Kaupoissa oli tarjolla vain valkoista ja peruspunaista amaryllistä, ja peruspunaiseen sitten sorruin, tarkoituksenani tehdä lasimaljaan ryllistä, sammaleesta ja kävyistä kiva, jouluinen asetelma. No, maa ehti tässä välissä jäätyä ja lunta sataa, joten sammal käpyineen jäi haaveeksi.
Siskolle ehdin jo marista, että on se nyt kumma, kun ei mitään erikoisempaa amaryllistä ole missään, kunnes Tokmannilla silmät osuivat pinkkeihin ja punaraidallisiin amarylliksiin, á 2,99 €. Eiväthän ne mitään kovin ihmeellisiä olleet, mutta tuohon hintaan ihan tarpeeksi ihmeellisiä. Edelleen tosin pidän silmät auki punavihreää hapsuversiota varten.
Lidl kauppasi jo viikko sitten hyasintteja, ja tänä aamuna teemukin kanssa olkkariin hipsiessä tuli yhtäkkiä joulufiilis. Hyasintithan siellä olivat viimein auenneet ja tuoksuivat vienosti.
Lidl on myös tapansa mukaan kaupannut tänäkin syksynä Suttisen tilan ruusukaaleja, jotka ovat tänä vuonna aivan ylimaallisen makeita. Hankala kasvukausi on jättänyt kaalit pieniksi, mutta makua ja sokereita on hurjasti. Ollaan jo kolme rasiallista niitä syöty, ja neljäs odottaa jääkaapissa. Lidlistä on saanut myös keskipohjalaisia ruusukaaleja, mutta siellä ei kesä ole ollut yhtä armollinen kaaleille, vaan ne ovat jääneet mauttomammiksi. Mutta sentään ovat kotimaisia, vrt. Cittarin myymät marokkolaiset ruusukaalit...
Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti (isä tapasi sanoa "arventti", mitä luulin pilaksi, mutta oikeasti siihen Etelä-Pohjanmaalla tulee ree), mikä tietää joulukoristeiden laiton lisäksi chilien ja paprikoiden laittamista esikasvuun. Siitä se kausi 2026 alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti