perjantai 27. toukokuuta 2016

Reseptimuistoja

Esinaisen kanssa mietittiin puuhia, joihin ryhtyä sitten, kun työvelvoite on ohi. Kumpikin tunnusti omistavansa läjän reseptejä, joita on tullut nyhdettyä lehdistä, netistä ja kavereilta, ja niille olisi hyvä tehdä jotain. No, työvelvoite on vielä päällä, mutta sateisena iltapäivänä aika kävi pitkäksi, joten ryhdyin perkaamaan reseptipinoa.

Voi hyvänen aika, mitä sieltä löytyikään! Muistoja vanhoista kavereista ja kollegoista. Sarin sitruunapiirakka toimiston kopiokoneen mustavalkoisena versiona (ei ollut värikopiokonetta silloin vielä keksittykään) ja Eijan Amerikan porkkanat joulukortille kirjoitettuna. Liki näkymättömiin haalenneet äitivainaan pullataikinan ja piparkakkujen ohjeet, siskon violetille paperille printtaamat Greta Garbot ja käsin kirjoitettu Flan di tagliolini.

Paljon oli muistoja avo- ja sittemmin avioliiton alkuajoista: chefille tyttönimellä meilattuja reseptejä, joihin oli liitetty kauppalista, ja tuhannen tahraisia kopioita vuosien takaisista suosikkiresepteistä, kuten Tina Nordströmin omenamehu, jota varioitiin oman maan raparperilla, Nigellan chilipata ja Tortellini in corona.

Reseptien kautta muistui mieleen tapaamisia. Syksyllä 2004 koirakamu tuli katsomaan pientä naukserinpentua, ja tarjosin pekoni-juuresraastekeittoa. Kaveripariskunta tuli yökylään ja syötiin tuoreista herneistä tehtyä keittoa, jonka päälle hulautettiin minttuvinegrettiä ja kruunuksi kasattiin keko chevrelunta, eli chevrestä ja munanvalkuaisista tehtyjä kökkäreitä. Oli hyvää.

Hämmentävin löytö oli pinon alla oleva kansiollinen Jamien reseptejä. Hetken ihmettelin, mutta sitten muistin: Jamien ohjelmat alkoivat aikoinaan ruotsinkielisellä kanavalla (Nakna kocken - miten ruotsinkieliset nimet osaavatkin olla noin vetäviä) ja kun ne viimeinkin 2003 alkoivat näkyä suomeksi, printattiin hiki hatussa kaikki reseptit netistä talteen. Jamieta on kiittäminen siitä, että klaaniin naidut miehet alkoivat tehdä ruokaa. Ja kiittäminen myös tämän päivän ruuasta. Jääkaapissa odottaa tarjottimellinen gnudeja.

Ostolistalla on nyt pari vihkoa, joihin liimaan parhaimmat reseptit talteen. Isosta reseptipinosta on vain rippeet jäljellä, mutta ne rippeet ovatkin sitten ne kaikkein rakkaimmat.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Katson autiota pensasryhmää

Puutarhaguru raportoi mittavista talvituhoista, joita tammikuun pakkaset olivat saaneet aikaan. Ihmettelin moista ilmiötä, mutta jahka täällä arktikumissakin kevät eteni, rupesi osa pensaista näyttämään kovin vähälehtisiltä. Tarkempi tontilla patsastelu osoitti, että parit hurmehappomarjat olivat kuolleet (ei haittaa; inhottavan piikikkäitä olivat), ruusukvitteni oli paleltunut tyveään lukuun ottamatta, parit jasmikkeet olivat enää muutamasta oksastaan hengissä, ja etupihalla monta vuotta kukoistaneet ruusuangervot olivat hengettömiä.

Sitä aina kuvitteli, että kun puutarhaan saa istutukset tehtyä, voi kättensä työstä nauttia hamaan vanhuuteen. Mitä vielä! Jatkuvasti saa olla taistelemassa luonnon kanssa. Milloin on järjetön routa, joka tappaa havut, tai lumikuorma, joka kaataa lehtipuut/-pensaat, tai sitten tulvii tai pakastaa. Vähän väliä joutuu heittämään istutteelle hyvästit - tai katumaan joitain istutteita, joita luonto suosii, kuten kirsikoita, karhunvadelmaa ja perusvadelmaa, joiden versoja popsahtelee esiin sieltä täältä.

Oksasaksilla on siis viime aikoina ollut töitä, ja vakaassa harkinnassa on oksasilppurin hankkiminen, pihalla kun alkaa olla aikamoiset kasat risuja.

Noiden ruusuangervojen (kuvassa) korvaaminen mietityttää. Kamala urakka kaivaa ne kaikki ylös, mutta kun ne on paraatipaikalla, ei niitä voi siihen tyngiksi leikattuinakaan jättää. Niiden päälle kasautuu talvisin lumenluonnista kuormaa, joten parempi olisi, jos ei tuossa kasvaisi mitään, mutta en siihen nurmikkoakaan tilalle halua.

Perennoiden tuhoista ei vielä ole tietoa. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä, paitsi että puutarhagurulta saatu tyräkki kupsahti - kuten se kupsahti gurunkin pihasta.

Kirvat sen sijaan kukoistavat! Ihmettelin kasvihuoneessa chilien ja paprikoiden huonoa kasvua, kunnes huomasin niiden lehdillä kirvojen pissaa. Kirvoja oli niissä ihan valtavasti! Samoin lumipalloheidessä on kirvoja, mitä niissä ei ole koskaan aiemmin ollut, vaikka ovat kirvoille alttiita, ja vanhat päärynäpuut ovat sen näköisiä, että jokin kirva kurittaa niidenkin lehtiä. Missä ovat ne kaikki tintit, joille talvella syötin 55 kg pähkinöitä? Nyt olisi 55 kg kirvoja tarjolla!

lauantai 21. toukokuuta 2016

20 kurpitsantainta

Kurpitsat alkoivat jo pullistella ulos poteistaan, joten otin lapion kauniiseen käteen ja aloin siirtää niitä roskiksiin. Siinä viidentoista tietämillä havahduin, että taimia on 20, mikä on melkoisen suuri määrä kahden hengen taloudessa, mutta en raaskinut heittää yhtäkään pois. Suurin osa on minikurpitsoja, jotka on helppo säilyttää ja laittaa ruuaksi, ja ainahan voi viedä tuliaisiksi pussillisen kurpitsoja (olettaen, ettei tänä vuonna tule yllätyksiä, kuten toissavuotinen lumisade juhannuksen jälkeen...). Yöt on vielä kylmiä, joten kiikutin kurpitsat takaisin kasvihuoneeseen. Onneksi ei ehditty vielä ostaa tuonne kalusteita, sillä 20 kurpitsaa vie jonkin verran tilaa.
Yrtit ovat lähteneet heikohkosti kasvuun, sillä kylvin ne kylmään kasvihuoneeseen, mutta nyt alkavat viimein piristyä. Mitzuna rehottaa jo siihen malliin, että päätyy kohta keittoon tai pestoksi. Suolayrtistä on muutama taimi hengissä. Jännä kokeilla, miltä se tulee maistumaan. Koemaistossa ei tuntunut häivähdystäkään suolasta. Eikä juuri mistään muustakaan.
Esikasvatushyllyissä on hiljaista. Täytyykin muistaa laittaa kyssäkaalta kylvöön, jotta sitä riittää koko kesäksi. Tänä keväänä kokeilin papujen esikasvattamista. Kasvavat hurjaa vauhtia, joten olen niiden kanssa pulassa, jos ei yölämpötilat kohta ala kohota.
Kesäkukat ajattelin häätää tänään taivasalle. Ämpäriperuna tuottaa ihan kohta satoa!
Tavalliseen multaan kylvetyt maissit ovat onneksi hengissä. Kaikki taimimultaan kylvetyt sen sijaan kuukahtivat. Potin pohjasta tunkee jo juuria ulos, joten nämäkin kaverit pitäisi pian saada kasvimaalle.
Niin, ja on niitä kesäkurpitsantaimiakin ihan liikaa... Kollegalle vien pari, mutta siltikin jää itselle vielä 6. Kaalit (kyssä, kerä, broccoli, calabrese) laitan tänään kasvimaalle. Eilen näkyi jo ensimmäinen kirppa, joten täytyy viritellä verkot taimien suojaksi.
Tomaatit ovat lähteneet hyvin kasvuun. Ensimmäinen Tigerella jo uhkasi ruveta kukkimaan, mutta nappasin kukkien alut pois. Vielä se ei ole niin tanakka, että jaksaisi hedelmien painoa kannatella. Chilit ja paprikat sen sijaan ujostelevat, eivätkä ole kasvaneet mihinkään suuntaan. Liekö niille liian kylmää.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kasvihuone 3.0: sadetesti - failed

Kovin pitkälle ei pleksien liimailussa päästy, sillä kesken seinien fiksaamisen sade yllätti. Se ei suuremmin olisi haitannut, mutta selän takaa kuulunut kova lorina havahdutti siihen, että kasvihuoneen saumapelti vuotaa. Eikä ihme, kun siihen on jostain syystä porattu reikiä. Emme luottaneet siihen, että liima tykkää sekä sisä- että ulkopuolella valuvasta sateesta, joten homma jäi kesken.

Jahka sää tuosta joskus poutaantuu, täytyy seinien lisäksi liimata nuo vuotavat pellit umpeen. Ehkäpä sitten pääsisi jatkamaan leppoisaa kasvihuone-elämää. Kaalit ja kurpitsat kasvavat niin kovaa vauhtia, että tarvitsevat kohta extra-annoksen lannoitetta, jotta jaksavat majailla pienissä poteissaan ennen pääsyä ulos. Viime yönä oli taas hallaa, joten vielä menee 2-3 viikkoa, ennen kuin ne uskaltaa laittaa kasvimaille tai ämpäreihin kasvamaan.

Sade on tehokkaasti herättänyt ystävämme lehtokotilot. Eilen sanoin paremmalle puoliskolle, että ihan kuin olisi mustikoita poimimassa: ei tarvitse kuin kyykähtää alas ja heti voi poimia kymmenkunta kotiloa liikahtamatta paikoiltaan. Yäk.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kasvihuone 3.0: tuulitesti - failed

Nähtyämme ihmeelliset, klemmarin oloiset ja vahvuiset kasvarin pleksien kiinnityssysteemit, arvasimme etteivät ne tule pleksejä pitämään paikoillaan ensimmäisen tuulenpuuskan niihin osuessa. Niinhän siinä sitten kävi, että töistä kotiin päästyään raksavastaava näki, kun pari pleksiä lenteli pitkin pihaa, ja seuraavana päivänä minä näin saman näyn töistä tullessa.

Edellisessä kasvarissa oli jäykemmät pleksit, joita piti paikoillaan muovilista, eivätkä nekään pysyneet tuulisella säällä paikoillaan ilman erinäisiä virityksiä. Joku ehdotti jo silloin saumojen sikaflexaamista, mutta ei uskallettu siihen ruveta, kun ajateltiin, että se estää myöhemmin kasvarin korjaamisen, jos joku plekseistä menee rikki.

Nyt ei kahta kertaa mietitty. Raksavastaava haki rautakaupasta joustavaa saumausliimaa, jolla tursutettiin kattopleksit alumiinirunkoon kiinni. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi kestävän. Pari purtiloa meni pelkästään katon fiksaamiseen, joten tänään joudutaan hakemaan lisää liimaa, jotta saadaan seinät pysymään paikoillaan. Kasvihuone on pultattu kiinni perustuksiinsa, mutta varmuuden vuoksi lisätään vielä muutama pultti, jottei koko komeus lähde tuulessa kiitämään.

Seuraavaksi sitten pelätään kasvarin romahtavan lumen painosta, mutta siihenhän on vielä pitkä aika. Ainakin 5 kk.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kasvihuone 3.0: tervetuloa!

Tältä täällä nyt näyttää. Esikasvatteita on pitkin lattiaa, kun vielä ei uskalla kesäkukkien taimia siirtää ulkosalle kylmien öiden takia, eikä sisustukseen ole paneuduttu, kun taimien potitus on vienyt suurimman osan ajasta, mutta siivottu on, joten tervetuloa tutustumiskierrokselle.
Chef halusi mullipöydän heti oven viereen, jotta pääsee helposti napsimaan yrttejä ruokiin. Epäili, mokoma, että jos pöytä on yhtään kauempana, sen luo ei kesällä pääse, kun tomaatit muodostavat kasvihuoneeseen viidakon. Huomaa myös upouusi puukko, joka on paraatipaikalla varkaiden varalta. Olen siis varustautunut viidakoitumiseen.
Lidlistä aikoinaan ostetut hyllyköt toimivat esikasvattamona, kun muovihuput tuovat tarpeellisen lisäeristeen öiksi. Kaalit, kurpitsat, kurkut ja pavut siellä jo kovasti itävät. Kesän mittaan hyllyihin ilmestyy uusia esikasvatteita, joilla voi peittää sadonkorjuun tuomat aukot kasvimailla (nythän siis tulee upea kesä, ja kaikki kasvaa hurjasti, eikö! Pakko saada kompensaatiota viime kesän kurjuudesta).
Näistä pitäisi se viidakko kasvaa. Kovin ovat tomaatin taimet pieniä ja kalvakoita, mutta eiköhän ne tuosta kohta rotevoidu. Oli kyllä viimeinen kerta kun esikasvatan mitään taimimullassa. Se ei ainakaan meikäläisen käsissä toimi. Etenkin maissien kanssa on saanut repiä hiuksiaan, kun taimet lakastuvat yksi toisensa jälkeen. Tein uusintakylvöt puutarhamultaan, ja ainakin toistaiseksi ne maissit ovat hengissä ja vahvan oloisia.
Takaseinä on varattu kurkuille, sillä niiden tukiristikko ei muualle mahtunut korkeutensa takia. Kurkut myös toivottavasti peittävät näkymän kasvikomposteille ja naapuriin. Parempi puolisko huomautti, että eikös tuonne pitänyt mahtua pari tuolia ja pöytäkin. Laitetaan ne sitten keskilattialle, jahka saadaan ne ensin ostettua. Seinätila on varattu kasveille, kun seinän rakenteisiin saa hyvin laitettua tukilankoja.
Lisää tomaatteja ja erittäin tarpeellinen lämmitin. Oli muuten kuningasidea hankkia kasvihuoneeseen musta tuoli. Oikein vinkeä fiilis, kun istahtaa siihen minipienet shortsit jalassa ja kärväyttää hanurinsa...
Chilit ja paprikat ovat toistaiseksi penkin päällä saamassa maksimilämpöä. Jahka ne tuosta kasvaa, täytynee osa siirtää lattialle, jotta kasveja yltää hoitamaan.

Nyt sitten vain odotellaan a) satoa b) vihannespunkki- ja muurahaisinvaasiota c) punarintaa hoitamaan ötökät pois päiviltä ja d) uuden kastelujärjestelmän asennusta.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

25 + 19 > 13,75

FMI lupasi yölämpötilojen huitelevan +10:ssä, joten kasvimaiden kylvön jälkeen rupesin lappamaan tomaatintaimia ämpäreihin, jotta saavat juurensa kunnon multaan ja hevosenkakkapellettiin ja alkavat pikkuhiljaa rotevoitua. Tuli nimittäin kaamea taimikateus, kun Instagramissa porukka leuhkii tukevilla taimillaan, ja itsellä on tuollaisia minipieniä, valjuja huituloita. Mutta kun ei esikasvatustilassa valo riitä, ei uskalla taimia lannoittaa, ennen kuin niitä voi alkaa kuskata kasvihuoneeseen, sillä muuten ne kasvavat aivan liian korkeiksi, ennen kuin varsi tukevoituu, eivätkä ne sitten kestä tomaattien painoa.

Siinä kahdennenkymmenennen taimen kohdalla havahduin miettimään, että ehkä 25 tomaatintainta on hiukkasen liikaa kahden hengen taloudessa. Kasvihuoneeseen pitäisi vielä mahduttaa kurkut ja cucamelonit, ja paprikoita ja chilejäkin on yhteensä 19. Käyvät nuokin neliöt pian ahtaaksi, joten pakko tehdä tänään karsintakierros. Ananas ja Sungold saavat jäädä, mutta Ailsa Craigin, Tigerellan ja Fiorentinon kohdalla täytyy kylmettää tunteensa ja heivata ylimääräiset kompostiin. Siltikin taimia jää vielä jaettavaksi, jos joku taimeton käy pihalla piipahtamassa.

Kasvimaiden kohdalla onneksi muistin jättää tilaa kaalille, kesäkurpitsalle ja maissille. Esikasvaneet kaalit täytyy jo koulia omiin potteihinsa, ja kurpitsakasvit alkavat viimein heräillä - saivat vanhassa kasvarissa kylmäkäsittelyn, kun yölämpötila putosi -3:een, joten epäilytti mahtavatko ne nousta mullasta lainkaan. Tosin yrtitkin itävät hienosti, vaikka niiden kylmäkäsittely tapahtui -8:ssa.

Niin, ja sitten kun ne tomaatit olivat loppusijoitettuina ämpäreihinsä, FMI muutti ennusteensa niin, että hallanvaara on ainakin kahtena seuraavana yönä >:-/ Elenia kiittää, sillä nyt kasvihuoneessa paahtaa sähkölämmitin.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kasvihuone 3.0: eurolla saa euron tavaran

Ai siis oliko joku vappu jossakin? Meillä oli työleiri nimeltä "aivan pakko saada uus kasvihuone valmiiksi", sillä viimeinkin oli sen verran lämmintä, että tarkeni ruuvailla kehikkoa kasaan ja sen verran tuuletonta, että uskalsi asentaa pleksejä paikoilleen.

Melkoinen rimpula tuo uusi kasvihuone on entiseen verrattuna, tosin hintakin oli melkein puolet vanhasta, vaikka kokoa on huomattavan paljon enemmän. Kehikko on hentoista alumiinia, pleksit pehmoisia ja joustavia, pleksien kiinnityssysteemi vähintäänkin kiinalainen (lentävät naapurin tontille ensimmäisessä tuulessa, veikkaan), kattoluukut eivät mene helposti kiinni ja ovi kanittaa kiskoillaan. Epäilin jo raksavastaavalle, ettei kasvihuone tule kestämään siihen saakka, kunnes täytän 50, vaikka sen itselleni 50-vuotislahjaksi ostin. Toki viiskymppisiini on vielä monta vuotta aikaa. Raksavastaava leuhkikin ostavansa haaveilemani 3000 euron kasvarin itselleen 50-vuotislahjaksi - mutta niihin viiskymppisiin on vielä piiiiitkä matka. Kasvihuoneen on siis parasta kestää.

Onhan tuolla toki ihanaa - melkein olisi tehnyt mieli yöksi jäädä. Pleksit on vielä kirkkaat, ja kasvihuone on yllättävän korkea, vaikka aluksi mietittiin ovatko seinät liian matalat. Pakkasyöt vielä estävät tomaattien ja paprikoiden loppusijoittamisen, mutta ehkäpä loppuviikosta jo uskaltaisi lämmittimen avulla kasvit tuonne jättää yöksi. Ainakin esikasvatteet siirtyvät tänään uusiin tiloihin.