lauantai 14. syyskuuta 2013

Riesasta rakkaudeksi


Sain kunnian käydä puutarhaguruni uutta plantaasia ihailemassa (no, okei, oli siellä pienenpieni koiranpentukin). Että joku on osannut kasvattaa jättimäisen suuria ja täysin virheettömiä sipuleita :-0 Ehkä en ikinä toivu siitä näystä.

Siinä istutuksia ihailtaessa guru mainitsi, että heidän kasvimaillaan riehuu riesana sekä piparjuuri että saksankirveli (vähän toista kuin meidän neilikkaruusu ja horsma), ja että moisia riesoja sai ottaa myös omaksi riesaksi haluttaessa. Ei tarvinnut kuin hiukan hipaista saksankirvelin lehteä huomatakseen, että semmoisen riesan haluan ehdottomasti! Eikä piparjuurikaan pahaksi olisi, sitähän voisi rapsutella kalan mausteeksi ensi kesänä.

Saksankirvelistä olen usein lukenut ja kadehtien toivonut, että joskus pääsisi sen aniksenmakuisia siemeniä rouskuttelemaan, mutta missään en ole sen taimia/siemeniä koskaan nähnyt. Taviskirvelikin toki on hyvää, ja sitä varmasti kasvatan ens vuonnakin, mutta saksankirvelin aniksisuus on jotain hiukaisevaa. Netissä väitettiin jopa kasvin juurten olevan syötäviä.

Tämänvuotisen perunapenkin tyhjensin ja kunnostin uusia taimia varten. Toki varaan itselleni oikeuden purnata, jos nuo alkaa täälläkin levitä riesaksi asti. Laitan sitten vahingon kiertämään Villa Valpurin suuntaan.

3 kommenttia:

  1. Keksin saksankirvelille uutta käyttöä: sullon sitä myyränkoloihin. Kun kakankakkaa ei tähän aikaan vuodesta enää voi kylvää koloihin haisemaan, impatkoon talttahampaat anista sitten!

    Ja juu, anis ei ole mielimausteeni. Enkä näemmä saa hengiltä tuota saksankirveliä, joten sitä on vapaasti haettavissa kaikkina sulan maan aikoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kanankakkaa, ei mitään tuplakakkaa..

      Poista
    2. Ihana toi sun uus kuva :-)

      Poista