sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kasvariennätys

6 vuotta meni ennen kuin vuoden 2008 ennätys saatiin rikki. Tuolloin taimet pääsivät ekan kerran kasvihuoneeseen päivähoitoon 28.3., mutta tänä vuonna aurinko ja etätyöpäivä osuivat mainiosti yksiin jo 26.3.

Aluksi pidin kasveja kasvarissa varovaiset 30 minuuttia, sillä kevään huikea valo ja auringon lämpö helposti shokeeraavat taimet lanaan. Tänä vuonna taimet olivat vielä sen verran pieniä, etteivät olleet kasvarivierailusta moksiskaan, joten pääsivät nauttimaan valosta vielä kahtena seuraavanakin päivänä, ja nyt jo tuntikausiksi.

Keittiössä ja kodinhoitohuoneessa on tunkua, kun melkeinpä joka päivä tulee mullittua taimia isompiin potteihin ja kylvettyä yrttejä. Normaalisti en ole näin etukenossa, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin katsella taimien venymistä poteissaan, kun ulkona pyryttää lunta. Nyt oletan, että ens kuun puolella voi jo osan poteista sijoittaa kasvariin pysyvästi. Sähkölämmittimistä ja kasvilampuista huolimatta puutarhuri on edelleen luonnon armoilla.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Melkein jo kukka-asetelmia

Henkilö nöyrtyi Tête-à-tête -narsissitarjonnan edessä ja osti marketista pari sellaista avaamaan terassikevään. Mukaan tarttui myös kaksi helmililjaa, jotka sittemmin osoittautuivat valkoisiksi (puutarhuri ei halua puutarhaansa valkoista, koska suurimman osan vuodesta puutarha on LUMIvalkoinen).

Onneksi kesken loman iski iili käydä browsaamassa Ikeassa, koska Ikea sentään älysi tarjota oikeita, ISOJA narsisseja, joista on myös suurempi ilo, koska ne näkyvätkin johonkin ilman kiikareita ja suurennuslaseja. Ostoskärryyn päätyi ihanien pinkkien hinkkien (joihin kesällä istutetaan kukkia) lisäksi perunanarsissia ja keltaista perusnarsissia. Jahka ne ovat kukintansa kukkineet, on maa toivottavasti niin sula, että sipulit voi saman tien sinne donkata ja tuoda terassille orvokkeja väriläiskäksi.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Jonotusta

Talviloma meni pitkälti tikkimahaisen koiran ja tomaatintaimien seurailuun. Ensiksi mainittu toipui nopeasti, mutta jälkimmäisten kanssa sai puljata urakalla. Marmande, Cuore di bue, Gardener's delight ja San Marzano kasvoivat ulos hyasinttipoteista, joten ne täytyi siirtää perennapotteihin odottamaan ensimmäistä ulkoilua kasvihuoneessa.

Kirsikkatomaatit Ildi, Sungold ja Red cherry puolestaan puskivat esiin ekat varsinaiset lehtensä, joten ne täytyi koulia esikasvattamosta hyasinttipotteihin.

Vaikka puutarhurin kynnet ja kynsinauhat eivät enää olekaan toimistokelpoiset mullalla puljaamisen takia, on se huikeaa haistaa tomaatintaimien tuoksu ensimmäistä kertaa sesongissa. Ajatella, että tuommoisista rimpuloista kasvaa valtava puska, joka hyvässä lykyssä tuottaa salaatti- ja kastiketarpeita pitkälle loppuvuoteen. Huisaa ajatella, että jo ens viikolla taimet voisivat käydä piipahtamassa kasvarissa!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sadekylvöjä

Kiitos esiäitien runsaan hiuslakan käytön, tänä vuonna ilmastonmuutos viimeinkin nytkähti siihen suuntaan, ettei tarvinnut räntäkylvöjä tehdä, vaan ihan rehellisiä vesisadekylvöjä.

Perinteisesti maaliskuun lopulla ekat salaatit ja retiisit pääsevät kasvamaan kuplamuovin alle kasvariin (jos kasvarin oven saa auki), ja yleensä kylvöt on tehty pihalla, ankarassa räntäsateessa. Tänä vuonna tein kylvöt sisällä, koska oli siivouspäivä. Toinen perinne kun on se, että imuroinnin jälkeen chef alkaa pöllyttää jauhoja ja puutarhuri multaa.

Yhteen astiaan kylvin salaattia, rucolaa ja mizunaa, toiseen French breakfast -retiisiä. Nyt ne ovat kasvarissa, kuplamuovin alla, ja toivottavasti keväästä tulee niin lämmin, että tuottavat satoa jo toukokuussa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Eka tampio!

Uutta pottitamppia piti heti päästä koekäyttämään. Päivän Aamulehti pistettiin suikaleiksi, ja ei kun askartelemaan. Näillä näpräystaidoilla piti ensin tehdä muutama harjoituskappale, ja pyytää Luigi avuksi, mutta lopulta Aamulehti antautui poteiksi. Hauskaa puuhaa!

Hyvä, kun sisko oli niin fiksu, että osti isomman tampin, niin ei tarvi taimea monta kertaa siirtää potista toiseen. Kurkuille ja kurpitsoille tätä ajattelin käyttää, kun ne itää nopeasti ja tekee isot taimet, ja jahka paperipottien kanssa oppii toimimaan, saa repertuaarikin laajeta kaalikasveihin ja kukkasiin. Kenties jo tulevan kesän kyssäkaalit aloittavat uransa Aamulehdessä.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Myskistä telepatiaa

Välillä sitä ihminen vanhenee mystiikan merkeissä. Toinen sisko tarjosi huikean illan Hämeenlinnan teatterissa huikeaakin huikeamman WHS:n seurassa (no okei, käytiin me myös vähän twerkkaamassa Jaren & VilleGallen kaa. Sori vaan, pojat, mutta keski-iän ylittäneet naiset eivät pysy paikoillaan musiikkia kuullessaan, toisin kuin nuoriso, näemmä), ja toinen sisko luki ajatuksia poiketessaan Hyötykasviyhdistyksen Alussa & Juuressa.

Matkalla Hämeenlinnaan luin nimittäin jotain puutarhalehteä, jossa kehotettiin kasvattamaan myskisalviaa ja heti siitä istumalta innostuin. Ja katso, twerkkauksen jälkeen toinen sisko ojensi lahjansa, josta paljastui muun muassa pussillinen myskisalviaa. Erittäin myskistä! Pussissa tosin luki, että myskisalviaa käytetään huonon viinin maustamiseen, joten täytyy tästä lähtien muistaa tarjota siskolle parempaa viiniä.

Lahjojen joukossa oli myös tamppain, jonka avulla saa tehtyä sanomalehdistä taimipotteja, sekä pussillinen nukulaa, jonka oli oikein highlightattu auttavan vaihdevuosioireissa. Juu-u,tuommoisen vääräleuan ovat meidän vanhemmat onnistuneet kasvattamaan. Odotas vain, kosto on suloinen sitten 10 vuoden päästä...

Myskisalvia meni saman tien kylvöön, ja puutarhalehdestä luin, että maaliskuussa täytyy tuupata myös timjamit multaan, joten ekstensiivistä mullimista oli syntymäpäivän kunniaksi tiedossa. Huomenna opettelen tekemään sanomalehtipotteja upouudella tamppaimella.

Siskoille lämmin kiitos hienosta synttäristä.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Madekauden hurmosta

Kovin on madekausi lyhyt. Kalatiskeissä madetta vielä näkee, mutta valitettavasti olemme osuneet vain vintageversioihin. Jos vielä tuoretta saisi, kokeilisin keittopohjan tekemistä mateen nahan kera, se kun kuulemma on THE tapa. Itse olen nahan heittänyt kompostiin, kun siinä oleva lima on melko tymäkän hajuista.

Mateen maksa sen sijaan on parhaimmillaan ylä-C:n arvoinen. Ennenvanhaan laitoimme maksan keittoon mukaan, mutta sillä tavoin maksasta tuli jotenkin liian pehmeän kalaisa. Kun taas pannulla voissa paistettuna ja oman juurileivän päällä tarjoiltuna mateen maksa yltää parhaimpaan suoritukseensa. Rapsakkaa, makoisaa, törkeän hyvää. No, ens vuonna sitten taas.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Paputahna

Pakastimessa oli vielä yksi rasiallinen viimevuotisia papuja. Itse mietin niiden upottamista pastakastikkeeseen, mutta chef halusi tehdä niistä tahnan leipien päälle.

Sellaisinaan pavut (siis ne, joita ei syödä palkoineen) tuppaavat olemaan kuivakan nahnuja, mutta öljyn, oman valkosipulin, limen, yrttien ja mausteiden kanssa muuntuivat yllättävän raikkaaksi ja makoisaksi tahnaksi.

Mrs Tahnan inspiroimana ollaan ruvettu surauttamaan vähän sitä sun tätä tahnoiksi ja makustelemaan niitä leipien ja aamiaislettujen päällä. Edelleen olen sitä mieltä, että tahnakirjalle olis tilausta.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kotiputtanesca

Ihan vain itselle muistiin ens syksyksi (johon on vielä piiiitkä aika) tällainen kombinaatio: omatekoiset mustatorvisienilihapullat (loistava tapa säilöä sieniä ja saada pakastimeen pikaruokaa), pasta, ja kapriksilla ja oliiveilla pimpattu oma tomaattikastike.

Tätä ollaan syöty ihan urakalla, kun pakastimet edelleen pursuavat viimevuotista tomaattikastiketta, ja suorastaan addiktoivan hyvää on ollut! Ei yhtään harmita, että esikasvatuspoteissa on jälleen kolmisenkymmentä tomaatintainta kasvamassa. Ahneella on mehevän herkullinen loppu.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kevätöverit

Kyllä niin tekis mieli jo tehdä kevättä (vaikka aamulla olikin -15)! Toppatakit heitin eilen kesäteloille ja vaihdoin talvihuulipunat kevätsellaisiin (merkittävä etappi henkilön keväässä), ja salaa kävin jo kurkkimassa, mitä ens kuussa lähtee esikasvuun. Vielä ei kuitenkaan voi krasseja ja kehäkukkia laittaa multiin, sillä ei niitä ulos voi viedä ennen kesäkuuta, ellei tästä nyt joku ihme lämpökevät urkene. Kaupasta hankin narsisseja ja helmililjoja terassille tuomaan kevättä, mutta yöksi ne on otettava sisälle, kun näköjään maailmankaikkeus otti meikäläisten TALVIloman niin tosissaan, että laittoi talven. Kiitti vaan :-/

Lomalla on aikaa tehdä kevätsuunnitelmia (sillä välin, kun sterilisaatiosta toipuva pikkukoira nukkuu narkoosiaan pois), ja tänä keväänä on pakko päästä Kauppilaan hypistelemään kaikkea ihanaa ja eksoottista, vaikkei ne tällä vyöhykkeellä kasvakaan. Tuusulan Pirilässäkin on käytävä ihailemassa isoja ja halpoja taimia, koska kesä ei tule ilman Pirilän-reissua.

Sisko houkutti Hyötykasviyhdistyksen taimitorille 22.5. Hitsi, kun ois huikeaa päästä paikan päälle, mutta valitettavasti 22.5. on torstai, ja meikäläinen toistaiseksi työelämässä. Ja sitten 23.5. oli joku juttu kans - oliko se Maatiaisen kevättaimipäivä? Jospa tämän kevään teemaksi ottaisi taimikaupoissa ja -tapahtumissa ramppaamisen?

Basilikoillakin alkoi kevätrieha, kuten kuvasta näkyy. Nousivat niin järjettömällä voimalla, että multaan repesi kraatereita. 6 viikon päästä niistä pitäisi saada ekat pestot - jos siis pääsevät sitä ennen kasvariin. Sisätiloissa niistä ei kovin kummoista satoa saa.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Loman aloitus Huberissa

Vaikka olemme lihan syöntiä vähentäneet (siitä yksinkertaisesta syystä, että hyvää lihaa on hankala löytää. Ahlmanin kyyttö, Lammasmaailman lähilammas ja Stockalta saatava luomupossun kassler on lähes ainoita, jotka meidän seulan läpäisevät) ja vaikka ravintolan nimi ravinteli Huber on niin hesuksen spede, on Huber onnistunut kiinnostamaan sen verran, että loman alkajaisiksi varasimme pöydän. Puolustuksekseni sanon vielä sen, että eiliseen asti olin niin siveä, etten tiennyt 14.3. olevan steak and a ... noh... BJ... day. Kaikkea sitä internetistä oppii.

Palvelu oli Huberissa yllättävän hyvää. Tiskin takaa tarjoilija nappasi meidät mukaansa heti ovelta ja johdatti kollegojensa luo, jotka veivät meidät pöytään. Huberin konsepti poikkeaa normiravintolasta, mutta tarjoilija jaksoi kärsivällisesti selittää, miten tilaus kannattaa tehdä, ja mitä mikäkin liha on. Myös juomatoiveet kuunneltiin ja toteutettiin hienosti.

Alkujuomaksi tarjoiltiin shampanjaa magnum-pullosta, mutta juoma oli valitettavasti kovin väljähtynyttä ja mautonta. Oli muuten eka kerta, kun saan alkukuohun valmiiksi avatusta pullosta. Alkupalaksi parempi puolisko otti tartarin, ja minä fritatun kampasimpukan & pikkelöidyn lohen. Kampasimpukka oli ehdottomasti paras ikinä ja sen kanssa tarjottu fenkoli mahtavasti maustettu sarviapilalla. Huikeita makuja! Tartarissa tuli hienosti esiin se, miten laadukasta lihaa Huber käyttää. Viini, Huber riesling, oli mauton, eikä pärjännyt kampasimpukoille. Hienoinen hapokkuus olisi tehnyt viinille ihmeitä. Liekö jälleen avatussa pullossa väljähtynyt juoma?

Lihojen valinta oli melkoisen hankalaa tällaiselle ei-niin-lihatietämykselliselle henkilölle. Porterhouse? Prime rib? Tarjoilijan apua kaivattiin  - ja saatiin. Kärvääntyneeseen pläskiin viehättynyt rouva halusi entrecotea, ja vahvempi astia ribsejä. Tarjoilija vinkkasi, että lihat voi tarjota yhdeltä lautaselta, jolloin kumpikin saa maistaa kaikkea. Jostain syystä entrecotea sai vain puolen kilon könttänä, mutta miehekkäästi uskoimme pystyvämme syömään sen.

Lisukkeeksi otimme ranskiksia ja luuytimellä silatun perunapyreen. Juomana oli espanjalainen punaviini, joka oli valitettavan mitäänsanomaton.

Ranskikset olivat OK, perunapyre kerrassaan jumalaista. Ribsit olivat kaukana siitä, mihin olemme tottuneet: Huberin versiossa oli järjettömän suuri, ja valitettavan kuiva, lihakimpale luiden päällä. Omatekemät ribsit sen sijaan ovat vähälihaiset, mutta mehukkaat, makeat ja maukkaat. Huberin entrecote kyllä oli mehukasta, mutta niin kalvoista, että joutui ihan tosissaan miettiä, minkä kokoisen kimpaleen uskaltaa suuhunsa laittaa ilman, että joutuu toivomaan puolison osaavan heimlichia. Lihassa maistui erittäin laadukas raaka-aine, mutta valmistustavassa oli toivomisen varaa. Lisäksi sydäntä kirpaisi se, että naapuripöydissäkin lihaa jäi yli. Mihinkähän kaikki se hävikki päätyy? Voisko annokset merkitä listaan grammojen sijaan siten montako normipainoista henkilöä pystyy lihapläjäyksen syömään; Huberin konsepti kun on se, että pöytään tilataan kimppasyömistä, eikä henkilökohtaisia annoksia?

Kaikesta huolimatta illasta jäi hyvä maku. Seura oli hyvää, lisukkeet ja lihan raaka-aine hyvää, palvelu hyvää. Toista kertaa tuskin tuonne mennään, mutta mukava silti, että paikka on ilmeisen suosittu. Koko ajan porukkaa tuli sisään, ja kaikilla oli pöytävaraus.

Seuraavaksi sitten testaamaan Välimäen Masu (kuka näitä spedenimiä Tampereella oikein suoltaa?).

torstai 13. maaliskuuta 2014

Tököjä!

Auringonpaisteessa tiluksia mittaillessa katse rupesi kiinnittymään joka paikasta puskeviin kasvinalkuihin. Tyräkki on jo näin komeasti tököillä, ja krookuksen varsia pilkisti nurmikosta. Angervon juurella nousi kymmenittäin tulppaaneja, ja kukkapenkin varjoisimmassakin kolosessa puski ylös narsisseja. Routa kruntsahteli kumppareiden alla, ja koirat pääsivät ulos syömään ekan kerran tänä vuonna.

Kasvihuoneen mittari kipusi +22:een, ja kasvimaiden multa houkutti niin, että hain varastosta haran, siloitin mullan ja nypin röyhkeimmät juolavehnät ja voikukat pois. Ihan piti siinä tohinassa ottaa lasillinen virkistävää valkoviiniä (Bischel Silvaner Limestone) jottei henkilö aivan näänny kevätpuhteisiinsa.

Juu, lunta ja pakkastahan ne ovat lomaviikolle (!) luvanneet, mutta yritän olla positiivinen ja ajatella, että pysyypähän nuorimmaisen sterkkahaava puhtaana (tästähän voisi aueta uusi ura positiivisuusvalmentajana). Muun luonnon puolesta on kyllä huoli, sillä osa narsisseista ja hyasinteista riehaantui kasvuun jo joulukuussa, mutta nujertuivat sitten tammikuun pakkasiin. Viime vuosien järjettömän lumen ja vedenpaisumusten jälkeen soisi luonnolle (ja itselle) kauniin, kuivan ja lämpimän kevään.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Meillä tuoksuu Kauppila

Ja ehkä vähän myös kanankakka.

Kesken metsälenkin tuli tekstari, että Kauppilan paketti odottaa postissa. Ihan heti en kirmannut pakettia hakemaan, vaan odotin, että naukserin uusi, pinkki (!) Moser päätyy postiin myös. Melkein jo jännitti, kun en muistanut, mitä olin siemenpottujen lisäksi tilannut. No, näköjään kanankakkawhiffiä puhkuvaa tomaattilannoitetta 2 kg, sekä erittäin lupaavasti nimetyn puuliljan Satisfaction.

Manteliperuna ja Linzener delikatesse saavat  vielä hetken odottaa istuttamistaan autotallissa, joskin tällä menolla päässevät ennätysaikaisin multiin, ellei sitten se ens viikolle luvattu normitalvi iske. Tällä kertaa muistin ajoissa riisua potut verkkosäkeistään, sillä niiden idut tuppaavat kasvamaan verkon läpi ja putoamaan pois, kun potut viimein pääsevät vapauteen.

Siemenperunaa! Joutsenia! Jumalattoman kuraisia tassuja! Kevät!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevätsisustusta

Niin on nättiä sisustusta laitettu keittiön pöytää koristamaan! On isoa ja pientä pottia, multaa ja vermikuliittia, paprikaa ja selleriä, ja muutama kaupan yrtti vielä tuomassa näyttävyyttä.

Jostain syystä chef ei mahtunut laittamaan ruokaa pottien keskellä, joten haimme varastosta aikoinaan Lidlistä hankitun kasvihyllykön, ja siinä se nyt sitten blokkaa näkymää, kunnes kasvit siirretään isompiin potteihin ja lähemmäs takaovea, josta ne voi helposti kiikuttaa kasvariin päivähoitoon.

Kirsikkatomaatit Ildi, Sungold ja Red cherry pääsivät viikonloppuna multiin, ja Marmande täytyi uudelleenkylvää, koska fiksuna paahdoin Kitchen Garden -pömpeliä taimien vieressä, kunnes havahduin siihen, että ne vielä myöhään illallakin venyttivät varttaan valoa kohti. Marmandet eivät enää pysyneet pystyssä hoikan vartensa varassa, joten päätyivät kompostiin.

Kokeeksi kylvin myös basilikaa, koska basilikalla menee 6 viikkoa satoon, ja 6 viikon päästähän on jo täys kesä ja kasvit kasvarissa, eikö?

Ja sitten vielä kiitokset Arno Kasville vinkistä leikata kaupan varsisellerin pohjaan uus imupinta ja istuttaa koko komeus vesilasiin. Tuossa se on ikkunalla ollut jo pari viikkoa ja pukkaa uutta lehteä. Selleri. Ei Arno.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kasvihuoneiili

Luigin kanssa ollaan jo muutama vuosi puhuttu kasvihuoneen päivittämisestä isompaan malliin. Ihan siis sellaiseen, jolla ois tukevat perustukset (savimaalla kun ei muuten pärjää) ja paksut kennolevyt. Lasista kasvaria en edes harkitse, kun a) se olis liian kuuma/kylmä ja b) tällä motoriikalla meikäläinen onnistuisi takuuvarmasti hajottamaan laseja ihan urakalla.

Luigi mietti moisen rakentamista omin käsin, mutta kun se täytyisi tehdä vapaa-ajalla ja vaimo on pohjalainen (= ei kykene odottamaan), ei se ole vaihtoehto. Etenkään, kun vaimo tahtoo isomman kasvarin ennen kuin täyttää pyöreitä 35.

Valmiskasvareissa on tupannut olemaan se ongelma, että ne ovat hurjan pieniä ja hurjan kalliita. Tuo meidän nykyinen on vajaat 9 neliötä ja maksoi aikoinaan reilun tonnin. Kokoamisohjeet olivat kätevästi saksaksi. Kaunista suomen kieltä viljellen Luigi sen kyllä kasaan sai, mutta heppoisehko rakenne tekee sen, että syysmyrskyissä kasvarin pleksejä metsästetään pitkin omaa ja naapurin pihaa.

Muistelin jonkun joskus sanoneen, että Ruotsista sais hienoja kasvareita halvahkolla, ja siinä aihepiirissä surffaillessa päädyin sivulle http://www.kasvihuoneet24.fi/. Herraisä, miten upeita kasvareita, eikä hinnatkaan ihan hirveitä ole. Löysin sieltä helposti kymmenkunta kasvaria, jotka voisin ottaa omalle pihalle saman tien. Harmi vain, ettei 16-neliöinen goottihärpäke meidän pihaan tyylinsä puolesta istu. Valitettavasti sivut ovat huonoa suomea, eikä rahtihintoja tai rungon värejä sanota missään, mutta sen verran tuo alkoi kiinnostaa, että täytyy ruveta googlettamaan, millaista asiakaspalautetta firma on saanut.

Melkoisen leveitä nuo isoimmat kasvarit olivat, mutta Luigi keksi, että sinne keskelle vois tehdä esikasvatuslinjaston. Joo! Kävin jo katsomaan kasvarille paikankin valmiiksi. Saako jo tilata? 15-neliöisen?