tiistai 30. tammikuuta 2018

Punaisten pottujen piha

(Tiedän, että kuvassa on tulppaaneja, eikä perunoita)
Instagramissa seireenin lailla selailtiin Exotic Gardenin siemenperunoita, joten uteliaisuus voitti ja menin lafkan sivuille ihmettelemään. Lajikkeita oli paljon, mutta moni oli sellainen, joita meillä oli jo kokeiltu. Nyt teki mieli jotain ihan uutta, ja mukavasti sivuilla olikin eri kokoisia pottupusseja, joten kolme lajiketta meni tilaukseen, ja tilaa jää luultavasti vielä mahdolliselle myöhemmin ilmaantuvalle "tuota on pakko saada" -lajikkeelle.

Pottujen ostamisessa on aina käytettävä lähdekritiikkiä, sillä toisen kiinteä lajike on yleensä meikäläiselle kitalakeen tarttuvan jauhoinen. Niinpä googlettelin lajikkeita, ja yllättäen ostoskoriin päätyi 2 punakuorista perunaa, Bellarosa ja Asterix. Kummankin pitäisi olla kiinteä. Niiden lisäksi ostin pussillisen Jazzyä, joka kiinteyden lisäksi "bursts with flavour" ja päätynee perunasalaatteihin sitten kesällä. Ennen kassalle menoa nappasin mukaan vielä punasipulia ja pitkulaista keltasipulia.

Chilit ja paprikat ovat itäneet kovin huonosti. Syynä lienee se, että tunaroin lämpömaton kanssa, kun en tajunnut, miten tehokkaasti se kuivattaa multaa. Itujen alut taisivat kuivahtaa, kun niitä olisi pitänyt kastella 2 kertaa päivässä, eikä vain kerran. Varasiemeniä ei juurikaan ollut, mutta satuimme piipahtamaan Bauhausissa ja sain sieltä Snacking purple -paprikaa ja Lombardo-chiliä. Samalla tuli todistettua, että Tampereelta on helpompi ostaa auto JA sänky JA sohva, kuin tulppaanikimppu. Vasta Bauhausissa tuli säällisen oloiset, ei-kuivahtaneet ja ei-värimiksatut tulppaanit - täytyi siis lähteä Pirkkalaan asti tulppaaniin.

Grow your own -lehdessä neuvottiin, että chilit ja paprikat pitäisi kylvää mullan pinnalle ja peitellä kevyesti vermikuliitillä. Kokeilen nyt tuota metodia uusien siementen kanssa, josko se auttaisi niitä itämään paremmin kuin multaan hautaaminen.

Parin viikon päästä on sitten aika laittaa tomaatit kylvöön.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Capsicumit 2018

Parempi puolisko toi kauppareissultaan multaa, ja loppukesän alennusmyynneistä oli jäljellä 3 litraa vermikuliittia. Sitten vain lämpömatto lämpiämään, merkkaustikut esille, ja vuoden 2018 esikasvatus käyntiin.

Yllätykseksi paprika- ja chilipusseja oli kokonaista 8 kpl, mutta tarkempi syyni osoitti, että osassa vanhoista pusseista oli vain muutama siemen jäljellä, eikä uusissakaan siemeniä liiemmälti ollut. Sinänsä hyvä, että siemenfirmat ovat tajunneet, ettei niitä siemeniä tarvi järjettömiä määriä pussiin tunkea, jotta on mahdollista kokeilla monia eri lajikkeita ilman että siemenet ehtivät vanhentua, mutta olisivat firmat kyllä voineet hintojakin pudottaa. Nyt saa samalla hinnalla about kolmanneksen siitä määrästä siemeniä, mitä aiemmin.

Chileistä oli jäljellä 3 kpl Espeletteä ja saman verran Joe's longia. Marconi purplea oli 4 kpl, ja lisäksi multiin sukelsi tämän vuoden uutuuskokeilu Pimientos de padron. Chilin siemenissä kävi sellainen kato, että piti saman tien alkaa täyttää ostoslistaa vuodelle 2019.

Paprikoista vanhaa ja suht hyvää Bullhorn mixiä oli vielä jäljellä. Osan laitoin esikasvuun, mutta loput vapautan toukokuussa luontoon. On jo aika kokeilla jotain sykähdyttävämpää; esimerkiksi violettia Oda-paprikaa, jos sitä jostain löytyisi. California [sic] wonderia olisi ollut riittävästi vaikka pienelle armeijalle, mutta koska se ei ehdi kunnolla kypsyä Suomen kasvukaudessa, kylvin siitäkin vain muutaman ja laitoin loput luontokasaan. Gourmet'n satoa sen sijaan jo odotan. Se kypsyy aikaisin ja on mukavan makea. Koska Thompson & Morganilla ei ollut Snackbite orangea, ostin Lunchbox-värimixin, jossa oli turkasen vähän (= 5 kpl) siemeniä. Lopputuloksena pitäisi olla sekä punaisia että keltaisia minipaprikoita, mutta katsotaan ehtivätkö kypsyä kesän aikana.

Yöllä näin unta, että ostin Lappalainen-, Suomalainen- (varmaankin Juha Hurmeen Niemi vaikutti) ja Musa- (varmaankin Eppu Normaali -dokumentti vaikutti) nimisiä siemenperunoita. Parin kuukauden päästä pääsee jo niitäkin etsimään. Täytyy pitää nimet mielessä, kun näyttivät unessa niin hyviltä :-D

lauantai 6. tammikuuta 2018

Aallon harjalla

Että voi pieni ihminen olla tietämättään trendikäs. Ja ollut trendikäs jo melkein 16 vuotta ennen trendiä. Aamulehti nimittäin kirjasi vuoden 2018 ruokatrendit, ja yksi niistä on hyperlokaali ruoka. Upean termin takana on niinkin yksinkertainen asia kuin omassa pihassa tai ikkunalaudalla kasvatettu ruuan raaka-aine. Kaikki nämä vuodet on siis tullut syötyä hyperlokaalisti, ja eilen toin kaupan basilikaruukun hyperlokalisoitumaan keittiön ikkunalaudalle.

Itse olen rahvaanomaisesti puhunut joko kasvimaan antimista tai lähiruuasta. Mutta lähiruokahan on terminä hankala, kun sille ei ole annettu metri- tai kilometrimäärettä. Jotenkin olen ajatellut, että lähi = maakunta, eli kaikki Pirkanmaalla tuotettu raaka-aine on meikäläisille lähiruokaa, mutta onhan toki johonkin Akaan perukoille melkoinen matka ja hiilijalanjälki. Selkeästi on siis ollut tarvetta uudelle termille, jotta osataan paremmin arvostaa ruokaa, joka kasvaa muutaman feikkicrocsjalanjäljen päässä.

Koska on loppiainen, on täällä jo kovaa kyytiä valmistauduttu hyperlokaaleihin chileihin ja paprikoihin. Joulukoristeet heivattiin varaston perukoille ja esikasvatuslaatikot ja lämpömatto kaivettiin esiin. Ens viikon kauppalistassa lukee multa, ja perjantaina laitetaan tämän vuoden hyperlokalisaatio tulille. Sitten vain odotetaan kesää ja grillattuja pimientos de padroneja.