lauantai 25. maaliskuuta 2023

Toivo kävi pilkahduksella


Haikeana katselin sivusta, kun paremman puoliskon firma tarjosi tiimille kolmen ruokalajin illallisen ja sen jälkeen illan Nokia-areenassa (jääkiekkomatsissa, tosin, mutta sentään juomineen, joten kyllä sitä seitinohuessa ois voinut vaikka jääkiekkoa katsoa). Meillä ei edes tiimipalavereja pidetä, kun se ei ole asiakkaalta laskutettavaa työtä. Bonuksetkin maksetaan vain esimiehille.

Mutta en sentään ihan kuivin suin paremman puoliskon areenakeikasta jäänyt. Pari päivää keikan jälkeen alkoi miehellä yskä ja kurkkukipu ja siitä päivän päästä minulla. Liekö iso K viimein meihinkin iskenyt, mutta kylläpä oltiin kipeitä kumpikin. Joka paikkaa särki hampaita ja ikeniä myöten, eikä mikään särkylääke auttanut. Keuhkot oli täynnä muurahaisia, ja vielä 1,5 viikon jälkeenkin ollaan puolikuntoisia, eikä kumpikaan jaksa edes imuriin tarttua.

Niinpä esikasvatuskausikin on hiipunut tyhjäkäynnille. Taimia pitäisi siirtää isompiin potteihin, mutta ei vaan jaksa. Kaalikasvit kylvin väkisin ja vein kasvihuoneeseen, mutta ei puhettakaan, että jaksaisi käydä niitä siellä katsomassa ja kastelemassa. Asiaa ei yhtään auta se, että töissä on ihan jumalaton haipakka, sillä kaikki vähäinenkin energia, mikä tästä kropasta irtoaa, menee siihen.

Talvi pitää Pirkanmaata vielä tiukasti otteessaan, eikä ole näköpiirissä, että maaliskuun viime metreillä voisi esikasvatteita viedä kasvihuoneeseen päivähoitoon. Aurinko ei ole tässäkään kuussa näyttäytynyt, joten kasvihuoneessa ei juurikaan ole ulkoilmaa lämpimämpi.

Yksi pieni toivonpilkahdus sentään elämässä on: työvoimapula näyttää olevan totta, sillä kypsässä 55 vuoden ja yhden päivän iässä tämä akka pääsi työhaastatteluun :-0 Paikka tosin olisi pääkaupunkiseudulla, eikä 6 tunnin työmatka sillai kauheasti houkuta, mutta olipa mukava juttutuokio fiksun ja asiantuntevan rekrytoijan kanssa :-) Aivan tunsi itsensä taas ihmiseksi. Samana päivänä huomasin, että meidän kylän kauppa haki myyjää ja lähistöllä oleva leikkipuisto ohjaajaa. Parempia duuneja nekin kuin tämä meikäläisen nykyinen.

Toivosta tosin enää näkyy vain perävalot, kun astianpesukone hyytyi lopullisesti tänä aamuna >:-/ Kyllä nyt pientä ihmistä taas rassataan.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä siellä koetellaan nyt. Koittakaa nyt kuitenkin toipua rauhassa, töiden haipakkuudesta huolimatta, ainakaan ison koon kanssa ei kannata leikitellä jos tauti on ollut rajuna. Meilläkin hajosi astianpesukone, ja sille sai huollon reilun viikon päähän. Ja koneen hajoamisesta seuraavana päivänä hajosi kuulokkeet, eli jouduin tiskata ihan omien ajatusteni kanssa, en voinut äänikirjaakaan kuunnella. Kone kyllä tuli kuntoon muutamien satasien jälkeen, ja uudet kuulokkeetkin tulivat muutamassa päivässä, eli asiat järjestyivät vaikka meinasi ottaa koville.

    Minä en ole esikasvattanut mitään vielä, en siis mitään. Jätän chilit ja tomaatit suosiolla väliin tänä vuonna, ja keskityn pelkkiin kukkiin. Niiden esikasvatus saa alkaa ensi viikolla tai sinne päin, ei meillä oikein tilaakaan ole. Ja kun tässä vasta saa alkaa tulia polttaa pönttöuunissa, en ahdistu kylmästä ja lumestakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä astianpesukoneen korjaus saatiin viimeksi kahden viikon päähän, joten nyt en uskaltanut ottaa riskiä.
      Teillä on kyllä aivan ihana pönttöuuni. Mikä siinä onkin, että ne on niin vetoavia <3

      Poista