Jouduin taas pikaisesti käymään vanhalla toimistolla ja päräytin bussilla salamarakkauteni ohi. Totesin, että ei se kyllä sumakki ole sitten millään. Sumakilla (kuvassa) on lyhyemmät lehdet ja punainen syysväri.
Sittemmin eteen tuli artikkeli Ilolan arboretumista ja siellähän se minun rakkauteni oli: amerikanjalopähkinä. Tosin vastaan tuli googlessa myös japaninjalopähkinä ja mantsurianjalopähkinä, jotka ovat talvenkestävämpiä ja omaan silmääni tismalleen saman näköisiä kuin jenkkiversio.
Google paljasti myös, että mantsuriaa saisi tälläkin hetkellä kahdella kympillä Lempäälästä :-0 Ai herramunjee, miten mä nyt tästä Lempäälään yhtäkkiä päräytän! Taimisto ois vielä syyskuun auki! Keväällä siellä olisi ollut tarjolla myös ihanaa saarnivaahteraa, jota jo 20 vuotta sitten ihmettelin Tampereen Kalevassa. Siinä on keväällä hurjan hienot pinkit huiskilokukinnot.
Pakko saada omaan arboretumiin kumpikin – joskin ne vie hurjasti tilaa, joten mahtuvat vain alapihalle, jossa temmeltävät kauriit ja rusakot. Täytyy keksiä pomminkestävä panssari niiden ympärille.
Voisin kyllä japaninsiipipähkinänkin ottaa. Kesällä näin jättikokoisen sellaisen ja se oli silmiinpistävän hieno pitkine norkkoineen. Eikä sen taimet maksa kuin kympin :-0 Missä maailmassa mä oikein olen elänyt, kun on jäänyt kaikki nämä upeat - ja halvat - pähkinät huomaamatta!
No, ei huomiokyky ihan ole kadonnut. Toissa päivänä olin koirien kanssa pihalla, kun alkoi kuulua kurkien ääntä, ja siitä alkoikin melkoinen show. Ensimmäinen aura oli valtava, ja sitä seurasi 4 vähän pienempää. Hetken ehti olla rauhallista, kunnes talon toiselta puolelta alkoi kuulua kurkien kirahtelua. Siellä meni vieläkin jättimäisempi aura, ja taas 4 pienempää perässä. Ehdin jo sisälle vaihtamaan multaisia housuja, kunnes piti pikkareisillaan sännätä ulos katsomaan talon yli pyyhältävää, kaikista suurinta auraa. Ehdin arvella, että auroissa oli kaikkiaan 2000-3000 kurkea, mutta kun laskin ensimmäisestä aurasta otetusta kuvasta 1200 kurkea, täytyi korottaa arvio 5000-6000:een. Vau. Näky oli niin mieletön, että unohdin alkaa itkeä kurkien (ja sen myötä kesän) perään.
Toinen huomio on se, että rosmariini rakastaa kasvihuonetta. Olen aina luullut, että se viihtyy paremmin ulkosalla, mutta katso millaiseksi pöheiköksi kasvoi keväällä 10-senttisenä ostettu taimi kasvihuoneessa (ja juu, meillä on uusi pesukone):
Mikäs taimisto Lempäälässä on, joka tuollaisia herkkuja myy?
VastaaPoistaMulla ei ole koskaan rosmariini viihtynyt ulkona. Nytkin koko kesän oli rappusilla etelä seinustalla ja surkea on. Laitankin ensi kesänä kasvariin vinkistäsi!
Haikalan taimisto. Täytyy tehdä sinne keväällä reissu, jos ei nyt syyskuussa enää ehdi. Ja peräkärry mukaan :-D
PoistaOk, pitääpä tutustua!
PoistaJalopähkinät on ihan huimia! Sinulle saattaa käydä niinkuin minulle, että kohta huomaat omistavasi mantsurialaisen, amerikkalaisen, japanilaisen jalopähkinän ja sitten vielä herttajalopähkinän. Japaninjalopähkinän istutin viime kesänä ja tänä kesänä se on tehnyt huiman kasvuspurtin, lehden mitta lähenee metriä. Haikalan puutarha on tosi kiva paikka josta saattaa löytää erikoisempiakin puuvartisia. Ja jos ihan sekoat pähkinöihin niin peräkärryn kanssa tekisin reissun Vakkataimeen josta saat ihan kaiken mahdollisen ja pääset vielä ihmettelemään huimia pähkinäpensasrivistöjä ja upeita punapähkinäpensaita.
VastaaPoistaVau, no nythän mä menen ihan pähkinöiksi :-D Piti heti googlettaa herttajalopähkinä, en ollut siitä kuullutkaan. Peräkärry ja Vakkataimi kuulostaa täydelliseltä kevätreissulta ens toukokuulle!
PoistaVakkataimessa menee sitten viimeistään sekaisin, sieltä löysin herttajalopähkinän jota ei varmaankaan muualta saa. Paikan omistajaherra on niin uskomaton kasvitietäjä, että hän laati sinulle täydellisen pähkinäkokoelman (pölytyksineen ja talvenkestoineen) jolla saat joku päivä vielä satoakin!
PoistaOnpa siellä hyvä palvelu! Täytyy ehdottomasti käydä paikan päällä.
Poista