Aamiaissoppa

 

Naapurin mummo lopetti kauriiden takia kauratarjoilun, joten tiaisten, pikkuvarpusten ja mustarastaiden lisäksi meillä parveilee nyt keltasirkkuja. 

Jouluna sisko toi mukanaan ruotsinkielisiä akkainlehtiä (ja paperisia hedelmäpusseja kompostipusseiksi - joulun paras lahja!), joiden kuvia katselin sujuvasti. Yhdessä lehdessä tuli vastaan asia, johon en ollut eläissäni törmännyt: frukostsoppa, eli aamiaiskeitto. Ensin olin pöllämystynyt, mutta sitten mietin, miksipä ei. Talviseen pakkasaamuun höyryävä kulhollinen lempeää keittoa sopii kuin nenä päähän.

Lehden keitto muistutti pokebowlia. Pohjana oli kanaliemi (hemgjord, naturligtvis) ja siinä lillui pinaattia ja lehtikaalta (itse laittaisin pak choita, jota nykyään kotimaiset salaatintuottajat kasvattavat markettien valikoimaan, mistä pus och kram heille), keitettyjä kananmunan puolikkaita, pikkelöityä punasipulia, kvinoaa, avokadoa, hapankaalta, yrttejä, chiliä ja seesaminsiemeniä. Itse en ehkä ihan noin sekametelisoppaa tekisi; ainakin hapankaali ja chili voisivat olla liian tymäkkä alku päivälle, mutta muuten kyllä miellyttävä idea.

Olen aamiaisaddikti, tai ylipäätään aamuaddikti. On ihanaa herätä aikaisin, lähteä koiran kanssa kävelylle, kun koko kylä vielä nukkuu, tehdä rauhassa aamiainen ja juoda monta kupillista vahvaa teetä, nenä kiinni Aamulehdessä. Prosessiin menee vähintään 2 tuntia. Aamupalana on paremman puoliskon tekemää juurileipää tai jos edelliseltä päivältä on jäänyt yli ruokaa, kiepautan sen munakkaaseen - paitsi jos siinä on kalaa. Jostain syystä en voi aamuisin syödä kalaa. Joskus sotkutamme illalla lettutaikinan jääkaappiin ja paistamme aamulla pinon lettuja. Samalla vaivalla voisi pilkkoa keittoainekset valmiiksi ja aamulla vain lämmittää ne kanaliemessä.

Kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin tiimin kanssa treffattiin joka kuun eka maanantai toimiston alakerrassa olevassa hotellin ravintolassa ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. En sitten osoittautunut olevan jugurtti-, puuro- ja hedelmäihminen, vaan kasasin lautaselle kasvisröstiä, pekonia ja munakokkelia ja vedin jälkkäriksi vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Mutta kyseinen hotelli on ollut kohta vuoden kokonaan kiinni, ja kollegatkin ovat nykyään vain ääniä Teamsissa tai satunnaisia pikakohtaamisia protojen hakemisen tai palauttamisen yhteydessä. Onneksi yhteistä historiaa on 20 vuotta, joten vielä tunnistamme toisemme koronatukassa ja maski naamalla.

Jälkipolville jälkiviisaana vielä vinkki: ei kannata paiskata kompostorin kantta peukalon päälle. Ellei sitten ole addiktoitunut murtuneisiin peukalonpäihin. Keski-iän ohittaneille toki tämä on hyvä testi siitä, onko osteoporoosi jo iskenyt vai alkaako murtuma parantua. Tämä tuntuu lähtevän parantumaan, tosin melko varmasti lähtee myös kynsi. No, rumat ne kynsillä koreilee.

Le grande chilikokeilu

 

Chili- ja paprikakylvöjen aikaistaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että jälleen kerran piti siirtää taimet isompiin purkkeihin. Tämän kokoisissa purkeissa ne ovat aiemmin olleet juuri ennen toukokuista loppusijoitustaan kasvihuoneen roskakoreihin, mutta jo nyt taimet ovat tuplasti sen kokoisia, kuin mitä aiempina vuosina tammikuisten kylvöjen ja kasvilampun puuttumisen myötä ovat olleet toukokuussa, joten ennustan, että tulen olemaan näiden kanssa vielä pulassa, ennen kuin loppusijoitus kasvihuoneeseen koittaa.

Ihan auvoa ei esikasvatus ole ollut, vaikka taimet ja niiden juuristo ovatkin muhkeita. Osaan kasveista alkoi ilmestyä ihmeen röpeliäisiä lehtiä, aivan kuin olisivat minipienten kirvojen peitossa. Nypyt olivat kuitenkin lehtimassaa, eivätkä ötököitä. Pikainen googletus antoi ymmärtää, että muillakin on ollut tätä ongelmaa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa kasviin, eikä satoon. Joku epäili kasvualustan pH:n olevan vinksallaan; toinen taas sanoi korjanneensa asian lannoituksella. Koska en todellakaan ole mikään pH:n mittaaja, lorautin kasveille lannoitetta, kun olin jo ehtinytkin miettiä, että ehkä niitä voisi alkaa lannoittaa. Näyttää siltä, että nyppyisyys ei enää uusia lehtiä vaivaa ja on muistakin lehdistä vähentynyt.

Toinen ongelma on se, että pidin näitä ehkä vähän liian kauan pienemmissä poteissa, joten osa yrittää nyt alkaa kukkia. Täytyy nyppiä kukat vielä pois, jotta taimet tuosta vielä älyävät kasvaa isommiksi. Tuon kokoisina ne eivät jaksa hedelmää kantaa.

Taimia oli alun perin 18 kappaletta, mutta kylmäpäisesti karsin ylimääräiset pois, sillä tuohon koriin mahtuu vain 12 pottia. Padron- ja Poblano-chilit saivat väistyä paremmanmakuisten tieltä, ja Gourmet-paprika kasvoi niin kituliaasti, ettei sekään päässyt jatkoon. Nyt arvon itseni kanssa teenkö vielä varmuuden vuoksi uusintakylvöt vai menenkö näiden kanssa riskillä seuraavat 4 kuukautta. Tokihan chilin ja paprikan taimia on keväällä myynnissä, mutta takuulla ei näitä lajikkeita.

Ehkä tänä vuonna maltan ensi vuoden chili- ja paprikakylvöjen kanssa marraskuun loppuun - ellei sitten tämä lokakuun lopun kokeilu ole succé.