perjantai 29. heinäkuuta 2016

Klonk

Butterbush, ruukkukasvatukseen jalostettu butternut-kurpitsa on kukkinut koko kesän. Hedelmiä vaan ei näkynyt, kunnes eilen siirsin ruukkua hiukan, ja ruukun takaa kuului klonk. Kurpitsa oli keksinyt kasvaa kasvihuoneen perustusten päällä ja putosi siitä sitten kiveykselle. Onneksi pysyi ehjänä. Toisessakin Butterbush-ruukussa (tai roskiksiahan nuo ovat) näkyy elämää, joskin sen kasvatit ovat ihmeellisen pitkulaisia, eivätkä tuollaisia muotovalioita.

Tämä kasvukausi on ollut siitä kummallinen, että kesäkurpitsat tuottavat huonosti satoa, mutta kurpitsa-kurpitsat kasvavat muhkeina.
Buffy ballia olen paahtanut jo 2 pellillistä säilöön pakastimeen. Ovat pysyneet todella makeina kosteasta kelistä huolimatta.

Potimarroneja tulee vain 3 kpl, mutta ovat ihan jättimäisen suuria.
Small sugarkin on kaukana pienestä, nimestään huolimatta.
Spagettikurpitsa on niin muhkea, että litisti lajitoverinsa alleen.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viikon ruokateema: vain omasta pihasta

Aina sitä tähän aikaan vuodesta on täysin pöllämystynyt kaikesta ruuasta, mitä oma piha tarjoaa. Sitä vain katsoo, että tuossapa kasvaa tuota ja tuossa tuota, ennen kuin tajuaa, että niitä on ruvettava tosissaan käyttämään saman tien.

Kasvihuoneessa kasvaneita vahapapuja oltiin jo parilla aterialla syöty, mutta yhtäkkiä huomasin, että Ferrarin palkoja roikkuu papukaaresta muutaman kourallisen verran. Huomenna niistä voisi tehdä vaikka pastan tillin ja herneiden kera. Ruusupapu kukkii kovaa kyytiä, mutta ei vielä tarjoa syötävää, kuten ei härkäpapukaan.

Pinaatista olen ylpeä. Viimeinkin sitä kasvaa ja ihan tukkokaupalla. Tosin toki se tietää vain sitä, että kesä on ollut kylmä ja sateinen - lämpimässähän pinaatti alkaa heti kukkia. Tänään tein fantasiapiirakan, johon pinaatin ja fetan lisäksi upotin kaikki viikonlopulta jääneet soosit ja partaäijän jämät. Kohta tiedetään, tuliko siitä syömiskelpoinen. Pinaattia täytyy alkaa jo pakastaakin, jotta se lakkaa varjostamasta vieressä kasvavia fenkoleita.

Pakkasen kurittamat kesäkurpitsat tuottavat satoa, eikä saman kohtalon kokeneet maissitkaan ihan surkeilta näytä. Maisseja tosin voi uhata
kirvat, joita tänä vuonna on paljon ja jotka tykkäävät mönkiä tähkien uumeniin herkuttelemaan.

Kaalilaatikot alkavat reipastua, kun harsojen poiston jälkeen linnut ovat päässeet tositoimiin ja syöneet kilokaupalla toukkia. Kaalikoita ei tällä hetkellä näy, joten uskalsin vielä muutaman pak choin kylvää. Normaalisti tähän aikaan on kasvihuoneessa kyssäkaalin taimia odottamassa tilaa kasvimaalta, mutta kaalikoiden takia niiden esikasvatus osoittautui hankalaksi. Kirvat ja jatkuva sade myös haittaavat kaalikasveja. Niinpä ollaan jouduttu syömään calabreset
nuorina, mikä ei sinänsä haittaa, kun ne onneksi uusivat kukintoaan.

Savoijinkaaliparka on niin toukkien ja kirvojen nitistämä ja sateen ruskettama, että siitä tuskin ruokaa tulee, vaikka yleensä se on ollut se robusti kaali, jota ötökät välttelee.

Eilen päätettiin, että tällä viikolla pääruuat tehdään oman maan tuotoksista. Pinaatin ja papujen lisäksi tarjolla olisi jo parikymmentä Buffy ball -kurpitsaa, joista voisi tehdä vaikka megatäyteläisen risoton.

Alla todisteet siitä, miksi Suomessa kannattaa kasvattaa calabreseä, mutta ei broccolia: siinä missä calabrese on tuottanut jo ison kukinnon (johon punarinta on näköjään kakannut...), kasvattaa broccoli vasta lehteä. Vasta syksyllä broccolista alkaa saada satoa - ellei talvi ehdi ensin.

Kakkainen calabrese
Tyhjä broccoli

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Cucamelon - puutarhurille, jolla on jo kaikkea

"Pahanmakuinen, tilaa vievä turhake" oli parinkin Kitchen gardenin jampan tuomio cucamelonista, kun artikkelin aiheena oli turhin ikinä kasvattamasi vihannes. Minä olin syksyn siementilauksessa sortunut cucameloniin, kun sitä mainostettiin melonin, kurkun ja limen makuiseksi.

Minipienet siemenet itivät hyvin, ja donkkasin 4 tainta yhteen ämpäriin ihan vain kokeilumielessä nähdäkseni miten paljon ne vaativat tilaa ja tuottavat satoa - ja kuinka pahoja ne sitten oikein ovatkaan.

Tilaa se tosiaan vie: kasvihuoneen katto tuli jo aikaa sitten vastaan, ja yksi huitula yrittää kovasti kasvaa katon rakosesta ulkoilmaan. Maku on hauska, kuin sitruunalla terästetty kurkku, mutta ei niin ihmeellinen, että tätä pelkän maun takia viitsisi kasvattaa. Mutta onhan tuo tavattoman suloinen, ja kivan kirpsakka ja rapsakka lisä salaatteihin. Satoa saisi tulla enemmänkin, sillä törmäsin James Wongin kirjoitukseen aiheesta ja alkoi ihan sunnattomasti innostaa cucamelonien pikkelöinti.

Jos harrastaisin cock- tai mocktaileja, cucamelonista saisi niihin varmasti makua ja näköä. Tuo Jamesin kehittelemä drinksujen kyytipoika cucameloneista, oliiveista ja paprikoista on kokeilemisen arvoinen. Jospa viikonloppuna olisi hyvä sää pienelle kuohuvalle?

Lopuksi vielä kirjavinkki: Makutarhuri on oikeasti hyvä puutarhakirja. Kiinnostuin siitä heti, kun se ilmestyi, mutta en löytänyt sitä kirjakaupoista. Sisko sai sen ensimmäisenä käsiinsä ja kehui kovasti. Adlibriksestä se sitten löytyi - ja halvalla.

Kirjassa on tietoa ja tiedettä ja uutta asiaa, eikä se sorru puutarhakirjoille tyypilliseen hymistelyyn. Harvoin enää hankin puutarhakirjoja, kun yhden luettua on lukenut ne kaikki, mutta tästä oppi uutta, ja kirja oli mukavaan sävyyn kirjoitettu - vähän kuten Sieniä & ihmisiä olisi lokalisoitu puutarhamaailmaan.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kurpitseria heinäkuun alussa

Kurpitseriassa on niin terhakka meno, että kohta joutuu jo miettimään taviskurpitsojen latvomista, sillä kurpitsan lonkeroita luikertelee pitkin pihaa. Minikurpitsoja ei tarvitse latvoa, kun ne kyllä jaksavat hedelmänsä kypsyttää ja silti tehtailla koko ajan uusia.

Kostea kesä on tehnyt sen, ettei ole juurikaan tarvinnut kurpitsaroskiksia kastella, joten jokaviikkoinen kakkakierros (= kourallinen hevosenkakkapellettejä/roskis) on toistaiseksi riittänyt hoitotoimenpiteeksi.

Kasvimaalla olevat kesäkurpitsat ovat kesäkuun alun hallaöiden jäljiltä yhä melko surkeita, eikä niistä ole satoa saatu, mutta roskiksessa kasvavat Lungo di Firenzet venyvät massiivisiin mittoihin. Niitä on grillattu ja upotettu salaatteihin ja kalanyytteihin. Tänään on rouvalta tilattu päivälliseksi kasvispastaa, johon suikaloin Lungoa.

Potimarronia on tulossa useampi kappale. Kurpitsojen ehdotonta aatelia.
Vuosien yrittämisen jälkeen spagettikurpitsa suostui taas kasvamaan.
Sweet sugarin piti olla minikurpitsa, mutta hieman epäilyttää sen kasvutapa.
Bonuskuvana rouvan nimipäivälahjaksi saama oksasilppuri. Kyllä nyt piha siistiytyy silmissä!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kasvihuone heinäkuun alussa

On se vaan ihana :-) Tilaa riittää, lämpötila ja kosteus pysyvät hanskassa ja fiilis korkealla, kun tuonne kurkistaa.
Yllättäen paprikat ovat kovemmassa kasvussa kuin chilit. Normaalisti paprikoita saadaan odottaa, mutta nyt Snackbite orange ja Bullhorn mix puskevat jo hedelmää. Kirvoja noissa on edelleen, vaikka käyn päivittäin niitä litsimässä sormet vihreinä.
Tomaateista oranssit versiot Ananas ja Sungold ovat punaisia siskojaan edellä. Ananas tosin tekee tuommoisia ihme mutanttihedelmiä - sen kukat ja jopa varret tykkäävät kasvaa toisiinsa kiinni, mikä tekee varkaiden poistamisesta arpapeliä. Yhden jo vahingossa latvoin, kun en älynnyt tarkkailla mutanttivarsia tarpeeksi huolellisesti.
Vahapapua kylvän aina toukokuussa kasvariin sadon aikaistamiseksi, ja kohta päästään ryöppäämään papuja ruokapöytään.
Kurkkujen kanssa aletaan olla "apua, mihin nää laitetaan" -vaiheessa. Tiesin, että 3 kurkuntainta on ihan tarpeeksi, mutta se neljäskin oli niin terhakka, etten malttanut siitä luopua. Burpless tasty green on sentään maltillinen hedelmäntuottaja, mutta tuo kymmenellä sentillä kaupan alelaarista poimittu Heroica hybrid on aivan mahdoton. Yhdestä kasvista pukkaa kymmeniä kurkkuja, jotka tietysti pääsevät vahvan lehdistön uumenissa kasvamaan salaa.
Cucamelon ei ole vielä tuottanut yhtään syötävän kokoista hedelmää, mutta vartta se työntää niin kiivaasti, että on jo menossa kasvihuoneen katosta ulos. Kitchen gardenin väki tuomitsi tuon pahanmakuiseksi turhakkeeksi, mutta on se ainakin nätti.
Bistroon toki kuuluu laventeli. Tuoleihin ostettiin pehmusteet estämään hanurin palamista toistamiseen tulikuumassa, mustassa metalli-istuimessa.
Esikasvavat kyssäkaalit ovat saaneet olla melko rauhassa kaalikoilta. Rucolat saavat kasvaa täyteen mittaansa harson alla, sillä jo pari satsia rucolaa on päätynyt kaalikoiden hampaisiin.
Herbaariossa aletaan lähestyä kukintaa, joten kohta surautetaan basilikat pestoksi. Uusia on kyllä tulossa, samoin kuin meiramiakin. Perilla eli veripeippi eli shiso ei jostain syystä idä sitten millään. Pariin otteeseen olen sitä kylvänyt, mutta tulosta ei synny. Harmi, sillä se on todella hieno yrtti.