Suomalaisille munantuottajille iso kiitos siitä, että jaksatte kontrolloida salmonellaa. Ilman teitä meiltä jäisi kaikki überluksukselliset uppomunat syömättä. Ja mitäpä ihmisen (ja näköjään myös koiran) elämä olisi ilman omaan juureen paistettua leipää, jonka päällä valuu ihanan tahmainen uppomuna, koristeltuna oman kasvimaan tillillä. Uppomuna on kaiken kukkuraksi hyvin helppo luksus: vesi kattilassa kiehuvaksi, kattila pois liedeltä ja laakeaan kuppiin rikottu kananmuna donkataan kattilaan. 5 minuuttia, kansi kattilan päällä, ja reikäkauhalla muna vedestä pois. Ei tarvi etikoita, eikä kauhalla tehtyjä vesikierteitä yms. krumeluureja.
Muniin valitettavasti myös liittyy paljon kanojen hyvinvointiin liittyviä asioita, joten kaupasta meille ostetaan vain ulkokanojen munia (käsittääkseni ulkokanoilla on ne parhaat ja väljimmät elintilat) ja niiden puuttuessa luomumunia. Apuun on onneksi tullut Luigin työkaveri, joka diilaa siskonsa kotikanalasta meille perstuoreita kananmunia. Hinta on melko suolainen, mutta meneepä suoraan tuottajalle, ja toki kotikanaluudesta ja perstuoreudesta mielellään maksaakin.
Koska allekirjoittaneen sisko on kani-, ankka-, kalkkuna- ja viiriäisfarmariuden lisäksi myös kana- & munafarmari, on meilläkin alkamassa projekti Lintula. Kanakoppi hankittiin jo viime keväänä, mutta toistaiseksi on ollut prioriteettina saada kasvihuone 3.0 valmiiksi, eikä tällaiseen kettu-kanahaukka-pöllö-minkki-naapurin perhanan kissat -kommuuniin ole helppoa kanalaa perustaa. Etenkin kun pelkää kanoja (isot nokat ja kamalat kynnet, hrrr....) ja on niin hellämielinen, että ajatuskin Tillin ja Piparin (joo, niillä on jo nimet) lahtaaminen syksyllä itkettää etukäteen (paitsi jos ne käyttää niitä nokkiaan ja kynsiään). Mutta mitäpä sitä ei tekisi tuoreiden lähimunien eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti