Lohtuyhdistelmä

Lapsuudessa se oli äidin tekemä mannapuuro ja viinimarjakiisseli, koulun keittäjän kuusijuhlaan keittämä riisipuuro ja luumusoppa sekä juhannuksena naapurin Eilan juustokeitto eli juhannusjuusto eli makiajuusto. Nuo keittäjät ovat olleet manan majoilla jo vuosia, joten itse se on omat lohturuokansa nykyään kokattava.

Pari True green hubbardia oli vielä keittiössä kypsymässä, ja hyvän sähköpäivän koittaessa heitin ne uuniin paahtumaan. Kuumaa ja mehevää kurpitsaa peratessani alkoi tehdä mieli kurpitsa-pecanpiirakkaa ja käden käänteessähän sellaisen tekaisi, kun kurpitsa oli blitzaamista vaille valmis.

Muistin virkistykseksi vilkaisin paria kurpitsapiirakkareseptiä ja irvistelin itsekseni sitä sokerin määrää. Ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa tehdessäni joskus 20 vuotta sitten noudatin orjallisesti amerikkalaista reseptiä, johon tuli sekä sokeria että kondensoitua maitoa. Melkein meni ikenet rullalle, kun lopputulos oli niin järkyttävän imelä. Näköjään edelleen suositellaan kurpitsan ylimakeuttamista - mikä toisaalta on ymmärrettävää, jos on kaupan kurpitsojen varassa. Omissa kurpitsoissa on niiden luonnollinen makeus tallessa, joten niihin ei tarvi sokeria hölvätä. Itse laitoin puoleen kiloon kurpitsaa vajaa puoli desiä fariinisokeria ja meni sille hilkulle, että piirakasta tuli liian makea.

Nykylohtu on siis paahdetussa kurpitsassa, johon on tupsutettu reilusti muskottia. Se makupari on toisilleen luotu.

Lopuksi pyydän anteeksi, kun menin ihmisille valehtelemaan vuoden viimeisestä iilistä. Pahinhan on vielä edessä, sillä tämän kuun puolivälissä on kädentaitomessut! Uutena iilinä on nyt Tukuwoolin Nordic resilk, Undreamtin All the witches, Rouva Silmusolmun Rosolli ja Lanitium ex machinan Blacksmith's apprentice. Olen jälleen varustautunut suurella ostoslaukulla moiseen koitokseen.

Vuoden viimeinen iili

Siis nythän piti alkaa martainen kausi, jolloin vain möllötetään sisällä pää kumartuneena kutimen ylle. Jostain kuitenkin hiipi vielä iili tilata muutama siemenpussi syyskylvöihin. No, se "jostain" oli uusin Viherpiha, jossa mainittiin, että esikoiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn sekä Saila, joka vinkkasi, että kosmokset voi syyskylvää.

Pikainen vilkaisu kasvimaille osoitti, että pariin kylvölaatikkoon voisi hyvinkin vetäistä muutaman vaon esikoille ja kosmoksille, joten kliksuttelin itseni Korpikankaalle ja ostoskoriin pallo- ja tuoksuesikkoja sekä hurmaavan näköistä kosmosta. Näköjään Korpikankaalla on palveluksessa selvänäkijä, sillä tilauksen mukana tuli ilmaissiemenenä kirjosalviaa, josta olen salaa haaveillut.

Vielä on sää kovin lämmin, joten en ole uskaltanut ryhtyä syyskylvöihin. Mieleen kun on painunut se syksy, jolloin syyskylvöt ehtivät iloisesti itää, ennen kuin talvi koitti. Taidan odottaa vielä ensi viikon, sillä lupaavat tänne +10, ja sitten tehdä kylvöt.

Loppuun vielä todiste siitä, että lukeminen todellakin kannattaa aina. Aamulehden Moro-liitteeseen oli joku lähettänyt kuvan erikoisesta kimalaisesta, joka osoittautui kaakonkimalaiseksi. Olin heinäkuussa videoinut tontin päädyssä pörräävää kimalaispesää, mutten sen kummemmin katsonut mitä kimalaisia ne oikein olivat. Samoja kaakkojaakkojahan ne täälläkin olivat. Hauska bongaus!

Tuijat tutisee

Kesällä ihmettelin ikänäölläni, mitä kellervää tuijien oksankärkiin oli muodostunut, ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että tuijat kukkivat! Enpä ollut sellaisesta kuullutkaan.

En ole koskaan ollut mikään tuijien ystävä, ja onhan ne aika tylsiä, kun joka pihassa niitä rivissä nököttää (usein vielä "kauniin" kevätrusketuksen saaneina), mutta joskus vuosia, vuosia sitten luin, että tuijat viihtyvät varjossa, joten ostin niitä (Brabant-versiota. Smaragd on "kasvanut" tontin nurkassa yli 20 vuotta ja on hädin tuskin meikäläisen mittainen) jostain halpakaupan alesta 9 kpl näkösuojaksi tontin reunaan (ja kuten aina, istutin ne ihan liian lähekkäin...).

Jonkin aikaa juroivat tiukassa, litimärässä ja kylmässä savimaassa, kunnes alkoivat kasvaa ja ovat nykyään melkoisen muhkeita jättiläisiä. Näkösuojan lisäksi saatiin bonuksena myös pikkulinnut pihaan, sillä niiden talviruokintapaikka on tuijien edessä, ja tuijat tarjoavat niille hyvän ateriointisuojan.

Kukinta muuttui kesän mittaan pikkuruisiksi kävyiksi ja uteliaana asiaa googlaillessa tuli ensimmäisenä osumana vastaan kysymys miten kävyistä pääsee eroon, kun ne kuulemma rumentavat tuijat. Kaikkea sitä. No, onneksi tuli vastaan mukavampaakin tietoa: käpyjen sisässä olevat, palsternakan siemeniä muistuttavat siemenet maistuvat hyvin pikkulinnuille.

Eikä kulunut kovinkaan kauan, kun tuijat alkoivat tutista. Ensin paikalle lehahti sinitiainen, perässään talitiainen, ja jostain paikalle pyrähti parvi vihervarpusia. Hyvin tuntuu siemenet heille maistuvan.

Osa siemenistä on pudonnut maahan, ja minähän heti kävin googlettamaan, miten tuijaa kasvatetaan siemenestä. Tekoäly tekaisi suorastaan runollisen ohjeen:

"Kasvatus: kylvä siemenet ruukkuihin (8 - 10 senttimetrin halkaisija) tai kuormalavialustajiin maaliskuusta toukokuuhun. Kylvä siemenet veden ja hiekan seokseen. Kun siemenet itävät, varmista, että kasvi on asianmukaisesti kosteutettu ja viljelty 25 ° C: n lämpötilassa. Itävyysvaihe kestää 4-5 viikkoa."

Täytynee hankkia kuormalavialustaja ja opetella kosteuttamaan asianmukaisesti.

Limenvihreä sarvipää

Koko kesän hehkui kynäjalava tontin keskellä limenvihreänä. Limeähän puutarhaan keväällä kaipailin, ja yllätyksekseni värin tarjosi edellisenä syksynä Pirilästä kympillä ostamani puuntaimi. Harottavine oksineen se näyttää kauempaa katsottuna olkipukilta, mutta se annettakoon anteeksi, kun lehtien väri on niin kirkas ja hohtava. Kynäjalava menestyy savimaassa ja sietää seisovaa vettä, joten se on oiva tulokas tontilla olevan lähteen rantaan, eikä haittaa vaikka tekisikin juurivesoja, sillä tuossa kohti on tilaa levittäytyä.

Edelleen kynäjalava pitää tiukasti kiinni lehdistään, vaikka niiden sävy onkin jo muuttunut kellanruskeaksi, ja herättää huomiota kaiken harmauden keskellä.

Ensi keväänä täytyy etupihan kukkapenkki setviä sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa naapureille näyttää. Yksi kohta siinä ei ole koskaan kunnolla menestynyt, paitsi sitkeän villivadelman osalta. Kynäjalavaa aikani ihasteltuani keksin, että kukkapenkin hankalaan kohtaan voisi istuttaa leveälatvuksisen puun, joka pikkuhiljaa (tosin ei minun elinaikanani) peittäisi näkymää naapuriin. Puun juurelle mahtuisi lisäksi pari pientä pensasta tukahduttamaan vadelmaa.

Vielä ei ole visiota siitä, mikä puu olisi kiva - välillä mietin söpöä pihlajalajiketta, välillä taas muhkeaa jalopähkinää. Jotain erikoista siihen olisi saatava, joskin tiukka ja märkä savimaa tuo oman haasteensa. Täytyy ottaa kukkapenkin suunnittelusta itselle talvipuhde kutomisen ja lukemisen keskelle.

Pörssifirma yllätti

Ihan oli ihminen ihmeissään, kun siementilaus tuli postissa nopeasti. Seemnemaailm toki postitti siemenet saman tien, kun tilaus heille saapui, mutta yleensä kotimaan postilaitosta on saanut odotella viikon jos toisenkin. Nyt siemenet olivat parissa päivässä postin noutolokerikossa.

Mitäs meillä sitten ensi vuonna kasvaa? Tuoksuhernettä Perfume millenium ja Royal family, zinniaa Orange king, ja hetken mielijohteesta myös tähkälaventelia Pink perfume, kun olen halunnut kokeilla laventelin kasvattamista siemenestä. Kirsikkatomaateista ei mitään järisyttävää lajiketta löytynyt, mutta valikoin ostoskoriin Rapunzel golden braidsin ja Datlon, kun oranssit kirsikkatomaatit tuppaavat kypsymään nopeasti alkukaudesta. Minikurkkuja ei ollut saatavilla kuin kahta lajiketta, Ines ja Pony, joten otin molemmat kokeiluun.

Salvia ja timjami olivat lopussa, joten niiden siemeniä hankin ja innostuin lisäämään mukaan kamferibasilikan. Lehtikaalta Red russian ei ollut Seemnemaailmassa, mutta sen sijaan otin erikoisen näköisen version Galega de folhas lisas, sillä sen lehdet ovat sileät. Kähärälehtiset lehtikaalit tuppaavat olemaan kovin paksuja ja nahkeita, joten niiden syöminen käy työstä.

Herneistä etsin matalakasvuista lajiketta ja Alexandra on kuulemma sellainen. Ja vielä oli alennuskorissa jäljellä salkopapua Bobis a grano nero.

Tänään sujautin talvivalkosipulit multiin, sillä FMI lupaa kylmenevää säätä. Lisäksi pengoin esille syyskylvöön menevät siemenet (testaan josko kyssäkaaltakin voisi syyskylvää). Vielä ei ole syyskylvöjen aika, mutta ovatpahan nyt esillä odottamassa viime hetkeä ennen maan jäätymistä. Lauhaa ja sateista talvea ennustavat, joten voi olla, että syyskylvöt joutuu tekemään pariinkin otteeseen, mikäli lämpötila sahaa pitkään.

2

Siipiveikot

Joku aikoinaan vihjaisi, että pelargoneja on helppo kasvattaa siemenestä. Heti kokeilin, ja todellakin siemenet itivät hyvin, mutta harmiksi saatavilla oli, ja on edelleen, vain peruslajikkeita, ja minuahan ei mikään perus houkuta.

Viime talvena hankin järkyttävän määrän muutaman erikoispelargonin ja kesällä napsin niistä kuihtuneita kukintoja, kunnes äly välähti sen verran, että niistähän kannattaisi ottaa siemeniä talteen. Toki ovat risteytyneet keskenään, mutta se on toisaalta osa viehätystä, kun ei tiedä millainen pelargoni siemenistä kasvaa. Joku (mahtoikohan olla se sama joku, joka siemenkasvatuksesta vihjaisi) vinkkasi, että kannattaa odottaa siementen irtoamista, koska väkisin irti nyhdetyt siemenet eivät idä.

No minähän odotin. Ja odotin. Siemenkotia kyllä kasveihin ilmestyi, mutta eivät alkaneet kypsyä sitten millään. Sen verran olin asiaa opiskellut, että tiesin pelargonin siemeniin ilmestyvän hahtuvasiivet sitten, kun ne ovat valmiita lähtemään maailmalle. Mutta ei näkynyt hahtuvia.

Nostin pelargonit talven tieltä sisälle ja jätin kukinnot paikoilleen, vaikka se tiesikin terälehtien kuorruttamaa lattiaa. Nyt kuitenkin lannistuin ja päätin leikata kuihtuneet kukinnot pois - ja siellähän Little fifinessä oli kokonaista kaksi hahtuvasiipeä! Varovasti otin siipiveikot talteen, ja nyt ne odottavat alkuvuoteen, jolloin pääsevät multiin. Little fifine ei mikään suosikkipelargonini ole, mutta eipä sillä nyt ole väliä. Pääasia, että sain siemenet testattaviksi.

Inventaario ja ostoslista

Sorruin Lidlin 3,99 €:n pioneihin...

Hitusen pitkitin karkkipäivän aloitusta, mutta parempihan se on hoitaa alta pois aikaisemmin kuin myöhemmin. Kannoin siis siemenlaatikoston kodinhoitohuoneesta keittiön pöydälle ja aloin käydä siemenvarastoa läpi, kun nyt vielä on satokausi tuoreessa muistissa.

Yllättäen kirsikkatomaatit olivat vähissä; vain muutama Green grape ja Sunchocola oli jäljellä. Ostoslistalle meni tietysti Sungold, mutta toista lajiketta vielä arvon. Joku Instassa suositteli Ruby fallsia, mutta saas nähdä löytyykö sitä mistään. Google antoi vain brittiläisiä siemenkauppoja, ja nehän ovat brexit-muurin takana.

Papuja on edelleen hyvä valikoima, mutta ovat kaikki pensaspapuja. Koska on tyhmää katsella typötyhjää papukaarta keskellä kasvimaita, päätin hankkia kunnon salkopapua, ja katso: juuri sitähän Merja suositteli Instassa. Eikä siinä vielä kaikki: Merjan suosittelema lajike Bobis a grano nero näytti Seemnemaailmassa olevan lähellä viimeistä kylvöpäiväystä ja sen vuoksi alennuksessa. Kyllä se nyt on kohtalo, eikö!

Kurkun siemenet olivat tyystin lopussa. Keväällä eivät millään meinanneet itää, joten tein useita uusintakylvöjä, kunnes sieltä täältä alkoi kurkun sirkkalehtiä puskea esiin. Hätäpäissäni olin napannut Pirilästä Iznikin lisäksi Nelson gardenin minikurkun, joka osoittautuikin avomaankurkuksi, eikä sen maku päätä huimannut, joten siirsin loput siemenet vapautettaviksi keväällä luontoon. Samaan luontoon vapautettavien pussiin meni loput Ananas noir- ja Ananas ribbed -tomaattien siemenet, koska olivat kovin vähäsatoisia.

Kukkien siemeniä on riittämiin, mutta jotenkin alkoi houkuttaa oranssinpunainen zinnia, eikä laatikon pohjalta löytynyt yhtään tuoksuhernettä. Toivottavasti pidän silmät kiinni muun kukkavalikoiman kohdalla, jottei tule houkutuksia. Tosin aion esikasvatustilan vähyyden takia tuoda kasvihuoneesta yhden kasvihyllykön kodinhoitohuoneen välikköön ja ostaa siihen kasvivalon. Mutta käytettäköön se hyötykasveihin, eikä kukkiin (noinkohan onnistuu...).

Toinenkin ei-siemeniin-liittyvä puutarhahankinta on edessä, sillä jälleen kerran yksi kasvihuoneen automaattiavaajista turtsautti sisältönsä pihalle. Googletin patruunoiden jälleenmyyjiä, ja kyllähän se pientä ihmistä kirpaisi, että Suomessa niistä saa pulittaa lähemmäs 30 €, mutta Temusta saisi vastaavan alle kympillä. Toistaiseksi ihmisellä kuitenkin on perintörahoja sen verran tilillä, että tilaus lähti kotimaiselle Akirolle.

Sää näyttää olevan kylmenemässä, joten täytynee tehdä siementilaus pikapuoliin, jotteivät saa matkan varrella kylmäkäsittelyä. Oiskohan se Seemnemaailman sooduskupongi taas tulossa?