tiistai 30. huhtikuuta 2013

Orvokkeja!

Narsissisesonki pääsi jäätävän kelin vuoksi livahtamaan käsistä (ja myös sen takia, että joka paikassa tarjotaan vain niitä mikroskooppisen pieniä têtê-à-têtêjä), joten pidin tiukasti huolta, että olin valmiina orvokkisesonkiin. Hilkulla oli. Liekö kylmä keli tai myöhäinen ajankohta vaikuttanut, mutta kylläpä oli huonokuntoisia orvokkeja tarjolla. Joko tuhannen kuivahtaneita tai sitten paleltuneen näköisiä reppanoita. Muhkeita pelargoneja oli sen sijaan hyvässä tarjouksessa joka paikassa, ja yllättäen ihmiset niitä kassikaupalla hamstrasivat, vaikkei niitä voi vielä yli kuukauteen ulos laittaa. Ihmisillä lienee erilliset pelargoninsäilytystilat asunnoissaan.

Markettiin mennessä sattumoisin kurvattiin Kesäpihan ohi, ja siellähän oli oikea orvokkitaivas. Oli kokoja ja värejä ja niiden sekoituksia. Itse iskin silmäni heti noihin oranssi-violetteihin (ei olekaan muuten vielä tullut määriteltyä kesän väriteemaa. Nuohooja kovin ihaili rouvan pinkkiä puutarhakeinua ja pinkkejä puutarhakenkiä - Tuksu, minäkö? - joten pitäiskö jatkaa pinkillä?). Niitä Luigi sitten heitti 3 laatikollista auton perään.

Kuvassa taka-alalla on menossa parsapenkin rakentaminen. Tehdään ensin penkki ja sitten yritetään keksiä, mihin kohti se kannattaisi laittaa. Kyllä se näinkin onnistuu.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Yrtit esikasvuun

Basilika on tuossa jo vähän aikaa esikasvanut ikkunalaudalla, mutta muita yrttejä ei ollut tullut sen kummemmin ajateltua, kunnes joku brassaili yrttiviljelmillään. Pakkohan sitä oli sännätä penkomaan sekä siemen- että multapusseja ja ruveta tositoimiin.

Thaibasilika ja lajikumppaninsa Red Rubin ja Bolloso Napoletano (chef, täytyy muistaa nyt tänä kesänä kääriä Bolloson sisälle mozzaa ja pistaasia ja hulauttaa oliiviöljyä päälle) päätyivät ikkunalautakasvateiksi, kun kasvavat niin huonosti viileässä, mutta meirami (jep, syksyn sienisato on jo mielessä), korianteri, salvia ja kirveli sukelsivat altakasteluruukkuihin ja kasvihuoneeseen.

On se toisaalta onni, että pahin esikasvatusaika osuu kurakauden kanssa samaan, sillä nyt voi kaikesta sotkusta syyttää koiria. Juu, tassuista nuo kaikki multaroiskeet on tulleet. Ihan siis pöydälle asti, joo.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Parsaa, anyone?

Jep, olin pyllähtää hanurilleni, kun tämä komistus tuli kaapista ulos. Olin muka niin takuuvarmasti säilönyt Kauppilan Gijnlimin ja Herkolimin pimeään ja suojaisaan paikkaan, jottei niiden herkät juuret vahingoitu. Herkkyys, my ass! Siellä ne kasvaa tohottivat Turun Sanomien läpi ja olivat jo tuollaisia puolimetrisiä olmeja, kun silmät niihin yhtäkkiä osuivat.

3 ekaan vuoteen parsasta ei saisi satoa nyhtää, mutta pakko nuo rojottimet on irti leikata, kun eiväthän ne muuten kestä istutusta uuteen parsapenkkiin, jonka raksavastaava kasaa kokoon tänään. Lautaselle nuo eivät kuitenkaan päädy, kun ovat jo ihan puisia.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kurpitsamopo lipesi

Tomaatit, chilit, munakoisot ja paprikat pääsivät viimein viettämään vapaa-aikaansa kasvariin, joskin suuttuivat kuumuudesta (!) ja roikottivat lehtiään. Pilvisemmällä säällä viihtyvät kasvarissa huomattavasti paremmin. Täytyisi asennuttaa paremmalla puoliskolla kattoluukun automaattiavaaja, tosin se (siis avaaja, ei parempi puolisko) lirutti nesteensä kasvarin lattialle viime kesänä. Avaajille luvataan jopa 5 vuoden takuu, mutta eipä ne käytännössä kestä kuin 2-3 vuotta. Ja ovat kalliita pirulaisia.
Kaalien alut alkoivat kasvattaa liian pitkää vartta, joten vein ne kasvariin tanakoitumaan. Hyvin ovat pärjänneet pakkasyöt kuplamuovin alla. Seurana niillä on pari perunaämpäriä, samettikukkien taimet ja siskolle leikatut hopeapajun oksat, joista toivottavasti kasvaa sievät pensaan alut loppukesästä istutettavaksi autuaammalle kasvuvyöhykkeelle. Hopeapaju on yllättävän harvinainen ja kallis (jopa 40 €!) taimikaupoissa, vaikka sitä joka ikisessä vanhassa pihapiirissä kasvaakin. Yhteen raaskin investoida ja loput 8 olen kasvattanut sen oksista.
Kurpitsojen kohdalla alkoi mopo keulia. Ihan käsittämättömiä määriä oli taas siemeniä tullut hankittua – ilman aavistusta, mihin ne kaikki saa mahtumaan. Oli röpeliäistä italialaista Marina di Chioggiaa, kastanjanmakuista ranskalaista Potimarronia, metallinsinistä englantilaista Crown princeä jota on kehuttu yhdessä jos toisessakin puutarhalehdessä, ja tietysti spagettikurpitsaa, Lungo di Firenzeä ja ilmaislahjaksi saatua ufokurpitsaa Patty green tint. Kasvihuoneeseen laitoin ne saman tien kasvamaan ja suojasin ne pakkasöiltä sekä kuplamuovilla että polttamalla kasvarissa kynttilöitä (olivat tuoksukynttilöitä, joten kasvarissa haisee nyt ällön imelälle).
Yrttejä täytyisi ruveta kasvattamaan lisää. Ainakin kirveliä voisi laittaa kasvihuoneeseen ja ehkä uuden satsin basilikaa.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Puutarhakoulu, osa II: pihasuunnitelma

Jokainen puutarha tarvitsee tietysti suunnitelman. Meillä sellainen tehtiin jo 11 vuotta sitten, mutta nyt oli selkeästi päivittämisen aika. Suvun 4-vuotias tekaisi Kauppilan kuvaston innoittamana (näköjään tämä hurahdus kulkee geeneissä) tädille uuden (ja pinkin!) version aiheesta, ja laittoi ruusut, liljat ja akileijat kohdilleen.

Tätä sitten kohtapuoliin toteuttamaan, jahka tuo ennätysmäinen routa sulaa (joka toisella askeleella rysähtää maa alta, ja jalka vajoaa n. 50 cm maankuoren uumeniin). Lumme vielä puuttuu takapihan lutakosta, mutta äkkiäkös sellaisen jostain tilaa.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Puutarhakoulu, osa I: vesiaihe

Jokaisessa puutarhassa kuuluu olla vesiaihe, koska se kaunistaa maisemaa, mahdollistaa vesikasvien käytön ja solisee rauhoittavasti. Meidän pihalla on oikein sievä (kuten kuvasta näkyy), ihan luonnon itsensä muokkaama lähde, jossa asuu sammakkoja, vesiliskoja, vesimyyriä ja iilimatoja. Välillä siellä on asunut myös siskon koira ja oma koiranpentu (erittäin virkistävää hypätä jääkylmään lähteeseen pennun perässä).
Kyllä tuo kesän mittaan tuosta kirkastuu ja kaunistuu, jahka siitä on ensin kuolleet kasvijätteet kalastanut pois ja kaivanut reittiä ojaan, jotta vesi pääsee vaihtumaan. Vesimyyrä oli näköjään talven mittaan osallistunut ojankaivuuseen kaivamalla reitin sinisten iiristen läpi. Kiitos vaan avusta. Ei olisi tarvinnut.
Eipä tuosta lutakosta mitään hyötyä ole, kun se on sen verran kaukana kasvimaista, ettei jaksa vettä sieltä asti raahata. Kiva kuitenkin seurata sammakoiden kutemista ja vesiliskojen iltauinteja. Ja mielellään myös sitä, kun koirat lahtaavat vesimyyrää.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Luomupossua appelsiinin kera

Kukahan on aikoinaan keksinyt, että appelsiini ja porsaanfile sopivat yhteen? Viimeaikainen luomuporsasinnostus jatkui tällä klassikolla. Luomuporsaan ulkofile käräytettiin pannulla just ja just kypsäksi, että mehukkuus säilyy. Leikkasin oheen ohuen appelsiinisiivun ja lopuksi appelsiinikastiketta päälle.

Appelsiinikastike:
  • 2 rkl sokeria
  • 2 dl lihalientä keitettynä puoleen
  • tilkka appelsiinimehua
  • 1-2 appelsiinin kuorta raastettuna
  • nokare voita
  • suolaa
  • valkopippuria
 
 Loistava kompo. Täytyypä tätä koittaa kesällä luomuporsaankasslerin kanssa. Eikös ne grillauskelit olekin jo alkaneet.
 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Panin perunan ämpäriin

(Ohessa kuvatodiste)

Kauppilan perunat saapuivat viime viikolla ja päätyivät ikkunalaudalle ihmettelemään hohtavia kinoksia. Eilen sitten yhdistyivät synapsit päässä, ja hihkaisin Luigille, että panen yhden potun ämpäriin, vuoraan kuplamuovilla ja heitän kasvihuoneeseen. Josko vaikka sais perunasatoa hieman aiemmin, kun ei tarvi odotella lumen ja roudan sulamista.

Tuumasta toimeen ja Amandine ämpäriin. Toivottavasti on maineensa väärti. Kauppila sanoi Amandinen olleen vuoden peruna Ruotsissa 2012 (vaiko 2011?). Illalla huomasin olleeni trendisetteri, kun ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa joku jamppa teki saman perunaämpäritempun.

Loppuviikosta, kun metsälenkit menivät lähinnä siihen, että puutarhuri humpsahti joka toisella askeleella polulta sivuun ja putosi polviaan myöten hankeen erittäin rumien sanojen saattelemana (ei ole kaunista katseltavaa eikä kuultavaa, kun keski-ikäinen ja toppahousuinen nainen konttaa metsässä), sitä alkoi valaistua, että tämähän on varma kevään merkki, ja uusi satsi esikasvatteita pitäisi laittaa multiin. Siemenlaatikostosta löytyi iso kasa erilaisia kaalinsiemeniä ja tietysti maissia. Kurkut ja kurpitsat jätin vielä odottamaan, sillä viime vuonna kokeilin niiden esikasvatusta kasvihuoneessa ja taimista tuli hämmästyttävän tummanvihreät ja tanakat. Ei siis kannata yrittää niiden esarointia sisätiloissa.

Ja jottei talo pysyisi liian steriilinä (nythän se on vain sekoitus karvanlähtökarvoja ja kuratassujen kuraa), keksin vielä eilen perunan jälkeen, että voisin hyödyntää Luigin perintöturveruukut ja laittaa osan samettikukista esikasvamaan. Saisi tuo sää ruveta lämpenemään, sillä alkaa talossa kaikki pinnat olla jo täynnä erinäisiä potteja ja ruukkuja.

Eilen pilkisti jo ekat krookuksen nuput kasvimaan aidan vierestä. Ihan kuin se kohta olisi. Kasvukausi.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Tarharyhmä

Porukka ois jo kovasti valmiina menemään kasvihuoneeseen päivähoitoon, mutta kun lunta satoi 5 cm lisää ja pakkanen on edelleen kireää, eivät taimet voi kuin kuikuilla ikkunasta ulos.

Jotenkin sydämestä kirpaisee, kun 12 lumista tassua juoksee vehreiden tomaattilaatikoiden ohi. Kevät tuntuu niin kaukaiselta, eikä nuo taimet varmaan ainakaan 2 viikkoon pääse kasvihuoneessa piipahtamaan. Kirsikkatomaatit on vielä onneksi matalia, joten niitä ei ehkä tarvi kompostiin heittää, toisin kuin viime vuonna. Tavistomaatit ovat suht paksuvartisia, joten hyvässä lykyssä kestävät kasvariin asti, kunhan nyt eivät keksi ruveta kukkimaan liian aikaisin.

Postista tuli ilmoitus, että Kauppilan perunat ja parsat ois siellä odottamassa. Ei ole ihan akuuttia niidenkään istuttaminen. Toivottavasti eivät ole vielä kovin itäneitä.

Mikähän siinä on syynä, että pari viime vuotta huhtikuu on ollut enemmänkin maaliskuun kaltainen: kylmä ja luminen. Ja aikooko tämä trendi jatkua pitempäänkin? Puutarhurin täytyy siinä tapauksessa muokata kalenteriaan ja laittaa tavistomaatitkin kylvöön vasta maaliskuun puolivälissä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Retiisiä!

Kyllä, ihan oikeita retiisejä siellä mullasta pukkaa. Viikonloppuna (ennen sitä lumipyryä) muistin käydä kasvihuoneessa kastelukannun kanssa katsomassa, miten pakkaskylvöt pärjää kuplamuovin alla. Hyvin pärjäsivät, sillä kasvihuoneessa oli jo +25. Nyttemmin koko kasvari on tietysti jälleen peittynyt lumikuoren alle, ja lämpötila lienee huomattavasti pakkasen puolella. Siltikin on vielä toiveissa saada Cherry bellet aamiaisleivän päälle muutaman viikon päästä. Myös rucola oli jo tehnyt sirkkalehdet.

Retiisin lehdet on muuten oivaa sapuskaa, jahka ne ensin pyöräyttää pikaisesti pannulla. Maistuvat paremmilta kuin pinaatti, eivätkä kuumennettuina ole piikikkäitä, toisin kuin tuoreina. Itse olen niitä viskonut piirakoihin, mutta sopisivat varmaan risottoon ja pastaankin.

torstai 4. huhtikuuta 2013

100 litraa lupausta

Tomaatintaimet huitelee jo korkeuksissa. Vitkastelin muka niin kamalan myöhään niiden kylvämisessä, mutta jälleen on edessä sama ongelma kuin viime vuonna: taimet kaipaavat kipeästi luonnovaloa = päivähoitoa kasvihuoneessa. Luonto vain ei sitä salli, kun hanget hohkaa kylmää ja saa taimet kuukahtamaan jo ulko-ovella. Ei yhtään ole mieli mustana, kun lukee viime vuosien kalenterimerkinnöistä, kuinka taimet pääsivät päivähoitoon jo maaliskuun puolella >:-/

Maaliskuu sentään oli huikaisevan aurinkoinen, joten ei nuo taimet ihan niin onnettomia huituloita ole kuin viime vuonna tähän aikaan, ja järki pysyi päässä helmikuussa sen verran, etten silloin vielä laittanut kirsikkatomaatteja esikasvuun - ne kun kasvavat metrin sekunnissa. Siltikin voisi lumi jo alkaa sulaa, ettei sato vaarannu.

Olen vitkastellut myös taimien istuttamisessa isompiin potteihin, mutta nyt se on edessä, koska taimet alkavat olla jo aikamoisia kiemuroita ja niiden juuret tursuaa pikkupoteista pihalle. Ei muuta kuin Avensis-mies to the rescue, ja auto parkkiin puutarhaliikkeen takaovelle. Vähän jännitti, onko tarjolla vain jäätyneitä multasäkkejä jossain taimipihan perukoilla, mutta puutarhaliikkeen tädit olivat olleet fiksuja ja laittaneet isot taimimultasäkit sisätiloihin odottamaan.

Hiukkasen arveluttaa, onko tuo viljelymulta sopivaa noinkin isoille taimille, kun ensituntumalta se vaikutti aika höttöiseltä (mitenkään väheksymättä Luigin habaa - jamppa siirsi rehvakkaasti 100 litraa multaa autoon yhdellä kantamalla, tosin puutarhaliikkeen harjoittelijatyttö tarjoutui kauniisti avuksi). Voin siis joutua aikamoiseen kastelu- ja lannoitusrumbaan ennen taimien loppusijoitusta ämpäreihin. Toisaalta ei mitään übervahvaa multaa noille halua vielä tarjota, jotta mahtuvat sitten kasvarin ovesta sisälle, kun joskus juhannuksen tienoilla tuo #¤%&/:n lumi viimein sulaa.

No, ei pidä henkilön pessimististyä, koska varma kevään merkki on jo näkyvissä: mummokoiran talviturkin valkoisista läikistä pilkistää keväinen nougat (jep, hervoton karvanlähtöaika menossa).

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Viulu säpäleiksi eli lammas-perunapiirakka

Lammasmaailman viulu oli ehdottomasti hienoin, mitä meidän ruokapöytään on ikinä eksynyt: pehmeä, mehukas, vähälanoliininen. Pari päivää sitä syötiin sellaisenaan ja loput keksittiin piilottaa piirakkaan yhdessä muiden pääsiäisjämien kanssa.

Piirakkapohja oli tietysti maailman parasta ruis-rahkataikinaa. Sen päälle ladottiin silputtua lampaanlihaa, punasipulia ja fenkolia, ja päälle muotoiltiin katto perunamuusista, jota oli terästetty gruyèrellä ja parillla kananmunalla. Pehmeä päätös pehmoiselle lampaalle.