Melkein yhtä hitaasti etenee kasvihuoneprojekti. Ensin jouduttiin käsin kaivamaan ankkuriperustuksille kuopat, sillä vanhan kasvarin alta paljastuikin sepelipatja, jota ei lapiolla saanut kaivettua sitten millään. Täytyi ottaa omat sormet apuun (hirvittävän tehokas tapa pitää kynnet lyhyinä).
Siitä urakasta kun selvittiin, olikin edessä taas kiinalainen palapeli. Mikä ihme siinä on, ettei kasvihuonefirmoilla ole ammattitaitoista kirjoittajaa ja kuvittajaa, joka tekisi kunnon ohjeet? Ollaan yritetty tulkita kuvista, mitä pitää tehdä, ruuvattu ja purettu ja ihmetelty. Kaksituntista videotakin ollaan kelattu ees ja taas, mutta sekään ei kauheasti auta, kun kasaavat videolla välillä ihan toisenlaista kasvaria. Eikä siitäkään ollut apua, että lähetyksen mukana tuli läjä osia, jotka eivät tähän kasvihuoneeseen kuulu. Mutta loppusuoralla ollaan; ehkäpä jo helatorstaina saadaan pleksit paikoilleen ja kasvit loppusijoituspaikkaansa. Tosin sitä multaa täytyy ensin jostain hakea (note to self: älä osta Belinda-multaa. Kovettuu kamalaksi koppuraksi kuivuessaan.), mutta autossa sentään on jo peräkoukku (joskin korjaamo hajotti samalla peruutustutkan, huoh.).
Yllättäen ja pyytämättä olen myös jälleen julkkis (kaikkihan minut tunnistavat Kotipuutarhan jutusta kymmenen vuoden takaa): olen näköjään paikallisen tapahtuman mainoskasvo. Ei näköjään tästä kunn kaupungista löydy edustavampaa eukkoa. Pitänee olla otettu kunniasta.
