Pirkanmaan muhkeat muikut

Tässä elokuussa tuli 37 vuotta täyteen pirkanmaalaisena, mutta siltikään en ole kahteen asiaan tottunut: kaksoiskonsonantittamiseen (pelti > pelli, lampi > lammi) ja suuriin muikkuihin. Lapsena haettiin Kokkolan torilta suolattuja neulamuikkuja, jotka syötiin sellaisenaan tai perunan kyljessä, ja pannulle heitettiin Kitkan viisaita. Ei siis todellakaan näitä puolen lahnan kokoisia rötkäleitä, vaan pikkusormen mittaisia.

Pirkanmaalla muikkujen syönti on jäänyt, sillä täällä on tosiaankin tarjolla vain isoja muikkuja. Kuvaavaa oli se, kun kauppahallin kalatiskillä rouva moitti muikkuja liian pieniksi, mutta minusta ne olivat aivan järjettömän suuria. Jäivät kummaltakin ostamatta.

Tänä kesänä Linnainmaan Cittarin kalatiskillä vastaan tuli muikkuparvi, joka vielä edellisenä päivänä oli polskinut Roineessa. Eihän niitä voinut ohittaa, ja siinä iskikin jommalle kummalle kuningas/kuningatarajatus laittaa muikut halsteriin. Viimeinkin löytyi tapa syödä isot muikut! Sitruunaa ja yrttejä kalojen vatsat täyteen ja halsteriin. Toisella kertaa löydettiin hyvää kotimaista fenkolia ja sitäkin innostuttiin muikun sisälle tunkemaan. Hyvää!

Kelien kylmetessä voisi testata muikkujen savustamista, mikäli noin tuoreita vastaan tulee. Mutta ois niitä neulamuikkujakin kiva saada pitkästä aikaa.