torstai 28. maaliskuuta 2013

Yhden tähden illallinen

Naiselle (joka siis tässä oli se tähti), jolla on jo kaikkea (paitsi ISO kasvihuone ja uusi parsapenkki), annetaan tietysti lahjaksi 3 ruokalajin illallinen.

Alkuun tarjolla oli omasta juurileivästä tehtyä bruschettaa, jonka päällä oli itsetehtyä manteli-basilikapestoa, aurinkokuivattua tomaattia, parmesania ja Laudemioa. Oikein hyvä alku.


Pääruuaksi oli Ahlmanin tiskiltä kahmittua (juu, melkein tyhjennettiin koko tiski) kyyttövasikkaa. Etuselkä muhi punaviinikastikkeessa juuresten kanssa nelisen tuntia, ja oli todella mehevää ja mureaa. Kyyttö ei petä.

Jälkiruokatoiveena oli kookospannacotta. Ihmettelin, miksi sellaista ei koskaan ole vastaan tullut, mutta pianhan se kävi ilmi: kookoksessa lienee bromeliinia, kuten ananaksessa ja kiiwissä, joten se ei liivatteella hyydy. No, maku oli erinomainen, ja pannulla pyöräytetty ananas toi siihen mukavaa pirteyttä. Kyllä tällaisen vuoksi melkein jo voi vanhentuakin.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pakkaskylvöjä

Joka vuosi maaliskuun lopulla ollaan laitettu ekat retiisit ja salaatit kasvihuoneeseen kasvamaan, kuplamuovin alle toki, ja satoa on saatu mukavasti toukokuun aamiaisiin.

Tänä vuonna on tullut hampaita kiristellen katsottua maaliskuun yölämpötiloja, jotka edelleen huitelevat -15:n pahemmalla puolella (tulee muuten hiki, kun ennen aamulenkkiä pukee ensin itsensä ja sitten 3 koiraa toppavaatteisiin). Eilen suivaannuin kylmyydestä sen verran, että kaivoin varastosta ison kasan kuplamuovia ja parit ruukut, ja laitoin retiisiä, salaattia ja nyhettinä myös rucolaa kasvamaan. Jos jäätyvät, niin sitten jäätyvät. Sainpahan edes vähän myllätä mullan kanssa.

Sen verran puutarhalehdistä talven aikana opin, että retiisi tykkää kasvaa matalassa astiassa, joten en tällä kertaa upottanut sitä ämpäriin, vaan matalahkoon kukkaruukkuun. Cherry bellen on siis parasta tehdä paljon kauniita ja pyöreitä retiisejä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Maailman paras piirakkapohja

Jostain blogista tämän ohjeen löysin, mutta valitettavasti en muista mistä, enkä haullakaan löytänyt, joten en voi antaa krediittiä sille, jolle se kuuluu. Mutta kerrassaan ihanan mehevä ja maukas piirakkapohja, jota meillä on käytetty mm. inkokt silakan ja paistettujen muikkujen jämistä tehtyihin piirakoihin.

1,5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
- sekoita keskenään
125 g voita
- nypi voi ja jauhot
125 g maitorahkaa
- sekoita taikinaan

Taikina on megatahmaista, joten se on pakko laittaa vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin ennen leipomista.

Satuimme osumaan Ahlmanin myymälään juuri, kun sieltä sai 3 purkkia tilan omaa rahkaa 2 hinnalla, joten hamstrasimme, ja pistimme taikinatehtaan pyörimään. Setistä tuli 6 piirakkapohjataikinaa, jotka laitoimme pakastimeen odottamaan myöhempien aikojen leivontainspiraatiota.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Houkutuksia

Veijo Plantagen se siellä seireeninomaisesti viestitti, että tarjoaisi syntymäpäiväsankarille nipun ruusuja. Koska oli melkein jo aika perinteisen, Plantageniin suuntautuvan kokkoajelun, piti valjastaa Avensis-mies ratin taakse ja suunnata nokka kohti ilmaisia ruusuja.

Laajasta siemenvalikoimasta huolimatta veripeippiä ei löytynyt, joten lohdutukseksi piti ostaa keittiöpuutarhaan purkki tavistimjamia ja purkki sitruunatimjamia. Perinteisesti kokkoajelulla ostetaan kesän englantilaiset pelargonit, joten niitäkin irtosi mukaan pari kappaletta. Ja tietysti ne ruusut.

Megaüberhoukutuksen tarjosi Kauppila taimikuvastollaan. Jo heti ensimmäisestä aukeamasta piti ottaa kuva ja lähettää se siskolle, joka olikin samaan aikaan saanut oman kuvastonsa. Pidimme siltä istumalta puhelimitse lukupiirin. Ihania kärhöjä, iiriksiä, hortensioita, salkoruusuja.... Vanilla fraise -hortensioille ja Josephine-loistokärhöille löytyi jo sopiva paikkakin pihalta.

Kova hinku olisi lähteä toukokuussa paikan päälle Turkuun taimia hypistelemään ja valitsemaan, sen sijaan että vain plärää ja kliksuttelee nettiä. Kauppilan valikoimat kun on niin hurmaavat. Avensis-mies kyllä lupautui jo kuskiksi, mutta nähtäväksi jää, malttaako sitä kuitenkaan olla tekemättä nettitilausta.

Kompostinmöyhimishoukutus kävi äsken suureksi, joten raksavastaava joutui jälleen kerran veistelemään uuden kompostikepin, kun edellinen oli jäänyt johonkin lumen alle. Jostain ihmeen syystä komposti oli sula pohjiaan myöten, vaikka olin luullut se olevan umpijäässä. Harmittaa, että ollaan kompostoitavat kamat ihan turhaan laitettu talven aikana tavisroskikseen, sen sijaan että oltaisiin tehty niistä hyvää kasvualustaa kaikille niille Kauppilan taimille. No, onhan tuossa pihalla pari kuutiota Kukkarin multaa valmiina yhdelle jos toisellekin kasvatuskuopalle.

Hunaja-rosmariinikakku

Yhtäkkiä mielessä oli kesä ja ihana ilta Luigin kanssa Alassiossa, kun kävimme gelateriasta hakemassa rouvalle torta di miele -jätskiä, joka osoittautui vielä paremmaksi kuin pistacchio.

Kesken työpäivän piti siinä sitten googlettaa hunajakakku ja vastaan tuli tämä. Koska keittiöpuutarhassa rehotti rosmariini ja kaapissa oli metsähunajaa, sävelsin reseptiä hieman.

5 munankeltuaista
2,25 dl (metsä)hunajaa
- sekoita keskenään
5 munanvalkuaista
- vatkaa vaahdoksi ja sekoita keltuais-hunajaseokseen
110 g vehnäjauhoja
110 g hasselpähkinärouhetta (tyhjensin pähkinävaraston ja käytin pecanpähkinää ja mantelia)
2 rkl tuoretta rosmariinia silppuna
- sekoita taikinaan
- kaada vuokaan
- paista 180 C/30-40 min.

Koskaan aiemmin en ollut kokeillut tällaista kananmunalla nostatettua kakkua, mutta lopputulos oli oikein kuohkea ja mehevä, eikä hunaja makeuttanut sitä liikaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli 6 kananmunaa, mutta tyydyin viiteen, koska pelkäsin kakun alkavan maistua liikaa kananmunalle.

Uuden uunin myötä on alkanut leivonta taas kiinnostaa :-)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Mustatorvisienitagliatelle

Kauan sitä tosiaan jahkailtiin - pastakoneen hankkimista. Mutta hyvä että hankittiin. Alku on mennyt sopivan taikinan koostumuksen hakemisessa. Ensin tehtiin koneen mukana tulleen ohjeen mukaan, mutta nyt onnistuttu hyvin Jamien ensimmäisten kirjojen ohjeella.

Perusohje: 4 annosta
250g vehnäjauhoja
250 tipo00 tai durumjauhoja
3 kananmunaa
8 munankeltuaista
Makuosa:
Pieni kourallinen itsepoimittua mustatorvisientä silputtuna

Kenwood vääntää taikinan viittä vaille valmiiksi. Yleensä lisäilen vähän vettä sopivan joustavuuden saamiseksi. Loppu vääntö käsin. Lopputulos pitäisi olla joustavaa sileää taikinaa joka ei tartu käsiin, muttei ole myöskään liian kuiva. Pakastan taikinasta 2/3 osaa tässä vaiheessa.
Annetaan levätä jonkin aikaa, ja sitten vaan pastakoneella noin millin vahvuiseksi levyksi ja sitten tagliatellenauhoiksi. Hieman jauhoja joukkoon. Ei muuten kannata käyttää karkea vehnäjauhoa tässä vaiheessa. Itse käyttelen mielelläni käsittelyjauhoina karkeaa vehnäjauhoa, koska sitä on niin helppo hallita. Ja leivissä ja pizzassa sitä ei edes huomaa mutta pastan pintaan se saattaa jättää ikävän näkyvän pipurapinnan.

Keitetään 2-5 min runsaassa reilusti suolatussa vedessä. Nautitaan laadukkaan oliiviöljyn sekä parmesaanin kera. Hyvää on ja vain taivas on rajana mitä pastan joukkoon voi mausteeksi pistää. Esim. kohtahan alkaa kevät (toivottavasti) ja ensimmäiset nokkosenversot pääsevät pastatestiin.


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Oi luumupuu

Lehväs uskolliset marinoivat tällä hetkellä jonkun rusakon mahaa. Kerkesihän tuo Urjalan taika tuossa melkein 8 kk tönöttämään, ennen kuin talttahampaat iskivät, ja puun pääverso päätyi palleroiksi koirien ah-niin-rakastamaan papanabaariin.

Kysynpähän vaan:
a) Onko linjoilla ketään metsästäjää?
b) Miksei tässä maassa myydä 2-metristä jänisverkkoa, kun tuo hanki aina kasvaa niin paksuksi, että normiverkot jää lumen alle? Käytin varjostusverkkoa lisäsuojana, mutta kova tuuli oli sen yön aikana puhaltanut pois, ja Mr Rusakko näki tilaisuutensa tulleen.

Tyrnin ja lintulaudan väliä rallatellut hiiri sentään päätyi varpuspöllön illalliseksi. Kääpiöpajun ja tyrnin silmuilla marinoitu hiiri näytti kovasti maistuvan, eikä pisaraakaan jäänyt jäljelle.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Puutarha keittiössä

Pikkuhiljaa on keittiön ikkunalle kertynyt pienimuotoinen keittiöpuutarha, josta voi nipistää makua ruokiin. Ensin välähti mielessä, että krassia voisi laittaa tulemaan, koska se kasvaa nopeasti ja on pikantti lisä salaatteihin ja leivän päälle.

Kollegan salaattiannoksessa ollut herneenverso sai inspiroitumaan ostamaan marketista kuivattuja herneitä ja laittamaan niitä multaan, vaikka hiukan mietityttikin onko ne vähän liian ysäriä. Kuulemma eivät ole. Ja makuhan on se tärkein.

Kaupan basilikat vielä sinnittelevät vesilasissa, mutta kun kerran muutkin jo omia basilikoitaan kylvivät, ei voinut jäädä huonommaksi. 6 viikon päästä pitäisi satoa saada. Toivottavasti silloin ollaan lumettomia ja pakkasettomia, vaikka FMI toisin lupaakin.

Pääsiäislammasta varten napattiin kaupasta rehevä rosmariinipuska kainaloon. Viime vuodesta hysterisoituneena tutkin rosmariinin lehdet tarkkaan, ettei vain taas saa kirvoja riesakseen parhaimpana esikasvatusaikana.

Viikonloppuna putsattiin kaikki pihan linnunpöntöt tulevia tirppapesueita varten ja soiteltiin siskon kanssa puutarha-asioista. Pyykit pääsivät ulos kuivumaan. Kevät se on kylmäkin kevät :-)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Muna-pekonikupit

Taas otettiin kuppia heti aamusta! Me Naisetissa oli ruokateemana pekoni, ja kauniin kuvan sekä Stockan hervottoman hyvän luomuaamiaispekonin inspiroimana piti toteuttaa muhkeat aamiaiskupit.

4 pekonisiivua
- vuoraa uuninkestävät pikkuvuoat pekonilla
2 munaa
1/2 dl ranskankermaa
1/4 dl juustoraastetta (käytin vanhaa cheddaria)
suolaa
pippuria
- sekoita ja kaada vuokiin
- paista 175 C/20 min

Kyytipojaksi vahvaa assamia ja paahdettua juurileipää (chefin tekemää, tietysti. Kaupan leipää meillä ei syödä kuin hätätapauksessa). Ei huono alku sunnuntaille.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kuohkeutta etsimässä

Meillä tykätään tehdä lämpimiä voileipiä - kukapa leivänsyöjä ei tykkäisi. Lisäksi se on loistava tapa "hävittää" edellisen aterian loput. Kun aikoinaan aloimme leipomaan leipämme itse, ei kaupan leipää tule enää ostettua kuin hätätapauksessa. Paitsi paahtoleipää - omiin kolmioleipiin.

Paahtoleipä on vielä mysteeri... että onko se vain teollisten kohotusuunien ja höyryuunien ansiota, että leivästä tulee täysin tasalaatuinen, höttöisen kuohkea ja pehmeä pinnasta alkaen. Tuntuu kuin painovoima ei kaupanleipään vaikuttaisi. En tiedä. Itsetehdyn paahtoleivän, vai pitäisikö sanoa vuokaleivän, koostumus on vähän vielä hakusessa. Haluaisin siis, että leipä olisi teollisen esikuvansa tapaan sopivan höttöinen. Toistaiseksi olen testaillut tyypillisiä hiivaleipäreseptejä sekä oliiviöljypohjaisia reseptejä pitkähköillä nostatuksilla/vaivauksilla.

Lisäksi leipä saisi olla hieman isompi, että siihen voisi pinota täytteitä vähän vapaammin. Vaikka kuinka olen etsiskellyt, isoja vuokia ei ainakaan meiltäpäin löydy niin mistään kaupasta. Leivän maussa ei ole mitään vikaa, ainoastaan koostumus saisi olla parempi. Oikeastaan vaimon valmistama ei-makea briossileipä on aika lähellä täydellistä, tosin se on herkkä murustumaan ja hajoamaan palasiin.

Pitänee jatkaa kokeiluja.

Edit: Reseptintynkää... joka sopii 15 cm pitkään pikkuvuokaan.

200 g luomuvehnäjauhoja
100 g kokojyväluomuv.jauhoja
3 tl kuivahiivaa
(tilkka oliiviöljyä ja maitoa)
1 tl suolaa
200 g vettä

Sekoitellaan ensin kuivat ainekset ja nesteet erikseen ja yhdistellään sitten vaivaten kunnes sekoittuneet kunnolla. Annetaan levätä 10 min kelmulla peitettynä huoneenlämmössä. Meillä on takkaseinän vieressä usein talvellakin aika hyvä paikka antaa leivän levätä ja kohota.
Jatketaan vaivausta siten, että annetaan taikinan olla kulhossa ja nostellaan sitä reunasta taittaen keskelle - kuten viikattaisiin lakanoita. Nostellaan taikinaa kaikista ilmansuunnista kertaalleen ja annetaan taas levätä 10 min peitettynä. Tätä prosessia (viikkaus + lepo) toistetaan yhteensä 3 kertaa alkuvaivauksen lisäksi. Sitten annetaan levätä 1- 1½ tuntia kunnes kohonnut kaksinkertaiseksi.
Nostetaan taikina jauhotetulle tasolle ja painetaan siitä kevyesti ilmat pihalle. Painellaan taikinasta suorakaide lätty, jota aletaan taas viikata, siten että otetaan yksi kolmasosa ja taitetaan keskelle, sitten toisen pään yksi kolmasosa taitetaan keskelle. Käännetään 180 astetta ja toistetaan. Nyt taikinan pitäis olla kimmoisa pallo ja suurinpiirtein vuoan kokoinen. Sauma alas ja annetaan kohota vuoassa 35-45 minuuttia kelmulla peitettynä kunnes lähes kaksinkertainen.
Esikuummennetaan uuni 240 asteeseen ja asetetaan lisäksi uuninkestävä pelli uunin alaosaan kuumenemaan. Pistetään leipävuoka paistumaan, alennetaan uuni 200 asteeseen ja kaadetaan kupillinen vettä pellille antamaan uuniin höyryä. Paistetaan noin 35 min kunnes pinta on kullanruskea. Nostetaan ritilälle lepäämään.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Inkokt silakka

Nyt löytyi resepti, jolla saa silakan taivaalliseksi! Onhan silakka savustettuna hyvää ja paistettuna ihan OK, mutta harvoin sitä tulee käytettyä, kun se on niin... silakkainen. Silakka usein kuitenkin on se ainoa tuoreehko kala marketissa, joten on jo pitkään harmittanut, kun ei sille hyvää käyttöä keksi.

Berthan silakka-alkupalan ääressä istuessamme chef innovoi inkokt silakan, ja kun silakkaa marketin kalatiskin perimmäisestä nurkasta tuoreehkona löytyi, pistimme ohjeen kokeiluun. Ohjeen pohjana oli Tomi Björckin inkokt lax, mutta chef sävelsi makumaailman ihan itse:

Fenkolia siivuina
Palsternakkaa suikaleina
Sitruunalohkoja
Valkosipulinkynsiä
0,5 dl valkoviinietikkaa
5 rkl valkoviiniä
1 l vettä
1 rkl suolaa
maustepippuria
- kiehauta kattilassa
400 g perattua silakkaa
kourallinen tilliä
- laita vuokaan
- kaada kuuma liemi päälle
- anna maustua yön yli jääkaapissa

Oheen tuli tuttuun tapaan sinappimajoneesi:
3 rkl sinappia
valkosipulin kynsi murskattuna
2 tl suolaa
0,5 dl punaviinietikkaa
2 keltuaista
tillisilppua
0,5 tl sitruunamehua
- vatkaa keskenään
3 dl rypsiöljyä
- lisää ohuena nauhana

Lopputulos? Pehmeä, inkiväärivivahteinen, maukas kala, jossa ei häivääkään silakkaisuutta. Melkein soi ylä-C päässä, oli se niin hyvää.

Loput silakoista laitettiin pinaatin, ricotan ja cheddarin kera piirakkaan, jonka jumalainen taikinapohja oli tehty rukiista ja rahkasta. Hyvää siinäkin.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Potitusta

Vaikka tätä on jo vuosia tehnyt, niin siltikin esikasvatus pääsee yllättämään kasvattajan. Joka päivä olen esikasvatteita kastellut ja katsellut, mutta nyt yhtäkkiä välähti, että pitäähän niitä ruveta jo siirtämään isompiin potteihin, kun ovat jo oikeita lehtiään pukkaamassa.

Siinä vaiheessa, kun olin jo kuudetta Joe's long -chiliä potittamassa, kävi mielessä, että pitäisi sitä luonnonvalintaakin (tai ehkä pikemminkin puutarhurinvalintaa) käyttää, eikä joka ikistä tainta kasvattaa isommaksi. Potithan siinä kesken loppuu. Mutta kun ulkona on paksut hanget ja -25,8 C, niin ei millään raaski kasvin alkuja  heittää pois, vaan haluaa vaalia henkistä kevättään. Toistaiseksi vain 1 sirkkalehdetön Cuore di bue ja ihme tuplataimen kehittänyt San Marzano ovat päätyneet kompostiin.

Kaikki Marmande-tomaatit varmasti säästän ja kaikki Gourmet-paprikat. Täytyy lahjoittaa niitä eteenpäin, jos eivät omaan kasvariin mahdu.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kookos-omenapiirakka

Nyt kun keittiökoneita on tullut tiuhaan uusittua niin pakastimen kätköistä paljastui vaikka mitä kivaa. Omenasosetta tuli yllättävän paljon viime kesänä. Siispä piirakan tekoon.

Omenapiirakka on sellaisenakin hyvää, mutta sain aikoinaan hyvää piirakkaa mikä oli tuunattu kookoshiutaleilla - omena ja kookos toimivat hienosti yhteen. Pohjana toimi hyväksi koettu makea muropohja. Päälliseen sekoittelen omenasosetta ja kookoshiutaleita. Sokerilla makeus kohdilleeen. Lisäksi lisäsin hieman perunajauhoja pitämään soseen koossa. Muropohja kannattaa myös pitää melko ohuena.

Hyvää piirakkaa. Pitänee ensi kerralla lisätä hieman lisää sokeria ja ehkä yrittää vielä terävöittää kookoksen makua. Hyvä kompo kuitenkin - toimisi jätskissä varmasti todella hyvin.


Tilliperunat ja piparjuurinieriä

Lomaviikon akkainlehtiä plärätessä tuli repäistyä irti resepti jos toinenkin odottamaan testailua. Gloriassa oli tilliperunoiden ohje, ja kun marketista yhtäkkiä löytyi vain 2 päivää vanhaa nieriää, alkoi menu hahmottua. Marketin kalatiskin kaunis myyjätär kyseli Luigilta, miten tämä aikoo nieriää valmistaa ja samalla vinkkasi kalan ja piparjuuren yhdistämisestä. Menu kirkastui kirkastumistaan.

3 kpl jauhoista perunaa
- kuori, kuutioi, laita kattilaan
1 dl kermaa
2 dl maitoa
- keitä miedolla lämmöllä kypsiksi
suolaa
pippuria
tilliä
- sekoita joukkoon (ja sisko siellä ei naureskele maitoperunoille. Nää on kuule oikein Gullichsenin tilliperunoita)

Nieriä maustui hetken piparjuuriraasteen, valkoisen balsamicon (tai "valkoisen-viinietikka valmisteen", kuten pullon kyljessä luki), suolan ja pippurin kanssa, kunnes päätyi öljy-voiseokseen uimaan pannulle.

Loppu nieriä sotkutettiin piparjuuren ja ricotan kanssa raviolien täytteeksi ja nautittiin sitruuna-kermakastikkeen kanssa. Nam.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Juusto-mustatorvisienikohokas

Jo muutaman viikon oli elämäni ensimmäisen kohokkaan teko kutkutellut mielessä, ja kun sieniä taidokkaasti aiheeseen yhdistänyt esimerkkikin oli yhtäkkiä saatavilla, täytyi ruveta opiskelemaan, miten kohokasta oikein tehdään. No, eihän se ole sen kummempi kuin valkokastikkeella ylevöitetty munakas.

1 rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
- kiehauta paksuhkoksi kastikkeeksi
2 munankeltuaista
1 dl juustoraastetta (käytin gryéreä)
kourallinen silputtuja mustatorvisieniä
suolaa
valkopippuria
- sekoita kastikkeeseen
2 munanvalkuaista
- vaahdota ja sekoita kastikkeeseen
- kaada kastike voideltuun vuokaan
- paista 180 C/30 min.

Tuli niin hyvä kohokas, että syötiin se kaksin siltä istumalta, vaikka ohje oli 4:lle. Lomalla on aina nälkä.

Kohokkaan luomuastetta (jauhot, maito, munat, sienet) miettiessä tuli mieleen, ettei luomuvoihin ole tullut kiinnitettyä enempää huomiota. Kaupasta tulee yleensä napattua pelkkää tavisvoita ostoskoriin, sen kummemmin asiaa miettimättä. Nyt kun toistaiseksi vielä ollaan saatu työpaikkamme pidettyä (itse olen jo lähemmäs 20:n YT:n veteraani), voisi panostaa voihinkin hiukan enemmän. Viime markettikeikalla tuli vastaan kirnuvoita, apilavoita, ranskalaista voita, merisuolalla maustettua voita, mutta luomuvoin kohdalla oli tyhjää. Muut ovat siis valistuneempia kuin me.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Bertha

Kalliin (uus induktioliesi ja uuni; rouva Stockan kosmetiikkaosastolla - and we're talking Chanel, Lancôme, YSL...) lomapäivän päätteeksi istahdimme Berthaan nauttimaan. Kerran ollaan aiemmin Berthassa käyty, ja silloin oli kokemus kerrassaan hieno, paitsi että tarjoilija höpötti henkilökohtaisia asioitaan, ja illan lopuksi sommelier tuli "kattoon miltä sun naama näyttää", kun digestiiviksi tarjosi Vin Jaunea, eli keltaviiniä. Juu, kiitos, jos tätä naamaa haluaa tulla varta vasten katsomaan, se ei todellakaan ole ilmaista. Eikä tällaiselle Tio Pepen ystävälle keltaviini ole mikään naamaa vääntävä koettelemus.

Päätimme kuitenkin antaa Berthalle toisen mahdollisuuden, kun ei Tampereella valinnanvaraa juurikaan ole (Välimäki on kuulemma tänne avaamassa ravintolaa keväällä :-0 ). Tällä kertaa palvelu oli rentoa, ystävällistä, asiallista, asiantuntevaa. Tarjoilija osasi vastata kysymyksiin hyvin ja kertoi kivasti viineistä ja ruuista, mutta ei sortunut tilittämään elämäänsä.

Alkupalaksi otimme tähtianis-fenkoliliemessä kylpenyttä silakkaa, jonka seurana oli lime-fenkolimajoneesia, fenkolimuffinssi (ne varmaan näki, että mä olen tulossa, kun käyttivät näin auliisti fenkolia!), marinoitua varsiselleriä ja silakanmätiä. Riesling jäi pikkuisen annoksen jalkoihin, mutta hieno aloitus, kerrassaan.

Pääruuaksi otin pehmeäksi haudutettua turskaa, joka kellui herkkusienikastikkeessa. Turskan seurana oli linssejä, fenkolia (!) ja paprikaa. Turska oli todella hyvää, kastike melko tavanomaista, mutta kasvislisukkeet erinomaisia. Suolaa oli meikäläisen makuun ihan liikaa ja annos sen verran iso, että loppupuolella alkoi jo hiukan tökkiä. Kyytipoikana tarjottu rosé ei sopinut annokseen lainkaan, vaan maistui suussa lähinnä salmiakilta.

Vakiheila valitsi pääruuakseen nautaa 3:lla tapaa palsternakkapyreen kera. Kehui annosta hyväksi, mutta kovin tummasävyiseksi ja tuhdiksi.

Jälkiruuaksi otin kermaa, sitruunaa ja mustaherukkaa, joiden koristeena oli manteli-hunajakeksi, jota täytyy yrittää replikoida kotikeittiössä. Jälkiruuan kanssa tarjottu esiwein sopi annokseen loistavasti.

Yllättävän tiuhaan Berthan ovi kävi arki-iltana, mikä ilahdutti. Erehdyimme luulemaan, että Tampereella on ruokaa arvostavia ihmisiä. Mutta illan edetessä ja ravintolan ollessa kovin intiimi, kävi jopa rauhaa rakastavan ihmisen mielessä ajatus, että väkivalta voi todellakin olla ratkaisu.

"Me ollaan käyty just Murussa; mikäs teidän filosofia on", "olen kasvissyöjä, mutta en voi syödä mitään kasvista", "voiko täällä syödä mitään, kun en juo viiniä", "en juo punaviiniä, en juo chardonnayta, en juo tuota ehdottamaasi rieslingiä", besserwissereitä, ruuasta yhtään mitään tietämättömiä, patuja jotka puhaltavat viimeiset tupakansavut saavuttuaan ravintolaan... Oli pakko pyytää pikaisesti lasku, kun viereen istui seurue, joka aiheutti semmoista hampaiden kiristelyä, että amalgamit (sekä omat että viereen istuneen henkilön) olivat vaarassa. Teki mieli käydä halaamassa tarjoilijaa ja ihailemassa tämän piiiiitkää pinnaa. Itse olisin jo bitch-slapannyt useampaakin aasiakasta.

Uskoa hieman palautti 80-vuotias, pukuun pukeutunut, kaunis, charmantti, shampanjaa siemaileva herrasmies (en nyt puhu Luigista), jolla oli kauniit käytöstavat. Vielä on ihmisiä, jotka osaavat olla.

torstai 7. maaliskuuta 2013

4 vuodenaikaa

Luigin kanssa hyvin harvoin piipahdamme kaupungilla, ja jos piipahdammekin, on se useimmiten aikaisen lauantaiaamun täsmäisku Kauppahalliin tai Stockan Herkkuun. Kerran korvessa asuva erakko, aina korvessa asuva erakko.

Lomalla sentään maltoimme olla kaupungilla kokonaiset 3 tuntia, joista 1 meni rouvan kampaajakeikkaan. Sieltä olikin oiva kopsutella Kauppahallin 4 vuodenaikaa -ravintolaan lounaalle.

Sain eteeni (kännykän kelmeän salaman valossa kuvatun) perunasalaatin, jossa oli graavilohta, maustesilliä (maistoin siinä mustaherukkaa - varmaankin paras maustesilli ikinä), fenkolia ja ihana savusiikakastike. Upea annos, ja juuri sopivan kokoinen lounaaksi (chef lupasi tehdä pizzaa illalla). Mukana tuli annokseen hyvin sointuva lasillinen rieslingiä.

Vakituinen lomaheilani otti Ahlmanin lähivasikasta tehtyä bolognesea ja pienen kupillisen punkkua.

Vastapäätä istahtaneesta Samppa Linnasta ("ootteko kuulleet, että kossupulloa sanotaan lasiseksi laulukirjaksi, ehe ehe" - joo, kuultiin se jo 70-luvulla) huolimatta jäi lounaasta hyvä mieli.

Koukattiin vielä hakemassa Nygreniltä kokonainen siika tulevia savustuskelejä varten. Kyllä ne tulee. 3 viikon päästä, kuulemma.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Norkoilua kaupassa

Taas se aika vuodesta kun katse harhautuu kauppojen siemenhyllyihin ja ihan muuten vaan pitää vilkaista, mitä siemeniä on kansalle tarjolla (heavy-duty puutarhuri tietysti tilaa siemenensä ulkomailta; onhan se niin paljon hienompaa). Nytkin Luigi jäi pläräämään jotain Tokmannin (he's so taking me places) hyllyä, ja miten ollakaan, että vaimo pysähtyi just siementelineen luokse odottelemaan. Kappas, ihan kivoja kehäkukkia tarjolla. Niitähän vois ottaa pari pussia kukkapenkkiä retrottamaan. Ja timjamia! Edelliset timjamit suuttuivat siirrosta toiseen kasvimaahan ja kuolla kupsahtivat, eivätkä viimevuotiset Kauppilan timjamit itäneet. Otanpa tuosta nyt kokeeksi. Mielessä kaihersi joku juttu, mitä piti siemenhyllyistä katsoa, mutta se muistui mieleen vasta kotona: veripeippi.

Taas se aika vuodesta myös, kun kaupat alkaa tarjota narsisseja ja kaiken maailman kivoja sisäkasveja. Melkein teki mieli napata Honkkarista (jep, luksuslomaa tässä vietetään) muutama pikkuruinen ruukkukasvi, kun halvalla möivät. Joka paikassa on jo niin kevät, paitsi ulkona.

Niin, ja sekin aika taas, että täytyy joka päivä kulkea ympäri kämppää kastelukannun kanssa ja antaa esikasvatteille vettä ja käännellä niitä, kun kasvavat niin voimakkaasti valoa kohti. Tomaatit on todella nolon näköisiä huituloita, kun eivät saa vieläkään tarpeeksi aurinkoa. Salaa kävin edistämässä henkistä kevättä ja kurkistin, mitä täytyy ens kuussa laittaa esikasvuun: kurpitsoja, kurkkuja, kaalta! Ne saakin esikasvattaa jo kasvihuoneessa. Jos siis tuo lumi sulaa, eikä öisin ole enää -28 C.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tyrnikakku

Upouusi pakastin pullistelee viime kesän marjoista. Pitäisi keksiä keinoja päästä niistä eroon, sillä ihan kohtahan alkaa taas uusi sato. 5 kuukauden päästä jo kovasti poimitaan vadelmia.

Tyrni on osoittautunut oivaksi leivonnassa, ja kun Luigin perintökakkuvuoka niin nätisti kiilteli uudessa kaapissa, ja kuivakakut retroilivat itsensä takaisin muotiin, innovoin tyrnikakun.
200 g voita
2,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
- vatkaa vaahdoksi
3 kananmunaa
- lisää joukkoon. Taikina ei kuulemma juoksetu, mikäli munien lisäämisen välillä laittaa mukaan ruokalusikallisen jauhoseosta.
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl vehnäjauhoa
1 tl vaniljasokeria
- sekoita keskenään ja lisää taikinaan
1 dl tyrniä (siis ihan niitä marjoja, eikä mitään rouhetta tai jauhetta)

Paista 175 C/reilut 60 min. Jopa 90 min. Kuuluu nimittäin aika hieno "floppp", kun kaataa tarjottimelle melkeinpä täysin raa'an kuivakakun. Kaikista ei ole kinuskikissoiksi.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Talviloman teema: wellness

Pitkän aikaa chef haaveili omasta pastakoneesta. Itse olin hiukan skeptinen moisen menestyksestä meidän keittiössä, kun olin pariin hervottoman pitkään pastantekosessioon osallistunut. Rouva kun yleensä tarvii ruokansa heti. Talvilomalle kuitenkin kaivattin teemaa, joten päätimme toteuttaa chefin haaveen ja ottaa teemaksi pasta. Ensin mietittiin hankkivamme Keniin pastantekolisälaite, mutta kun se olisi vaatinut sokko-ostamisen, päädyttiin lankomiehen koeajamaan Atlasiin (kieltäydyn taivuttamasta s:ään päättyviä sanoja ks). Vasta kotona huomasimme, että tämä on oikein hyvinvointiversio. Lomalle on siis luvassa lautasellinen jos toinenkin wellnessiä.
Kone piti toki koeajaa saman tien, joten ostoskoriin päätyi Atlasin lisäksi tipo 00:aa, ricottaa, tilliä ja jokirapua. Yllättävän nopeasti chef sai tortellinit aikaan, joskaan niistä ei kovin kauniita tullut (minä toteutin visuaalisen ilmeen) ja taikina oli hiukan sitkeää, mutta maku oli kohdillaan, ja kastikkeeksi tehty sipuli-valkosipuli-voi-valkoviini -seos hieno.

Tästä alkaa loma ja pastaharjoittelu :-)

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Turausmuistio

Siivoaminen kannattaa aina! Kesken vanhojen paperien pläräyksen käsiin osui kirjanen, johon olin kirjoittanut muistiin puutarha-asioita vuosilta 2002-2008 (2009 tuli perustettua eka blogi aiheesta). Päällimmäinen fiilis oli se, että herraisä tähän turaamiseen on mennyt rahaa! Sitä on aikoinaan istuttanut puita, pensaita ja perennoja, joista ei ole tänä päivänä jälkeäkään - ei edes muistijälkeä. Jos ois aikojen alussa malttanut ("maltti" ei kuulu pohojalaisen sanavarastoon), sitä olisi tilannut tonnikaupalla hevonkakkaa, kompostia yms. eloperäistä ainetta yläpihan täyteen sen sijaan, että lapioi savimaan päälle multaa. Multa kun ei saven kanssa sekoitu, vaan lilluu elottomana patjana saven päällä. Vasta sitten, kun olisi saanut kunnon kasvualustan, olisi voinut alkaa kasveja istuttaa. No, siihen olisi mennyt 2-3 vuotta, ja edelleenkään "maltti" ei kuulu pohojalaisen sanavarastoon.

Toinen fiilis oli ylpeys. Niin oli kokematon viherturaaja uskaltanut heti ekana vuonna panna purjoa, ruusukaalta, endiiviä, varsiselleriä yms. ei-ihan-niin-jokapäiväistä kasvamaan, ja jopa onnistunutkin, kun ei vielä tuholaiset olleet pihaa löytäneet.

Kaikki siemen-ja taimitilaukset oli tunnollisesti kirjattu ylös ja joka syksy oli oikein piirrosten kanssa mietitty seuraavan kevään istutuksia. Jokasyksyisiin muistiinpanoihin oli myös kirjattu "Luigin täytyy keväällä tehdä taas uusi kasvimaa" - meillähän niitä on jo 6 kpl + parsapenkki + yhden kasvimaan laajennusosa. On se jamppa pysynyt kiireisenä (uus parsapenkki on jo kirjattu to-do -listaan).

Kateuskin kohosi pintaan, kun 23.3.2007 oli päästy jo kasvimaita kitkemään! Tänä keväänä tuskin moiseen päästään, kun kasvimaat ovat vielä paksun lumipatjan alla (huomaavainen jänis oli käynyt yhden kasvimaan koristelemassa yhdellä papanalla. Kiitos vaan.), ja ens yöksi on luvattu -21 C.