keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mätäkuu, homekuu

Onneksi ei tätä pienviljelyä tarvitse tehdä henkensäpitimiksi (vielä), tosin kyllä tämä näin harrasteenakin lisää harmaita hiuksia. Mansikat on harmaahomeessa, kasvihuoneessa tomaattien lehdet alkavat homehtua ja eka Marmande mätäni. Kesäkurpitsat mätänevät, samoin kaikki kurpitsojen alut. Viinimarjoissa on homeisia terttuja, ja kun tarjosin naukserille kypsää karviaista, koko marja litsahti sormiin, kun se olikin pohjastaan mätä. Maisemakin oli tänä aamuna homeessa!

Rankkasade on piiskannut herneet ja härkäpavut lakoon, ja kurpitseriassa ihmettelin tyhjää ämpäriä, kunnes tajusin Sweet dumplingin katkenneen sateen voimasta irtipoikki ja tuulen lennättäneen koko kasvin kauemmaksi.

Lehtokotilot sen sijaan nauttivat täysin kotiloin (pitäisiköhän sitten työttömänä perustaa kotiloravintola?) ja eilen levisikin muheva katku naapurustoon, kun poltin roskia samassa tynnyrissä, johon dumppaan kotilot kuivumaan. Knoppitietoa: palanut kotion kotilo haisee samalle kuin palanut hius.

Se vielä puuttuisi, että se syvä sormihaava, jonka ihan ite tein tomaattien homeisia lehtiä poistaessani, mätänisi...

Iloa tähän mätäyteen tuovat ensimmäiset fenkolit (että ne onkin aniksisia!) ja runsaasti kukkivat tuoksuherneet. Apple blossom on nätti, kerrottu, roosanvärinen tuoksuherne, mutta se ei juurikaan tuoksu. Violetti Matucana sen sijaan hurmaa huumaavalla tuoksullaan ja upealla sävyllään. Sitä täytyy taas ens vuonna kasvattaa.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sitten hedelmätarhaan

Graaah!!! Kaksi syksyä olen huolellisesti leikannut viinimarja- ja karviaispensaat ja varmistanut, että niiden ympärystää pääsee siistimään ruohonleikkurilla, mutta jeeveli soikoon, että ne viidakoittuu kesän mittaan ihan mahdottomiksi! Ruohosaksien kanssa ei pääse operoimaan, kun pensaiden oksat roikkuu maata myöten, joten tuloksena on läpitunkematon rytö. Sade ja hurja määrä marjoja painavat oksia alaspäin, ja osa marjoista homehtuu, kun ovat kosketuksissa maahan. Pensastuet ovat liian kevyitä pitääkseen oksat ylhäällä. Lisäksi puskien keskellä mellastavat luumun ja kirsikan vesat sekä vadelma ja karhunvatukka. Taidan tänä syksynä leikkaamisen sijaan heittää tuonne dynamiittia.

Hyvä kuitenkin, että marjoja tulee runsaasti. Pääsee taas omavaraiseksi aamumehun suhteen. Omeniakin tulee hyvin! Pakastimessa on vielä toissa vuoden omenahilloja, ja viimeinkin olen oppinut niitä käyttämään. Maustamaton jogurtti + sahrami-omenahillo on koukuttava yhdistelmä.

Päärynä kukki, mutta ei tainnut jäätävässä tuulessa pölyttyä. Luumussakin oli pari kukkaa, mutta hedelmiä ei näy. Kriikuna jätti kukinnan kokonaan välistä. Kirsikoissa on muutama punainen pallero näkyvissä, joten jos rastaat keskittyvät mansikoihin, voidaan saada kirsikka-portviinihilloa. Tyrniin tuskin tulee mitään, kun olivat niin heikossa hapessa alkukesästä.

Villivadelmia ehkä tulee. Marjat ovat vielä lähinnä kukkapohja-asteella, joten lopputuloksesta ei voi olla varma. Enpä muista onko vadelmien poimiminen ikinä aiemmin lykkääntynyt elokuulle.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Samaan aikaan vihannesosastolla

Melkoista luksusta patsastella tiluksilla ja miettiä, mitä tänään syötäisiin. No okei, valikoima menee akselilla peruna-parsakaali-kesäkurpitsa, mutta eilen makusteltiin jo ensimmäiset härkäpavut, ja punajuuretkin alkavat viimein olla sitä kokoa, että niitä voi syödä.

Ruusupapuparat alkavat kukkia, vaikka ovat tuskin puolen metrin mittaisia. Mansikat homehtuvat ja jos niistä yksikin alkaa punertaa, päätyy se rastaan nokkaan. Herneistä voi
vielä vain haaveilla, joskin sokeriherne tekee runsasta satoa, mutta se on meillä eksklusiivisesti varattu kohta 11-vuotiaalle harmaalle partasuulle, joka uskollisesti nököttää sokeriherneen vieressä, kunnes joku älyää sieltä herkkupaloja antaa (kuvassa). Parsaherne kukkii hyvin, mutta peittyy sateen kaatamien perunanvarsien alle.

Cittarin alelaarin nimetön, violetti kyssäkaali on pettymys siinä mielessä, että se tekee satoa hitaasti. Esikasvatin sitä kasvihuoneessa ja odotin sen kyssähtävän kuudessa viikossa kuten kollegansa Di vienna bianco, mutta tuossa se on jo muutaman viikon ihmetellyt kasvimaan aukkopaikoissa kasvamatta juuri lainkaan. Toivottavasti se on edes maukas!

Salvia, korianteri ja tilli ovat taas hurjan aromikkaita, ja eilen huomasin, että persiljakin kovasti pinnistelee esiin punajuuren lehtien alta.

Valkosipuli iti luokattoman huonosti, mutta hopea- ja keltasipulit näyttävät hyviltä. Vähän jännittää tuleeko niihin toukkia. Muutamaan perunaan on jo toukka päässyt kaivautumaan.

Pink fir apple -peruna kukkii kovasti, ja ensimmäiset koekappaleet saatiin kaivettua ruokapöytään. Ihme pottu, kun on kasvattanut koko kasvilavan täyteen tiheää juuristoa, jonka lomasta on melkein mahdoton löytää perunoita. Veikkaan, että kun sieltä yhden varren nykäisee ylös, nousee koko lavan mullat yhtenä paalina sen mukana. Ja se maku? Kovin pieniä olivat vielä, joten mitään tajunnan räjäyttävää makua en huomannut, mutta tekstuuri oli todella hyvä: kiinteä, eikä yhtään kuiva.

Seuraavaksi odotellaan, että pavuista alkaa saada satoa. Ihan on jo ikävä härkäpapupihvejä.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kasvihuoneen kuulumisia

Viisi kurkuntainta pistin huhtikuussa kylvöön ja neljä niistä iti. Yhden lahjoitin siskolle, kun kokemuksesta tiesin, että kolme tainta riittää meille hyvin. Mutta Citymarketin siemenalesta poimittu, pelkän kasvihuonekurkun nimellä kulkenut lajike onkin ahkera tekemään satoa! Taimi ylettyy jo kasvihuoneen kattoon ja sen alaosasta roikkuu 6 kurkkua ja yläosa kukkii vimmatusti. Chef saa siis vääntää tzatzikin jos toisenkin.

Kahta kurkkulajiketta olen aiemmin kasvattanut, Burpless tasty greeniä (kuvassa keskellä) ja jotain, jonka nimessä oli snake, ja luulin, että kaikki kurkut on piikikkäitä, mutta tämä uusi kurkku onkin piikitön ja ryppyinen. Maukas myös!

Tomaateissa ei ole vielä punaisen häivähdystäkään, eikä sato näytä kovin suurelta. Lehtiä olen niistä poistanut saavikaupalla ja osan jo latvoin, kun kasvihuoneen katto alkoi tulla vastaan. Sungold on tehnyt jättimäisen suuria lehtiä, oletettavasti hevosenkakkapellettien inspiroimana. Tigerellasta poistin nimikyltit, koska sen taimet alkavat olla tunnistettavissa. Ei se kuulemma ole kummoisenkaan makuinen tomaatti, mutta siemenpussi maksoi viime syksynä kokonaiset 10 senttiä, niin kokeiltavahan sitä oli. Nätti se ainakin on.

Chileistä Espelette on jo tehnyt peukalon mittaiset hedelmät, mutta muut, kuten kuvassa oleva ryppyinen Trinidad perfume, eivät vielä edes kuki. Kyllä saa tulla helteinen elokuu ja aurinkoinen syyskuu, jos noista meinaa satoa saada. Bullhorn mix -paprika on tehnyt mukavasti hedelmiä, mutta kovin ovat pieniä vielä.

Yrtit, rucola ja mizuna kasvavat kasvihuoneessa hyvin. Meirami tosin sai häädön, kun kirvoittui. Kylvin sitä
toiveikkaasti vielä uuden setin, samoin kuin pak choita. Olivat tämän vuoden viimeiset kylvöt.

Esikasvatetut salaatti ja kyssäkaali pääsivät jo loppusijoituspaikoilleen kasvimaille, joten nyt vain odotetaan satoa. Ja sitä aurinkoa.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Bistroilua

Kaupunkivisiitillä piti mennä Bistro le Potiin, mutta August von Trappen terassi näytti niin houkuttelevalta, että istahdettiinkin sinne. Palvelu oli jälleen hyvää ja ruoka ihan OK, joskin niin tajuttoman rasvaista, että teki tiukkaa saada annos syötyä. Ja joo, kuvassa on wieninleike. Paluu 80-luvulle.

Leikkeessä oli hyvä kuorrutus, joka tirisi rasvaa, joten sen seuraksi olisi kaivannut jotain raikkaampaa kuin voissa paistetut herneet. Hyvähappoinen riesling oli ainoa raikastus - erittäin makoisa sellainen, ei liian kukkea.

Seuraavaksi bistroiltiin kauppahallin Neljässä vuodenajassa. Kuvaa ei hoksattu ottaa, mutta olipa loistava lohi-raputerriini - ja vain 11 eurolla! Jos olisin Tampereen keskustassa töissä, tietäisin missä lounastaisin. Joskin olisi synti syödä tuommoista ruokaa pelkän veden varassa. Ranskalainen muscat oli niin hyvää, että käytiin tsekkaamassa Alkosta vastaava tuote. Yksi löytyi, tosin "Poistuu myymälästämme" -osastolta.

Bistroilua on sittemmin jatkettu uudessa kotibistrossa, joka korkattiin grillatulla luomukaritsalla ja Sauvajyväsen uunissa paahdetuilla uusilla perunoilla. Ei yhtään huono bistrokokemus tämäkään.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Väri on mielipide

Vuosia sitten ostin, Kauppilasta varmaankin, punaiseen kukkapenkkiin sopivia iiriksiä. Toinen punainen ja toinen lila-roosa. Millään eivät suostuneet kukkimaan, mutta nyt kesäkuun lopulla niihin ilmestyi nuppuja. Jotka näyttivät sinisiltä.

Joka päivä kävin tsekkaamassa ovatko ne jo aukeamassa, ja kun aukesivat, en parhaimmalla tahdollanikaan löytänyt niistä kuin sinistä ja violettia. Ei näytä hyvältä punaista taustaa vasten.

Samaan aikaan oli sini-pinkissä kukkapenkissä avautumassa kerma-roosa iiris, joka sopisi ihanasti vaaleanpunaisten väriminttujen joukkoon. Paitsi että se on vitivalkoinen, jossa on hitunen keltaista.

Varmasti puutarhaliikkeissä tulee sekaannuksia ja nimikyltit irtoilevat, ja toisaalta se, mikä on toiselle sininen on toiselle lila, mutta kyllä harmittaa, kun rahoilleen on saanutkin ihan väärän vastineen.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kurpitserian kuulumisia

Kuten näkyy, ei kuulu mitään! Eivät edes kuki. Pitkään juroivat ämpäreissään, kunnes viimein tajusivat, etten minä huvikseni niitä roiski hevosenkakkapelleteillä, ja alkoivat kasvattaa lehtiä ja varsia. Mutta kun minä tahtoisin niitä kukkiakin. Naispuolisia sellaisia.

Potimarron on ystävällisesti tehnyt 2 puolen nyrkin kokoista hedelmää, joista toinen jo homehtui, eikä se toinenkaan järin terveeltä näytä. Minikurpitsat eivät vielä edes haaveile kukkien teosta. Taitaa hallayöt ehtiä ennen sadon saamista (no, viime yönä oli +6, joten ei ne hallat kaukana ole).

Kesäkurpitsa Lungo di Firenze on ainoana innostunut viileästä ja kosteudesta ja tekee satoa niin, että sitä sitten syödään joka aterialla: raasteena aamumunakkaassa, kuutiona lisukesalaatissa ja pannulla haudutettuna iltapalana. Vielä ei kyllästytä.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Iloa silmille ja suulle

Ruvettiin ihan kulttuuria harrastamaan ja suunnattiin Avensis kohti Mänttää ja Serlachiuksen taidemuseota. Tai no, lähinnä sen Gösta-ravintolaa, koska tahdoin viimein päästä maistamaan Pekka Terävän kehuttuja ruokia.

Itse museo koostui uudesta ja vanhasta osasta. Uusi osa kehuskeli nyky"taiteella" ja siellä olikin iso kokoelma ite-taidetta, eli yhteiskunnan ulkopuolella (missä se on?) olevien "taiteilijoiden" "teoksia". Ai jestas, kun ois aikoinaan hoksannut säästää kaikki 4-vuotiaana tehdyt piirrustukset ja tylsien puhelinpalaverien aikana väkerretyt doodlaukset. Olisin miljonääri! Tosin en tietääkseni silloinkaan ollut yhteiskunnan ulkopuolella.

Vanhassa osassa sentään oli Gallén-Kallelaa, Edelfeltiä, Simbergiä ja Halosta, joten usko taiteeseen palautui. Myös pihapiiri oli kaunis järvineen ja kukkivine pioneineen. Sitä taustaa vasten oli hyvä tarttua Pirjo Heikkilän yllätyskyykkyhaasteeseen. Yllättävän hankalaa kyykätä korkkarit jalassa ylämäkeen.

Parasta kuitenkin oli se ruoka. Ravintolaan sai jo museoon tultaessa käydä tekemässä pöytävarauksen, mikä oli hyvä, sillä jo puolen päivän jälkeen myivät ei-oota.

Taittingerin kostuttamina tutkimme ruokalistaa. Seuralaiset päätyivät luomuhärkätartariin; itse aloitin kevyesti suolatulla lohella, kuningasravulla ja avokadolla. Järjettömän hyviä kumpikin annos! Lohi oli täydellistä avokadovaahdon kanssa, ja nuo lautasella olevat, soijakastikkeella maustetut pipurat ihan mielettömiä.

Pääruuaksi otimme kaikki bouillabaissea, ja ravintolan näkemys siitä yllätti: kalat, vihannekset ja äyriäiset olivatkin kastikkeessa, eikä keitossa. Taas hymistelimme joka ikistä suupalaa, ja kastike oli niin hyvää, että kun ei kehdattu lautasia nuolla, niin imeytimme kastikkeen rippeet talon leipään.

Jälkkäriä meidän ei pitänyt ottaa,
mutta totesimme, että kun ruoka oli niin käsittämättömän hyvää, on pakko maistaa jälkkäritkin. Seuralaiset ottivat mansikoita, lakritsivaahtoa ja minttujäätelöä, ja minä testasin maitosuklaamoussen. Ihania, ihania, ihania makuja.

Palvelu oli yllättävän ripeää mutta ystävällistä, eikä hintakaan kirpaissut: shampanjoineen ja viineineen ateria maksoi kolmelta himpun alle 200 €.

Tänne tullaan toistekin, vaikka ajomatkaa kertyykin about 75 km. Oli se niin älyttömän hyvää!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Vuoden viimeiset kylvöt

Pak choi on ihana vihannes - myös kirppojen mielestä. Niinpä sitä tulee lähinnä kasvatettua ruukussa kasvihuoneessa (johon yksittäinen kirppakin tiensä löytää), eikä se siinä isoksi mahdu kasvamaan. On se kuitenkin niin hyvää, että sitä tulee kylvettyä useamman kerran kesässä. Yleensä chef wokkaa sen sellaisenaan, mutta nyt ollaan käytetty sitä monikäyttöisessä vihersilpussa. Keksittiin nimittäin silputa pak choin seuraksi lehtikaalta (kyllä, edelleen opettelen syömään sitä), rucolaa, parsakaalta ja ilmasipulia isot määrät, ja syötiin osa kasvisnyytteinä, osa aamiaismunakkaassa ja osa sellaisenaan salaattina. Mahdottoman hyvää!

Yksi setti pak choita on kasvamassa kasvimaalla harson alla, tosin veikkaan kirppojen jo löytäneen sen. En usakalla edes avata ja kurkata, ettei vaan sinne pääse pomppijoita livahtamaan. Laitan tänään yhden ruukullisen tulemaan kasvihuoneeseen siinä toivossa, että vielä saadaan pak choista nauttia.

Meirami on kasvanut todella hyvin. Näköjään kylmä keli sopii sille - normaalisti se alkaa kukkia sekunnissa. Menin vain kastelemaan sen niin perusteellisesti, että taitaa kuolla koko kasvi, ennen kuin pääsemme ripottelemaan sitä sienten päälle. Kylvän sitäkin vielä yhden satsin.

Uusimman Kitchen gardenin kylkiäisenä tuli sinappisalaatin siemeniä, joten laitan nekin kokeeksi (vaikka kasvihuoneeseen ei taida mitään mahtua).

Sitten on aika paketoida tuo tuhannen litran multapaali odottamaan ens kevättä (ja sitä ISOA kasvihuonetta).

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Loma alkoi

Mutta ei alkanut loma ja helteet, vaan loma ja YT:t. Ei ole ulkomaan elävillä minkäänlaisia tapoja. Suomalainen firma sentään suoraselkäisesti aloitti YT:t aina viikkoa ennen juhannusta. Ihme hapatusta tämmöiset heinäkuu-YT:t.

Työnantaja suositti, ettei oteta alkoholia tämmöisinä aikoina, vaan harrastetaan liikuntaa. No, jätin lomanaloitusshampanjan aukaisematta ja leikkasin sen sijaan nurmikon. Ei kyllä ollut mitään vaikutusta ****tukseen.

Sen lisäksi koko ajan sataa, piha on täynnä lehtokotiloita, on kylmä, satoa tulee huonosti, ja kesälomakirja on pitkäveteinen. Ihan on lomafiilis siis tapissa.

No, kasvihuoneessa pystyy sentään olemaan sateensuojassa, joskin siellä tuskin mahtuu edes seisomaan, kun tomaatit ja kurkut on hiukkasen rehahtaneet. Onneksi ostin sen isomman kasvarin, niin mahtuu ens kesänä koko perhe sinne pitämään sadetta.

Se tietysti on positiivista, ettei sada lunta. Tuo valkoinen on rankkasateiden pieksemän lumipalloheiden terälehtisilppua. Jei!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kauas on tultu Timosta

Aamulehdessä oli juttua Timo-perunasta, joka täytti kunniakkaat 40 vuotta. Lajike kehitettiin aikoinaan mahdollisimman aikaiseksi, ja maku jäi siinä rytäkässä jalkoihin. Mauton ja vetinenhän siitä tuli. Nyt on kuulemma markkinoille tulossa Jussi, joka on myös aikainen, mutta maullinen. Loistavaa!

Itsekin puutarhan alkuaikoina kokeilin Timoa ja Siikliä ja totesin vuosikymmeniä kestäneen perunainhoni oikeutetuksi. Eihän nuo miltään maistu. Puutarhalehdet hehkuttivat eri perunalajikkeita, ja kun niitä vihdoin alkoi Suomestakin saada, innostuin kokeilemaan, ja tähän mennessä lajikkeita on varmaan testattu toistakymmentä.

Ykkösenä on edelleen Mayan twilight. Vaikka se on tekstuuriltaan outo (= räjähtää keitettäessä atomeiksi), ei sen makua voita mikään. Kakkospaikkaa toistaiseksi pitää Parsaperuna, joskin tämän vuoden uutuudelle Pink fir applelle on kovat odotukset - britit ovat sen verran kauan sitä ylistäneet. Eilen kävin jo toiveikkaasti sitä kokeilemassa, kun se alkaa ihan kohta kukkia, mutta yhtään perunaa ei sormiin osunut. Onkin kuulemma myöhäinen lajike.

Tämän vuoden perunasadosta ollaan jo muutamaan otteeseen nautittu. Annabelle on maukas ja tuotti satoa yllättävän aikaisin. Jester on mauton ja kuivahko, mutta tuntuu tekevän ison sadon. Tämän lajikkeen vois suorilla esikeittää ja pakastaa ja käyttää talvella padoissa ja muuseissa. Early puritan on kelmeänvalkoisesta väristään huolimatta suht. maukas ja on kasvattanut jo kookkaita perunoita. Kaikissa näissä on mukavan kiinteä tekstuuri, joten sopivat erinomaisesti salaatteihin. Meillä syödäänkin nyt erinäisiä peruna-parsakaali- ja peruna-kesäkurpitsacomboja.

Peruna on pitkään ollut karppaajien hampaissa (hee, hee), mutta veikkaan, että siitä on tulossa trendivihannes, uusien lajikkeiden myötä. Keväällä jopa maatalouskaupoissa oli hurjasti eri lajikkeita tarjolla. Pitäisi vain saada tarkemmat kuvaukset käyttötarkoituksesta ja mausta, niin uskaltautuisi kokeilemaan Challengeria ja Musicaa ja mitä näitä nyt on.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Lämpöä ne vain kaipasivat

Kun lämpötila kohosi lähelle +30:a, alkaa viimeinkin kasvimaalla tapahtua positiivisia asioita. Toukokuun alussa kylvetyt pavut ja herneet kurottavat jo sirkkalehteä korkeammalle, melkeinpä tasan 2 kuukautta kylvöstä. Ne kokonaista 5 itänyttä fenkolia alkavat olla jo fenkoliksi tunnistettavissa. Mansikkamaalla näkyy muutama raakile. Kohta päästään kilpailemaan niistä rastaiden ja ampiaisten kanssa.
Härkäpapu kukkii. Pihalla on todella huumaava tuoksu, kun juhannusruusut, lupiinit, laikkuköynnökset ja härkäpapu kukkivat yhtä aikaa. Tästä voisi joku parfymööri inspiroitua. Ostaisin varmasti.
Matojen syömät retikat saivat häädön. Kahdesta rivistä retikkaa tuli n. 2 kourallista madotonta syötävää. Koska ens viikoksi on taas luvattu kylmää ja sadetta, uskalsin kylvää retikoiden tilalle rucolaa ja pak choita, etenkin kun raksavastaava parhaillaan nikkaroi niille kirppasuojia. Salaatit menestyvät huonosti tänä vuonna: ehtivät mätääntyä ennen lautaselle päätymistä.
Kaalit ovat hurjan kokoisia. Näköjään säännöllinen kourallinen hevosenkakkapellettejä saa ne riehaantumaan. Kohta höyrytetään ensimmäiset parsakaalit lautaselle. Jännittää, saadaanko viimeinkin syödä kaalit ilman toukkalisuketta. Toistaiseksi tuo Honkkarin hyönteisverkko näyttää toimineen, mutta lopullisen varmistuksen saa vasta lautasella - parsakaalin uumenissa lymyävät toukat kun ovat niin kovin pieniä.
Vuoden tauon jälkeen Lungo di Firenze tarjoaa upean makuista satoaan. Luulin jo, että sen siemenet olivat menettäneet tehonsa, kun viime vuonna ne eivät jaksaneet kasvaa, mutta siellähän nuo taas terhakkaana töröttävät.
Ensimmäinen Tondo di Piacenza grillattiin eilen. Ihan perus kesäkurppari, ei mitenkään ihmeellinen, ilmaissiemenenä saatu. Chef teki sille hienon marinadin riisiviinietikasta, mirinistä, soijasta, öljystä, sitruunasta ja chilistä.
Puritan on eka perunalajike, joka on alkanut kukkia. Tänään voisi upottaa sormet multaan ja tunnustella, joko siellä olisi muutama mukula perunasalaattiin. Perunaa, pinaattia, retikkaa, ehkä koekappale omista sipuleista, kaprista ja rucolaa. Kyytipojaksi virkistävää valkoviiniä. Kesä :-)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: heinäkuu

Nauttimisen aika! Hyvässä lykyssä on lomaa, lämpöä, tuoksuvia kukkia, poimintatuoreita kasviksia, chef grillin ääressä, ja puutarhuri lepotuolissa pienissä bikineissä hyvien dekkareiden seurassa.

Toki töitäkin riittää: muista kitkeä, kastella, lannoittaa, vahtia tuholaisia ja pitää silmällä mitä yrttejä täytyy/saa vielä kylvää. Retiisit, salaatit ja pinaatitkin ehtinevät vielä tehdä satoa uusintakylvöistä.

Jos olet niitä harvoja onnekkaita, jotka tänä vuonna saavat satoa kurpitsasta, katko loppukuusta kurpitsan varsien päät, jotta sato ehtii kypsyä. Näillä näkymin moiseen puuhaan ei tarvitse ryhtyä, kun ei ainuttakaan hedelmää ole vielä aluillaan.

Lepää ja hengähdä, sillä ensi kuussa alkaa sadonkorjuu ja säilöminen.