lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kasvihuoneen juhannus

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti melko autiolta, mutta nyt tuolla saa riehua viidakkoveitsen kanssa useamman kerran viikossa. Kasvien juuret ovat ulottuneet lannoitekerrokseen ja sen huomaa! Tomaatit tekevät varkaita minkä ehtivät ja kasvattavat ihan järjettömän kokoisia lehtiä. Kurkut suikertelevat joka paikkaan, ja niitä saa olla ohjailemassa tukiristikkoa kohti, jotteivät lähde kiipeilemään tomaattien kimppuun. Tomaatit, ananaskirsikat, paprikat ja chilit kukkivat jo, mutta edelleen on se huoli pölyttäjistä :-/

Ensi vuodelle opetukseksi: vain 1 ananaskirsikan taimi/ämpäri. Nyt niitä on 4 ja meinaavat kuolla janoon joka päivä.
Ananaskirsikan kukka. Osassa on jo "lyhdyt".
Otin tämän kuvan kurkuista 2 päivää sitten. Nyt ovat jo tuplanneet kokonsa.
Ananas-tomaatti tukkii kohta koko kulkuväylän.

Appelsiinitimjamia, basilikaa, limebasilikaa, meiramia, oreganoa, shisoa... Huumaavia aromeja!
 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Nyt syönnissä

Tässä on näky, jota en lakkaa ihmettelemästä: meillä on vuosien tauon jälkeen suht reiätöntä rucolaa :-0 Kirpat ovat kyllä löytäneet tiensä kasvimaille, mutta jostain syystä tämä nimenomainen kasvilaatikko ei ole niille mieleen - mikä ensi vuonna muistettakoon. Keltainen liima-ansa on muuten todellakin nimensä veroinen: keltainen ja liimainen. Siihen tarttuu omien sormien lisäksi myös kasvien lehdet, mikäli intoutuu sitä liian lähellä leyhyttelemään. Paikoilleen sitä ei uskalla jättää, jottei siihen tartu hyvisötökätkin. Mutta kirppoja sillä on suorastaan nautinnollista liimata.
Joka-aamuinen French breakfast. Kasvoi yhtäkkiä muhkeisiin mittoihin.
Salaattisadolla ei vielä rehvastella, mutta on tuosta jo muutama lehdykkä nipsaistu leivän päälle.
Pinaatti rakastaa viileää kesää. Näin hyvää satoa ei ole tullut naismuistiin.
Kohta repertuaariin liittyy kyssä.

Muiden kaalien lailla Nero di Toscana on rehahtanut valtavaan kasvuun. Toistaiseksi se ei ole kelvannut tuholaisille.

Näiden lisäksi kasvimaa, kasvihuone ja kukkatikkaat pursuavat yrttejä. Ehkä sen satokauden voi jo julistaa alkaneeksi.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Puutarhassa tuoksuu

... Raid! Pyykkejä ripustaessa hymistelin pihalla kun herukkapensaista kuului kovaa surinaa. Pölyttäjiä oli sittenkin paikalla, joten ehkä marjasadosta jotain vielä tulee. Paitsi että kun katse tarkentui pensaisiin, huomasin, että surina lähtee ampiaisista, joita hääräsi pensaissa kymmeniä. Pölyttäjiä toki nekin, mutta kun on joutunut katsomaan ampiaispesään törmänneen koiran kramppaavan kipushokissa lattialla 1,5 h, iski nimby (tai tässä tapauksessa nimkg - not in my kitchen garden) -ilmiö. Kaapissa oli uusi puteli Raidia, joten sen kanssa kirmasin pensaissa ja talloin pökertyneitä amppareita liiskaksi. Jos siis syksyllä ihmettelen marjamehun erikoista vivahdetta, täytyy muistaa, että se tulee Raidista.

Riippahernepuut alkoivat kukkia, ja ne tapansa mukaan houkuttelevat kimalaisia, mutta ei siinä määrin kuin aikaisempina vuosina. Toivottavasti kuitenkin siinä vaiheessa kun kasvihuoneessa kasvit kukkivat, on kimalaispopulaatio hiukan elpynyt. Jotenkin en näe itseäni heilumassa sudin kanssa kasvarissa tomaatteja pölyttämässä.

Myyrävuosi on kyllä ollut vuosien tauon jälkeen hurja. Tontin luonnonvaraisessa osassa kulkiessa jalka uppoaa puolta säärtä myöten myyränkoloihin, eikä aluskasvillisuus nouse kuin paikoin, sillä niiltä on viety juuret. Yksi röyhkeä vesimyyrä ui huoletta näkösällä ojassa, eikä juurikaan pelästy ohikulkijoita. Varmaan näyttää veden alla keskaria >:-/ Sain tosin kostoni, kun riistakamerassa näkyi kärppä vesimyyrien pesäkoloilla. Se on sen verran tehokas kaveri, että käy myös aikuisten vesimyyrien päälle. Nuorempi koira jaksaa edelleen uskollisena käydä päivittäin myyräjahdissa, ja viikko sitten lauantaina samaa teki kettu - tosin mun kukkapenkissäni... Ihmetyttää, että tällaisesta kattauksesta huolimatta haukat pysyvät loitolla.
En mä tätä kärhöä ois oikeesti halunnutkaan >:-/

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Viherkielto mennee heinäkuulle

Sanoinko jo, että meillä oli viikonloppuna -2? Kaikki toki oli kasvimaalla tuplaharsotettu, mutta en odottanut näin totaalista kärvääntymistä. Maissien ja kesäkurpitsan kohdalla otin tietoisen riskin, sillä ne olivat kasvihuoneessa esikasvaneet jo siihen pisteeseen, että valittavana oli kuukahtaisivatko ne kasvihuoneessa tai -maalla. Valitsivat sitten -maan. Kesäkurpitsaa esikylvin uuden setin, mutta maisseille heitin hyvästit tältä vuodelta, ellei sitten puutarhagurun kanssa tehdä vielä yhtä toivioretkeä taimitarhalle, josta saa korvaavia taimia. Jätin niille varmuuden vuoksi vielä tilaa.

Perunoiltakin paleltui lehtiä, tosin Marabel näytti kestäneen pakkasta yllättävän vähällä damagella. Ämpärissä kasvava Jussi kärvääntyi jo aiemmin, joskin tekee uutta lehteä kovaa kyytiä. Ehkä siitä on juhannuspotuksi. Sama juttu kaaleilla: osa lehdistä paleltui parisen viikkoa sitten, mutta uudet lehdet ovat onneksi kasvaneet tilalle. Suippokaali on jo suipottumassa, ja Nero di Toscanasta ehkä voisi nipsaista lehden tai pari keittoon.

Muuten kasvimaan sato on vielä vain haaveissa. Rucolaa saa varmaan ens viikolla alkaa poimia, mutta salaatit ovat vasta sirkkalehdillä ja retiisit noin sukkapuikon paksuisia. Eilen tein moneen riviin uusintakylvöjä, sillä kylmä ja rutikuiva kevät oli saanut siemenet itämään huonosti.

Yrtit sen sijaan voivat hyvin. Ruohosipuli on tehnyt muhkeat turppaat, ja karhunlaukka on alkanut levitä (siitä kuulemma voi tulla ihan riesa). Salvian ja timjamin sekä Lidlistä ostetun mintun häädin kasvihuoneesta herbaarioon, eivätkä ne siirrosta näy hätkähtäneen.

Kovasti sitä kaipaa oman maan satoa, mutta tuskin tässä kuussa salaatinlehteä kummempaa suuhunpantavaa ehtii kasvimaalta saada.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Häätöpäivä

Kurpitsat ulottivat roskiksissa juurensa hevonkakkaan ja rehahtivat sellaiseen kasvuun, ettei kasvarissa päässyt enää kulkemaan. Ulkoistaminen kuitenkin mietitytti, sillä vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli -2. Kuvan laikkuköynnös kärväännytti lehtiään, ja sama olisi ollut kurpitsoillakin kohtalona, mikäli olisivat ulkoilmassa yöpyneet.

Kun meteorologit viimein vannoivat, ettei hallaa ole lähiaikoina näköpiirissä, vietimme häätöpäivän. Ensin kasvihuoneesta häätyivät kurpitsat kurpitseriaan. Ölkurbis ja Potimarron olivat ehtineet jo kiertää suikeroitaan tomaattien ympärille, joten niiden kanssa taistellessa kului aikaa - ja hikeä: ulkona oli +24, joten myös kasvihuoneessa tarkeni. Kurpitsoja oli kertynyt kaikkiaan 16 kpl, mutta sentään 4 vähemmän kuin viime vuonna...

Seuraavaksi häätyivät pavut, joista osa oli kietoutunut yhteen muhkeaksi köydeksi. Hirveän kiva yrittää istuttaa niitä katkomatta varsia. Papujen kanssa iski mahtumisongelma: vanhat papukaaret olivat tulleet jo elinkaarensa (ehhehe) päähän, etenkin kun Rauli-myrsky väänsi niistä toisen solmuun viime elokuussa. Yksi uusi kaari oltiin hankittu Bauhausista, mutta ei otettu huomioon rouvan riehaantumista Jungleseedsissä, joten papuja oli nyt sekä määrällisesti että laadullisesti liikaa yhteen papukaareen.

Hokattiin siinä, että kesäkeittiön seinustaa vasten saataisiin pavut mukavasti kasvamaan ja samalla ne ehkä peittäisivät näkymää naapuriin. Raksavastaava kävi ystävällisesti hakemassa Ikeasta lisää ruukkuja, joihin pavut saatiin mahtumaan. Kasvimaalle päätyivät Fasold ja Blauhilde, siis palkoineen päivineen syötävät pavut, ja kesäkeittiön koristukseksi tulivat mustapapu, voipapu ja pintopapu, joista syödään vain ne pavut. No, pakkaa sekoittaa palkoineen päivineen syötävä Asparagus bean, mutta laitoin sen kasvamaan vain toiseen ruukkuun, joten ehkä osaan sen muista erottaa. Voipapu on muuten erikoinen kaveri: kasvattaa todella isot juuret ennen kuin edes ehtii sirkkalehdelle. Eikä se pienessä ruukussa jaksa avata sirkkalehtiään, vaan vaatii enemmän tilaa ja ravinnetta. Saas nähdä, mikä monsteri siitä kasvaa.

Lopuksi häätyivät esikasvaneet kyssäkaalit, joille olikin kasvimailla tilaa, kiitos yllä mainitun pakkasyön (siitä lisää seuraavassa numerossa). Sitten oli jäljellä vain kasvariin jäävien kasvien sijoittelu loppusijoituspaikalleen, lattian lakaisu ja varkaiden poistaminen tomaateista. Niitä olikin kertynyt puoli ämpärillistä.

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikka kukkii. Se osoitti jo toisen olettamukseni vääräksi: minipienet siemenet ehtivät tehdä satoa, vaikka niitä ei heti alkuvuodesta kylväkään.

Näyttää jotenkin tyhjältä :-o

maanantai 5. kesäkuuta 2017

All you need is Raisio (and a bit of Lieto)

Mustavalkoiset puutarhamatkat ky lähti perinteiselle Kauppilan-reissulle perinteisesti 3.6. Tällä kertaa tosin kymmenen astetta aiempaa kylmemmässä kelissä, ja kohdekin oli muuttunut Kauppilasta Flöriksi. Flör oli siisti ja tyylikäs, ja tarjontakin suuri, hieno ja erikoinen, mutta jotenkin se Kauppilan taika oli kaikonnut. Todettiin, että tuskin tänne enää tulemme.

Matkanjohtaja ei lannistunut, vaan googletteli mitä muita taimikauppoja olisi lähistöllä, ja kas, 11 kilometrin päässä Raisiossa oli Pirilä. Hitusen oli Raisio pois meidän reitiltä, mutta kun huomattiin, että sieltä pääsee helposti kohti lähtöpaikkaamme Hämeenlinnaa, uskaltauduimme matkaan.

Kouluja käyneenä ihmisenä toki tiesin Raision merkkihenkilöt, mutta en osannut odottaa, miten suuri metropoli meitä olikaan vastassa. Ja miten suuri Pirilä! Kyllä turistien päät pyöri ja suut loksahti auki (juu, me olimme ne kaksi hölmistyneen näköistä hottista - kirjaimellisesti: siinä missä natiivit patsasteli t-paidoissa, me olimme varustautuneet paksuilla takeilla, sillä lähdimme jäätävästä tuulesta. Raisiossa oli +17). Kärhöjä sai halvalla ja oli siellä himoitsemani alppipajukin, tosin en raaskinut siihen upottaa 30 euroa. Oli kiva huomata, että paikan myyjät myös hoitivat kasveja - jopa niitä vitosen kärhöjä.

Pirilä vakuutti meidät niin, että päätimme ensi kevään toivioretken kohdistuvan Raisioon. Päätös osoittautui oikeaksi, kun lähdimme paluumatkalle: Bauhaus, Plantagen, iso ostari... Ties vaikka ihan yövymme paikallisessa hotellissa ja virkistäydymme paikallisessa pubissa. Ainoan miinuksen Raisio sai siitä, että meitä ei tunnistettu. Matkanjohtajan kohdalla sen voi ehkä vielä ymmärtää, sillä hänen suuri debyyttinsä on vasta ensi viikolla Viherpihassa (kuva kyllä oli jo edellisessä numerossa), mutta tokihan minut olisi Kotipuutarhan perusteella täytynyt tunnistaa. Ehkä ne olivat vain ujoja.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Matkanjohtaja huomasi Liedon kohdalla Kesäkukkia-kyltin ja käänsi auton sivutielle. Päädyimme Liedon kukkaan ja puutarhaan. Ja jösses, mikä kukka ja puutarha! Iso yrttiosasto, missä oli kaipaamani curry-yrtti ja jopa sieniyrtti! Olivat myös tehneet hauskoja yrttiruukkuja, joissa oli mm. grillimix, teemix ja pizzamix, eli kyseisiin nautintoihin sopivia yrttisekoituksia. Kesäkukka-amppelit olivat hurjan hienoja ja kesäkukat todella erilaisia ja erikoisia. Löysin himoitsemani kesäkukat, mutta, köh, meidän auto oli niin täynnä, että jouduin jättämään ne hankkimatta. Pisteet Liedolle myös siitä, että taimikassit ja -laatikot olivat ilmaisia. Flörissä niistä olisi joutunut pulittamaan 20 senttiä ja 80 senttiä.

Mitä siis tarttui mukaan? Viikunapuu (kun halvalla sai), esikkoja, pinkki iiris, jonka joka kerta ostan Kauppilasta mutta joka ei ikinä kuki, siskolle iso lyyraviikuna, parsanjuurakoita parsapenkin laajennusta varten, munakoiso, laventeli, laakeripuu, kärhö, curry-yrtti, sieniyrtti, sitruunalippia, pari syvänpunaista riippapetuniaa, suklaakosmos ja limenvihreä heinätupas, josta nuorempi koira oli kovin kiitollinen ja söi osan :-/

Loppuun kevennys: eilen kasveja ruukuttaessa parempi puolisko huikkasi, että autokatoksen takana on pensas nurin. WTF??? Jep, vesimyyrä oli nakertanut 6-metrisen marjatuomipihlajan juuret, ja kova tuuli oli puuskaissut koko hoidon nurin. Sen pituinen se.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kirppa- ja tirppakato

On sitä puutarhahenkilö ihmeissään, kun retiisit, rucolat ja pak choit kasvaa kasvimaalla täysin koskemattomina, ilman harsoja yms. suojaa. Normaalisti tähän aikaan sirkkalehdet ovat silkkaa pitsiä kirppojen hampaiden jäljiltä. Onhan nuo pienet alut ilo silmälle, mutta kun linnunpöntöissä on täysi hiljaisuus, niin ehkä sitä sittenkin mieluummin ottaisi kirppainvaasion ja muutaman västäräkin ja kirjosiepon sitä verottamaan. Kirppoja varten hankin Biotusista (kyllä, inhoan ksen-taivutusta, vrt.  Thomaksen/Thomasin) keltaisia liima-ansoja, joilla ajattelin kaalikasveja leyhyttää ja liimata pomppivat kirpat kiinni. Säästyvät nyt sitten ensi vuoteen, elleivät kirpat tee myöhäistä entrètä.

Yllättävän hyvin kasvimaalla kaikki itää, vaikka jäivät yöpakkasten kopristamien ja lumisateiden kuorruttamien harsojen alle ja nyt kärsivät pölisevästä kuivuudesta. Naapurin savupiipussa pesivät naakat eivät jostain syystä ole huomanneet härkäpapuja eivätkä sipuleja, joten nekin saavat kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneesta häädin jo kaikki kaalit ja maissit ulkoilmaan. Kaalit ovat harson alla turvassa ohikiitäviltä kaaliperhosilta. Jostain syystä lehtokotilot ovat mieltyneet uusiin kasvilaatikoihin; liekö syynä pinkki väri tms. Onneksi laatikoiden laidat ovat sen verran korkealla, että kotiloiden lima ehtii hyytyä ennen kuin pääsevät kasveihin käsiksi. Joka aamu saa laatikoiden reunalta napsia kuivuneita kotiloita.

Kurpitsat siirsin roskakoreihin, mutta saavat vielä odotella öiden lämpiämistä ennen ulkoistusta. Huomasin saaneeni aikaan vain 2 kesäkurpitsaa, joten laitoin niitä vielä pari kylvöön. Eivät mitään suosikkikasveja ole, mutta tekevät nopeasti satoa ja ovat monikäyttöisiä, joten on niitä hyvä muutama olla olemassa. Lungo di Firenze tosin kaipaisi jo kovasti ulos, sillä sen juuret tulee potin ulkopuolelle. Ehkä sitten lauantaina päivällä, jahka yöpakkasten jäljiltä kuura on sulanut >:-/

Välillä on katse harhautunut kasvihuoneen ja -maiden ulkopuolelle. Siinä tuli huomattua, että ylimääräinen säkki hiekkaa + kasvihuonetyömaalta ylijääneet laatat = kukkapenkin reunus. Näin sitä on ihminen 29 vuodessa hämäläistynyt, että melkein 10 vuotta jaksoi ruohonleikkuun jälkeen saksilla nykertää tuon typerän kukkapenkin reunan, ennen kuin tarttui oikeasti toimeen ja rupesi tekemään kunnon reunusta, minkä päältä voi ruohonleikkurilla huristaa. Laatat tosin loppuivat jo ennen urakan puoliväliä, mistä hanuri ja reidet kiittävät. Pakko nyt pitää pari vapaapäivää ennen kuin saadaan lisää laattoja ja urakka voi jatkua. Toivottavasti silloinkin naapuri luukuttaa typerän pakettiautonsa typeristä kaiuttimista typerää eurohumppaa. Lisää meinaan aggrea sen verran, että savimaan lapiointi sujuu ihan leikiten.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Fines herbes ja oppi

Ihana puutarhaguruni piipahti eilen pihassa ja toi heinolalaiselta mysteeripuutarhalta löytämiään yrttejä. Että oli kuin ois +20-asteinen ja aurinkoinen joulu tullut ihmiselle! Mielettömän hyväkuntoiset yrtit ja huumaava tuoksu.

Toissa talvena meidän pihasta kuolivat sekä laajalle levinnyt piparminttu että laajemmalle levinnyt omenaminttu. Niinpä tilasin gurulta minttuja, mutta en tietenkään malttanut tyytyä taviksiin, vaan tilasin kirpsakkaa appelsiiniminttua ja suorastaan parfyymisen aromaattista banaaniminttua. Ei noista tzatzikia tehdä, mutta salaatteihin ja grillinyytteihin sopivat varmaan mainiosti.

Pari vuotta sitten guru toi ekan kerran oliiviyrttiä, ja nyt ollaan suorastaan addiktoiduttu siihen ja käytetään sitä tukkokaupalla marinadeihin ja hitusen pienempinä määrinä salaatteja maustamaan. Sitruunatimjamiakin tilasin, kun onnistuin yhden kappaleen sitä taas tappamaan. Viimein tajusin (ja Campasimpukka sanoi huomanneensa saman), ettei timjami viihdy samassa ruukussa kaverin kanssa, vaan vaatii kokonaan oman ruukkunsa. Niinpä tuo yksilö majailee nyt vanhassa, peltisessä kastelukannussa. Gurun äiti kuulemma käyttää sitruunatimjamia juustojen kanssa. Ihan täydellinen makuyhdistelmä; enpä ole koskaan osannut edes ajatella!

Kauden yllättäjä oli valkosipuliyrtti. Jotenkin odotin karkealehtistä, heinämäistä kaveria, mutta se olikin hopeahtava, nahkealehtinen kasvi, jossa aivan täydellinen, uunissa paahtuneen valkosipulinkynnen maku. Huikea! Toivottavasti säilyy pitkään hengissä, jotta saadaan siitä satoa pitkälle syksyyn.

Uutta oli myös vihannestatar. En osannut oikein odottaa mitään, mutta sain kirpeäntulisen, hitusen saippualta maistuvan yrtin, jota kuulemma myös Vietnamin korianteriksi kutsutaan. Korianteria en tuosta löytänyt yrittämälläkään, mutta jännän eksoottinen maku siinä oli, ja chef ihastui siihen heti.

Alkoi kyllä harmittaa, ettei Pirkanmaalta löydy vastaavaa yrttien aarreaittaa. Joku taimitarha mainosti yrttejään, mutta ne olikin sitten niinkin eksoottisia kuin tilli, persilja ja korianteri, huoh. Jostain pitäisi vielä saada curry-yrttiä ja sieniyrttiä.

Ja se oppi? Muutamaan otteeseen olen tuskaillut minipienten siementen kanssa ja sitten todennut, ettei minusta ole kasvattamaan kasveja, jotka saavat alkunsa pölyhiukkasen kokoisista siemenistä. Todistin itseni vääräksi. Valoahan ne vain tarvii, ei sen ihmeempää. Tammikuussa yritin kylvää ananaskirsikkaa ja sain aikaiseksi nuppineulan kokoisen huitulan. Maaliskuussa kylvin loput 4 siementä kokeeksi kasvihuoneeseen, ja niin vain tekivät 4 terhakkaa ja tanakkaa tainta - hurjista yöpakkasista huolimatta. Ehkä ens vuonna vois yrittää taas varsisellerin kasvattamista. Ehkä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

52 - 12 = tungos

Olin sitten onnistunut esikasvattamaan 52 kpl tomaatteja, chilejä ja paprikoita. Hups. Lajittelin ne tarkkaan ennen kasvihuoneeseen laittamista ja heitin kitukasvuisimmat pois. Siltikin jäi melkoinen määrä kasveja yli, ja kun ei niitä raaski hukata, whatsappasin puutarhagurulle, josko hän huolisi 12 kappaleen sekalaisen setin kasveja. Onneksi huoli! Mutta on kasvarissa siltikin taas ihan järjetön tunku, eikä asiaa helpota yhtään se, että puutarhaguru piipahti ihanassa taimitarhassa, jossa oli vaikka mitä herkkuyrttejä tarjolla. Kun rupeaa kännykkään tulemaan kuvia banaanimintusta ja oliiviyrtistä, oli pakko laittaa tilaukseen muutama yrtti (= 7 kpl) ja ihania roiskepetunioita (näyttävät siltä, kuin niihin olisi roiskittu maalia).

Mennääs kasvarikierrokselle!
Yleensä en papuja esikasvata, mutta kun tämä kevät on ollut näin hirveä, ajattelin kiriä hitusen aikaa kiinni ja esikasvattaa pavut, etenkin kun nyt on mielenkiintoisia lajikkeita tiedossa ja haluan saada niistä sadon. Kohta saakin donkata nuo isompiin potteihin (tiedossa on aivan järkyttävä potinpesusavotta). Pensaspavut Ferrari ja Golddukat kasvavat jo kovaa vauhtia ämpäreissä.
Raab ja choy sum ovat kasvaneet jo syötävän kokoisiksi. Napsin ne joko keittoon tai wokkiin tällä viikolla. Ehkä niistä voisi tehdä eksoottisen lammaskaalin: choy sumia ja karitsankieltä?
Kesäkukkia on 7 purkillista itämässä: krassia, kehäkukkaa, samettikukkaa, kosmosta, freesiaa... Ja juu, tuosta vasemmalla olevasta pienestä raosta täytyy mahtua kulkemaan, kun tekee kasvihuoneessa kastelukierroksen.
Kaalit ja kurpitsat ovat jo isommissa poteissa. Kurpitsojen itämisprosentti on yllättävän hyvä; kaaleissa olisi ollut toivomisen varaa, mutta eipä niille paljoa tilaa jäänyt kasvimaalle. Jostain syystä kyssä itää huonosti, vaikka olen sitä 3 eri pussista kylvänyt. Täytyy kylvää sitä nyt vielä muutamaan otteeseen, jotta saa paikkauskasveja kasvimaan tyhjiin kohtiin.
Tomaatit ovat vielä surkean pieniä ja hailuja, mutta jahka saavat juurensa hevosenkakkapelletteihin asti, alkaa tilanne muuttua. Onneksi sain kaikki Brandywinet lopulta itämään. Mielenkiintoista päästä maistamaan, onko ne niin hyviä kuin kehutaan.
Kaupan kukkasiakin on melkoinen läjä odottamassa säiden lämpenemistä: pelargoneja, ihana oleanteri, kärhöjä, pioneja, kuunlinjoja, päivänliljoja, lankaköynnöstä, sekä kukkatikkaille päätyvät sisäkukat, joita en enää sisälle huoli.
Että onhan siinä tunkua. Mutta pitkän talven jälkeen tämä on niin luksusta: kasvit kasvaa ja niitä saa siirrellä isompiin potteihin joka päivä, ja jänniä lajikekokeiluja on tiedossa, vaikkei alunperin pitänytkään mitään uutta hankkia. Alkais nyt vaan tuo sää lämmetä viimeinkin!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tositesti

Lämpökoetta suunnitellessa ei osannut ajatellakaan, että kokeesta tuleekin näin vaativa: kolmen peräkkäisen yön lämpötilat olivat -4,9, -6,4 ja -6,4 (juu, resetoin mittarin tuossa välissä). Aamuisin ei meinannut tohtia edes kurkata kasvihuoneeseen, mutta näköjään kasvihuoneen lämpötila ei mene pakkasen puolelle edes noissa asteissa, sillä kaikki kasvit ovat edelleen hengissä. Ainoastaan lähellä kattoa olevat kaalit käpristelevät aamuisin, mutta tokeentuvat siitä päivän mittaan.

Tämän päivän urakkana on täyttää ämpäreitä mullalla (jahka multa ensin sulaa) ja siirtää ne kasvihuoneeseen lämpiämään, jotta viikonloppuna pääsee laitamaan tomaatit, chilit ja paprikat loppusijoituskohteeseensa - tällä kertaa lämmittimellä varustettuina.

Kasvimaidenkin kanssa saa jännittää. Harsot ovat olleet joko lumi- tai kuurakuorrutteen alla jo monta päivää. Saas nähdä itääkö siellä mikään vai joudutaanko uusintakylvöihin. Perunat itävät autotallissa kovaa kyytiä, mutta ei niitä uskalla maahan laittaa vielä ainakaan viikkoon. Pitkään ihmettelin, kun ei Hyötykasviyhdistykselle tullut siemenperunoita ennen eilistä, mutta oikeastihan niiden ajoitus meni ihan nappiin. Pääkaupunkiseutulaisille muuten vinkkinä, että Puutarhanikkareilta saisi Maris Peer -siemenperunaa ja hyvältä kuulostavaa Cerise-kesäperunaa. Puutarhanikkareilla on verkkokauppakin, mutta eivät toimita tuotteita kuin taimitarhoilleen. Jep, ehdin tehdä 80 euron tilauksen, ennen kuin huomasin tämän. Katkeraa.

Kuukausi ollaan kohta tästä Suomen piiiiitkästä kasvukaudesta menetetty. Eniten kuitenkin harmittaa lintujen puolesta. Aamuisin huomaa hyvin, miten lintujen äänet on vaienneet. Vain tiaiset sirkuttavat entiseen malliin, kun ovat tähän arktiseen menoon tottuneet. Pesintä ei varmasti monella onnistu, eikä hyönteissyöjillä ole mitään asiaa tähän maahan.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ildi koe-eläimenä

Naked gardening day jäi tältä vuodelta väliin ja sen sijaan vietettiin toppatakki gardening daytä. Kirjosieppo ja västäräkkikin kävivät pihalla vain kääntymässä ja totesivat, että ei helkkarissa täällä pysty kukaan asumaan. Toki grillikausi avattiin ja istuttiin hanurit hileessä kesäkeittiössä syömässä särkipihvejä.

Kasvihuoneessa sen sijaan on kasvukausi jo käynnissä, ja kurpitsoja ja kaalikasveja saa joka päivä siirtää isompiin potteihin. Toivottavasti ne vielä joskus pääsevät ulos asti, vaikka tämän aamun lumisade hitusen toivoa himmensi.

Koska kevät vielä antaa odottaa itseään ainakin viikon ellei 2, ajattelin laittaa kasvihuoneen testiin. Kaalithan siellä itivät, vaikka yöpakkaset kävivät -12:ssa, mikä pisti miettimään kasvihuoneen lämmönpitokykyä. Kennomuovi pitää lämpöä huomattavasti paremmin kuin lasi, mutta en ole koskaan kunnolla testannut kuinka hyvin. Sen tiedän, että basilikat eivät kasvihuoneessa viihdy kylmällä ilmalla, mutta kurkut, kurpitsat ja kaupasta ostetut kukkaset ovat tuolla pärjänneet, vaikka yölämpötilat ovat edelleen olleet -5:ssä.

Niinpä siirsin eilen kaikki ulos päätyvät sisäkukat kasvihuoneeseen totuttelemaan ja samalla laitoin yhden kitukasvuisen Ildin ämpäriin, jotta näen kuinka kylmässä tomaatit pärjäävät. Kuulemma niiden pitäisi toipua 0,5 asteen kylmyydestä, joten tuo mauton Ildi saa nyt olla koekaniinina tämän(kin) pakkasyöviikon. Muut tomaatit ovat vielä turvassa sisätiloissa.

Jos koe onnistuu, voi ens vuonna harkita laittaa muutama testitomaatti aikaisemmin loppusijoituspaikkaansa, kun ne kuitenkin menestyvät kasvihuoneessa paremmin kuin sisätiloissa. Ties vaikka sato aikaistuisi muutamalla viikolla. Kaalit täytyy muistaa kylvää ens vuonna jo maaliskuussa. Laitoin siemenlaatikostoon itselle aiheesta muistutuksen.

Kasvimaat on jo kylvetty. Uskaltauduin puuhaan, koska siemeniä on varastossa sen verran runsaasti, että uusintakylvöjä voi huoletta tehdä tarpeen mukaan. Toki harsotin kaikki kasvimaat, jotteivät ihan pakkasen ja raesateiden armoilla ole. Perunat on vielä istuttamatta ja käyn joka päivä netissä tsekkaamassa, milloin Hyötykasviyhdistys saa Pink fir applea. Sen piti tulla viime viikolla valikoimiin, vaan eipä näy.

Talvivalkosipulit antoivat odotuttaa itseään kasvimaalla huolestuttavan pitkään, mutta eilen niissä alkoi viimeinkin näkyä eloa. Haaveissa on sato, jolla pärjätään pitkälle talveen. Jahka tämä edellinen talvi nyt viimeinkin loppuisi.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Pienviljelijä ahdingossa

Jahka vappuaaton 6 cm lunta suli kasvimailta, täytyi edelleen todeta, ettei kylvöihin ole mitään asiaa. Kasvimaiden pinnasta maa on n. 3 cm:n syvyydeltä sula, sen jälkeen tulee vastaan routa, eikä öiset viiden asteen pakkaset asiaa helpota. Loppuviikosta on luvattu kylmenevää, mutta ajattelin kokeilla kylvöjä parin päivän päästä ja harsottaa ne kunnolla - jos siis tuo routa edes vähän hellittää. Harmittaa tämä odottelu, sillä vaikka syksy olisi lämmin, ei satokausi siihen suuntaan veny, koska silloin valo alkaa vähetä ja kosteus lisääntyä.

Kaalit siirsin kasvihuoneessa jo isompiin potteihin, sillä niiden juuret alkoivat tunkea edellisistä poteista ulos. Tänään ajattelin laittaa pavut esikasvuun, jotta edes hiukan saa kirittyä menetettyä kasvukautta kiinni. Maissit siirsin myös isompiin potteihin, mutta niistä joka ikinen kuolla kupsahti. En tiedä, mistä ne niin hermostuivat, sillä joka vuosi potitan ne pariin otteeseen ennen loppusijoituspaikkaa. Laitoin nyt uuden setin tulemaan, josko kuitenkin ehtisivät tuottaa satoa tänä vuonna.

Eilen keksin alkaa kitkeä ensimmäistä kukkapenkkiä ja olin juuri huikkaamassa paremmalle puoliskolle, miten hyvin rikkaruohot lähtevät irti juurineen, kun käsi humpsahti rannetta myöten kukkapenkkiin. Koko jeevelin penkki oli täynnä vesimyyrän käytäviä >:-/ Perennojen kuolleet osat lähtivät kevyesti nykäisemällä irti, kun niiden juuret oli nykerretty poikki. Koko pintamaa kuoriutui helposti pois ja jäljelle jäi vain koloja ja käytäviä. Joka vuosi vesimyyrä käy talvilomalla tuossa kukkapenkissä, mutta näin suurta damagea se ei ole aiemmin tehnyt. No, ajattelin hyödyntää tyypin kaivuupuuhat ja työntää täpötäyden kompostin palaneita osia käytäviin. Näin tulee kompostiin tilaa, kukkapenkki saa ravinteita ja ah niin ihanalle tuoksuva komposti häviää maan uumeniin pois koirien kuonojen ulottuvilta.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Nyt itämässä

Takatalvi jatkuu jo kolmatta viikkoa. Yöpakkaset ja tuo alati tupruava lumi takaavat sen, ettei puutarhafiilis pääse kohoamaan sen korkeammalle kuin lämpötilakaan. Orvokkeja sentään hommasin jo pihaan (ja peitin ne yöksi harsolla) ja sen peltikurjen, ja tänään Postin setä lupasi tuoda 2800 litraa multaa, mutta sen ihmeempää ei vielä pääse tekemään, sillä maa on edelleen jäässä. Viikonloppuna sain kuningasidean tökätä sademittari pihalle, mutta sen varsi upposi vain n. 3 millin matkalta maahan, joten jouduin viemään sen takaisin varastoon odottamaan juhannusta, josko siihen mennessä routa olisi ohi.

Typerä sää on myös aiheuttanut sen, ettei tomaatit ja chilit kasva mihinkään, kun eivät pääse kasvihuoneeseen saamaan valoa. Jurottavat vain pieninä ja kalpeina kodinhoitohuoneessa ja kauhistelevat ikkunasta räntäsadetta. Ei ole tainnut koskaan olla näin mitättömät taimet tähän aikaan vuodesta.

Mutta kasvihuoneessa sentään jo vihertää. Kaalit, yrtit ja se ainokainen ämpäriperuna lähtivät kasvuun, vaikka yölämpötilat ovat käyneet -12:ssa. Ehkä ensi vuonna voisi kokeilla niiden kasvatuksen aloittamista jo maaliskuussa, kun tuo tuplamuovisuojaus näyttää pitävän pakkasen loitolla. Kesäkukatkin jo itävät, vaikka niillä ei tuplasuojausta olekaan.

Jahka huominen räntäsade on ohi, voisi pukea toppavaatteet ylle ja ruveta kunnostamaan kasvimaita vapun kylvöjä varten. Jos siis eivät ole jäässä. Multaa täytyy lähestulkoon kaikkiin kasvimaihin lisätä ja lisäksi täytyy suunnitella, mihin laittaa uusi papukaari, kun Rauli-myrsky veti sen edellisen solmuun. Sitten vain odotellaan, että se luvattu ennätyslämmin kevät alkaa.

On muuten melkoisen absurdi kokemus joutua tunniksi ex tempore -työhaastatteluun puhelimessa, kun on koirien kanssa keskellä metsää. Saa multitaskata ihan tosissaan, kun yrittää olla huohottamatta ja kaatumatta, pitää koiria silmällä ja rukoilla, ettei vastaan pölähdä hirvi/kettu/kauris/supi, ja kaiken tämän keskellä vaikuttaa filmaattiselta ja palkattavalta. Enkä tainnut epäonnistua, kun palautteena oli "susta tulee hyvä fiilis". No, katsotaan lähteekö tämä(kään) etenemään.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ostoslista 2017

Taivaalta tulee solkenaan rakeita ja lunta, ja maa on edelleen umpijäässä, mutta kyllähän tässä jo kiiruusti täytyy ruveta suunnittelemaan kasvukautta 2017. Ties vaikka se alkaisi jo ens viikolla.

Pensaat ja omppupuu on jo leikattu, mutta kylmä sää on estänyt oksien hakettamisen. Se on to do -listan alkupäässä, samoin kuin kesäkeittiön laattavälien putsaus. Kukkapenkit kaipaavat siivousta: kuolleet kasvinosat täytyy silputa ja vuohenputket roundupata. Kun kompostit sulaa, kipataan niiden sisältö kukkapenkkeihin maanparannusaineeksi. Tämän vuoden suurin kukkapenkkipunnerrus on päivänliljojen jakaminen. Eivät ole muutamaan vuoteen kukkineet lainkaan, joten toivon, että jakaminen saa ne uudelleen innostumaan. Päivänliljojen juuripaakku tosin on niin tiivis, ettei viherturaajan haba riitä sen halkaisemiseen. Harkitsen järjetöntä väkivaltaa ja/tai dynamiittia.

Kasvimaat kaipaavat multalisäystä. Odottelenkin tässä kuumeisesti, että Postin setä soittaa ja ilmoittaa tuovansa 70 x 40 litran multasäkkiä pihaan. Oli hyvä multatarjous Tokmannilla ja antoivat vielä tilauksesta 5 %:n alennuksen.

Hankintalista on toki jo tälle kaudelle tehty:
  • katsura. Karmean kallis, enkä tiedä menestyykö se täällä, mutta kun pitää saada.
  • alppipaju. En tiedä mihin sen laitan, mutta sen kuvattiin näyttävän oliivipuulta. Pakko saada.
  • oliivipuu. Ikeasta ois saanut 20 eurolla, mutta täytyy odottaa sään lämpiämistä. Sisälle se ei tällä hetkellä mahdu.
  • sitruunapuu. Sen jo hankinkin. Tai no, lähinnä se on sitruunarisu vielä, mutta lähti heti kasvuun.
  • oliiviyrtti. Ihana lisä marinadeihin ja salaatteihin.
  • curry-yrtti. Kestää pitkälle syksyyn. Viime vuonna käytettiin loput joulukinkun marinadiin.
  • sieniyrtti. Uutuus, jota täytyy saada kokeilla.
  • kurki. Ehkä annan kitsch-paholaiselle lopullisesti pikkusormen, mutta ihastuin viime vuonna Ääs-ryhmän peltikurkeen ja aion semmoisen hankkia huomenna. Honkkarin pinkkiä peltiflamingoa mietin vielä (vitsi vitsi).
  • grilli. Vanha Misa on tulossa tiensä päähän, sillä kalojen savustuksesta tihkuva suola on hapristuttanut savustimen ja arinan. Uusi grilli on varmaankin samaa merkkiä, sillä tarjolla on yllättävän vähän puugrillejä, joissa on savustin.
  • ötökät. Viimeinkin on Suomeen tullut tarjolle kurinpitoötököitä, joita aion ostaa ison setin kasvihuoneeseen. Samasta paikasta saa myös niitä keltaisia tahma-ansoja, joilla voi huitoa kaalikasvien yllä ja toivoa mahdollisimman monen kirpan ja kaalikoin tarttuvan niihin.
  • Epicure ja Pink fir apple. Jos sattuvat tulemaan Hyötykasviyhdistykselle ajoissa myyntiin.
Puutarhagurun kanssa ollaan suunniteltu toivioretkeä Kauppilaan Flöriin, joten hankintalistalle päätynee vielä kaikkea ihanaa, jota ei ole vielä osannut ajatellakaan - ja jolle ei löydy paikkaa.

Itselle vielä muistutus: ei kannata turata perillan (kuvassa) siementen kanssa. Kaupan perilla (shiso, veripeippi) rehahtaa kasvuun, kun sen laittaa altakasteluruukkuun ja tymäkkään multaan.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kurkkutasting

Jotenkin on tämä huhtikuu hujahtanut ohi. Liekö syynä tuo järisyttävän kylmä keli, joka ei innosta pihapuuhiin ryhtymistä. Kesäkukat laitoin kasvihuoneeseen kylvöön ennen pääsiäisen megatakatalvea ja nyt havahduin siihen, että huhtikuu on kohta lopussa, joten on aika kylvää kurkut, kurpitsat ja basilikat sekä marketin alelaarista löytynyt iisoppi, vaikka yölämpötilat ovat edelleen -10:n tuntumassa.

Kurpitsojen kanssa mennään samalla vanhalla setillä: Marina di chioggia, Sweet dumpling, Small sugar, Ölkurbis, spagettikurpitsa, Rolet ja viime kesänä ihastuttanut, ruukussa viihtyvä butternut-kurpitsa Butterbush. Ja tietysti 5 kappaletta Potimarronia. Eiköhän tuolla setillä saada pakastin täyteen paahdettua kurpitsaa, kuten viime vuonnakin. Kesäkurpitsoja kylvin vain 3, sillä sitä ei tule kovinkaan paljoa käytettyä. Niiden siemeniä tosin on vaikka pienelle armeijalle.

Olen joka vuosi kasvattanut Burpless tasty green -kurkkua, joka on edelleen se parhaimman makuinen kurkku. Tänä vuonna en sitä ostanut, sillä Kitchen gardenin mukana tuli kahta eri lajiketta kurkkua, ja lisäksi olin jostain tuntemattomasta syystä ostanut hyvin vaaleaa Delistaria. Päätinkin Makutarhuri-kirjan hengessä pitää kesällä kurkkutastingin ja testata, mitä eroa on Delistarilla, Heroicalla, Marketmorella ja ei-niin-houkuttelevasti nimetyllä Chinese slangenilla. Ehkä niistä joku yllättää ja peittoaa vanhan kunnon Burplessin.

Nyt on kaikki esikasvatukset tältä vuodelta ohi (merkkaustikkujen loppuminen lienee merkki siitä, että kylvöjä on tehty tarpeeksi...) ja ruvetaan odottelemaan multatilauksen saapumista ja sitä vapuksi luvattua lämpöaaltoa, minkä turvin pääsee tekemään kasvimaakylvöt.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Sikurirouskukeitto

Viime syksynä opimme viimein poimimaan sikurirouskuja, ja niitä on muutama purkillinen kuivattuna kaapissa. Silloin tällöin ollaan murustettu niitä ruokaan mausteeksi, mutta nyt teki mieli tehdä niistä ihan oma ruokansa. Vaan eipä ollut helppoa! Suomenkielinen googletus antoi tulokseksi vain reseptejä, joissa sikurirouskua on käytetty mausteena, ja britit ja jenkit tarjosivat pelkkiä makeita leivonnaisia. Piti siis kehitellä ohje ihan ite.

Makustelin rouskuja mielessäni ja totesin, että niiden seuralaisiksi sopisivat fenkoli ja pak choi. Niinpä kuullotin sipulia ja valkosipulia ja lisäsin mukaan fenkolia, pak choita ja vihanneslaatikossa olleen lehtikaalin jämät. Koska kana- tai kasvislientä ei tähän hätään ollut, laitoin liemeksi misotahnalla maustettua vettä. Kun kasvikset olivat viittä vaille kypsiä, lisäsin soppaan pari kourallista kuivattuja sikurirouskuja ja yhden kourallisen lehtipersiljaa. Namia!

Seuraavaksi voisi kokeilla sikurirouskurisottoa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kaalit, yrtit ja kuono

Huhtikuussa esikasvatus nousee heavy duty -tasolle, kun vuoroon tulevat kaalit, kurkut, kurpitsat, kesäkukat, yrtit ja maissit. Sää on vielä kylmä, mutta koska sääennusteet eivät enää nykyään pidä paikkaansa, uskaltauduin laittamaan kaalit ja osan yrteistä jo kasvariin esikasvamaan. Ties vaikka lumen ja pakkasen sijaan tuleekin helle ja aurinko. Jos taimet paleltuvat, niin tehdään sitten parin viikon päästä uusintakylvö. Sisälle noita on turha kylvää, koska a) ei mahdu ja b) valo ei edelleenkään riitä.

Kyssäkaalta oli kolmea eri lajiketta, mutta laitoin nyt vain kahta kylvöön. Kolmatta kokeilen sitten kesämmällä, kun kasvatan kyssäkaaliplugeja täyttämään kasvimaiden mahdolliset aukkopaikat. Calabresea oli samoiten kahta, mutta broccolia vain yhtä, sillä ainoastaan sen "early" versio ehtii tehdä satoa Suomen kesässä. Instagramissa suositeltiin viime syksynä suippokaalta, ja kun siitä oli pussillinen ilmaissiemeniä odottamassa, kylvin sitä, samoin kuin savoijinkaalta ja pienikokoista Pixietä. Ilmaissiemenistä kylvin myös nopeakasvuista raabia, joka muistuttaa kapeavartista broccolia, sekä choy sumia, jota kuulemma voi leikellä lautaselle jopa 4 kertaa samasta varresta.

Yrteistä multiin pääsivät timjami ja appelsiinitimjami, salvia, oregano ja meirami. Basilika saa odottaa vielä sään lämpenemistä. Jos sen kylvää liian kylmään, se ei tee kunnon satoa koko kesänä.

Harvoin on kylväminen ollut näin hankalaa. Koska muut esikasvatteet sekä 4 pahvilaatikollista kirpparille meneviä kirjoja veivät kaiken järkevän tilan, täytyi kylväminen suorittaa saunan lattialla otsalampun valossa. Tilannetta ei auttanut yhtään utelias kuono, joka halusi osallistua toimintaan ja pärski samalla paheksuvasti tussille, jolla merkkasin taimitikut.

Seuraavaksi pitäisi (taas) hakea muutama säkki multaa ja ruveta kylvämään kesäkukka-asetelmia, ja pääsiäisen jälkeen pääsevät kurkut ja kurpitsat potteihin.

Uusi kasvihuone kesti talven hyvin, tosin ei juurikaan päästy testaamaan lumen painoa, kun lunta ei onneksi kovin paljoa satanut. Routa sen sijaan pomputtaa kasvarin perustuksia niin, että pari pleksiä on irronnut liimauksesta. Erinäisin konstein ollaan yritetty niitä kammeta paikoilleen, sillä tuuli riepottelee niitä pitkin pihaa. Jahka sää lämpenee, täytyy uusia liimaukset.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sitä saa mitä tilaa - eiku...

Tämän vuoden kasvihuoneuutuuden piti olla ananaskirsikka, mutta kun siemenpussista putoili kämmenelle minipieniä siemeniä, arvasin ettei sen esikasvatus tule onnistumaan. Minipienistä siemenistä saan aikaiseksi vain minipieniä taimia.

Hätiin tuli taimikaupan luettelo, jossa tarjottiin ananaskirsikan plugitaimia. Ja kun kasvihuoneessa tilaa riittää, lisäsin tilaukseen myös päärynämelonin plugit. Yllätys oli melkomoinen, kun postipaketista paljastui hyvin hailut ananaskirsikan taimet, jotka olivat varmaan viettäneet alkutaipaleensa pimeän kellarin perukoilla, sekä ylikastellut päärynämelonit, joista yksi oli jo mädäntynyt. Kiiruusti siirsin taimet purkkeihin ja valoon, mutta kuolemantapauksia on tullut lisää.

Kun asiaa ihmettelin puutarhagurulleni, hän osasi heti kertoa, etten ole ainoa, joka on kyseisestä taimikaupasta saanut epäkuranttia tavaraa. Saman kertoi Google. Kauppilan Flörin kanssa sitä oli oppinut niin hyvään, ettei osannut epäilläkään, että joku toinen taimitarha myisi silkkaa kuraa. Nytkin tuolla kodinhoitohuoneessa Flörin keijunmekot, tuoksupelargonit ja verenpisarat kasvavat kohisten, ja olivat paketista otettaessa täydellisen hyvässä kunnossa. Toisin kuin nämä onnettomat.

Olen huono kuluttaja, enkä ala reklamoimaan muutaman euron tähden, mutta opinpa sen, että jos vielä joskus tekee mieli haksahtaa muuhun kuin Flörin postimyyntiin, täytyy ensin konsultoida puutarhagurua ja Googlea.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tilannekatsaus ja iili

Mikä siinä onkin, että vaikka tätä viherturausta on tullut harrastettua jo kohta 15 vuotta, niin silti sitä on joka vuosi aivan kuin uuden edessä. Pakko tarkistaa blogista, että mitä tehdään ja mihin aikaan. Alkuviikosta pohdin missä vaiheessa tomaatit, paprikat ja chilit siirretään isompiin potteihin, kun ei asiaa muka millään muistanut.

Eilen valikoin suurimmat taimet ja laitoin ne isompiin potteihin. Chilit ja paprikat olivatkin mukavasti täyttäneet aiemmat potit juurillaan, joten niille ajankohta oli sopiva. Osa tomaateista oli sen verran hujoppeja, että ajattelin niiden hyötyvän syvempään pottiin upottamisesta. Seuraavaksi sitten toivotaan, että huhtikuun alkupuolella taimet pääsevät jo päiväretkelle kasvihuoneeseen, jotta alkavat rotevoitua. Vielä ovat kovin hentoisia ja kalvakoita.

Uudet Brandywine-tomaatit ovat olleet hankalia kasvattaa. Yellow Brandywine ja Red Landis ovat ainoat, jotka ovat kasvaneet samaa tahtia muiden tomaattien kanssa, Landisista tosin sain aikaan vain yhden taimen. Nimikkolajike Brandywinen taimet ovat aika kärsineen näköisiä, mutta yksi niistä selvinnee kasvihuoneeseen asti. Sudduth's on ollut ihan onneton: ei idä sitten millään tai idättyään katkeaa. Siitäkin yksi sinnittelee hengissä. Toivottavasti maku on kaiken tämän turaamisen arvoinen. Jungle seedsillä on muuten ihana tapa merkitä lajikkeen maukkaus: mitä makoisampi lajike, sitä useampi nuotin kuva lajikkeen vieressä on. Brandywinet saavat täydet kolme nuottia.

Ensi vuoden ostoslistalle tuli tänään lisäys: Seeds of Italyn sähköpostissa mainittiin paistettavat/grillattavat paprikat. Siis ne vihreät, chilin näköiset, mutta ei-tuliset, jotka paistamisen jälkeen syödään sellaisenaan. Onhan noita maailmalla vastaan tullut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään niiden kasvattaminen. Friggitello näyttää juuri sellaiselta, että se haluaa kasvaa meillä vuoden päästä. Tälle vuodelle se ei enää ehdi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kurpitsacurry

Pakastimien tyhjennys on edelleen käynnissä. Tomaattikastikkeet vetelevät jo viimeisiään, mutta marjoja ja hilloja on vielä kamala määrä, kun en niitä osaa juurikaan missään käyttää. Mieluummin syön marjat tuoreena tai mehustan ne, kuin käytän niitä pakasteina. Tyrnit ja vadelmat tosin uppoavat leivonnaisiin helposti.

Paahdettua, soseutettua kurpitsaa on yhä jäljellä rasiakaupalla, ja teinkin itselleni ruokahaasteen: otin kurpitsaa ja luomubroileria (hamstrataan sitä pakastimeen aina, kun kaupassa löytyy laputettuja versioita. Normihinta kun on melkoinen) sulamaan ja päätin seuraavana päivänä keksiä niistä ruuan. Googlettelun tuloksena päädyin tekemään curryn.

Oi sitä nuoruuden reissua, kun Tony Falmouthissa opetti tekemään oikeaoppista britticurryä <3 Nyt tosin ei ollut Rajahin currytahnaa, eikä tuoreita luumuja, joten piti soveltaa. Mitään varsinaista ohjetta en osaa kirjata, kunhan vain laitan tähän itselleni muistutukseksi seuraavillekin vuosille, että tee kurpitsacurryä, se on hyvää!

Kuullotin inkivääriä, sipulia ja valkosipulia pannulla. Toisella pannulla paahdoin kananpalat. Kanan sijaan voisi curryn sekaan laittaa porkkana- tai palsternakkakuutioita tai vaikka kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Yhdistin sipulit ja kanan ja sekoitin mukaan kurpitsasoseen. Lopputulos oli tönkköä tahmaa, joten sekaan kannattaa lorauttaa kookosmaitoa, kermaa tai kasvislientä. Sitten maustamaan: curryä, jeeraa, chiliä, kanelia, muskottia, kardemummaa, mitä ikinä oma maku kaipaa. Chef & minä ollaan addiktoiduttu kuvassa näkyvään Mill & Mortarin ras el hanout'hun ja laitetaan sitä melkein jokaiseen ruokaan. Niinpä tupsautin sitä tähänkin versioon puoli teelusikallista. Lopputulos oli makean maukas ja lämmittävän mausteinen. Kyytipoikaa curry ei välttämättä tarvi, mutta kypsensin kaveriksi hitusen kuskusia.

Toisen kurpitsarasian sotkutin pannulla sipulin ja salamin jämän kanssa ja tungin cannelloneihin. Oikein hyvää niissäkin, joten sama käy varmasti myös lasagneen.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

4 - mitä huijausta!

Kun jäätävä tuuli repii peruukkia päästä, ja FMI lupaa 10 sentin lumisadetta, täytyi käpertyä henkilökohtaiseen kevätkuplaan ja laittaa kirsikkatomaatit kylvöön. Normaalisti kylvän ne vasta maaliskuun puolivälissä, mutta silloin on henkilöllä työhaastattelu (iik!), joten aivot ja tärisevät kädet eivät tule sen tilanteen tiimoilla taipumaan kylvämiseen. Parempi siis aikaistaa koko touhu.

Keltainen ja jauhoinen Ildi sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta siirsin loput sen siemenet jo hävityspinkkaan. Syksyllä tilasin Thompson & Morganilta Sweet aperitifia, kun mainostivat sen olevan makea ja satoisa, joskin melkoisen pienikokoinen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan jotain ihan uutta lajiketta. Sungoldia olin ostanut pussillisen jo viime kesänä ja iso pussi se olikin, mutta tyrmistys oli aikamoinen, kun sisältä paljastui kokonaista 4 (!) siementä! Eipä ollut käynyt mielessäkään pussia ostoskoriin laittaessa, että täytyisi erikseen tsekata, montako siementä siinä on, kun on tottunut, että siemeniä on vähintään se 10 kpl/pussi. Tuo oli vielä muistaakseni normaalia kalliimpi pussi. Saksalaiset Sperlin siemenet menevät täten meillä boikottiin, kun noin huijaavat pientä ihmistä. Toivottavasti itämisprosentti on täydet 100, muuten harmittaa isosti >:-/

Koska vähäisen siemenmäärän takia esikasvatustarjottimelle jäi tilaa, laitoin myös muutaman sikurin ja kosmoskukan esikasvuun. Sikuria kasvatin viime vuonna kasvimaalla, mutta suorakylvö ei oikein sen kanssa toimi, sillä se vaatii pitkän kasvuajan. Voi olla, että maaliskuu on liian aikainen esikasvatukselle, joten siirsin loput siemenet huhtikuun siemenlaatikkoon. Laitetaan sitten tarvittaessa uusi satsi esikasvamaan kasvihuoneeseen. Eihän tuo kitkeryytensä vuoksi mikään ykkösherkku ole, mutta välillä vain tekee mieli uunissa hienoisen juustokuorrutteen ja voisulan kanssa haudutettua sikuria.

Kosmoskukka on ollut pitkään suosikki (jokin noissa tillilehtisissä kasveissa viehättää), mutta sekin vaatii suorakylvönä pidemmän kasvuajan kuin mitä tämä III-vyöhykkeen arcticum pystyy tarjoamaan. Jos ei sillekään maaliskuu sovi, niin loput esikasvatan huhtikuussa. Kesäkukkia olen vasta viime vuosina ryhtynyt itse kasvattamaan. On ollut jotenkin paljon kivempaa päräyttää taimitarhalle ostamaan jo valmiiksi kukkivia ihanuuksia sen sijaan, että esikasvattaa muutaman kuukauden ja saa kukkia pihaan joskus heinäkuun tietämillä. Mutta lajikenälkä kasvaa näköjään kukkienkin kanssa: perinteiset taimitarhojen lajit ja lajikkeet käyvät vuosien mittaan tylsiksi, joten sitä intoutuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ja tietysti iso osa on myös kasvihuoneella: uudessa kasvihuoneessa on tilaa muutamalle esikasvavalle kukkapurkillekin.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Keväänhakureissulla

Vanhoina hyvinä aikoina käytiin talvilomalla hakemassa pussillinen kevättä. Tänä vuonna ei kummallakaan ole talvilomaa, joten käytettiin hommaan tavallinen lauantai. Puutarhaguru vinkkasi viime viikolla, että Kodin Terraan on tulossa kevät, joten suuntasimme sinne pitkän ostoslistan (multaa ja koiranruokaa) kanssa.

Ensimmäisenä ostoskärryyn heilahti 45 litraa multaa. Tarjolla oli monenlaista taimi- ja kylvömultaa, mutta valitsin tavallisen puutarhamullan, sillä en tule noiden erikoismultien kanssa toimeen. Valtaisat siemenhyllyt ohitin suosiolla, etten vaan sorru mihinkään ylimääräiseen, sillä siemenlaatikosto pullistelee edelleen liitoksistaan. Nelson gardenin esitteen kuitenkin nappasin mukaan, ihan vaan mielenkiinnosta uusia lajikkeita kohtaan (joo, joo).

Kukkasipulihyllystä tarttui mukaan iiriksiä, freesioita ja Tiger Woods -liljoja. Kukkaruukkuhyllyllä pyörsin kaksi päätöstä yhdellä iskulla: enää ikinä ei pitänyt ostaa pieniä kukkaruukkuja, mutta kun parempi puolisko osoitti ihania, vanhojen vihannestölkkien näköisiä ruukkuja, en voinut olla nappaamatta kyytiin hernetölkkiversiota. Ja kun kerran on ruukku, tarvii siihen kukan, vaikka tänä keväänä piti päästä eroon suurimmasta osasta sisäkukkia. Mutta hei, kahden euron limenvihreä kultaköynnös - sehän oli kuin tehty tuolle ruukulle.

Esikasvatuspöydältä lähti tomaattien lämmikkeeksi 3 litraa vermikuliittia ja yrttipöydältä ikisuosikki sitruunatimjami. Rosmariini tuli mukaan Ikeasta. Yrttien joukkoon kylvin muutaman samettikukan ihan vain kokeeksi. Yrtit saavat nyt nököttää kodinhoitohuoneessa karanteenissa, sillä keittiö on täynnä kirvoille alttiita esikasvatteita, ja kokemus on osoittanut, että noiden italialaisten yrttien kyytipoikana on kirva jos toinenkin.

Esikasvatteet kasvavat todella hitaasti. Eivät tunnu tykkäävän ikkunalaudan kylmyydestä. Tilasin viime viikolla niille lämpömatot, ja K-rauta ne saman päivän aikana postittikin, mutta Postilla näköjään menee ikuisuus kuskata matot 20 kilometriä, huoh.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Häätöpinkka

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi huumeita ja kansantansseja, mutta kerrasta - tai parista - pitää oppia. Niinpä häädettävien siemenpussien pino alkaa kasvaa. Ihan kiva näitä oli kokeilla, mutta turha näihin on enää aikaa tai tilaa tuhlata, vaikka uuteen kasvihuoneeseen paljon mahtuukin.

Ilmaissiemenenä saatu "retiisi" Mooli mino early on kitkerä ja kuivakka, kasvattaa valtavan lehtitupsun, mutta itse juuri on tuskin lyijykynää paksumpi. Käsittääkseni mooli ei ole ihan tismalleen sama asia kuin retiisi. Mooli vie kasvimaalla paljon tilaa, enkä keksi sille lautasella käyttöä. Hitusen saman näköinen retiisi Istapp sen sijaan tekee paksun ja mehevän juuren, joka on tavallista retiisiä miedompi ja hurjan satoisa. Se saa valloittaa moolin paikan kasvimaalla.

Tavallista sipulia koitin kasvattaa siemenestä n. 2 viikkoa ja totesin, ettei minusta ole minkään sipulikasvin esikasvattajaksi. Niiden lamoavien huituloiden siirto potista toiseen vaatii näppärämpiä sormia ja vakaampaa motoriikkaa kuin allekirjoittaneella.

Sama esikasvatuskyvyttömyys on minipienien siementen kohdalla. Varsiselleri ja näköjään myös ananaskirsikka ovat meikäläisen kompetenssin ulottumattomissa. Tosin uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä oli lohduttava artikkeli sellerin kasvatuksesta. Ei ne paremmissakaan käsissä kovin muhkeiksi Suomessa kasva. Mutta jääköön sellerikokeilut kahteen kertaan ja ananaskirsikka yhteen.

Punainen broccoli ei ehdi kasvaa Suomen kesässä, joten vapautan sen siemenet luontoon keväällä. Punainen mansikkamaissi sen sijaan kasvoi, mutta kun käyttötarkoitus on popcorn ja riskinä on että se ristipölyttyy oikean maissin kanssa, ei siihen kannata tuhlata tilaa kasvimaalta.

Anisruoho kuulosti hyvältä lakritsinmakuisine siemenineen ja lehtineen, mutta en parhaalla tahdollakaan löytänyt siitä mitään makua, ja sitä paitsi se siementää aivan järjettömästi. Mustaa pipuraa on joka paikassa. Varmaan saan sitä kitkeä urakalla kasvihuoneen lattialta kesällä.

Häädettyjen listalla on myös munakoiso, jonka saan kyllä itämään, mutta en tuottamaan satoa.

Pakastimia inventoidessa huomasin, että tomaattikastike alkaa olla lopussa! Viime vuonna kasvatin isoja pihvitomaatteja, jotka eivät ole satoisia. Hyvä jos 2 hedelmää saa yhdestä kasvista. Sen takia kastikettakaan ei tullut litrakaupalla keitettyä. Mahtava maku pitää pihvitomaatit kuitenkin pois häätöpinkasta. Sen sijaan täysin mauton Tigerella häätyy. Ildin kohdalla arvoin hetken ja totesin, että annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Toissa kesänä sitä kokeilin ja mauttomaksi totesin, mutta testaan nyt vielä kerran kuinka mauton se on Tigerellaan verrattuna. Jospa se kuitenkin menisi bulkkitomaattina tämän vuoden tomaattikastikkeessa.

Esikasvatussesonki alkaa pikkuhiljaa kiihtyä. Paremmalta puoliskolta on jo tilattu kyyti multakauppaan, sillä pian ei enää marketin pienillä kukkamultapusseilla pärjää. Samalla reissulla voisi etsiä lämmitysmattoa esikasvatuspottien alle. Mietin semmoista ensin itselle 50-vuotislahjaksi, mutta kun näkee miten esikasvatteet hytisevät kylmällä ikkunalaudalla, eivätkä kasva mihinkään suuntaan, voisi maton (tai kaksi) ostaa jo ei-vielä-lähelläkään-viittäkymmentä -vuotislahjaksi.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tomaattimaanantai

Aurinkoinen ja lämmin päivä inspiroi laittamaan tavistomaatit esikasvatukseen. Koska chilit ja paprikat majailevat edelleen esikasvatuslaatikoissa, pääsivät tomaatit suoraan Ikean hyasinttipotteihin. Siemenlaatikostoa avaessa tulikin yllätys: lajikkeita oli kokonaista 13! Luulin, että niitä olisi ollut 6-7. Pikaisesti täytyi tehdä laskutoimitus, jotta sai kaikki mahtumaan 24 potin tarjottimelle.

Ensimmäisenä hypistelin Jungleseedsin Brandywine-kokoelmaa, jossa on 4 eri lajiketta. Kylvin vain 2 siementä/lajike, jotta näitä jää myös ensi vuodelle. Jungleseeds rankkaa Brandywinet parhaimman makuisiksi tomaateiksi, joten odotukset ovat korkealla.

Muissa lajikkeissa sen sijaan siemeniä oli jäljellä runsaasti - Seeds of Italyn pusseissa suorastaan kourallinen. Viimevuotinen Ananas oli ainoa, jonka pussin sain tyhjäksi.

Mitä meillä siis tulee kasvamaan? Appelsiinitomaattia, mautonta Tigerellaa, perus Moneymakeria, italialaisia Costoluto Fiorentinoa, San Marzanoa ja Cuore di Buea, ranskalaista Super marmandea ja mautonta Ailsa Craigia. Ja tulee varmaan kasvamaan vielä 3 seuraavaakin vuotta, kun ei nuo siemenpussit tyhjene.

Ensi kuussa esikasvuun pääsevät kirsikkatomaatit. Tämän lajikerunsauden jälkeen en uskaltanut edes katsoa, montako lajiketta niitä on...

Paprikat ovat itäneet hyvin, chilit vähän huonommin, lukuun ottamatta Espeletteä, josta jokainen kylvetty siemen iti. Ananaskirsikka on kasvattanut ohuen ohuet huitulat, ja ensimmäiset munakoisot puskevat esiin mullasta. Ostoslistalla lukee taas multa, sillä kohta saa ensimmäiset esikasvatteet siirtää isompiin potteihin.