Muninta 2027

Munakoiso on ollut viherturaajalle vähän kahtiajakoinen kasvi: melkein joka vuonna olen sitä kasvattanut, vaikka menestys on kaikkea muuta kuin taattu, eikä se ruokalautasellakaan ole kummempia ihastuksia herättänyt. Viime vuosina on Cittari tarjonnut kotimaista munakoisoa keskellä talveakin, ja chef on sitä ostoskoriin heittänyt aina, kun on siihen törmännyt. 

Tänä kesänä ollaan tehty baba ganoushia sekä grillattu koisoja yrteillä silattuina, ja mahtavan maukkaitahan ne ovat olleet (kesäkurpitsastakin tulee hyvä baba ganoush, jahka sen malttaa hiljaisella tulella karamellisoida grillissä). Viimeisen sysäyksen munintainnostukselle antoi Merjan ihanat koisokuvat Instassa. Eli koiso-ostoksille kävi ihmisen tie.

Kovin oli siemenkauppojen tarjonta vähissä, kun halusin samaan tilaukseen tunkea mukaan suippokaalinkin, joten päädyin Seemnemaailmaan. Siellähän oli koiso poikineen. Valitsin vihreän, japanilaisen Ao daimarun, sillä sitä mainostettiin kermaiseksi ja voimakkaan makuiseksi, sekä violetti-valkoisen, intialaisen Kashmiri brinjalin, koska täytyyhän sitä intialaistakin koisoa päästä maistamaan. Lopuksi pelasin vielä varman päälle ja otin perusvioletin, italialaisen Violetta lungan.

Nyt olen siis valmis 3 kuukauden päästä alkavaan esikasvatuskauteen. Ja ne kolme kuukautta menevät nopeasti, sillä postissa on tulossa Jalovillan fantasialangat ja syksyllä ilmestyy Neulottu Kalevala III. 

Kellanvihreää

Tänä vuonna (tai siis viime, kun aloitin esikasvatuksen joulukuussa) kokeilin esikasvatuksessa ekan kerran kookoskuitua, kun ei just silloin sattunut muuta olemaan saatavilla. Hyvin chilit ja paprikat itivät ja kasvoivat siihen mittaan, että siirsin ne isompiin purkkeihin - edelleen kookoskuituun. Sitten havahduin siihen, että kovin olivat lehdet kellanvihreitä. Näköjään kookoskuidussa ei liiemmälti ole ravinteita. 

Siispä kaivoin kaapista esille kasviravinteeni, joka olikin vain K-kaupan kompostoituja kahvinpuruja. En sitten ollut varautunut esikasvatukseen sen järeämmillä aineilla. Hyvin purutkin ovat pelittäneet, ja kasvit alkavat saada takaisin vihreyttään, joskin typerästi menin truuttaamaan niille vettä suihkepullosta, jolloin munakoison lehdet kärvähtivät veden ja valon yhteisvaikutuksesta. No, se on vain kosmeettista.

Ensi viikko vielä kärvistellään tammikuuta, ja se onkin tuplakärvistely, sillä menin tilaamaan meille kattoremontin, joten piha kuhisee ens viikolla erinäisiä jamppoja, ja minä reppana joudun olemaan täysissä pukeissa sisätiloissa. Karmeaa. Eikä taas voi kuin pyöritellä silmiä duunarien logiikalle: yrittivät tulla isolla kuormurilla pihaan, joka on lumivallien kaventama ja jään peitossa. Onneksi parempi puolisko ehti hätiin; muuten olisi jamppojen kuormuri ollut pihassa toukokuuhun asti. Nyt tosin hirvittää, sillä seuraavaksi keksivät tuoda pihaan rekallisen soraa ja kaivurin. Saas nähdä missä kunnossa meidän asfaltti on keväällä...

Mutta siis viikon päästä siirtyvät chilit ja paprikat vieläkin isompiin purkkeihin ja tekevät näin tilaa tomaateille. Täytyykin vielä käydä uusimmat siemenhankinnat läpi siltä varalta, että muutakin täytyy laittaa kasvuun helmikuussa.

Esikasvatusta yhdellä jalalla

 

Kolme työläppäriä ovat vaihtuneet tähän näkymään

Siskon kanssa kässämessuilta tullessa huokailtiin, että oispa aikaa käsitöiden tekemiseen. No, niinhän siinä kävi, että kumpikin sai mitä tilasi, tosin ei niin hehkeään tyyliin. Iltalenkiltä palatessa, juuri ennen kotiporttia, tein kaksoiskärkisalkowin ja pyllähdin jalkateräni päälle, joka - lääkärin sanoin - vääntyi kuin tiskirätti. Seuraavana päivänä työterveyden kautta Acutaan ja sieltä pinkin kipsin kanssa kotiin odottelemaan leikkausaikaa. Koiven saa laskea sydämen tason alapuolelle kuulemma vain vessassa käynnin ajaksi, joten nyt sitä sitten maataan urakalla erinäisissä lokaatioissa. Onneksi tuli sitä ennen hankittua ne langat kässämessuilta, ladattua e-reader täyteen kirjoja ja ostettua 5 kpl palapelejä. Eiköhän näillä koipi saada kuntoon.

Mutta koska tänään avataan joulukalenterin eka luukku, täytyi konkata kyynärsauvojen varassa (yllättävän hankalaa!) kodinhoitohuoneeseen ja laskea koipi alas sen verran, että sai sen ekan luukun avattua. Miten se olikin niin täynnä :-0 Muistiinpanojen mukaan kasvariin saa keväällä laittaa 6 kpl chilejä ja 6 kpl paprikaa, mutta kun niitä chililajikkeita on 12 kpl... No, aloitetaan helpoimmasta:

Paprikoita on Siberian bonus, oranssi ja paksukuorinen, eikä kovinkaan satoisa, sekä Zazu, oranssi suippopaprika, joka on hurjan satoisa ja makea. Munakoison Wild boar siemeniä on vielä kamala kasa, mutta laitetaan nekin nyt esikasvuun. Tällä reseptillä tekemäni munakoisosäilyke on yllättävän hyvää.

Sitten ne chilit, aloitetaan Fataliin ilmaissiemenistä:

• Aji flor morado on kuulemma kaunis violetteine kukkineen ja hedelmät parhaita pikkelöityinä tai kuivattuina.
• Cabai kerintin on käkkärä chili Indonesiasta ja sopii jopa ulkona kasvattamiseen. Eipähän vie tilaa kasvihuoneesta.
• Trepadeira werner tekee pieniä, kirsikan kokoisia hedelmiä ja mahtuu kasvatettavaksi ruukussa. Ei vie tilaa tämäkään.
• Sangriaa taidetaan kasvattaa vain ulkonäön vuoksi, joten menköön pihakoristeeksi sekin.

Entäs ne oman rahan chilit:

• Cream fantasyä oli vielä muutama siemen jäljellä, mutta hankin sitä lisää, koska sitä ei ole ollut muutamaan vuoteen saatavilla.
• Aji mangoa Fataliin Jukka suositteli kasvatettavaksi, jos ei Cream fantasyä löydy. Hedelmäinen ja satoisa chili.
• Sugar rush stripey oli viime vuoden ulkonäköhankinta, sillä onhan se hurjan kaunis. Ja hurjan hyvän makuinen, joskin myös hurjan tulinen.
• Sugar rush amarillo päätyi ostoskoriin, koska se kuuluu sugar rush -perheeseen ja on vähemmän tulinen kuin stripey.
• Aji fantasy stripey on tämän vuoden ulkonäköhankinta, mutta myös sen makua kehuttiin, ja tulisuusaste on maltillinen 4.
• Jalapeno lemon spice oli paremman puoliskon toive. On kuulemma kovasti kehuttu lajike, eikä liian tulinen tämäkään.
• Rocato sopii savustamiseen, joten sitä testataan tänä vuonna.
• Aji Guyana oli viime vuoden kokeilu. Hurjan satoisa ja melkoisen tulinen chili, joka on päätynyt paremman puoliskon chilisooseihin.

Nyt pitäisi sitten vain odotella, että kaikkien töiden ja kotitöiden lomassa paremmalla puoliskolla on aikaa hakea esikasvatusvermeet varastosta ja kantaa multapussit kodinhoitohuoneeseen. Eksoottista kokeilla esikasvatusta koipi ojossa.

Going Nepalese

 

Jossain mielenhärössä vannoutunut Assam-ihminen tilasi Take T:ltä nepalilaista teetä, liekö syynä teen nimi: Nepal Sundarpani Red Cherry. Mikään, missä mainitaan kirsikka, ei voi olla pahaa. Eikä ollutkaan! Jännän kukkea tee, kerrassaan erikoinen makuelämys (ei kuitenkaan niin erikoinen kuin kyseisen kaupan Formosa Honey Black, joka saa makunsa siitä, että heinäsirkat syövät teepensaan lehtiä. Ja varmaankin mesikastelevat ne, kun maku on hunajainen). Teepurkkien pohjien häämöttäminen sai aikaan uuden teetilauksen, ja mukaan lähti pari uutta nepalilaista makua: Nepal Sundarpani Red Panda ja Nepal Sundarpani Flowery Red Fruit. Kukkeita kuulemma kumpainenkin. Näin sitä vanhalla iällä maku näköjään muuttuu.

Mutta kyllä siltikin vanha vielä hyvän erottaa huonosta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus olla tiimin kanssa hyvässä tamperelaisravintolassa joululounaalla, kun tarjolla oli paahdettuja porkkanan ja punajuuren paloja, joista oli maku unohtunut keittiöön, selkeästi kaupan makuista sienisalaattia, jauheesta tehtyä pottumuusia, pakasteturskan fileitä ja jänteisiä possusiivuja. Jälkkäriksi pieni kippo jotain moussea, pieniä juustosiivuja ja Julia-konvehteja. Aivan kuin jossain työpaikkaruokalassa, paitsi että 42 €/hlö, kiitos. No, täytyy käydä paikkaamassa kirvelevää kokemusta Paakarin joululounaalla, jossa rahoilleen todellakin saa vastinetta.

Esikasvatussesonki alkoi vanhalla tutulla "onko näitä näin paljon, mihin nää kaikki mahtuu" -meiningillä. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja karsia taimien määrää, ennen kuin homma riistäytyy käsistä (joopa joo...). Lisäksi täytyy huomioida tuo helkkarin sähkölasku, kun ei enää ihan niin surutta voi huristaa sähkölämmitintä kasvihuoneessa sitten toukokuussa. Voin joutua pitämään kasveja sisätiloissa normaalia pidempään, joten sekin suosisi pienempää taimimäärää.

Mitäs sitten multiin meni? Chilit Numex twilight, Cream fantasy, Sugar rush stripey, Aji mango, Aji guyana ja Pretty purple; paprikat Naranja, Siberian bonus ja iki-ihana Zazu, sekä munakoiso Wild boar ja tomatillo Verde. Kyllä niistä parit salsat ja babaganoushit saa. Siis sitten elokuussa.

Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.