Kitaristi

Suorastaan olen huumaantunut näistä mun leijonankidoistani (on siellä isosilkkikukkaakin joukossa). Upeita värisävyjä, ihanaa karkintuoksua ja maljakossakin viihtyvät viikon verran. Kun yhden varren napsaisee mukaansa, alkaa sivuhangoista kasvaa uusia kukkia. Ja pakkastahan nämä kestävät jonkin verran, joten eivät ihan ekoihin kylmiin kuukahda.

Ulkona on hauska seurata, miten kimalaiset humpsahtavat kukan syövereihin, ja tykkää näistä muutkin öttiäiset. Ihmettelin maljakon vieressä olevaa mustaa pipuraa, kunnes huomasin vihreän toukan rouskuttavan kukkaa päättäväisesti ja kakkaavan samalla keittiön pöydälle. Yäk.

Ensi kaudelle purkkapinkkiä

Mutta siis missään nimessä en pelargoneihin hurahda, vaikka ostinkin Vinhan kirjakaupasta Susanna Rosènin ja Eivor Rasehornin kirjan Ihanat pelargonit. Mahtavan asiapitoinen kirja, ja opin, että maailmassa on tähti-, sormi- ja kaktuspelargoneja. Sellaisten siemeniä kun saisi jostain, mutta en ole osannut googlettaa asiaa tarpeeksi tarmokkaasti. Ehkä seuraavalla lomarupeamalla sitten, sillä palkkatyö alkaa taas viedä mehut ihmisestä.