin niitä puutarhaliikkeestä à 19,95 €). Pölyisiä ja rikkinäisiä, joo, mutta sisälmys ihan sitä ihtiään.

Sitten kävin Honkkarissa (ditto) ja ostoskoriin päätyi 2 kpl 3 euron (hengissä olevia ja hyväkuntoisia, hurraa!) pioneja ja 1 kpl 1,98 €:n tuuheaa tuoksuköynnöskuusamaa, jollaisen tilasin 15 eurolla Kauppilasta keväällä (ja joka kuoli ennen kuin multaan ehti).

Etenkin nyt, kun puutarha on täynnä, täytyisi etukenosta vaihtaa takakenoon ja kytätä sesongin lopun löytöjä. Niillä on helppo täyttää puutarhan aukkopaikkoja ja varustautua seuraavaan sesonkiin melkeinpä pikkurahalla!

perjantai 1. elokuuta 2014

Off with her head

Ja tapahtui niinä päivinä, että Kangasalan pyöveli lähestyi kurpitseriaansa Fiskarsit kourassa. Ahkeran googlettelun jälkeen hän oli rohkaistunut kokeilemaan kurpitsojen päiden katkaisua, kun se kuulemma innostaa kurpitsat keskittymään hedelmiinsä eikä uusien, kilometrien mittaisten luikeroiden kasvattamiseen.

Melkoisen monta luikeroa oli kukin ämpärikurppari saanut kasvatettua, joten niiden katkaisuun meni tovi jos toinenkin. Säälimättömän mestauksen hyvitin kourallisella hevosenkakkapellettejä, ja ukkosrintama heltyi antamaan kunnon kastelun toimituksen päätteeksi.

Ikinä en ole kurpitsoja latvonut, joten jännä seurata, miten ne  moiseen reagoivat. Ainakin näin 2 päivän päästä ovat yhä hengissä. Buffy ball ja Crown prince ovat hyvähköllä mallilla hedelmiensä suhteen, samoin keltainen kaveri, josta en vielä erota onko hän Potimarron vai Hooligan. Muutama kurpitsa (epäilen Marina di Chioggiaa ja Patty green tintiä, aurinko kun haalisti nimikyltit) tekee vain miespuolisia kukkia, joten heidän tarinansa päättyy kohta kompostiin, jos ei sieltä vosuja ala kuulua.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Haikeutta

Huhtikuun lopulta asti tuo punainen laatikko oli kodinhoitohuoneessa levällään muistuttamassa uusintakylvöjen tekemisestä. Siinä oli kaikki sellaiset siemenet, jotka tuottavat satoa nopeasti: mizuna, rucola, basilika, korianteri, kyssäkaali...

Kulkuripuutarhurin huomauttaessa viimeisistä retiisikylvöistä, pläräsin laatikon vielä kerran ja otin retiisin, retikan ja pinaatin siemenet esille, ja samalla laitoin vielä yhden setin limebasilikaa tulemaan.

Sitten olikin siemenpussien aika mennä takaisin varsinaiseen laatikostoon odottamaan syksyn inventaariota ja ensi kevään kylvöjä :-/

Lohdutukseksi voi valmistautua alkavaan sesonkiin grillaamalla itseään auringossa ja lukemalla Saimi Hoyerin Sieniä ja ihmisiä. Ja unohtamalla hirvikärpäset.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kesähörsylät

Mahdottoman hupainen tämä uusin omakasvate! Kyseessä on calendula (oisko tässä tapauksessa isosamettikukka eikä kehä-?) Sherbet fizz, jonka olen ihan itse siemenestä kasvattanut. Ensin se teki limenvihreät, kruunua muistuttavat nuput, joista puhkesi tuommoiset nyrkinkokoiset hörsylät. Niin käsittämättömän näköinen kaiffari, että ens vuonna täytyy muistaa kasvattaa tätä uudestaan.