Ensi viikolla helpotusta?

Kasvimaat ovat vielä tukevasti lumipeitteen alla, eikä herbaariosta näy palastakaan, vaikka yleensä maaliskuussa saadaan sieltä jo nipsittyä ilmasipulia. Lunta pyryttää edelleen, ja kasvihuoneen vieressä olevat lumivallit ylettyvät yhä seinien puoliväliin.

Sisätiloissa ollaan esikasvatteiden kanssa pulassa. Kelloköynnökset ovat köynnöstäneet vieruskavereittensa ympärille, ja tomaatit notkuvat huituloina pitkin pöytiä. Chilit ja paprikat kukkivat ja minikokoinen munakoisokin on aloittamassa kukintaansa. Joka pöydällä ja tasolla kasvaa jotakin, joten ihmisten elintila alkaa käydä ahtaaksi. Eikä tilannetta auta se, että ruokaseuranani on joka aterialla karmaiseva hämähäkki, joka on löytänyt kotinsa ruokapöydällä olevasta chilistä. Ääks. Hyötyeläin, toki, mutta tämä yksilö on jotenkin kammottavan esihistoriallisen näköinen.

Ensi viikolle ovat luvanneet lämpenevää (uskon, kun näen), joten jahka jäät sulavat meidän tieltä, valjastetaan peräkärry auton perään ja lähdetään hakemaan multaa. Toukokuun ekan viikon olen taas varannut viljelysvapaaksi, mutta jos suinkin lumitilanne sallii, donkkaan esikasvatteet kasvihuoneeseen jo aiemmin. Muuten niitä ei saa millään ilveellä eroteltua toisistaan, kun ovat kylki kyljessä kuljetuslaatikoissaan odottamassa. Sitten vaan lämmitin puhaltamaan, oli energiakriisi tai ei.

Kaiken tämän talven keskellä ei ole tajunnutkaan, että ollaan jo huhtikuun puolivälissä, jolloin yleensä kylvän kesäkukkaset ja kurpitsat kasvariin. Kukkaset saavat nyt odottaa, mutta pääsiäisen aikaan voisi tehdä esikasvattamisen loppurutistuksen ja kylvää kurkut ja kurpitsat – jahka siemenet ylipäätään saa kaivettua tomaatintaimien takaa. Mitähän muuta sitä on unohtanut laittaa esikasvuun kaiken tämän lumen ja pakkasen keskellä?