maanantai 31. joulukuuta 2012

Sisäkeittoinen lohi

Myös tämä ruoka esiintyi Tomin keittiön saaristolaisjaksossa, tosin nimellä inkokt lax (kyllä heti huomaa, että joku on yliopistokoulutettu kääntäjä!). Jouluna tätä kokeiltiin, ohjetta orjallisesti noudattaen, paitsi että lohi korvattiin nieriällä. Sen jälkeen kokeiltiin ilman sokeria ja oikealla lohella. Sokeriton versio sopi meidän suuhun paremmin, sillä liemeen jäi enemmän terävyyttä.

1 porkkana pilkottuna
1 punasipuli lohkottuna
1 tl neilikkaa
0,5 dl valkoviinietikkaa
5 rkl valkoviiniä
1 l vettä
1 rkl suolaa
- kiehauta kattilassa
400 g lohta ilman nahkaa ja ruotoja
kourallinen tilliä
- laita vuokaan
- kaada kuuma liemi päälle
- anna maustua yön yli jääkaapissa

Oheen sävelsimme Tomin ohjetta mukaellen myös sinappimajoneesin:
3 rkl sinappia
valkosipulin kynsi murskattuna
2 tl suolaa
0,5 dl punaviinietikkaa
2 keltuaista
tillisilppua
0,5 tl sitruunamehua
- vatkaa keskenään
3 dl rypsiöljyä
- lisää ohuena nauhana

Koska lohen resepti oli näin helppo ja lopputulos tosi miellyttävä ja lohen rasvaisuutta leikkaava, rupesimme heti jatkojalostukseen: liemestähän voisi tehdä erilaisia versioita vihanneksia, mausteita ja yrttejä vaihtamalla. Sipulia, limeä, korianteria, chiliä? Fenkolia, palsternakkaa, meiramia?

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lohilaatikko ja kurkku-pistaasisalaatti

MeNaisetissa oli taannoin eksoottisempi versio lohilaatikosta, ja sitähän täytyi heti soveltaa kotikeittiöön, kun kaupassa sattumoisin oli tällä vuosituhannella pyydettyä lohta.

400 g lohta kuutioina
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
- sekoita keskenään ja laita hetkeksi kylmään
2 dl sushiriisiä
- keitä puolikypsäksi (n. 7 min.)
1 rkl seesaminsiemeniä
- paahda pannulla ja lisää puolet riisiin
- levitä riisi uunivuokaan ja laita kalanpalat päälle
4 dl maitoa
1 kananmuna
valkopippuria
suolaa
- sekoita keskenään ja kaada kalojen päälle
- paista 175 C/30 min.
2 valkosipulinkynttä
1 tl raastettua inkivääriä
0,5 dl miriniä
0,5 dl seesamöljyä
1 rkl misoa
3 rkl sitruunanmehua
2 rkl vettä
loput paahdetut seesaminsiemenet
- sekoita kastikkeeksi
- tarjoa lohilaatikon kanssa

Riisin olisin vielä tuunannut riisiviinietikalla, koska se jäi hiukan liian mauttomaksi.

Kurkkusalaatin ohje puolestaan löytyi Purple citrus & sweet perfume -kirjasta.
1 kurkku kuorittuna ja paloiteltuna
60 g partaäijää
30 g paahdettuja pistaaseja
mintunlehtiä
tilliä
granaattiomenansiemeniä
suolaa
mustapippuria
- sekoita ja syö :-)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulu saaristossa

Koska joulu on kalaisuuden aikaa, olimme hamstranneet pakastimeen kaikki ne merelliset raaka-aineet, mitä suinkin Pirkanmaalta tuoreehkona sai: mätiä, siikaa ja lohta. Suunnitteilla oli cevicheä, tartaria ja graavia, kunnes hoksasimme, että täytyhän niillä jokin alusta olla. Graaville jonotimme aatonaattona Lidlistä Jurmon saaristolaisleipää, mutta muille surautimme Tomin keittiön saaristolaisjaksossa nähtyä tillinäkkäriä. Helppo ohje ja maukas näkkäri; itse olisin lisännyt hitusen suolaa taikinaan.

50 g voita
- sulata
2,5 dl maitoa
- lisää voisulaan
3 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
7 dl ruisjauhoja
2 tl sokeria
30 g kuivattua tilliä (me käytimme vain maustepussillisen, eli 8 g)
1 tl kuivahiivaa
- lisää voi-maitoon ja vaivaa hetki
- kauli ohueksi
- pistele haarukalla reikiä näkkärien pintaan
- pirskottele öljyä päälle
- paista 220/15 min. Älä anna ruskistua liikaa, koska silloin näkkäreistä tulee kitkeriä.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Me karpattiin

Seniilivuorolla (klo 8.30) talviseisahduspäivänä seisahduimme vuoronumerolla 84 marketin kalatiskille odottamaan, että 16 muuta asiakasta oli saanut joulukalansa ostettua. Tarjolla oli perinteisten silakoiden ja lohien lisäksi ilahduttavasti myös sampea ja nieriää, joiden pyyntipäivät olivat vielä nikottelemattomuuden rajoissa. Mutta rouva (handmodel extraordinaire, tosin häviää Hannelelle) iski silmänsä kultaisena kimaltelevaan karppiin.

Myyjät olivat kovasti pahoillaan, kun eivät olleet ehtineet KVG karppia muuta kuin sen, että se on Britanniassa suosittu joulukala, mutta käärivät sen silti pakettiin, kun lupasimme KVG reseptit ihan itse.

Jo ensimmäinen hakutulos tuotti pettymyksen: karpin pitää olla about 20 kg, ennen kuin se maistuu miltään;  muuten se on vetinen, ruotoinen ja mudanmakuinen roskakala. No, yrittänyttä ei olla ennenkään laitettu, joten ahdoimme karpin mahan täyteen sitruunaa, suolaa ja tilliä, ja laitoimme uuniin muhimaan. Saimme lautaselle vetisen ja ruotoisen, mutta ihan raikkaanmakuisen kalan. Toiste en ostaisi, mutta kaikkeahan pitää aina kokeilla, paitsi huumeita ja kansantansseja. Vielä siis ollaan plussan puolella.

torstai 27. joulukuuta 2012

Toppakenkäkeikka kasvariin

Joku taas turhan tarmokkaasti poisti lumia kasvarin katolta ja rymäytti samalla yhden kattopleksin pois paikoiltaan. Onneksi tämä talvi on tähän mennessä tuottanut vain kevyttä pakkaslunta (jota kasvarin ympäri rämpiessä hulahti kiitettävä määrä toppakengistä - kyllä, olen kovin muodikas kotipihallakin - sisään), joten kasvarin oven sai helposti auki, ja pääsin työntämään pleksin sisäkautta paikoilleen. Nollakeli sai lumen tuoksumaan keväältä, eikä tilannetta yhtään auttanut se, että koko aamun olin lukenut siskon tuomia puutarhalehtiä.

Minä haluan jo multaa kynsien alle ja siemeniä potteihin!!!

Mutta koska Suomen luonto on naista vastaan, täytyy repiä ilo pienistäkin asioista ja laittaa itselle etappeja: tämä nollakelipäivä pitää käyttää hyödyksi ja mennä sörkkimään kompostia, josko se hurahtaisi taas käyntiin. Sitten suunnitellaan uuden vuoden menu (chefille laitoin tilaukseen Hannelen tyrnipannacotan), ja seuraavaksi onkin loppiainen, jolloin riisutaan koti joulutauhkasta. Ja sitten, SITTEN (!) on se viikonloppu, jolloin alkaa vuoden 2013 esikasvatukset. Nyt voi jo siis kirjata ostoslistaan mullan, ja käydä salaa hivelemässä upouutta esikasvatuslootaa varastossa.

Lopuksi vielä päivän löytö: eksyin Hyötykasviyhdistyksen sivuille, ja löysin sieltä siemenperunaa! Toivottavasti nuo lajikkeet tulevat myös tänä keväänä myyntiin, sillä tilaukseen lähtee ehdottomasti Pink Fir Apple ja King Edward.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Melkein-zen grow

Stockmannin tädit olivat tänä talvena etuajassa ja tarjosivat isoja yrttipotteja jo joulukuun alussa. Sitruunatimjami tarttui mukaan, vaikka kävikin reppanaa sääliksi: aurinkoa ja ulkoilmaa se saa vasta 5 kuukauden päästä.

Pieni rosmariininräähkä sinnitteli syksyn ulkona sateessa, ja ennen pakkasia pelastin sen sisätiloihin, joskin olin varma, että se kuivuu kuoliaaksi saman tien.

Minttu puolestaan ostettiin viikkoja sitten marketista jotakin ruokaa varten, vaikka marketin mintut eivät juuri millekään maistu. Mutta kun resepti sanoo, että minttua pitää olla, niin sitä on sitten ostettava, kun en ikinä muista olla yhtä fiksu kuin lanko, joka pakastaa mintunlehtiä talven varalle.

Chefin kävi yrttikolmikkoa sääliksi, ja ruuvasi niille kasvilampun tuomaan valoa ja lämpöä. Kunhan vielä puutarhuri muistaisi näitä kastella, niin voisivat yllättävän hyvin lampun alla. Sitruunatimjami kasvattaa pitkää, hentoa vartta, mutta se on niin maukas yrtti, että jopa noissa rojottimissa on mukavasti makua, joten sitä voi reilulla kädellä riipiä ruokiin ja salaatteihin.

Vuoden pimein aika on selätetty, ja lähdetään taas valoa kohti. Enää 6 kk, niin sitten voi ruveta istuttamaan yrttejä siemenistä, jei!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

3-sarvinen

Kuvassa on uusin intohimoni. Joku on älynnyt yhdistää vuohenjuuston ja sarviapilan ja myydä lopputulosta markettien juustohyllyllä. Niin hyvää juustoa, että ylä-C alkaa soida päässä jo pelkästä tuoksusta.

Sarviapilan käyttö kotikeittiössä täytyisi opetella, jos vain joku kertoisi, mitä ihmettä sille pitää tehdä. Kaupoista sitä kyllä löytyy, mutta siemenet ovat kivikovia ja mauttomia. KVG kehottaa paahtamaan siemenet, mutta senkin jälkeen ne ovat kivikovia ja mauttomia.

Intialaiset kyllä saa niihin makua, ja osaavat ihanasti maustaa naanit ja riisit sarviapilalla.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Puutarhurin joulumuistio

Kun lunta on jo niin paljon, ettei tappijalkaiset koirat pääse kuin loikkimalla eteenpäin, täytyy lohduke etsiä siitä, että hyasinttien potit tulevat ihan kohta uusiokäyttöön, kun esikasvatuskausi alkaa. Ja hyasintin sipulit voi ottaa talteen ja istuttaa 5 kuukauden päästä maahan ja sitten heinäkuun helteillä tuoksuttaa niiden kukkasia samalla kun keekoilee bikineissä takapihalla. On se jotenkin kivempaa kuin niiden tuoksuttaminen pitkissä kalsareissa ja lumen kastelemissa villasukissa keekoillen.

Tämän ankaran vit hiljentymisen ajan voi myös käyttää siihen, että keskittyy valitsemaan oikeat chili- ja paprikalajikkeet kohta alkavaan esikasvatukseen. Harmittaa, kun Kitchen garden on jostain syystä lopettanut lahjasiementen lähettämisen ulkomaanpelleille, sillä uusin lehti hehkutti mukanaan briteille tullutta chiliä Hungarian Hot Wax (kyllä, melkoisen epäonnistunut nimi, joka tuo ensimmäisenä mieleen kuumavahattavana olevan, unkarilaisen naiskeihäänheittäjän, iu). Kyseinen chili kuulemma on niin mieto, että sopii sellaisenaan salaatteihin silputtavaksi, ja on erinomainen täytettynä tai ohuina strippeinä paistettuna. Ei olis yhtään haitannut, että kotipostilaatikkoon olisi tullut unkarilaista kuumavahaa.

Henkinen taisto on edessä vielä siinä, laitanko loput munakoison siemenet esikavatukseen vai en. Muutama Listada de Ganda on jäljellä, ja eiköhän sitä lajiketta taas Kitchen gardenissa hehkutettu vallan satoisaksi ja makoisaksi. Sen kun näkis! Siis sen sadon.

Maailmankaikkeuden kurjin kesä vaikuttaa puutarhuriin myös näin jouluna: missään ei ole älyhalpoja juurespusseja tarjolla, ja ne kalliitkin on niin mustuneita, ettei niistä joulupöydän iloksi ole. Parempaa kesää kohden, siis!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Stollen

Näin joulun alla tulee kaivettua iki-ihana Talvitunnelmia-kirja esille ja suunniteltua tulevaa mässäysjuhlaa. Viime vuonna innostuin kirjasta tekemään stollenin, ja se oli Luigi della casan mieleen niin paljon, että sain tilauksen myös tälle joululle. I aim to please.

1,5 dl erivärisiä rusinoita ja korintteja
0,5 dl konjakkia
- laita rusinat uimaan konjakkiin
150 g jäähtynyttä voisulaa
1 l vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
3 kananmunaa
2,5 dl maitoa
- vaivaa taikinaksi
10 kuivattua aprikoosia silppuna
50 g murskattuja manteleita
3 rkl sukaattia
1/4 tl muskottia
1 raastettu sitruunankuori
1 raastettu appelsiininkuori
- lisää taikinaan ja kaada sekaan myös konjakissa uineet rusinat
- kohota 1 h
- vaivaa 5 min.
- jaa taikina 3 osaan
- kauli kukin osa levyksi ja voitele reilusti voisulalla
- taita taikinalevyt pitkittäin kolmeen kerrokseen
- kohota 30 min.
- paista 200 C/25 min.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kurpitsa-gruyèrekeitto

Antti-tuiskun pitäessä henkilöt tiukasti sisätiloissa, tartuin jääkaapissa möllöttäneeseen, syksyn viimeiseen kurpitsaan. Ihana, italialainen Kurpitsa-kirja innoitti ohjeella, johon kurpitsan lisäksi tuli purjoa, jota olin juuri Lidlistä hamstrannut, ja gruyèreä, jota meillä tuntuu aina olevan jääkaapissa.

1 sipuli
1 purjo
- paloittele ja kuullota kattilassa öljyssä
1 kurpitsa
- paloittele ja lisää kattilaan
0,5 l kanalientä
- lisää kattilaan ja keitä n. 20 min, kunnes kurpitsa on pehmennyt
- surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella
2 dl guyèreä
- raasta ja lisää keittoon

Koska keitosta tuli melko makeaa, sekoitin joukkoon vielä pari ruokalusikallista ranskankermaa.

Vinkki: Ei kannata laittaa kurpitsakeittorasiaa Longchampin 700 euron laukkuun työmatkan ajaksi. Keiton siivoaminen laukun pohjalta, aurinkolaseista, sateenvarjosta ja lompakosta on yllättävän työlästä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lihasta

Tää ei ole Muscle, vaan niinku On meat, eli Miten maailma pakottaa henkilön kasvissyöjäksi.

Nauta

Ensin se alkoi sillä, että kesäisin nälkäpäissään töiden jälkeen napattiin erinäisistä kaupoista naudanlihaa mukaan grillattavaksi, ja joka kerta petyttiin lihan mauttomuuteen ja huonoon rakenteeseen. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut se, että kerran eksyttiin kotigrillin äärelle Ahlmanin maatalousoppilaitoksen kyyttöä kainalossa. Se veti lihariman niin korkealle, ettei sitä ole vielä tänäkään päivänä ylitetty. Alitettu on kyllä, ja komeasti. Sisäfilepötköissä on ollut monesti voimakas virtsanhaju, ja pohjat veti marketin naudanpaisti, joka oli varmaankin viettänyt tuntikausia kylmäketjun ulottumattomissa. En tiennytkään, että liha voi haista happamalle hiivalle. Nyt tiedän.

Kyytön lisäksi naudoista armon (tai siis kuoleman) saa vasikka, joka on pehmeää, mureaa ja maukasta, mutta sitä varten täytyy tehdä retki Stockalle.

Lammas

Hätiin tulee tietysti lammas, joka on aina hyvää. Paitsi että Aamulehdessä luki, miten tuhansia lampaita hukkuu joka vuosi, kun ne viedään Australiasta ja Uudesta-Seelannista Thaimaahan teurastettavaksi. Juu, ei kiitos enää ulkomaan lammasta. Vaikka olen liian vanha miettimään eettisiä asioita, ajatus laivamatkaa stressaavasta päkästä puistattaa. Kotimaan lammas kyllä kelpaa, ja Tampereen kauppahallin Lammasmaailmaan tehtiinkin juuri tilaus joululampaasta. Taas on siis pakko mennä markettia edemmäs lihaan.

Sika

Sianliha on nykyään niin rutikuivaa ja mautonta, ettei meillä sitä käytetä kuin ohuiksi lastuiksi vuoltuna wokeissa. Viime kesänä (taas Ahlmanilta) saatiin luomupossun kassleria, jossa oli tarpeeksi rasvaa mehevöittämään lihan. Se palautti uskoa sikaan, ja muistutti lapsuuden joulukinkuista, joissa oli muhkea rasvakerros, mutta eipä tuota kokorasvaista herkkua taviskaupoista saa, vaan tarjolla on vain rypsillä kyllästettyä eläinparkaa.

Kana

Chef on viime aikoina urheasti käynyt kanan kimppuun ja etsinyt uusia reseptejä, millä tuon mauttomaksi kasvatetun linnun saisi meheväksi ja makuisaksi. Hyvin chef on siinä onnistunutkin, mutta siltikin tuntuu jotenkin ylimitoitetulta marinoida, keittää, paistaa ja hauduttaa lihaa tuntikausia, ennen kuin se maistuu miltään ja irtoaa kitalaesta. Eettisistä (herraisä, onko musta tulossa joku ovo-lakto :-0 ) syistä ei meillä broileria (paitsi luomu-sellaista, joka oli melko mautonta sekin) ole syöty kymmeneen vuoteen, ja aikoinaan Aamulehdessä (onkohan se jotenkin ituhippien valtaama lehti?) ollut eläinlääkärin kertomus broilerien kunnosta kasvattamossa sai aikaan sen, että markettien broiskuhyllyt vie ruokahalun pelkällä olemassaolollaan.

Kala

Kauppojen kalaosasto (jopa Stockalla) on nykyään niin vintagea, että ollaan monta kertaa käännytty tiskiltä pois myyjälle vaisusti hymyillen. Taitaa tänä jouluna jäädä graavikalat, tartarit ja cevichet tekemättä, kun kalojen keski-ikä kaupoissa tuntuu olevan 5 päivää.

Hence

Mutta ei ne kasviksetkaan iloa tuo tähän aikaan vuodesta. Kotimaisissa juureksissa on vielä makua, mutta muut ovat silkkaa selluloosaa. Pitänee siis elää lanttulaatikolla ja suklaalla siihen asti, että saa taas kesäkuussa oman maan vihanneksia.