tiistai 30. kesäkuuta 2015

Laikukasta

Rikkaruohot olivat riehaantuneet kasvimailla, ja kun ne sai kitkettyä pois (hidasta puuhaa, kun hervottoman kokoinen koppakuoriainen oli koko ajan päättäväisesti lentämässä tukkaan, yäk!), oli jäljellä hyvin laikukkaat, vain sieltä täältä itäneet kasvimaat. Jopa takuuvarma punajuuri oli itänyt heikosti. Kiire tuli tehdä paikkauskylvöjä, sillä kohta ollaan jo heinäkuussa, ja kasvukausi alkaa olla puolivälissä.

Nuorempi koira kävi toiveikkaana haistelemassa sokeriherneen versoja, mutta ei niistä vielä rouskuteltavaa saa. Tavallinen herne on itänyt todella huonosti, vaikka tein uusintakylvöt jo toukokuun lopulla. Valkosipulista tulee surkea sato: toinen lajike teki kymmenkunta sipulia, toisesta ei taida tulla yhtäkään elinkelpoista yksilöä.

Sienet sen sijaan ovat riehaantuneet kylmästä ja kosteasta: naapurin pihalla näkyi herkkusieniä, ja meidän nurmikolla palloilee kolme voitattia. Mikä siinä onkin, että naapureiden pihalla kasvaa laatusieniä kartiohuhtasienistä herkkutatteihin ja korvasienistä herkkusieniin (eikä ne syö niitä), mutta meillä on vain pulkkosientä ja voitattia.

Kasvihuone alkaa jo muistuttaa matalahkoa viidakkoa. Tomaatit kukkivat ennätysaikaisin, ja raakileita näkyy siellä täällä. Yritän pysyä voitolla varkaista, mutta siltikin ne yllättävät lähes päivittäin. Chilit ja paprikat jurovat vielä. Saas nähdä tuleeko niistä satoa lainkaan. Ens vuonna pitää valita paremmat lajikkeet. Ensimmäinen kurkku on jo näkyvissä. Basilikat alkaa kukkia, joten chefille koittaa pestontekoaika, vaikka pakastimessa on vielä muutama rasiallinen viimevuotistakin. Se on kuitenkin paras tapa säilöä yrtit, sillä siten niiden maku säilyy hyvänä.

Kauan meni, ennen kuin saatiin viherkielto laitettua markettiostoksille - yritetään siis nyt saada kaikki kasvikset omasta pihasta, eikä osteta niitä kaupasta. Hiukan yksipuolistahan tuo vielä on: pinaattia, salaattia, kyssäkaalta, retikkaa, lehtikaalta ja yrttejä, mutta eiköhän valikoima kohta täydenny perunalla, sokeriherneellä, kesäkurpitsalla, parsakaalilla ja sipulilla.
Kurkkua pukkaa
Tukkafetissikoppis
Vuoden ahkerin lisääntyjä. Välillä nakertavat omenaminttua ja sitten taas antautuvat rakkaudelle. Ei hullumpi tapa viettää kesä.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Päivän maut: mooli ja retikka

Brittiläisissä puutarhalehdissä on pitkään hehkutettu moolia (ne varmaan lausuu sen "muuli"): aasialaista, pitkää, valkoista retiisiä. Kitchen gardenin ilmaissiementen myötä pääsin viimeinkin sitä testaamaan. Lopputuloksen piti olla vitamiinipitoinen, suuri ja mieto juures. Ei siis kudinpuikon paksuinen, kahden sentin pituinen, kuituinen ja kitkerä möltti, joka oli täynnä toukkia. Pelkkää kompostikamaa, siis. Ja minä kun luulin kasvattavani Istappin veroista, lempeän mehevää retiisiä.

Retikkaakin olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla, ja kun Hyötykasviyhdistys kehui Black spanish roundia, kylvin sitä pari riviä uusiin kasvimaihin ja suojasin ne huolellisesti kirpoilta. Lopputulos: naapurikasvinsa tukahduttava, kitkerä, toukkien kovertama turhake.

Lisukesalaattia moolista ja retikasta rakentaessani kehuin chefille, että lisään joukkoon muhkeaksi kasvaneen kyssäkaalin, joka olikin sitten epävakaisissa säissä haljennut, imaissut kupillisen vettä sisäänsä ja mätääntynyt. Vähin äänin heitin sen kompostiin ja pilkoin salaattiin sen vieruskaverin.

Ei mene pienviljelijällä hyvin.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Muista leikata

Kun nyt niin kovasti joka paikasta leikataan, niin tässä kuvallinen muistutus leikkaamisen tarpeellisuudesta. Vielä keväällä tuo oli pysty ja terhakka valkoherukkapensas, jota ei ollut koskaan leikattu, mutta parin päivän takainen rankkasade sai pensaan painumaan maahan leveäksi viuhkaksi. Osasyynä lienee myös se, että kyseiseen pensaaseen on tulossa hurja määrä marjoja, joten oksille on tullut kovasti painoa.

Jollain keinolla nuo oksat täytyy kammeta ylös, jotta marjat kypsyvät, eivätkä mätäne maata vasten. Raksavastaava vois ruveta nikkaroimaan tukia (taas). Rouva lupaa leikata syksyllä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Satoa odotellessa

On sitten ilmoja pidellyt! Jos ei tuule niin että tukka lähtee päästä ja kurpitsan varret katkeilee, sataa vettä solkenaan. Ei ihme, että satokausi on 2 viikkoa myöhässä. Kurpitsat jurovat kylmissään, eivätkä ole kasvaneet pätkääkään sitten kesäkuun alun, vaikka nököttävätkin muhevassa, hevosenkakkalannoitteella terästetyssä mullassa. Vain yksi kesäkurpitsa on jaksanut tehdä kukan, mutta eipä siitäkään hyötyä ole, kun ei ole pölyttäjiä.

Kaalit onneksi kestävät kylmää ja ovat kasvaneet niin muhkeiksi, ettei hyönteisverkko enää yllä niitä kunnolla kattamaan. Tällä hetkellä satoa tosin saadaan vain Nero di Toscanasta (sain ilmaissiemeniä ja yritän edelleen opetella tykkäämään lehtikaalista. Vaikeaa se on.) ja kyssäkaalista. Muut antavat vielä odotella.

Ainoa hyvä puoli kylmässä on se, että kerrankin saadaan satoa pinaatista! Yleensä pinaatti vain innostuu kukkimaan, eikä tee kuin kourallisen lehtiä. Nyt saadaan surutta turauttaa niitä aamiaismunakkaaseen ja piirakkaan.

Kun sade hetkeksi taukosi, päätin käydä pottupenkissä kokeilemassa onneani, vaikkei perunat vielä kuki. Jesterin piti olla aikainen lajike, mutta sen perunat ovat vielä minipieniä. Annabelle sen sijaan yllätti jo muutamalla ihan syömäkokoisella perunalla, joten saadaan tänään tehtyä grillilohen kylkeen pieni peruna-kyssäkaalisalaatti. Jahka sade taukoaa.

Jos on pirkanmaalaisia kuulolla, niin käykääpä hakemassa Tolvilan kartanosta luomukaritsaa, jahka niiden makasiini on seuraavan kerran auki. On meinaan aivan järisyttävän laadukasta, mehevää ja mureaa lihaa! Juhannuksen alla käytiin hakemassa sieltä 2 kassillista lihaa, ja tähän mennessä ollaan rosvopaistettu 1 viulu ja grillattu entrecôtea ja paistia. Kaikki järjestään uskomattoman hyvää. Ei olisi uskonut, että vielä löytyy lihaa, jonka laatuun ja makuun ihastuu näin täysin.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Suojaaminen kannattaa

Eihän se mikään silmiä hivelevä näky ole, kun kasvimaat ovat alkukaudesta verhottuja harsoihin tai muoveihin. Eikä se ole kovin käytännöllistäkään, kun harsot pitää siirtää pois tieltä kitkemisen ja kastelun ajaksi. Mutta on niistä vaan järjettömän suuri hyöty: kasvit kasvavat ennätysvauhtia ja sato aikaistuu viikoilla.

Kuvan muovihirvitys viriteltiin vain sen takia, että saataisiin retiisiä, pak choita, rucolaa ja Black spanish round -turnipsia ilman, että tarvii saalis jakaa kirppojen kanssa. Yllätys oli suuri, kun vain muutamassa viikossa retiisin ja turnipsin lehdet tökkäsivät muoviverhoon.

Retiisejä ollaan syöty jo viikko. Ovat hurjan mehukkaita ja isoja. Rucolakin alkaa olla nyhtömitoissa. Eikä kirpan kirppaa! Muovin korvasin nyt hyönteisverkolla, ja näköjään täytyy kiinnittää extrahuomiota kasteluun: muovin alla säilyi kosteus hyvin, mutta tuo tappotuuli haihduttaa verkon läpi kaiken kosteuden ja lehdet näyttävät olevan nuupallaan.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ahneus iski

Kesken päivälenkin naapurin täti pysäytti ja kysyi huolisinko heiltä ylijääneitä tomaatintaimia. Kieltäydyin kohteliaasti, kun kasvari on melkoisen täynnä, mutta ehdotin, että siskon riesaksi voisin niitä viedä, kun muutenkin oltiin sinne menossa - omia ylijäämiä viemään. Kun sitten tädin taimet näin, oli pakko pihistää sieltä itsellekin muutama. Olivat meinaan hurjan terhakoita ja suuria. Vanhassa, kuistillisessa ja kellarillisessa omakotitalossa on paljon helpompi saada aikaan näyttäviä esikasvatteita verrattuna tällaiseen 15-vuotiaaseen, yksikerroksiseen, kuistittomaan tiilitaloon.

Auton sikaosasto oli täynnä taimia, kun siskon pihaan kurvattiin, ja myhäilin tyytyväisenä, kun saatiin näin lisätilaa kasvihuoneeseen, mutta en sitten kuitenkaan voinut kieltäytyä, kun lankomies tarjosi ylijäämächiliä. Oli niin hienot taimet sielläkin.

Onneksi ens vuonna on se isompi kasvari käytössä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: kesäkuu

Hyvänen aika, kuu on jo vaihtunut. Jotenkin ei tunnu kesäkuulta, kun aamulla huomaa maan olevan kuurassa...

Nyt ehkä kuitenkin uskaltaa jo laittaa kesäkukat ja esikasvatteet ulos. Joskin tuo tuuli on niin järjetön, että esikasvaneet maissit saavat vielä pysytellä kasvihuoneen suojissa, jotteivät heti katkea.

Vielä ei voi pienviljelijä huokaista ja lomailla, vaan edelleen täytyy muistaa kylvää yrttejä, jotta ne eivät lopu kesken. Basilika tekee sadon kuudessa viikossa, joten jos nyt kylvää, niin elokuussa on vielä tuoretta basilikaa ruokapöydässä.

Muista myös esikasvattaa täytekasveja kasvimaalle. Kyssäkaali on mainio, koska sekin tekee sadon kuudessa viikossa. Myös salaatteja on hyvä esikasvattaa, niin saa nyhdettyjen tilalle istutettua lisää syötävää.

Muista nyppiä varkaita tomaateista!

Loppukuusta kannattaa aloittaa säännöllinen lannoitus kasvimaalla ja -huoneessa.

Yksikään ruukku ei saa tässä vaiheessa olla tyhjä, vaan kaikissa täytyy kasvaa jotain, sillä nyt viimeinkin on kasvun aika.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Tauon jälkeen: parsakausi!

Että tätä on odotettu! Vanha parsapenkki nyyksähti villisti leviävän oreganon alle, ja kun uuden rakensimme, täytyi odottaa kokonaista 3 vuotta, ennen kuin juurakot olivat tarpeeksi vahvat, jotta niistä sai alkaa nipsiä herkkuja ruokapöytään. Sitä odotellessa hankin Burgon & Ballin hienon parsaveitsen.
 
Ensimmäinen Gijnlim oli melkoisen hoikka yksilö, mutta sitten alkoi mulla alta puskea todella paksua parsaa - paksumpaa kuin koskaan aiemmin. Herkolim heräsi vähän myöhemmin, mutta paksulta sekin näyttää. Että nuo omat, vastapoimitut parsat ovat raikkaita, makeita ja rapeita! Aivan eri tuote kuin kaupasta saatavat versiot.
 
Harmi vain, että kylmän kevään takia parsakausi jää lyhyeksi. Aiemmin on ekat parsat poimittu jo toukokuun puolella, mutta nyt meni kesäkuun alkuun. Juhannuksen jälkeen täytyy malttaa jättää nämä ihanuudet rauhaan, jotta saavat kerättyä voimia juurakkoonsa ensi vuoden satokautta varten. Siihen asti otetaan tästä herkusta kaikki irti.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Syysprojekti

Kasvihuonehan ei tunnetusti voi koskaan olla liian suuri. Oma, 8,6-neliöinen on ollut ihan kivan kokoinen, mutta siltikin sieltä loppuu tila kesken, eikä sinne mahdu esikasvatuspöytää tai istuskeluvälineitä. Mietin hankkivani isomman kasvarin ennen kuin täytän pyöreät 25 v., ja pitkään haaveilin kasvihuoneet24h.fi:n ihanuuksista. Sivuilla ei kuitenkaan ollut rahtihintoja, joten kokonaissummaa ei osannut arvioida, yli 3000 € kuitenkin.

Pari viikkoa sitten päädyin Preecon sivuille ja leuka loksahti auki: järjettömän halpoja kasvihuoneita! Ja vieläpä kunnon kokoisia! Luigin kanssa tsekattiin speksit ja mittailtiin nykyistä kasvaria ja pihaa, ja niin tilaukseen lähti 13,75-neliöinen kasvihuone. Kaksine kattoluukun avaajineen ja perustuksineen hinnaksi tuli vähän päälle 800 €, ilmaiseksi kotiovelle tuotuna. Tänään tuo ihanuus saapui pihaan.

Syysprojekti tuo on sen takia, että se tulee nykyisen kasvihuoneen tilalle ja sille tehdään kunnon perustukset routasuojineen, betonivaluineen ja muurauksineen. Nykyistä kasvaria ei oikein saa siirrettyä mihinkään järkevään paikkaan tämän sesongin ajaksi, joten joudun odottamaan kasvukautta 2016. Onneksi en ole silloin vielä lähelläkään 25 v!