Hollantilainen kirvapopulaatio

Aivanhan tässä ihminen hämmästyy, kun viime vuosien hangista helteisiin -ilmiö ei ole toistunut, vaan ollaan ihan oikeassa keväässä. Lumet sulivat pari viikkoa etuajassa, mutta vielä ei ole kasvukausi rehahtanut käyntiin. Ihan rauhassa on saanut katsella pihaansa ja siirrellä väärässä paikassa asuvia taimia (en kai minä voi olla ainoa, jolla kasvaa hervoton vadelmapuska kukkapenkissä?) ja napsia kurittomasti lonkeroivia aronian ja kanukan oksia pois tieltä.

Maa on vielä umpijäässä, joten lapio on heilunut ainoastaan kompostoreissa, joiden sisältö (= kuvassa olevat mustat lämpäreet, paitsi yks on koira) on siirtynyt muhevoittamaan kukkapenkkejä. Oli jännä huomata, että Tokmannin ikivanha vesisaavi kompostoi sisältönsä (toki siis vain kypsentämätöntä kasvijätettä) tehokkaammin kuin varta vasten ostettu kompostori.

Kompostorien tyhjentämisen lisäksi kamalien kevättöiden listalla on varastojen siivous ja ikkunoiden pesu, joista jälkimmäisen sain ruksittua listalta eilen. Siinä putipuhtaita ikkunoitani ihaillessa huomasin olkkarin ikkunalla kiipeilevän kirvan! Heti piti laittaa ikänäkölasit silmille ja ruveta syynäämään lähistöllä olevia kasveja. No eiköhän vaan Hollannista tulleissa pelargonintaimissa ollut kirvoja rivissä. Sekunnin verran mietin kasvien heivaamista ulos jäätävään myrskytuuleen, mutta säälin investointejani ja tyydyin litsimään kirvat sormin. Pitänee turvautua myrkkyihin, jos niitä edelleen ilmestyy.

Vaikka keli on edelleen jäätävä ja yöksi on luvattu kunnon lumimyräkkä, on tämä mukavaa, kun saa nämä pakolliset keväthuhkinnat tehtyä kun keli on vielä viileä. Sitten kun lämpenee, siirrytään huvipuolelle, eli pyöräilemään ja uimaan. Ei siinä enää viitsi ikkunaruutuja hinkata.