tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kurpitsaa pukkaa

Viime syksynä saimme nauttia hienoista kurpitsalajikkeista, joten aihealue alkoi kiinnostaa niin paljon, että tsekkasin, mitä lajikkeita olin puutarhalehdistä napsinut talteen leikekirjaani itselleni muistutukseksi. Ja olihan niitä. Muutama.

Kesäkurpitsoista kylvöön tällä kertaa pääsivät vanha tuttu, Nigel Slaterin ja Hugh Fearnley-Whittingstallin (ja minun!) maailman parhaimmaksi lajikkeeksi ylistämä Lungo di Firenze, sekä ilmaissiemeninä saadut kelta-valkoraidallinen Sunbeam ja vihreä ufokurpitsa Patty green tint. Kesäkurpitsaa käytämme yleensä sellaisenaan salaateissa tai kypsennettynä wokeissa. Yli-isot (Lungo di Firenzellä on tapana tehdä salakurppareita, jotka huomaa vasta, kun ne ovat käsivarren pituisia ja paksuisia) keitän ja soseutan koirille.

Minikurpitsat ovat aina kiehtoneet, kun ne kuulemma ovat makeita ja kypsyvät muutamassa minuutissa vaikka mikrossa. Buffy ball ja Hooligan ovat olleet mielessä jo pari vuotta, ja kun niitä viimeinkin löytyi, tilasin kumpaakin. Ne pitää syödä jo tennispallon kokoisina, ja ne tekevät lisää hedelmiä sitä mukaa kun vanhoja napsii syötäväksi.

Taviskurpitsoista kylvin meitä viime vuonna ihastuttanutta, sinistä Crown princeä, joka on aromikas ja makea, sekä erinomaisista öljysiemenistään tunnettua Gleisdorfer ölkurbisia, joka on meillä tämän kauden uutuus. Lisäksi kokeilen jälleen kerran (yrittänyttä ei laiteta, ja siemenpussi on iso) röpeliäistä Marina di Chioggiaa, josta en ole koskaan onnistunut saamaan satoa. Liekö liian myöhäinen lajike Suomen kesään.

Spaghettikurpitsaakin kokeilen taas, vaikka sekin panttaa hedelmiään. Sen ainoan kerran, kun sain spaghettikurpparista satoa, ihastuin sen upeaan makuun, joten haluan vielä kerran yrittää. Ja tietysti listalla on myös pähkinäisen kastanjainen Potimarron, joka on kurpitsojen ehdotonta aatelia.

Vaikka meillä on iso tontti, ei tällaista määrää kurpitsaa ihan noin vain kasvatetakaan. Aiempina vuosina olen surutta hyödyntänyt kukkapenkkejä kurpitsojen hyväksi, mutta viime vuonna Crown prince osoitti, että kyllä kurpitsa kasvaa ämpärissäkin. Ja kun syksyllä hamstrasimme tyhjennettävästä toimistorakennuksesta ison pinon roskiksia, päätyy kurpitsafarmi siis roskikseen. Tavalla tai toisella.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Multiinpanijaiset

Tänä viikonloppuna olen pannut multiin:
  • 1 kpl tyttökoiria
  • 1 kg perunaa
  • Monta pussillista siemeniä
Sattuneesta syystä puutarhuri kaipasi lempeää ajanvietettä, ja mikäs sen lempeämpää kuin kylvää kasvimaita lämpimässä auringonpaisteessa.

Haluaisin tosin jättää virallisen valituksen tämän talon siemenvastaavasta. Mitä ihmettä se on viime keväänä horottanut menemään, kun ei ollut merkannut muistiin, että savoijinkaali on lopussa! Piti tehdä hätätilaus siemenkauppa.comiin, joka onneksi keskellä pääsiäistä kiikutti savoijinkaalipussukan postiin (ja parit zinniat. Tai siis tsinniat. Kuten pitsa.), jotta siemenet sai ajoissa esikasvuun. Eikä siinä vielä kaikki! Eilen tillipunttia tuoksutellessa iski tajuntaan, etten ollut kylvänyt tilliä, eikä meillä olisi ollut senkään siemeniä, ellei niitä olisi tullut Kitchen gardenin kylkiäisenä viime viikolla. Käsittämätöntä!

Fiksusti älysin jättää kasvimaille tilaa kaaleille ja kurpitsoille, sekä Kauppilasta tilatuille mansikoille ja Hyötykasviyhdistyksestä tilatuille perunoille. Kunnes yöllä heräsin ajatukseen, että mihinkäs ne maissit sitten tungetaan... Kerkiäisköhän tuo raksavastaava nikkaroimaan vielä yhden kasvimaan?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kasvihuoneen pääsiäinen

Mikä luksuspääsiäinen, kun sai a) syödä Chez Jasun lammasta, b) nauttia klaanin seurasta, c) lahjaksi Täti Vihreä -mukin (ihan huippu!), d) katsoa, kun koirilta moseroitiin turkit ja e) pörrätä puutarhassa t-paitasillaan!

Hiukan tuli innostuttua kitkemisen, kompostien tyhjennyksen ja vääriin paikkoihin popsahtaneiden taimien siirtämisen kanssa, joten huomenna lienee cubiclessa jäykkä ja lihaskipuinen nainen. On tämä puutarhariemu kuitenkin sen arvoista!

Iso osa ajasta kului kasvihuoneessa. Yöpakkasia on vielä reilusti luvassa, mutta ainahan kannattaa kokeilla, miten hyvin kennolevy pitää taimet lämpiminä. Niinpä kylvin pariin isoon ruukkuun koristekrasseja ja kehäkukkia, jotka kesällä päätyvät etupihaa värittämään. Kurkunsiemenet laitoin suoraan loppusijoituspaikkaansa, eli ämpäreihin. Jos eivät vielä tarkene kasvaa, niin kylvän ne parin viikon päästä uusiksi.

Samettikukat koulin isompiin potteihin, ja kylvin kahta sorttia tuoksuhernettä pikkupotteihin. Laitoin myös jo kaalit ja kurpitsat esikasvuun, tietoisena siitä, että joudun/saan koulia ne vielä ainakin kertaalleen, ennen kuin yöpakkasten välitön vaara on ohi ja ne voi istuttaa kasvimaille. Ja koska sisko nätisti pyysi, laitoin muutaman kurpitsantaimen hänellekin tulemaan, itsellä kun on nyt todella mielenkiintoiset kurpitsalajikkeet kylvössä (lisää aiheesta myöhemmin).

Eikä tässä vielä kaikki! Tsekkasin siemenpussukkani sillä silmällä, että laitan sivuun ne, mitä kannattaa kylvää useampaan otteeseen tällä kaudella, ja keksin siinä samalla kylvää limebasilikaa, tavisbasilikaa, meiramia, rucolaa, mizunaa, salviaa ja vesikrassia altakasteluruukkuihin ja kiikuttaa ne kasvariin.

Ja kun kasvarissa olivat myös tomaatit, paprikat ja chilit nauttimassa huhtikuun lämmöstä, alkoi melkein jo olla tunkua! Käsittämättömän hienoa :-)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Nyt kasvihuoneessa

Kun yöpakkaset hiukan hellittivät, tuli kiiru muistella, mitä tähän aikaan vuodesta kasvarissa yleensä kasvaa. Eipä juuri mitään; lähinnä vain maaliskuun lopulla tehdyt räntäistutukset, eli salaatti ja retiisi.

Nyt kuitenkin rohkaistuin ja siirsin sisällä kasvaneet basilikan, myskisalvian, timjamin ja sitruunaruohon nauttimaan kasvihuoneen valosta. Jos yöpakkanen ne tärvelee, niin ei ihan kamalasti haittaa; uutta siementä sitten kehiin vaan.

Räntäistutusten sijaan tehtiin tänä vuonna vesisadekylvöjä, jotka nyt itävät mukavasti. Salaatin ja retiisin lisäksi kylvin rucolaa ja mizunaa, ihan vain kirppojen kiusaksi.

Perinteisesti huhtikuussa napsin hopeapajusta alkuja juurtumaan ruukkuihin, ja niitä on nyt kasvihuoneessa 12 kappaletta, joista osa päätyy siskon huomaan autuaammalle kasvuvyöhykkeelle. Loput istutan loppukesästä syreenien lomaan, jos siis suinkin vain juurtuvat ruukkuunsa.

Viikonloppuna havahduin älyämään, että voisihan kasvariin jo sijoittaa yhden perunaämpärinkin, joten kiiruusti piti kirmata hakemaan varastosta ämpäri ja autotallista Kauppilan manteliperuna. Siinä tohinassa muistin aikaisen kevään 2008, jolloin syötiin yhtä aikaa oman pihan parsaa ja oman kasvarin vahapapua, joten toiseen ämpäriin kylvin muutaman vahapavun siemenen.

Varastosta on jo kaivettu esiin erinäisiä ruukkuja, joista pariin lapioin multaa jäisehköstä puutarhamultasäkistä. Kannoin ruukut kasvariin lämpiämään, ja pääsiäislomalla niihin voisi laittaa kehäkukkaa ja krassia tulemaan.

On tämä ihanaa aikaa! Rastaat, järripeipot ja tavispeipot pitävät aamuisin korviahuumaavaa meteliä, routa alkaa antautua, ja sieltä täältä nousee esiin tulppaaneja, narsisseja ja krookuksia. Ja ihan oikeasti saa jo suunnitella kylvöjä. Kunpa vain voisi hetkeksi unohtaa sen, että kevään ensimmäinen lapiointi tulee olemaan mummokoiran hauta :-/

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Nyt kasvussa

Pieni recap vuoden ensimmäisen kvartaalin kylvöistä:
  • tavistomaatit, koulittu esikasvatushärpäkkeestä ensin hyasinttipotteihin ja nyt litran perennaruukkuihin
  • kirsikkatomaatit, kuten yllä
  • chilit, kuten yllä
  • paprikat, kuten yllä
  • orvokit, edelleen hyasinttipoteissa. Tod. näk. kompostikamaa, kun eivät kasva eteen eikä taakse
  • varsiselleri, kuten yllä
  • myskisalvia, versoo altakasteluruukussa
  • basilika Napoletano, kuten yllä
  • timjami, kuten yllä
  • sitruunaruoho, kuten yllä
  • samettikukka, kylvetty 3 päivää sitten
  • maissi, kylvetty 3 tuntia sitten
Kasvihuoneessa kuplamuovin alla hytisevät:
  • retiisi
  • mizuna
  • rucola
  • salaatti

Jahka sää tuosta hitusen lämpenee, ovat esikasvatusvuorossa (näitä on ihan turha kasvattaa sisätiloissa, kun venyvät vain pituutta, joten esikasvatus on tehtävä kasvarissa):
  • kurkku
  • kesäkurpitsat
  • taviskurpitsat
  • kaalit (kyssä-, savoijin-, parsa-, romanesco)

Lisäksi ajattelin kasvarissa esikasvattaa:
  • tuoksuherneet
  • krassit
Sitten onkin jo vappu, jolloin kylvetään kasvimaat ja donkataan perunat multiin.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ei ole vielä parsakausi!

Että parsaihmistä nyppii, kun roudan aikaan ruvetaan hehkuttamaan "tuoreita" parsoja ja parsakauden alkamista. Ravintoloissa on parsaviikkoja, ja blogeissa annetaan parsareseptejä. Haloo! Maa on vielä jäässä, eikä Gijnlimistä tai Herkolimistä näy pihahdustakaan (kuva todisteena)! Ei saa herättää toisten parsahimoa, kun oikeasti tuoreen parsan saamiseen menee vielä melkein 2 kuukautta.

Kaupoissa ja ravintoloissa tarjottava "parsa" ei ole mitään sukua tuoreelle, vastapoimitulle parsalle, joka on niin maukasta, makeaa, mehevää, pähkinäistä ja mureaa, että sen voi pureskella ihan sellaisenaan ja saada mahtavan makuelämyksen ilman puljaamista höyryttämisellä, voilla ja hollandaisella. Toisin kuin siitä marketin hervottomasta patukasta, joka on ties millä steroideilla kasvatettu järjettömän kokoiseksi ja mauttomaksi. En yhtään ihmettele ihmisiä, jotka eivät parsasta tykkää, jos  parsakokemukset tulevat pelkästään marketeista tai ravintoloista.

Sulaispa jo routa, jotta pääsisi jännittämään ensimmäisten parsatököjen työntymistä mullasta! Jep, tänä vuonna jäädään pelkän jännittämisen tasolle, sillä uusin parsapenkki on vasta vuoden vanha, eikä siitä saa satoa nyhtää ennen kevättä 2016.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Grillauskauden avajaiset

Lauantaille luvattiin törkeän lämmintä (noh, +11 C), joten mitäpä voi ruoka- & puutarhaihminen tehdä kuin lähteä Stockalle ostamaan kevätluomiväriä ja -hajuvettä. Ja luomupossun kassleria, kun sillä perinteisesti avataan grillikausi. Ja sinisimpukoita, kun niitä nyt vain on tehnyt mieli jo pitkän aikaa.

Koska suurin osa päivästä vietettiin ulkoilmassa kesäkalusteita kunnostaen ja naukseria trimmaten, päätettiin nälän iskiessä ensin syödä simpukat ja sitten vasta keskittyä grilluukseen. Melkein olikin jo unohtunut miten helppoa pikaruokaa simpukat on. Sen kun vain harjaa ne, kopauttaa auki olevat ja katsoo tuleeko niistä sulkeutuneita, kuullottaa sipulia voissa, ripottaa joukkoon chiliä, donkkaa sekaan simpukat ja pari kulausta valkoviiniä, ja antaa hautua kannen alla 5 min. Törkeän hyvää, etenkin ranskalaisen sancerren kanssa! Ainoa miinus oli se, että omaa juurileipää ei kokin kömmähdyksen takia ollut saatavilla, joten voi-simpukka-valkkariliemi piti ryystää suoraan kulhosta. Onneksi henkilöllä on maistraatista saatu lisenssi, jonka mukaan tällaista käytöstä on kokin vaan siedettävä.

Simpukoita oli sen verran reilusti, ettei muuta ruokaa olisi tarvinnut, mutta kun kerran aiottiin grillata, niin ei muuta kuin aurinkolasit nenälle, viimeisiä elinviikkojaan viettävä mummokoira syliin lämmittämään, ja grillipaikalle nauttimaan auringosta ja käristyvän pläskin tuoksusta. Ja siinä tulikin se, miksi puutarhuri ei ihan täysin pysty tästä keväästä iloitsemaan :-/