Aamiaissoppa

 

Naapurin mummo lopetti kauriiden takia kauratarjoilun, joten tiaisten, pikkuvarpusten ja mustarastaiden lisäksi meillä parveilee nyt keltasirkkuja. 

Jouluna sisko toi mukanaan ruotsinkielisiä akkainlehtiä (ja paperisia hedelmäpusseja kompostipusseiksi - joulun paras lahja!), joiden kuvia katselin sujuvasti. Yhdessä lehdessä tuli vastaan asia, johon en ollut eläissäni törmännyt: frukostsoppa, eli aamiaiskeitto. Ensin olin pöllämystynyt, mutta sitten mietin, miksipä ei. Talviseen pakkasaamuun höyryävä kulhollinen lempeää keittoa sopii kuin nenä päähän.

Lehden keitto muistutti pokebowlia. Pohjana oli kanaliemi (hemgjord, naturligtvis) ja siinä lillui pinaattia ja lehtikaalta (itse laittaisin pak choita, jota nykyään kotimaiset salaatintuottajat kasvattavat markettien valikoimaan, mistä pus och kram heille), keitettyjä kananmunan puolikkaita, pikkelöityä punasipulia, kvinoaa, avokadoa, hapankaalta, yrttejä, chiliä ja seesaminsiemeniä. Itse en ehkä ihan noin sekametelisoppaa tekisi; ainakin hapankaali ja chili voisivat olla liian tymäkkä alku päivälle, mutta muuten kyllä miellyttävä idea.

Olen aamiaisaddikti, tai ylipäätään aamuaddikti. On ihanaa herätä aikaisin, lähteä koiran kanssa kävelylle, kun koko kylä vielä nukkuu, tehdä rauhassa aamiainen ja juoda monta kupillista vahvaa teetä, nenä kiinni Aamulehdessä. Prosessiin menee vähintään 2 tuntia. Aamupalana on paremman puoliskon tekemää juurileipää tai jos edelliseltä päivältä on jäänyt yli ruokaa, kiepautan sen munakkaaseen - paitsi jos siinä on kalaa. Jostain syystä en voi aamuisin syödä kalaa. Joskus sotkutamme illalla lettutaikinan jääkaappiin ja paistamme aamulla pinon lettuja. Samalla vaivalla voisi pilkkoa keittoainekset valmiiksi ja aamulla vain lämmittää ne kanaliemessä.

Kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin tiimin kanssa treffattiin joka kuun eka maanantai toimiston alakerrassa olevassa hotellin ravintolassa ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. En sitten osoittautunut olevan jugurtti-, puuro- ja hedelmäihminen, vaan kasasin lautaselle kasvisröstiä, pekonia ja munakokkelia ja vedin jälkkäriksi vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Mutta kyseinen hotelli on ollut kohta vuoden kokonaan kiinni, ja kollegatkin ovat nykyään vain ääniä Teamsissa tai satunnaisia pikakohtaamisia protojen hakemisen tai palauttamisen yhteydessä. Onneksi yhteistä historiaa on 20 vuotta, joten vielä tunnistamme toisemme koronatukassa ja maski naamalla.

Jälkipolville jälkiviisaana vielä vinkki: ei kannata paiskata kompostorin kantta peukalon päälle. Ellei sitten ole addiktoitunut murtuneisiin peukalonpäihin. Keski-iän ohittaneille toki tämä on hyvä testi siitä, onko osteoporoosi jo iskenyt vai alkaako murtuma parantua. Tämä tuntuu lähtevän parantumaan, tosin melko varmasti lähtee myös kynsi. No, rumat ne kynsillä koreilee.