maanantai 24. huhtikuuta 2017

Nyt itämässä

Takatalvi jatkuu jo kolmatta viikkoa. Yöpakkaset ja tuo alati tupruava lumi takaavat sen, ettei puutarhafiilis pääse kohoamaan sen korkeammalle kuin lämpötilakaan. Orvokkeja sentään hommasin jo pihaan (ja peitin ne yöksi harsolla) ja sen peltikurjen, ja tänään Postin setä lupasi tuoda 2800 litraa multaa, mutta sen ihmeempää ei vielä pääse tekemään, sillä maa on edelleen jäässä. Viikonloppuna sain kuningasidean tökätä sademittari pihalle, mutta sen varsi upposi vain n. 3 millin matkalta maahan, joten jouduin viemään sen takaisin varastoon odottamaan juhannusta, josko siihen mennessä routa olisi ohi.

Typerä sää on myös aiheuttanut sen, ettei tomaatit ja chilit kasva mihinkään, kun eivät pääse kasvihuoneeseen saamaan valoa. Jurottavat vain pieninä ja kalpeina kodinhoitohuoneessa ja kauhistelevat ikkunasta räntäsadetta. Ei ole tainnut koskaan olla näin mitättömät taimet tähän aikaan vuodesta.

Mutta kasvihuoneessa sentään jo vihertää. Kaalit, yrtit ja se ainokainen ämpäriperuna lähtivät kasvuun, vaikka yölämpötilat ovat käyneet -12:ssa. Ehkä ensi vuonna voisi kokeilla niiden kasvatuksen aloittamista jo maaliskuussa, kun tuo tuplamuovisuojaus näyttää pitävän pakkasen loitolla. Kesäkukatkin jo itävät, vaikka niillä ei tuplasuojausta olekaan.

Jahka huominen räntäsade on ohi, voisi pukea toppavaatteet ylle ja ruveta kunnostamaan kasvimaita vapun kylvöjä varten. Jos siis eivät ole jäässä. Multaa täytyy lähestulkoon kaikkiin kasvimaihin lisätä ja lisäksi täytyy suunnitella, mihin laittaa uusi papukaari, kun Rauli-myrsky veti sen edellisen solmuun. Sitten vain odotellaan, että se luvattu ennätyslämmin kevät alkaa.

On muuten melkoisen absurdi kokemus joutua tunniksi ex tempore -työhaastatteluun puhelimessa, kun on koirien kanssa keskellä metsää. Saa multitaskata ihan tosissaan, kun yrittää olla huohottamatta ja kaatumatta, pitää koiria silmällä ja rukoilla, ettei vastaan pölähdä hirvi/kettu/kauris/supi, ja kaiken tämän keskellä vaikuttaa filmaattiselta ja palkattavalta. Enkä tainnut epäonnistua, kun palautteena oli "susta tulee hyvä fiilis". No, katsotaan lähteekö tämä(kään) etenemään.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ostoslista 2017

Taivaalta tulee solkenaan rakeita ja lunta, ja maa on edelleen umpijäässä, mutta kyllähän tässä jo kiiruusti täytyy ruveta suunnittelemaan kasvukautta 2017. Ties vaikka se alkaisi jo ens viikolla.

Pensaat ja omppupuu on jo leikattu, mutta kylmä sää on estänyt oksien hakettamisen. Se on to do -listan alkupäässä, samoin kuin kesäkeittiön laattavälien putsaus. Kukkapenkit kaipaavat siivousta: kuolleet kasvinosat täytyy silputa ja vuohenputket roundupata. Kun kompostit sulaa, kipataan niiden sisältö kukkapenkkeihin maanparannusaineeksi. Tämän vuoden suurin kukkapenkkipunnerrus on päivänliljojen jakaminen. Eivät ole muutamaan vuoteen kukkineet lainkaan, joten toivon, että jakaminen saa ne uudelleen innostumaan. Päivänliljojen juuripaakku tosin on niin tiivis, ettei viherturaajan haba riitä sen halkaisemiseen. Harkitsen järjetöntä väkivaltaa ja/tai dynamiittia.

Kasvimaat kaipaavat multalisäystä. Odottelenkin tässä kuumeisesti, että Postin setä soittaa ja ilmoittaa tuovansa 70 x 40 litran multasäkkiä pihaan. Oli hyvä multatarjous Tokmannilla ja antoivat vielä tilauksesta 5 %:n alennuksen.

Hankintalista on toki jo tälle kaudelle tehty:
  • katsura. Karmean kallis, enkä tiedä menestyykö se täällä, mutta kun pitää saada.
  • alppipaju. En tiedä mihin sen laitan, mutta sen kuvattiin näyttävän oliivipuulta. Pakko saada.
  • oliivipuu. Ikeasta ois saanut 20 eurolla, mutta täytyy odottaa sään lämpiämistä. Sisälle se ei tällä hetkellä mahdu.
  • sitruunapuu. Sen jo hankinkin. Tai no, lähinnä se on sitruunarisu vielä, mutta lähti heti kasvuun.
  • oliiviyrtti. Ihana lisä marinadeihin ja salaatteihin.
  • curry-yrtti. Kestää pitkälle syksyyn. Viime vuonna käytettiin loput joulukinkun marinadiin.
  • sieniyrtti. Uutuus, jota täytyy saada kokeilla.
  • kurki. Ehkä annan kitsch-paholaiselle lopullisesti pikkusormen, mutta ihastuin viime vuonna Ääs-ryhmän peltikurkeen ja aion semmoisen hankkia huomenna. Honkkarin pinkkiä peltiflamingoa mietin vielä (vitsi vitsi).
  • grilli. Vanha Misa on tulossa tiensä päähän, sillä kalojen savustuksesta tihkuva suola on hapristuttanut savustimen ja arinan. Uusi grilli on varmaankin samaa merkkiä, sillä tarjolla on yllättävän vähän puugrillejä, joissa on savustin.
  • ötökät. Viimeinkin on Suomeen tullut tarjolle kurinpitoötököitä, joita aion ostaa ison setin kasvihuoneeseen. Samasta paikasta saa myös niitä keltaisia tahma-ansoja, joilla voi huitoa kaalikasvien yllä ja toivoa mahdollisimman monen kirpan ja kaalikoin tarttuvan niihin.
  • Epicure ja Pink fir apple. Jos sattuvat tulemaan Hyötykasviyhdistykselle ajoissa myyntiin.
Puutarhagurun kanssa ollaan suunniteltu toivioretkeä Kauppilaan Flöriin, joten hankintalistalle päätynee vielä kaikkea ihanaa, jota ei ole vielä osannut ajatellakaan - ja jolle ei löydy paikkaa.

Itselle vielä muistutus: ei kannata turata perillan (kuvassa) siementen kanssa. Kaupan perilla (shiso, veripeippi) rehahtaa kasvuun, kun sen laittaa altakasteluruukkuun ja tymäkkään multaan.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kurkkutasting

Jotenkin on tämä huhtikuu hujahtanut ohi. Liekö syynä tuo järisyttävän kylmä keli, joka ei innosta pihapuuhiin ryhtymistä. Kesäkukat laitoin kasvihuoneeseen kylvöön ennen pääsiäisen megatakatalvea ja nyt havahduin siihen, että huhtikuu on kohta lopussa, joten on aika kylvää kurkut, kurpitsat ja basilikat sekä marketin alelaarista löytynyt iisoppi, vaikka yölämpötilat ovat edelleen -10:n tuntumassa.

Kurpitsojen kanssa mennään samalla vanhalla setillä: Marina di chioggia, Sweet dumpling, Small sugar, Ölkurbis, spagettikurpitsa, Rolet ja viime kesänä ihastuttanut, ruukussa viihtyvä butternut-kurpitsa Butterbush. Ja tietysti 5 kappaletta Potimarronia. Eiköhän tuolla setillä saada pakastin täyteen paahdettua kurpitsaa, kuten viime vuonnakin. Kesäkurpitsoja kylvin vain 3, sillä sitä ei tule kovinkaan paljoa käytettyä. Niiden siemeniä tosin on vaikka pienelle armeijalle.

Olen joka vuosi kasvattanut Burpless tasty green -kurkkua, joka on edelleen se parhaimman makuinen kurkku. Tänä vuonna en sitä ostanut, sillä Kitchen gardenin mukana tuli kahta eri lajiketta kurkkua, ja lisäksi olin jostain tuntemattomasta syystä ostanut hyvin vaaleaa Delistaria. Päätinkin Makutarhuri-kirjan hengessä pitää kesällä kurkkutastingin ja testata, mitä eroa on Delistarilla, Heroicalla, Marketmorella ja ei-niin-houkuttelevasti nimetyllä Chinese slangenilla. Ehkä niistä joku yllättää ja peittoaa vanhan kunnon Burplessin.

Nyt on kaikki esikasvatukset tältä vuodelta ohi (merkkaustikkujen loppuminen lienee merkki siitä, että kylvöjä on tehty tarpeeksi...) ja ruvetaan odottelemaan multatilauksen saapumista ja sitä vapuksi luvattua lämpöaaltoa, minkä turvin pääsee tekemään kasvimaakylvöt.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Sikurirouskukeitto

Viime syksynä opimme viimein poimimaan sikurirouskuja, ja niitä on muutama purkillinen kuivattuna kaapissa. Silloin tällöin ollaan murustettu niitä ruokaan mausteeksi, mutta nyt teki mieli tehdä niistä ihan oma ruokansa. Vaan eipä ollut helppoa! Suomenkielinen googletus antoi tulokseksi vain reseptejä, joissa sikurirouskua on käytetty mausteena, ja britit ja jenkit tarjosivat pelkkiä makeita leivonnaisia. Piti siis kehitellä ohje ihan ite.

Makustelin rouskuja mielessäni ja totesin, että niiden seuralaisiksi sopisivat fenkoli ja pak choi. Niinpä kuullotin sipulia ja valkosipulia ja lisäsin mukaan fenkolia, pak choita ja vihanneslaatikossa olleen lehtikaalin jämät. Koska kana- tai kasvislientä ei tähän hätään ollut, laitoin liemeksi misotahnalla maustettua vettä. Kun kasvikset olivat viittä vaille kypsiä, lisäsin soppaan pari kourallista kuivattuja sikurirouskuja ja yhden kourallisen lehtipersiljaa. Namia!

Seuraavaksi voisi kokeilla sikurirouskurisottoa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kaalit, yrtit ja kuono

Huhtikuussa esikasvatus nousee heavy duty -tasolle, kun vuoroon tulevat kaalit, kurkut, kurpitsat, kesäkukat, yrtit ja maissit. Sää on vielä kylmä, mutta koska sääennusteet eivät enää nykyään pidä paikkaansa, uskaltauduin laittamaan kaalit ja osan yrteistä jo kasvariin esikasvamaan. Ties vaikka lumen ja pakkasen sijaan tuleekin helle ja aurinko. Jos taimet paleltuvat, niin tehdään sitten parin viikon päästä uusintakylvö. Sisälle noita on turha kylvää, koska a) ei mahdu ja b) valo ei edelleenkään riitä.

Kyssäkaalta oli kolmea eri lajiketta, mutta laitoin nyt vain kahta kylvöön. Kolmatta kokeilen sitten kesämmällä, kun kasvatan kyssäkaaliplugeja täyttämään kasvimaiden mahdolliset aukkopaikat. Calabresea oli samoiten kahta, mutta broccolia vain yhtä, sillä ainoastaan sen "early" versio ehtii tehdä satoa Suomen kesässä. Instagramissa suositeltiin viime syksynä suippokaalta, ja kun siitä oli pussillinen ilmaissiemeniä odottamassa, kylvin sitä, samoin kuin savoijinkaalta ja pienikokoista Pixietä. Ilmaissiemenistä kylvin myös nopeakasvuista raabia, joka muistuttaa kapeavartista broccolia, sekä choy sumia, jota kuulemma voi leikellä lautaselle jopa 4 kertaa samasta varresta.

Yrteistä multiin pääsivät timjami ja appelsiinitimjami, salvia, oregano ja meirami. Basilika saa odottaa vielä sään lämpenemistä. Jos sen kylvää liian kylmään, se ei tee kunnon satoa koko kesänä.

Harvoin on kylväminen ollut näin hankalaa. Koska muut esikasvatteet sekä 4 pahvilaatikollista kirpparille meneviä kirjoja veivät kaiken järkevän tilan, täytyi kylväminen suorittaa saunan lattialla otsalampun valossa. Tilannetta ei auttanut yhtään utelias kuono, joka halusi osallistua toimintaan ja pärski samalla paheksuvasti tussille, jolla merkkasin taimitikut.

Seuraavaksi pitäisi (taas) hakea muutama säkki multaa ja ruveta kylvämään kesäkukka-asetelmia, ja pääsiäisen jälkeen pääsevät kurkut ja kurpitsat potteihin.

Uusi kasvihuone kesti talven hyvin, tosin ei juurikaan päästy testaamaan lumen painoa, kun lunta ei onneksi kovin paljoa satanut. Routa sen sijaan pomputtaa kasvarin perustuksia niin, että pari pleksiä on irronnut liimauksesta. Erinäisin konstein ollaan yritetty niitä kammeta paikoilleen, sillä tuuli riepottelee niitä pitkin pihaa. Jahka sää lämpenee, täytyy uusia liimaukset.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sitä saa mitä tilaa - eiku...

Tämän vuoden kasvihuoneuutuuden piti olla ananaskirsikka, mutta kun siemenpussista putoili kämmenelle minipieniä siemeniä, arvasin ettei sen esikasvatus tule onnistumaan. Minipienistä siemenistä saan aikaiseksi vain minipieniä taimia.

Hätiin tuli taimikaupan luettelo, jossa tarjottiin ananaskirsikan plugitaimia. Ja kun kasvihuoneessa tilaa riittää, lisäsin tilaukseen myös päärynämelonin plugit. Yllätys oli melkomoinen, kun postipaketista paljastui hyvin hailut ananaskirsikan taimet, jotka olivat varmaan viettäneet alkutaipaleensa pimeän kellarin perukoilla, sekä ylikastellut päärynämelonit, joista yksi oli jo mädäntynyt. Kiiruusti siirsin taimet purkkeihin ja valoon, mutta kuolemantapauksia on tullut lisää.

Kun asiaa ihmettelin puutarhagurulleni, hän osasi heti kertoa, etten ole ainoa, joka on kyseisestä taimikaupasta saanut epäkuranttia tavaraa. Saman kertoi Google. Kauppilan Flörin kanssa sitä oli oppinut niin hyvään, ettei osannut epäilläkään, että joku toinen taimitarha myisi silkkaa kuraa. Nytkin tuolla kodinhoitohuoneessa Flörin keijunmekot, tuoksupelargonit ja verenpisarat kasvavat kohisten, ja olivat paketista otettaessa täydellisen hyvässä kunnossa. Toisin kuin nämä onnettomat.

Olen huono kuluttaja, enkä ala reklamoimaan muutaman euron tähden, mutta opinpa sen, että jos vielä joskus tekee mieli haksahtaa muuhun kuin Flörin postimyyntiin, täytyy ensin konsultoida puutarhagurua ja Googlea.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tilannekatsaus ja iili

Mikä siinä onkin, että vaikka tätä viherturausta on tullut harrastettua jo kohta 15 vuotta, niin silti sitä on joka vuosi aivan kuin uuden edessä. Pakko tarkistaa blogista, että mitä tehdään ja mihin aikaan. Alkuviikosta pohdin missä vaiheessa tomaatit, paprikat ja chilit siirretään isompiin potteihin, kun ei asiaa muka millään muistanut.

Eilen valikoin suurimmat taimet ja laitoin ne isompiin potteihin. Chilit ja paprikat olivatkin mukavasti täyttäneet aiemmat potit juurillaan, joten niille ajankohta oli sopiva. Osa tomaateista oli sen verran hujoppeja, että ajattelin niiden hyötyvän syvempään pottiin upottamisesta. Seuraavaksi sitten toivotaan, että huhtikuun alkupuolella taimet pääsevät jo päiväretkelle kasvihuoneeseen, jotta alkavat rotevoitua. Vielä ovat kovin hentoisia ja kalvakoita.

Uudet Brandywine-tomaatit ovat olleet hankalia kasvattaa. Yellow Brandywine ja Red Landis ovat ainoat, jotka ovat kasvaneet samaa tahtia muiden tomaattien kanssa, Landisista tosin sain aikaan vain yhden taimen. Nimikkolajike Brandywinen taimet ovat aika kärsineen näköisiä, mutta yksi niistä selvinnee kasvihuoneeseen asti. Sudduth's on ollut ihan onneton: ei idä sitten millään tai idättyään katkeaa. Siitäkin yksi sinnittelee hengissä. Toivottavasti maku on kaiken tämän turaamisen arvoinen. Jungle seedsillä on muuten ihana tapa merkitä lajikkeen maukkaus: mitä makoisampi lajike, sitä useampi nuotin kuva lajikkeen vieressä on. Brandywinet saavat täydet kolme nuottia.

Ensi vuoden ostoslistalle tuli tänään lisäys: Seeds of Italyn sähköpostissa mainittiin paistettavat/grillattavat paprikat. Siis ne vihreät, chilin näköiset, mutta ei-tuliset, jotka paistamisen jälkeen syödään sellaisenaan. Onhan noita maailmalla vastaan tullut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään niiden kasvattaminen. Friggitello näyttää juuri sellaiselta, että se haluaa kasvaa meillä vuoden päästä. Tälle vuodelle se ei enää ehdi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kurpitsacurry

Pakastimien tyhjennys on edelleen käynnissä. Tomaattikastikkeet vetelevät jo viimeisiään, mutta marjoja ja hilloja on vielä kamala määrä, kun en niitä osaa juurikaan missään käyttää. Mieluummin syön marjat tuoreena tai mehustan ne, kuin käytän niitä pakasteina. Tyrnit ja vadelmat tosin uppoavat leivonnaisiin helposti.

Paahdettua, soseutettua kurpitsaa on yhä jäljellä rasiakaupalla, ja teinkin itselleni ruokahaasteen: otin kurpitsaa ja luomubroileria (hamstrataan sitä pakastimeen aina, kun kaupassa löytyy laputettuja versioita. Normihinta kun on melkoinen) sulamaan ja päätin seuraavana päivänä keksiä niistä ruuan. Googlettelun tuloksena päädyin tekemään curryn.

Oi sitä nuoruuden reissua, kun Tony Falmouthissa opetti tekemään oikeaoppista britticurryä <3 Nyt tosin ei ollut Rajahin currytahnaa, eikä tuoreita luumuja, joten piti soveltaa. Mitään varsinaista ohjetta en osaa kirjata, kunhan vain laitan tähän itselleni muistutukseksi seuraavillekin vuosille, että tee kurpitsacurryä, se on hyvää!

Kuullotin inkivääriä, sipulia ja valkosipulia pannulla. Toisella pannulla paahdoin kananpalat. Kanan sijaan voisi curryn sekaan laittaa porkkana- tai palsternakkakuutioita tai vaikka kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Yhdistin sipulit ja kanan ja sekoitin mukaan kurpitsasoseen. Lopputulos oli tönkköä tahmaa, joten sekaan kannattaa lorauttaa kookosmaitoa, kermaa tai kasvislientä. Sitten maustamaan: curryä, jeeraa, chiliä, kanelia, muskottia, kardemummaa, mitä ikinä oma maku kaipaa. Chef & minä ollaan addiktoiduttu kuvassa näkyvään Mill & Mortarin ras el hanout'hun ja laitetaan sitä melkein jokaiseen ruokaan. Niinpä tupsautin sitä tähänkin versioon puoli teelusikallista. Lopputulos oli makean maukas ja lämmittävän mausteinen. Kyytipoikaa curry ei välttämättä tarvi, mutta kypsensin kaveriksi hitusen kuskusia.

Toisen kurpitsarasian sotkutin pannulla sipulin ja salamin jämän kanssa ja tungin cannelloneihin. Oikein hyvää niissäkin, joten sama käy varmasti myös lasagneen.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

4 - mitä huijausta!

Kun jäätävä tuuli repii peruukkia päästä, ja FMI lupaa 10 sentin lumisadetta, täytyi käpertyä henkilökohtaiseen kevätkuplaan ja laittaa kirsikkatomaatit kylvöön. Normaalisti kylvän ne vasta maaliskuun puolivälissä, mutta silloin on henkilöllä työhaastattelu (iik!), joten aivot ja tärisevät kädet eivät tule sen tilanteen tiimoilla taipumaan kylvämiseen. Parempi siis aikaistaa koko touhu.

Keltainen ja jauhoinen Ildi sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta siirsin loput sen siemenet jo hävityspinkkaan. Syksyllä tilasin Thompson & Morganilta Sweet aperitifia, kun mainostivat sen olevan makea ja satoisa, joskin melkoisen pienikokoinen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan jotain ihan uutta lajiketta. Sungoldia olin ostanut pussillisen jo viime kesänä ja iso pussi se olikin, mutta tyrmistys oli aikamoinen, kun sisältä paljastui kokonaista 4 (!) siementä! Eipä ollut käynyt mielessäkään pussia ostoskoriin laittaessa, että täytyisi erikseen tsekata, montako siementä siinä on, kun on tottunut, että siemeniä on vähintään se 10 kpl/pussi. Tuo oli vielä muistaakseni normaalia kalliimpi pussi. Saksalaiset Sperlin siemenet menevät täten meillä boikottiin, kun noin huijaavat pientä ihmistä. Toivottavasti itämisprosentti on täydet 100, muuten harmittaa isosti >:-/

Koska vähäisen siemenmäärän takia esikasvatustarjottimelle jäi tilaa, laitoin myös muutaman sikurin ja kosmoskukan esikasvuun. Sikuria kasvatin viime vuonna kasvimaalla, mutta suorakylvö ei oikein sen kanssa toimi, sillä se vaatii pitkän kasvuajan. Voi olla, että maaliskuu on liian aikainen esikasvatukselle, joten siirsin loput siemenet huhtikuun siemenlaatikkoon. Laitetaan sitten tarvittaessa uusi satsi esikasvamaan kasvihuoneeseen. Eihän tuo kitkeryytensä vuoksi mikään ykkösherkku ole, mutta välillä vain tekee mieli uunissa hienoisen juustokuorrutteen ja voisulan kanssa haudutettua sikuria.

Kosmoskukka on ollut pitkään suosikki (jokin noissa tillilehtisissä kasveissa viehättää), mutta sekin vaatii suorakylvönä pidemmän kasvuajan kuin mitä tämä III-vyöhykkeen arcticum pystyy tarjoamaan. Jos ei sillekään maaliskuu sovi, niin loput esikasvatan huhtikuussa. Kesäkukkia olen vasta viime vuosina ryhtynyt itse kasvattamaan. On ollut jotenkin paljon kivempaa päräyttää taimitarhalle ostamaan jo valmiiksi kukkivia ihanuuksia sen sijaan, että esikasvattaa muutaman kuukauden ja saa kukkia pihaan joskus heinäkuun tietämillä. Mutta lajikenälkä kasvaa näköjään kukkienkin kanssa: perinteiset taimitarhojen lajit ja lajikkeet käyvät vuosien mittaan tylsiksi, joten sitä intoutuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ja tietysti iso osa on myös kasvihuoneella: uudessa kasvihuoneessa on tilaa muutamalle esikasvavalle kukkapurkillekin.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Keväänhakureissulla

Vanhoina hyvinä aikoina käytiin talvilomalla hakemassa pussillinen kevättä. Tänä vuonna ei kummallakaan ole talvilomaa, joten käytettiin hommaan tavallinen lauantai. Puutarhaguru vinkkasi viime viikolla, että Kodin Terraan on tulossa kevät, joten suuntasimme sinne pitkän ostoslistan (multaa ja koiranruokaa) kanssa.

Ensimmäisenä ostoskärryyn heilahti 45 litraa multaa. Tarjolla oli monenlaista taimi- ja kylvömultaa, mutta valitsin tavallisen puutarhamullan, sillä en tule noiden erikoismultien kanssa toimeen. Valtaisat siemenhyllyt ohitin suosiolla, etten vaan sorru mihinkään ylimääräiseen, sillä siemenlaatikosto pullistelee edelleen liitoksistaan. Nelson gardenin esitteen kuitenkin nappasin mukaan, ihan vaan mielenkiinnosta uusia lajikkeita kohtaan (joo, joo).

Kukkasipulihyllystä tarttui mukaan iiriksiä, freesioita ja Tiger Woods -liljoja. Kukkaruukkuhyllyllä pyörsin kaksi päätöstä yhdellä iskulla: enää ikinä ei pitänyt ostaa pieniä kukkaruukkuja, mutta kun parempi puolisko osoitti ihania, vanhojen vihannestölkkien näköisiä ruukkuja, en voinut olla nappaamatta kyytiin hernetölkkiversiota. Ja kun kerran on ruukku, tarvii siihen kukan, vaikka tänä keväänä piti päästä eroon suurimmasta osasta sisäkukkia. Mutta hei, kahden euron limenvihreä kultaköynnös - sehän oli kuin tehty tuolle ruukulle.

Esikasvatuspöydältä lähti tomaattien lämmikkeeksi 3 litraa vermikuliittia ja yrttipöydältä ikisuosikki sitruunatimjami. Rosmariini tuli mukaan Ikeasta. Yrttien joukkoon kylvin muutaman samettikukan ihan vain kokeeksi. Yrtit saavat nyt nököttää kodinhoitohuoneessa karanteenissa, sillä keittiö on täynnä kirvoille alttiita esikasvatteita, ja kokemus on osoittanut, että noiden italialaisten yrttien kyytipoikana on kirva jos toinenkin.

Esikasvatteet kasvavat todella hitaasti. Eivät tunnu tykkäävän ikkunalaudan kylmyydestä. Tilasin viime viikolla niille lämpömatot, ja K-rauta ne saman päivän aikana postittikin, mutta Postilla näköjään menee ikuisuus kuskata matot 20 kilometriä, huoh.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Häätöpinkka

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi huumeita ja kansantansseja, mutta kerrasta - tai parista - pitää oppia. Niinpä häädettävien siemenpussien pino alkaa kasvaa. Ihan kiva näitä oli kokeilla, mutta turha näihin on enää aikaa tai tilaa tuhlata, vaikka uuteen kasvihuoneeseen paljon mahtuukin.

Ilmaissiemenenä saatu "retiisi" Mooli mino early on kitkerä ja kuivakka, kasvattaa valtavan lehtitupsun, mutta itse juuri on tuskin lyijykynää paksumpi. Käsittääkseni mooli ei ole ihan tismalleen sama asia kuin retiisi. Mooli vie kasvimaalla paljon tilaa, enkä keksi sille lautasella käyttöä. Hitusen saman näköinen retiisi Istapp sen sijaan tekee paksun ja mehevän juuren, joka on tavallista retiisiä miedompi ja hurjan satoisa. Se saa valloittaa moolin paikan kasvimaalla.

Tavallista sipulia koitin kasvattaa siemenestä n. 2 viikkoa ja totesin, ettei minusta ole minkään sipulikasvin esikasvattajaksi. Niiden lamoavien huituloiden siirto potista toiseen vaatii näppärämpiä sormia ja vakaampaa motoriikkaa kuin allekirjoittaneella.

Sama esikasvatuskyvyttömyys on minipienien siementen kohdalla. Varsiselleri ja näköjään myös ananaskirsikka ovat meikäläisen kompetenssin ulottumattomissa. Tosin uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä oli lohduttava artikkeli sellerin kasvatuksesta. Ei ne paremmissakaan käsissä kovin muhkeiksi Suomessa kasva. Mutta jääköön sellerikokeilut kahteen kertaan ja ananaskirsikka yhteen.

Punainen broccoli ei ehdi kasvaa Suomen kesässä, joten vapautan sen siemenet luontoon keväällä. Punainen mansikkamaissi sen sijaan kasvoi, mutta kun käyttötarkoitus on popcorn ja riskinä on että se ristipölyttyy oikean maissin kanssa, ei siihen kannata tuhlata tilaa kasvimaalta.

Anisruoho kuulosti hyvältä lakritsinmakuisine siemenineen ja lehtineen, mutta en parhaalla tahdollakaan löytänyt siitä mitään makua, ja sitä paitsi se siementää aivan järjettömästi. Mustaa pipuraa on joka paikassa. Varmaan saan sitä kitkeä urakalla kasvihuoneen lattialta kesällä.

Häädettyjen listalla on myös munakoiso, jonka saan kyllä itämään, mutta en tuottamaan satoa.

Pakastimia inventoidessa huomasin, että tomaattikastike alkaa olla lopussa! Viime vuonna kasvatin isoja pihvitomaatteja, jotka eivät ole satoisia. Hyvä jos 2 hedelmää saa yhdestä kasvista. Sen takia kastikettakaan ei tullut litrakaupalla keitettyä. Mahtava maku pitää pihvitomaatit kuitenkin pois häätöpinkasta. Sen sijaan täysin mauton Tigerella häätyy. Ildin kohdalla arvoin hetken ja totesin, että annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Toissa kesänä sitä kokeilin ja mauttomaksi totesin, mutta testaan nyt vielä kerran kuinka mauton se on Tigerellaan verrattuna. Jospa se kuitenkin menisi bulkkitomaattina tämän vuoden tomaattikastikkeessa.

Esikasvatussesonki alkaa pikkuhiljaa kiihtyä. Paremmalta puoliskolta on jo tilattu kyyti multakauppaan, sillä pian ei enää marketin pienillä kukkamultapusseilla pärjää. Samalla reissulla voisi etsiä lämmitysmattoa esikasvatuspottien alle. Mietin semmoista ensin itselle 50-vuotislahjaksi, mutta kun näkee miten esikasvatteet hytisevät kylmällä ikkunalaudalla, eivätkä kasva mihinkään suuntaan, voisi maton (tai kaksi) ostaa jo ei-vielä-lähelläkään-viittäkymmentä -vuotislahjaksi.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tomaattimaanantai

Aurinkoinen ja lämmin päivä inspiroi laittamaan tavistomaatit esikasvatukseen. Koska chilit ja paprikat majailevat edelleen esikasvatuslaatikoissa, pääsivät tomaatit suoraan Ikean hyasinttipotteihin. Siemenlaatikostoa avaessa tulikin yllätys: lajikkeita oli kokonaista 13! Luulin, että niitä olisi ollut 6-7. Pikaisesti täytyi tehdä laskutoimitus, jotta sai kaikki mahtumaan 24 potin tarjottimelle.

Ensimmäisenä hypistelin Jungleseedsin Brandywine-kokoelmaa, jossa on 4 eri lajiketta. Kylvin vain 2 siementä/lajike, jotta näitä jää myös ensi vuodelle. Jungleseeds rankkaa Brandywinet parhaimman makuisiksi tomaateiksi, joten odotukset ovat korkealla.

Muissa lajikkeissa sen sijaan siemeniä oli jäljellä runsaasti - Seeds of Italyn pusseissa suorastaan kourallinen. Viimevuotinen Ananas oli ainoa, jonka pussin sain tyhjäksi.

Mitä meillä siis tulee kasvamaan? Appelsiinitomaattia, mautonta Tigerellaa, perus Moneymakeria, italialaisia Costoluto Fiorentinoa, San Marzanoa ja Cuore di Buea, ranskalaista Super marmandea ja mautonta Ailsa Craigia. Ja tulee varmaan kasvamaan vielä 3 seuraavaakin vuotta, kun ei nuo siemenpussit tyhjene.

Ensi kuussa esikasvuun pääsevät kirsikkatomaatit. Tämän lajikerunsauden jälkeen en uskaltanut edes katsoa, montako lajiketta niitä on...

Paprikat ovat itäneet hyvin, chilit vähän huonommin, lukuun ottamatta Espeletteä, josta jokainen kylvetty siemen iti. Ananaskirsikka on kasvattanut ohuen ohuet huitulat, ja ensimmäiset munakoisot puskevat esiin mullasta. Ostoslistalla lukee taas multa, sillä kohta saa ensimmäiset esikasvatteet siirtää isompiin potteihin.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Esikasvatus I

Taas se alkoi - ja olihan sitä odotettukin: esikasvatuskausi. Melkoisen sekalainen sakki oli tammikuulle kasautunut, lähinnä pussintyhjennyksen merkeissä.

Paprikoita oli vanhat tutut Bullhorn mix ja California wonder, joiden siemeniä jäi vielä ensi vuodellekin. Deletoitavaksi tuomittua Topepo rossoa oli tasan 2 siementä, joten kylvin nekin, jotta sain pussin tyhjäksi (jes!). Topepo rosso ei nimittäin ehdi Suomen kasvukaudessa kypsyä, joten se on kasvihuoneen turhake. Onneksi uuteen kasvihuoneeseen mahtuu muutama turhakekin. Pussintyhjennysiilissä en ollut hankkinut Snackbite orangea, mikä pikkasen harmitti, sillä se on satoisa ja makea paprika ja kypsyy aikaisin. Sitten ens vuonna taas; laitoin sen jo ostoslistalle.

Chileistä olin ostanut Espeletteä ja Joe's longia. Ei mitään muistikuvaa mistä ne olen hankkinut ja milloin, mutta ihan hyvä että tuli hankittua, sillä chilivarastossa oli vain Marconi purple ja Orozco, joista jälkimmäinen ei ole ikinä ehtinyt tehdä satoa. Yllättävän vähän oli siemeniä noissa uusissa pusseissa, vain 8 kpl. Toisaalta toki hyvä tällaiselle vaihtelunhaluiselle, mutta Espelette ja Joe's long kuitenkin kuuluvat kasvarin vakikalustoon, joten olisi niitä voinut olla muutama siemen lisää.

Sannan kasvimaalla Instagramissa oli kasvatettu ananaskirsikkaa, ja siitä sain idean hankkia siemeniä itsellekin. Joskus vuosia sitten sain siskolta ananaskirsikan taimen ja se ehti tehdä hedelmää jopa ulkona kukkapenkissä. Nyt aion pitää taimet kasvihuoneessa, mikäli nuo minipienet siemenet suostuvat itämään.

Deletoitavien ilmaissiementen joukossa oli vanha vihollinen munakoiso, josta en ole ikinä onnistunut saamaan satoa. Kokeeksi kylvin muutaman siemenen, josko vaikka olisi puutarhurin taidot kasvaneet. Jos ei, niin vapautan loput siemenet luontoon kesällä (kun ei henno siemeniä heittää roskiin, ajattelin luontoon vapauttamisen olevan hyvä vaihtoehto).

Toinen luontoon vapautettava oli keltasipulin ilmaissiemenet. Kokeeksi kylvin muutaman esikasvuun, mutta en usko saavani aikaan kuin rairuohon kaltaista huitulaa. Ehkä sitä voi sitten käyttää ruohosipulina, jos esikasvatus alkaa näyttää liian epätoivoiselta.

Viiden viikon päästä on sitten tomaattien vuoro.

torstai 5. tammikuuta 2017

Teema vaihtui

Annoin itselleni kerrottavan, että Exotic gardenista löytyy siemenperunaa, joten läksin browsaamaan nettiä. Siinä samalla muistui mieleen vanha iili hankkia mustapapua, ja Google auliisti ehdotti piipahtamista Jungle seedsissä. Kyseinen paikka oli tuttu Kitchen gardenista, mutta en ollut koskaan siellä käynyt. Nyt kävin. £22, kiitos.

Mitäänhän ei pitänyt hankkia, kun tänä vuonna piti käyttää vanhat varastot loppuun. Toisaalta vähän kaihersi, eikö mitään uutta ja kivaa pääse kokeilemaan, kun Suomen kasvukausi on tunnetusti lyhyt ja seuraava mahdollisuus on vasta vuoden päästä. Ja kyllähän tämä blogauskin velvoittaa kokeilemaan ja testaamaan, eikö? Vuoden teema siis vaihtui pussien tyhjentämisestä kuivapapuiluun.

Ihan ensimmäiseksi papuosastolla tuli vastaan Asparagus red noodle, ja kun henkilö on perso kaikelle, missä lukee parsa, lennähti papu saman tien ostoskoriin. Mustapapua siellä oli kaksi, Black-eyed bean ja Dried black turtle. Jälkimmäinen tuntui olevan varmempi tähän ilmastoon, joten valitsin sen. Sekä Dried pinto -pavun. Just because. Voipapua olen myös joskus haikaillut, ja Fagiolo do Spagna väitti kuuluvansa tähän genreen. Ostin.

Ihan muuten vain tsekkasin myös muut vihannesosastot. Jos kaipaa vaihtelua, niin täältä sitä löytyy: intialaisia, meksikolaisia, perulaisia, himalajalaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja ties-mitä-laisia lajikkeita vilisi valikoimassa. Osa oli toki sellaisia, etteivät ne ehdi täällä kasvaa, mutta suurin osa näytti ainakin kasvihuoneessa tuottavan satoa.

Eksotiikan puolelle meni Orache, joka on jonkin sortin pinaatihtava kasvi ja kestää pikkupakkasen. Vanhaa tuttuutta edusti retiisi White icicle, jota olen Istapp-nimisenä kasvattanut ja kovasti rakastanut. Se on satoisa, säilyy hyvin jääkaapissa ja sen lehdet on todella maukkaat jahka niitä on hetken pannulla pyöräyttänyt. Pitkään aikaan en ole sitä mistään löytänyt.

Perinnelajikkeet ovat viime aikoina kiinnostaneet, mutta nettiä selatessa olen huomannut, että brittiläiset perinnelajikkeet ovat ja ovat olleet meidän kasvimaalla hyvin edustettuina. Niinpä käännyin amishien puoleen. Jungle seeds mainosti amishien perinnetomaattien olevan erityisen maukkaita ja tarjosi kätevää minipakkausta, jossa 4 lajikkeesta kustakin on 5 siementä. Ihan loistavaa, sillä siemenpusseissa on aina liikaa siemeniä tällaiselle kokeilijalle. Amishien tomaatit ovat Brandywine-alkuisia. Liekö sitten jotenkin erityisen brandyynmenevä lahko. No, pääasia, että tomaatit maistuvat.

Nyt sitten odotellaan kuinka nopeasti ja varmasti Jungle seeds siemenet toimittaa, ja joutuvatko siemenet kylmäkäsittelyyn postilaatikossa.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mainettaan parempi

"Tammikuu on vuoden ikävin kuukausi", kuului paremman puoliskon kollegan suusta. Tai ei hän käyttänyt määrettä "ikävin", mutta hieno nainen ei voi toistaa niin vulgääriä termiä. Parempi puolisko, sattuneesta syystä, näki tammikuun toisin: ei voi olla huono kuukausi, jos silloin alkaa esikasvatus.

No onhan tammikuu toki järkyttävän pitkä ja järkyttävän kylmä, mutta jotenkin vain kaiken tämän pakkasen ja viiman keskellä tulee kevätfiilis. Kauppalappuun saa jo kirjoittaa "multa", loppiaisena laitetaan jouluvermeet pois, siitä viikon päästä alkaa chilien ja paprikoiden esikasvatus, ja kuun puolivälin jälkeen ainakin koiranulkoiluttajat huomaavat päivän pidenneen jo muutamalla minuutilla. Sitten onkin enää vain 3 kuukautta pihatöiden alkuun.

Lisälohtua kylmyyteen tuo uunituoreet siemenluettelot, ja kauppojen alati aikaistuvat sesongit alkavat olla viimein siinä vaiheessa, että älyävät tuoda siemenvalikoimansa myyntiin tammikuussa, jolloin jo täytyy aloittaa joidenkin kasvien esikasvatus (ens vuonna siemenet varmaan tulee joulumyyntiin...).

Parempi puolisko kysyi, mitä rouva haluaisi tehdä loppiaisviikonloppuna. Vastaus "hankkia multaa ja tulppaaneja" kuulosti kuulemma erittäin hyvältä. Maljakotkin vapautuvat jouluvalopidikkeiden hommasta juuri sopivasti.

Aurinko suorastaan paahtaa jo