keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Haudutetut karitsansydämet

Viimeksi kun kävimme tyhjentämässä Tolvilan luomulammastilan lihoista, nappasimme ostoskoriin myös paketillisen sydämiä. Koska ei ollut hajuakaan, miten niitä pitäisi valmistaa, saimme Tolvilasta sähköpostiin ranskalaisen ohjeen, jonka joku heidän asiakkaistaan oli suomentanut. Sitä sitten tutisevin käsin sovelsin sillä välin, kun chef oli töissä.

3 karitsansydäntä (luomua ja kotimaista, toki!)
- leikkaa 4 osaan. Rasvaa ei tarvitse poistaa, sillä luomukaritsan rasva on mietoa. Kalvotkin jätin paikoilleen.
- ruskista pannulla öljyssä kauttaaltaan
- siirrä lautaselle odottamaan
1 sipuli
- pilko pieneksi ja kuullota pannulla sydämistä irronneessa nesteessä. Saa hiukan ruskistuakin.
2 valkosipulinkynttä
- pilko ja lisää pannulle kuullottumaan sipulien joukkoon
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl kurkumaa
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna
1 rkl punaviinietikkaa
1/2 tl paprikajauhetta
(ripaus chiliä)
- lisää pannulle ja anna muhia pari minuuttia
- laita sydämet takaisin pannulle
5 dl hyvää lihalientä
1 laakerinlehti
1 neilikka
1/2 kanelitanko
suolaa maun mukaan
- lisää pannulle
- hauduta miedohkolla lämmöllä 40 min.

Sydämet ovat melko miedon makuisia, joten mausteita voi käyttää reilusti. Meillä oli vahvaa karitsalientä lihaliemenä, joten himmailin mausteiden kanssa. Lisukkeena tarjosin kuskusta, ja jäljelle jääneet sydämet saivat jäähtyä liemessään, minä jälkeen ne viipaloitiin leivän päälle.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Näin tehdään kevät

Kun koko talviloma on mennyt hermopaineessa, ehdotin paremmalle puoliskolle, että tehtäisiin tänään jotain kivaa - haettaisiin vaikka kevättä kotiin. Arvelin lähimmän keväänostopaikan olevan Kodin Terra, etenkin kun puutarhaguruni vinkkasi, että sieltä löytyisi upeaa Fashion monger -daaliaa.

Fashion monger ei kuulunut täällä valikoimiin, joten lohdutukseksi ostin pikkuiiristen, hämähäkkililjan ja freesian sipuleita. Freesian suhteen ei ole hajuakaan, mitä niille pitää tehdä, mutta luotan, että puutarhaguru neuvoo.

Tarjolla oli myös hurmaavia pelargonien ja verenpisaroiden minitaimia, tosin värivalikoima oli sen verran perinteinen, että sorruin vain pariin verenpisaraan.

Aleosastolla oli kevättähtiä 50 sentillä, joten nappasin niitä pari purkkia istutettavaksi toukokuussa kukkapenkkiin. Lisäksi löytyi kasvihuoneen kastelujärjestelmä puoleen hintaan.

Kyllä se kevät näillä eväillä syntyi, sillä verenpisaroita kotouttaessani isompiin purkkeihin parempi puolisko huomautti, että on se hienoa nähdä vaimo multasäkin ääressä. Se kuulemma on varma kevään merkki.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Talviloman kohokohta: Dining 26

Vuoden alussa Tampereen parhaimman ravintolan Hellan & huoneen omistaja Arto Rastas avasi Dining 26:n, joka keskittyy välimerellisiin makuihin. Muuta ravintolaa emme edes harkinneet talvilomaa (ennemminkin kyllä mega hermopaineviikko kuin loma) juhlistamaan, sillä menu vaikutti niin mielenkiintoiselta. Koska olemme mezeistejä, eli rakastamme maistella erilaisia pikkuannoksia, valitsimme 7 ruokalajin tasting menun.

Aluksi pöytään kannettiin kurpitsaa ja burrataa mantelileivän kera sekä lohi-kampasimpukkacarpaccio, jonka päällä oli kesäkurpitsasalsaa. Hienot annokset: toisessa pehmeää mozzaa ja mehevää kurpitsaa, toisessa taas raikas carpaccio ja ihanan kirpsakka salsa. Saimme myös tulikuumat, uunituoreet pitaleivät, joiden kyytipoikana oli tzatzikia. Oli ehdottomasti parhaimmat pitaleivät ikinä ja käytimmekin hyvän tovin
niiden analysointiin, että millä ihmeen taikuudella ne oli leivottu. Maku oli mukavan hapan ja kuminansiemenet olivat kiva mauste; tuoksussa oli selkeästi hiivaa, eivätkä jauhotkaan olleet ihan valkoista vehnää. Tuommoisen kun osaisi kotona replikoida!

Illan huikein annos oli kuitenkin seuraavana: harissalla
maustettu härkätartar, jossa sitruunaa, kaprista ja jogurttikastiketta. Harissaa oli käytetty taidokkaasti. Se ei ollut tulista, eikä peittänyt lihan makua, vaan pikemminkin nosti sen paremmin esille. Annokseen toi suutuntumaa pienet, raksahtelevat siemenet, jotka arvioimme nigellansiemeniksi.

Toisena annoksena tartarin rinnalle tuli oliivisuolalla maustetut, paahdetut punajuuret, jotka lapioitiin suuhun, ennen kuin ehdittiin ottaa kuva. Muistin kuitenkin kirjata itselleni ylös, että kun ensi kesänä
saadaan omia punajuuria, täytyy kokeilla yhdistää niitä vihreiden oliivien kanssa. Niiden maut sopivat tosi jännästi yhteen.

Sitten joku ajatustenlukija oli keksinyt yhdistää rouvan suosikit vihersimpukan ja fenkolin. Simpukoita maustoi
anisvoi, joka oli pakko epähienosti ryystää kuoresta, kun oltiin tässä vaiheessa ahmittu jo ne pitaleivät. Fenkolin marinadia mietittiin tovi, mutta epäilisin sen olleen veriappelsiinista tehty. Niin, ruokaihmisten ravintolavisiitit tuppaavat menemään pohtimiseksi ja analysoinniksi, mutta kyllä me ihan oikeasti nautittiinkin.

Simpukoiden lisukkeeksi tuli kipollinen tabboulehia, josta riitti myös rapsakalle, mutta sopivan pläskiselle possunkyljelle, jonka kanssa tarjottiin myös kastanjapyrettä ja todella hyviä, paistettuja siitakkeita.

Illan päätti hyvin itämaisen tuoksuinen ja makuinen jogurttivanukas, joka oli maustettu ruusulla ja metsähunajalla sekä pähkinäkeksillä. Nam. Tämän jälkeen olimmekin niin täynnä, että uni olisi maittanut saman tien.

Illan viinipaketti koostui tietysti Välimeren alueen viineistä. Mukana oli täysin tuntemattomia rypäleitä, pääasiassa sen takia, että osa viineistä
tuli Kreikasta, jonka viinejä ei ole juurikaan tullut makusteltua. Viinit olivat mielenkiintoisia, mutta eivät kovin ihmeellisiä. Ruualle sopivat ihan OK, mutta huippuelämyksiä ei niistä irronnut. Kaadot olivat mukavan maltillisia, ja tarjoilija opasti kaataessaan, mille annokselle/annoksille viini oli tarkoitettu, joten ei tarvinnut arpoa horaistako lasillisen kertakulauksella vai sipatako säästellen seuraavaan ruokalajiin asti.

Ravintolan chilivalinta on mainitsemisen arvoinen. Chilillä ei haettu tulisuutta, vaan makua, joten annosten punaiset pipurat pystyi huoletta haarukoimaan suuhunsa.

Palvelu oli iloista ja reipasta, ruuat tulivat sopivassa tahdissa pöytään, eikä laskuakaan tarvinnut minuuttikaupalla odotella. Holillinen ilta maksoi 100 € ja holiton 68 €. Hintansa väärti ja todella hieno kokemus. Varmasti tullaan toistekin.
Ja se mega hermopaine? Jollakin on tänään työhaastattelu! IIIIIKKKKK!!!!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kolmas luukku

Talviloman eka päivä, kello 9:35 ja kaikki talvilomahommat, eli maaliskuun esikasvatukset  tehty. Mitäs sitten keksisi?

Kolmas luukku olikin yllättävän tyhjä, kun kirsikkatomaateista oli jäljellä vain Sungoldia ja sitäkin vain 5 siementä. Täytynee ottaa ei-niin-hyvien siementen laatikosta täytteeksi muutama Ildi siltä varalta, että Sungold itää huonosti.

Ilmaissiemenenä oli tullut punaista "mansikkamaissia", joka pikagoogletuksella soveltuu lähinnä popcorniksi. Kaipa se johonkin tontin kulmaan mahtuu kasvamaan, ihan vain kuriositeetin vuoksi. Toinen ilmaissiemen oli Korpikankaalta tullut valkoinen kesäkukka, jolla täytin loput esikasvatuslaatikosta. En tosin ymmärrä valkoisten kukkien ideaa, kun Suomessa joutuu väkisinkin puolet vuodesta katselemaan valkoista puutarhaa. Kesällä täytyy saada nauttia väreistä.

Huhtikuun luukku näyttääkin sitten suorastaan pelottavalta. Kaikki nuo tiukkaan pakatut kaalit, kurpitsat, kurkut ja kesäkukat täytyisi saada johonkin esikasvuun, mutta uusi kasvihuone on vielä alkutekijöissä, eikä tuo kiihtyvä lumipyry yhtään edesauta rakentamisen aloittamista, kun ruuvit hukkuu hankeen.

Nyt kaivattaisiin sitä aurinkoa tähän risukasaan!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sitruunainen sitruunakakku

Sen lisäksi, että käymme päivittäin tärkeitä keskusteluja, kuten että "Kuka on hajottanut Littukissan piipin?", olemme näin YT:eiden loppua odotellessa ottaneet koirien kanssa tavaksi myös pitää viikottainen leipomispäivä, jotta parempi puolisko saisi töittensä jälkeen iltakaffella nauttia muustakin kuin meidän älykkäästä seurasta (juu, ihmistä ei ole todellakaan tarkoitettu olemaan kotona työttömänä).

Sitruunakakku on meidän kaikkien herkkua, kuten kuvasta näkyy, mutta yleensä sitruunakakun ohjeet on hyvin vähäsitruunaisia, joten täytyy nyt tähän kirjata ylös sitruunainen sitruunakakun ohje, jottei sitä tarvitse aina erikseen yrittää muistella.

225 g voita
2,5 dl sokeria
- hiero tahnaksi
3 kananmunaa
- lisää tahnaan
1,5 sitruunan tai 1 sitruunan ja 1 limen kuori ja mehu
- lisää taikinaan
3,5 dl (tai 4 dl, jos sitruunat on isoja) vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään ja lisää taikinaan
- kaada voideltuun vuokaan ja paista 175 C/45-50 min.
Itselle vielä muistutus, että ne anopilta perityt kertakäyttövinyylihanskat ovat hyvät vuokaa voideltaessa.
Ei ole helppoa olla piipitön Littukissa :-(

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Niljakas pottipäivä

FMI lupasi täydellisen aurinkoista päivää, joten valmistauduin viettämään mukavia ulkoiluhetkiä koirien kanssa metsässä. Jotenkin sitä edelleen tällaisina post-Erkki-Nystén -aikoinakin vielä vilpittömästi luottaa suomalaiseen meteorologiaan. Päivähän oli sitten niljakkaan kylmän kostea ja harmaan sumuinen. Ei auttanut kuin hakea varastosta pottipino ja alkaa tehdä kevättä potittamalla esikasvatteet.

Chilit itivät odotetun huonosti, eikä ihme, sillä kasvualusta oli melkoisen viileä, kun ei aurinko ole aikoihin päässyt multaa ikkunalaudalla lämmittämään (note to sisters: ostakaa mulle taimilaatikon lämmitysalusta 50-vuotislahjaksi. Maksaa about 30 € rautakaupassa). Paprikoista California wonder ja Snackbite orange olivat tehneet hyvin tainta, mutta Bullhorn mix vain kolme huitulaa. No, eiköhän 12 paprikan tainta ole kahdelle ihmiselle tarpeeksi...

Tomaatitkin olivat itäneet niljakkaan kylmässä kasvualustassa huonosti, joskin huomasin selkeästi eron vanhojen ja uusien siementen välillä: uudet itivät 100%.  Tomaattien taimissa oli myös paljon sirkkalehtiviallisia yksilöitä, siis sellaisia, joiden toinen sirkkalehti oli epämuodostunut.

Tsekkasin samalla, mitä voisi ensi viikon talvilomalla laittaa esikasvuun ja huomasin, että kirsikkatomaateista jäljellä oli vain Sungoldia ja sitäkin vain muutama siemen. En nyt varsinaisesti muita lajikkeita kaipaakaan, mutta jos Sungold itää yhtä huonosti kuin näköjään kaikki siemenet tänä talvena, niin pulassa ollaan (pakastimessa tosin on vielä varmaan 6 litraa viimevuotista tomaattikastiketta, joten ei me ehkä nälkään kuolla ilman kirsikkatomaatteja). Pitänee vilkaista markettien siemenvalikoimaa, josko siellä jotain maukasta kirsikkatomaattia olisi. Ja taimimultaa tarvii ostaa säkkikaupalla lisää.