sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Pala kerrallaan se elefanttikin syödään

Perennapenkkiangstini lienee jo tunnettu maailmalla, ja tämä kesä oli tarkoitus mennä samalla kaavalla kuin aiemmatkin: silmät kiinni ja äkkiä ohi. Keväisin kun tuon 25 m x 2 m (pahimmilta kohdin 25 m x 5 m) penkin valtaa hevosenkakan myötä tullut, sitkeäjuurinen heinä ja vuohenputki, eikä jäykässä, sinisessä savessa asuvia perennoja ole helppo tuolta jakaa tai poistaa, sillä painava savi voittaa puutarhurin haban 6-0.

Ihaillen seurasin sauvajyväsen mahtiurakkaa perennapenkin uudistuksessa, ja mikä lie inspiraatio sitten puutarhuriinkin iski kesken tulikuuman kesäpäivän, kun piti ottaa lapio käteen ja alkaa nykertää perennapenkin rajoja uusiksi. Tällä kertaa se oli ns. käänteisnykerrys, sillä vuosia levensimme perennapenkkiä, jotta se veisi tilaa nurmikolta, mutta nykyään kun puutarhatraktori ja raksavastaava hoitavat nurmikon ajamisen, kavensin perennapenkkiä. Hankalan talven myötä kato oli käynyt, joten kavennus oli helppoa, paitsi että oli hiki, hyttysiä ja naapurin alaikäiset kakarat rälläämässä tiellä kovaäänisillä ja pahanhajuisilla mopoillaan >:-/

Nurmikko oli vallannut penkin keskiosia sieltä täältä, mutta yllättävän vähällä vaivalla sain sitä nyhdettyä pois. Vuohenputken ja hevosheinän annoin suosiolla Roundupin hoidettavaksi (on muuten käsittämätöntä tököttiä se geeliversio: hankala saada sitä tarttumaan mihinkään ja olemaan koskematta oikeisiin kasveihin). Joskus vuosia sitten heitin perennapenkkiin piparmintun ja omenamintun, ja ne kasvoivatkin siellä rehevinä. Tämän talven jälkeen näyttää siltä, että mintut ovat heittäneet henkensä. Syysasteri sen sijaan näyttää vievän kaiken tilan.

Yhdessä kohdassa kasvoi tuoksukurjenpolvea mahtavana tuppaana, mutta siinä oli seassa niin paljon nurmikkoa, jota oli mahdoton kitkeä pois, joten päätin heivata koko kurjenpolven mäkeen. Ei paljoa kirpaissut, sillä se "tuoksu" on niin karmea, että se menee suoraan migreenipotilaan otsalohkoon. Jäljelle jäi tyhjä 1 m x 1 m alue, mikä oli toki suotavaa Kauppilan-reissun alla. Nyt alueella kasvaa 3 päivänliljaa (tietysti erilaisia kaikki...), verenpisara, kosmoskukka ja Kauppilan alelaarista poimitut euron liljat.

Täytynee opetella sauvajyväsen neuvomalle tavalle ja pikkuhiljaa uudistaa penkkiä kohta kohdalta, niin ehkä sitä joskus oppii elämään tuon rutjakkeen kanssa. Onpahan ainakin hyvä syy piipahtaa kesäretkillä taimitarhoissa.

1 kommentti:

  1. On sinulla urakkaa, mutta hieno siitä tulee. Minustakin se tuoksukurjenpolvi on ihan kamalaa, en tiennyt millaista se on kun laitoin kaupungin kukkalaatikkoon. Joka vuosi revin sitä pois, ehkä joskus pääsen siitä eroon.

    VastaaPoista