Kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista -haaste

Kivipellon Sailalta tuli haaste osallistua kanssakeskipohjalaisen Selättömän puutarhurin joulukyselyyn. Koska tässä toisella korvalla odottelen työhaastattelun alkamista, eikä ulos viitsi tihkusateen ja sulavan sohjon keskelle mennä, on hyvä aika miettiä joulujuttuja (tosin tänä vuonna joulumieli antaa kovin odotuttaa itseään).

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein/rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Sininen hyasintti. Ei tule joulua tähän tupaan ilman hyasintin tuoksua, ja sininen versio tuntuu olevan se tuoksuvin. Harmi, kun ei täällä myydä hyasintteja leikoiksi; ovat yllättävän kauniita ja kestäviä maljakossa. Joulun jälkeen joskus hamstraan kaupasta hävikkihyasintteja ja napsin ne leikoiksi.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Meidän joulu on hyvin vähäperinteinen. Lähinnä perinteet liittyvät ruokaan ja palapelien tekemiseen sekä pitkään kinkunsulatuslenkkiin koirien kanssa - mikäli ei ole liikaa lunta pienille tassuille. Yksi perinne on chilien ja paprikoiden siirtäminen isompiin potteihin keskellä joulua.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin, esim. joulusiivouksen suhteen?

Voi toki! Joulu on vapaapäivä, eikä sen suhteen saa tulla yhtään stressiä. Normi siivous riittää, joskin syksyisin, puutarhakauden loputtua, käyn kaikki kaapit läpi, siivoan ne ja heitän turhat tavarat pois. Mutta joulusiivoukseksi en sitä(kään) lue. 

Ruoka kylläkin pyritään tekemään alusta asti itse, kun se on joulussa meille tärkein juttu, eikä kaupan ruoka ole yhtä hyvää kuin omatekemä, joten siinä ei aitaa madalleta.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Ei tällä hermorakenteella saunassa istuta. Yhtä kärsimystä kökkiä toimettomana kuumassa kopperossa :-D En edes muista, milloin olisin viimeksi saunonut.

5. Teetkö itse joululahjoja?

En. Sovittiin perheen kanssa jo 90-luvun alkupuolella, ettei lahjoja hankita, joten niidenkään suhteen ei ole joulustressiä. Pikkusiskon muksut toki saivat aikoinaan joululahjoja, mutta nykyään heidän lahjomisensa onnistuu kätevästi Mobile Paylla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Graavikala, lanttulaatikko, Waldorfin salaatti ja hyvä brie. Kaikesta muusta jouluruuasta olen valmis tinkimään.

7. Rakkain joululaulusi?

Tonttu. Siinä on niin hurjan hienot sanat: "leiskuen Pohja loimujaan viskoo". Ja kangasalalaisena on toki pakko mainita myös Sylvian joululaulu. Hoilaan kyllä kaikkia mahdollisia joululauluja, ihan ympäri vuoden, ja omilla sanoituksilla.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Teko, kun en raaski oikeaa puuta jouluksi kaadatuttaa. Tekokuusi on miehen poikamiesvuosilta, ts. ikivanha. Sisälle sitä ei tuoda, vaan koristellaan se ulos omaksi ja ohikulkijoiden iloksi.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Kyllä se taitaa tuo edellä mainittu kuusi olla. 

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Pipari. Torttutaikina ei enää tahdo maistua, enkä ole kuivakakkujen ystävä. Pipareita tulee leivottua jouluksi, koirien suureksi iloksi.

Hitusen köyhältä meidän joulu tuntuu näin auki kirjoitettuna, mutta kyllä se joulu näinkin on ihan oikea joulu :-)

Edit: Työhaastattelu olikin tehokas, ja palaan työelämään tammikuussa. Nyt ei tarvi hallituksen enää löytää työpaikka kuin 299 999:lle ihmiselle.

Kärsimättömyys ei ole hyve

Eipä huomannut multasormi haukea pimeässä kesäkeittiössä savustaessaan ja sivusilmällä itsenäisyyspäivän mekkoparaatia vilkuillessaan, että esikasvatuslaatikossa kävi melkoinen kuhina. Vasta seuraavana aamuna, kun napsautin kasvivalon päälle ja aloin sihautella vettä suihkepullosta, huomasin että mullasta oli ponnahtanut ylös jo useampi chili ja paprika. Itämisprosentti oli suorastaan kiitettävä: ainoastaan paprikat Astor ja Timia jurnuttivat mullan alla. Timiaa oli viime vuonnakin hankala saada itämään, joten sen suhteen ei ollut suurempia toiveita, mutta se yllätti, ettei Astorissa näkynyt elonmerkkejä.

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Siemenkauppa.com vinkkasi sähköpostissa uutuuslajikkeistaan, ja kun tiesin, että heiltä saa kasvivaloja alkuvuoden esikasvatteita varten, kävin vilkaisemassa löytyisikö heiltä valojen kylkeen takuuvarmaa Zazua, jolla pelastaisin ensi kesän paprikasadon.

Löytyihän toki. Ja löytyi myös Merjan kehumaa mustajuurta, joten päräytin tilauksen. Iltapäivällä alkoi mullan alta nousta pieniä, vihreitä Astorin silmukoita, joten ei sitä Zazua olisi sittenkään tarvinnut. No, onpahan seuraavalle vuodelle siemenet jo valmiina.

Amaryllistenkin suhteen olisi ihminen voinut olla kärsivällisempi, sillä Tokmannin 3 euron "erikoislajikkeet" olivatkin hailuja oranssinpunaisia taviksia. Olisi niilläkin euroilla voinut ostaa Pirilän hurmaavuuksia, kuten tämä Blossom peacock:

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Pirkkalan cittarista löytyi kotimainen mangalitzan kinkku, piparkakut leivoin jo ennen itsenäisyyspäivää ja lanttulaatikkoja tein 6 rasiaa pakastimeen. Linnainmaan cittarista löytyi islantilaista, isosyistä lohta ja kotimaisia silakoita, joten joulun kalatkin on jo hankittu pakastimeen odottamaan. Lidlistä haetaan maksapateeta ja Waldorf-kamat, ja pukin täytyy käydä Mobilepayssa lahjomassa parit mimmit. Joulufiilistä ei tunnu kaiken tämän kuran ja sateen alta löytyvän, mutta onneksi on lankalipastossa kilokaupalla suomalaista villaa. Sen parissa joulu menee hujahduksessa.

Suhteen loppu

Pienen ihmisen arkielämä muuttuu kohta kertaheitolla, kun vuonna 1988 alkanut suhde päättyy. Mutta kun suhteeseen on tunkenut liikaa kolmansia osapuolia, on naisen aika polkea jalkaa ja sanoa, että nyt riittää.

Kaikki alkoi jokunen vuosi sitten, kun Sanoma meni ostamaan Aamulehden. Juttujen taso liukui alas kuin lehmän häntä, ja lehden täytteeksi tuli kaikkea turhanpäistä Sanoma-lätinää, jota ei paikallislehdestä (eikä tosin muualtakaan) halua lukea. Eikä sekään asiaa auttanut, että joka aamu joutui kiristelemään hampaitaan STT:n lainausmerkeille, joita oli sattumanvaraisesti juttuihin ripoteltu.

Sitten Sanoma löi kunnolla vyön alle, kun meni siirtämään Aamulehden painatuksen Pohjoismaiden suurimmalta ja moderneimmalta painotalolta johonkin jumalten selkien taakse (= Vantaalle). Totesin, että nyt alkaa Aamulehden hiilijalanjälki koetella kipurajaa, kun lehti kiikutetaan postilaatikkoon Sarankulman sijaan jostain jumalten selkien takaa (= Vantaalta).

Eilen tuli viimeinen naula arkkuun: Posti ilmoitti alkavansa jakaa päiväpostia täysin randomisti, mutta lupasi että "iso osa" (ei siis suurin osa) sanomalehdistä jaetaan ilmestymispäivänään. No minuahan ei kiinnosta saada sanomalehteä ilmestymispäivänä, vaan haluan Aamulehden nimensä mukaisesti aamulla. Siispä oli otettava digiloikka ja siirtyä Aamulehden kanssa avaruusaikaan. Paperilehti lakkaa tulemasta tammikuussa, ja tämä ruuduninhoaja joutuu paperin silittelyn sijaan ruveta kliksuttelemaan ruutua aamuisin. Järkyttävää.

Onneksi pimeyteen tuo valoa Nelson gardenin kasvilamppu, joka alkoi eilen valaista ensi vuoden esikasvatuksia. Hitusen täytyi taas haukkoa henkeä, kun chilin ja paprikoiden siemeniä oli valtava määrä. Paremman puoliskon kanssa laitettiin chilit tärkeysjärjestykseen, joskin esikasvatuslaatikoista löytyi lopulta kaikille sijaa. Viime vuonna meni chilien ja paprikoiden esikasvatus niin poskelleen, että parempi tänä vuonna laittaa niitä kasvuun reilummin.

Paprikoista multiin pääsivät viimevuotiset pikkupaprikat Timia ja Apelsin krasnyi, Zazun puutteessa ostettu Astor, jossa siinäkin oli vain neljä julmetun kallista siementä, suippopaprika Lemon dream, joka ei viime vuonna itänyt lainkaan, sekä Mini chocolate bell, Fataliilta ilmaissiemenenä saatu paprika, josta en suurempia odottele, sillä nuo ruskeat paprikat ovat aina olleet melko mauttomia.

Chileistä mukana ovat vanhat tutut Aji fantasy stripey, iki-ihana Cream fantasy, Rocato ja Sugar rush amarillo. Tämän vuoden uutuuksia ovat Aji fantasy apricot, sekä Fataliin aloittelijapakkauksesta löytyneet Zebrange, Hainan yellow lantern ja jalapeño Jumbo, sekä ilmaissiemenenä saatu koristechili Mystic nebula.

Viikon päästä voi alkaa odotella minipienten, vihreiden silmukoiden nousua mullasta.

Amaryllisgate ja Suttisen ihanat ruusukaalit

Tänä jouluna aioin viimeinkin toteuttaa haaveeni upeasta amarylliksestä, siis sellaisesta, missä on vihreää ja punaista ja hapsuinen kukinto. Mutta eihän sellaista ollut sitten missään, paitsi Kukkatarhureilla ja Korpikangassiemenfrööllä. Hinta näillä meni postikuluineen niin reippaasti kipurajan yli, etten raaskinut tilata, etenkään kun en ollut aiemmin pelkästä sipulista amaryllistä kasvattanut, enkä luota taitoihini. 

Kaupoissa oli tarjolla vain valkoista ja peruspunaista amaryllistä, ja peruspunaiseen sitten sorruin, tarkoituksenani tehdä lasimaljaan ryllistä, sammaleesta ja kävyistä kiva, jouluinen asetelma. No, maa ehti tässä välissä jäätyä ja lunta sataa, joten sammal käpyineen jäi haaveeksi.

Siskolle ehdin jo marista, että on se nyt kumma, kun ei mitään erikoisempaa amaryllistä ole missään, kunnes Tokmannilla silmät osuivat pinkkeihin ja punaraidallisiin amarylliksiin, á 2,99 €. Eiväthän ne mitään kovin ihmeellisiä olleet, mutta tuohon hintaan ihan tarpeeksi ihmeellisiä. Edelleen tosin pidän silmät auki punavihreää hapsuversiota varten.

Lidl kauppasi jo viikko sitten hyasintteja, ja tänä aamuna teemukin kanssa olkkariin hipsiessä tuli yhtäkkiä joulufiilis. Hyasintithan siellä olivat viimein auenneet ja tuoksuivat vienosti.

Lidl on myös tapansa mukaan kaupannut tänäkin syksynä Suttisen tilan ruusukaaleja, jotka ovat tänä vuonna aivan ylimaallisen makeita. Hankala kasvukausi on jättänyt kaalit pieniksi, mutta makua ja sokereita on hurjasti. Ollaan jo kolme rasiallista niitä syöty, ja neljäs odottaa jääkaapissa. Lidlistä on saanut myös keskipohjalaisia ruusukaaleja, mutta siellä ei kesä ole ollut yhtä armollinen kaaleille, vaan ne ovat jääneet mauttomammiksi. Mutta sentään ovat kotimaisia, vrt. Cittarin myymät marokkolaiset ruusukaalit...

Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti (isä tapasi sanoa "arventti", mitä luulin pilaksi, mutta oikeasti siihen Etelä-Pohjanmaalla tulee ree), mikä tietää joulukoristeiden laiton lisäksi chilien ja paprikoiden laittamista esikasvuun. Siitä se kausi 2026 alkaa.

Lohtuyhdistelmä

Lapsuudessa se oli äidin tekemä mannapuuro ja viinimarjakiisseli, koulun keittäjän kuusijuhlaan keittämä riisipuuro ja luumusoppa sekä juhannuksena naapurin Eilan juustokeitto eli juhannusjuusto eli makiajuusto. Nuo keittäjät ovat olleet manan majoilla jo vuosia, joten itse se on omat lohturuokansa nykyään kokattava.

Pari True green hubbardia oli vielä keittiössä kypsymässä, ja hyvän sähköpäivän koittaessa heitin ne uuniin paahtumaan. Kuumaa ja mehevää kurpitsaa peratessani alkoi tehdä mieli kurpitsa-pecanpiirakkaa ja käden käänteessähän sellaisen tekaisi, kun kurpitsa oli blitzaamista vaille valmis.

Muistin virkistykseksi vilkaisin paria kurpitsapiirakkareseptiä ja irvistelin itsekseni sitä sokerin määrää. Ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa tehdessäni joskus 20 vuotta sitten noudatin orjallisesti amerikkalaista reseptiä, johon tuli sekä sokeria että kondensoitua maitoa. Melkein meni ikenet rullalle, kun lopputulos oli niin järkyttävän imelä. Näköjään edelleen suositellaan kurpitsan ylimakeuttamista - mikä toisaalta on ymmärrettävää, jos on kaupan kurpitsojen varassa. Omissa kurpitsoissa on niiden luonnollinen makeus tallessa, joten niihin ei tarvi sokeria hölvätä. Itse laitoin puoleen kiloon kurpitsaa vajaa puoli desiä fariinisokeria ja meni sille hilkulle, että piirakasta tuli liian makea.

Nykylohtu on siis paahdetussa kurpitsassa, johon on tupsutettu reilusti muskottia. Se makupari on toisilleen luotu.

Lopuksi pyydän anteeksi, kun menin ihmisille valehtelemaan vuoden viimeisestä iilistä. Pahinhan on vielä edessä, sillä tämän kuun puolivälissä on kädentaitomessut! Uutena iilinä on nyt Tukuwoolin Nordic resilk, Undreamtin All the witches, Rouva Silmusolmun Rosolli ja Lanitium ex machinan Blacksmith's apprentice. Olen jälleen varustautunut suurella ostoslaukulla moiseen koitokseen.

Vuoden viimeinen iili

Siis nythän piti alkaa martainen kausi, jolloin vain möllötetään sisällä pää kumartuneena kutimen ylle. Jostain kuitenkin hiipi vielä iili tilata muutama siemenpussi syyskylvöihin. No, se "jostain" oli uusin Viherpiha, jossa mainittiin, että esikoiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn sekä Saila, joka vinkkasi, että kosmokset voi syyskylvää.

Pikainen vilkaisu kasvimaille osoitti, että pariin kylvölaatikkoon voisi hyvinkin vetäistä muutaman vaon esikoille ja kosmoksille, joten kliksuttelin itseni Korpikankaalle ja ostoskoriin pallo- ja tuoksuesikkoja sekä hurmaavan näköistä kosmosta. Näköjään Korpikankaalla on palveluksessa selvänäkijä, sillä tilauksen mukana tuli ilmaissiemenenä kirjosalviaa, josta olen salaa haaveillut.

Vielä on sää kovin lämmin, joten en ole uskaltanut ryhtyä syyskylvöihin. Mieleen kun on painunut se syksy, jolloin syyskylvöt ehtivät iloisesti itää, ennen kuin talvi koitti. Taidan odottaa vielä ensi viikon, sillä lupaavat tänne +10, ja sitten tehdä kylvöt.

Loppuun vielä todiste siitä, että lukeminen todellakin kannattaa aina. Aamulehden Moro-liitteeseen oli joku lähettänyt kuvan erikoisesta kimalaisesta, joka osoittautui kaakonkimalaiseksi. Olin heinäkuussa videoinut tontin päädyssä pörräävää kimalaispesää, mutten sen kummemmin katsonut mitä kimalaisia ne oikein olivat. Samoja kaakkojaakkojahan ne täälläkin olivat. Hauska bongaus!

Tuijat tutisee

Kesällä ihmettelin ikänäölläni, mitä kellervää tuijien oksankärkiin oli muodostunut, ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että tuijat kukkivat! Enpä ollut sellaisesta kuullutkaan.

En ole koskaan ollut mikään tuijien ystävä, ja onhan ne aika tylsiä, kun joka pihassa niitä rivissä nököttää (usein vielä "kauniin" kevätrusketuksen saaneina), mutta joskus vuosia, vuosia sitten luin, että tuijat viihtyvät varjossa, joten ostin niitä (Brabant-versiota. Smaragd on "kasvanut" tontin nurkassa yli 20 vuotta ja on hädin tuskin meikäläisen mittainen) jostain halpakaupan alesta 9 kpl näkösuojaksi tontin reunaan (ja kuten aina, istutin ne ihan liian lähekkäin...).

Jonkin aikaa juroivat tiukassa, litimärässä ja kylmässä savimaassa, kunnes alkoivat kasvaa ja ovat nykyään melkoisen muhkeita jättiläisiä. Näkösuojan lisäksi saatiin bonuksena myös pikkulinnut pihaan, sillä niiden talviruokintapaikka on tuijien edessä, ja tuijat tarjoavat niille hyvän ateriointisuojan.

Kukinta muuttui kesän mittaan pikkuruisiksi kävyiksi ja uteliaana asiaa googlaillessa tuli ensimmäisenä osumana vastaan kysymys miten kävyistä pääsee eroon, kun ne kuulemma rumentavat tuijat. Kaikkea sitä. No, onneksi tuli vastaan mukavampaakin tietoa: käpyjen sisässä olevat, palsternakan siemeniä muistuttavat siemenet maistuvat hyvin pikkulinnuille.

Eikä kulunut kovinkaan kauan, kun tuijat alkoivat tutista. Ensin paikalle lehahti sinitiainen, perässään talitiainen, ja jostain paikalle pyrähti parvi vihervarpusia. Hyvin tuntuu siemenet heille maistuvan.

Osa siemenistä on pudonnut maahan, ja minähän heti kävin googlettamaan, miten tuijaa kasvatetaan siemenestä. Tekoäly tekaisi suorastaan runollisen ohjeen:

"Kasvatus: kylvä siemenet ruukkuihin (8 - 10 senttimetrin halkaisija) tai kuormalavialustajiin maaliskuusta toukokuuhun. Kylvä siemenet veden ja hiekan seokseen. Kun siemenet itävät, varmista, että kasvi on asianmukaisesti kosteutettu ja viljelty 25 ° C: n lämpötilassa. Itävyysvaihe kestää 4-5 viikkoa."

Täytynee hankkia kuormalavialustaja ja opetella kosteuttamaan asianmukaisesti.