tiistai 7. elokuuta 2018

Tomaattitasting 2018

Viime vuonna uusien tomaattilajikkeiden makuvertailu jäi vain haaveeksi, sillä Sungoldia lukuun ottamatta yhdessäkään lajikkeessa ei ollut makua, ja Sungoldissakin sitä oli vain hippunen. Tänä vuonna tomaatit ovat saaneet mielin määrin aurinkoa ja lämpöä, joten makua on päässyt kehittymään.

Brandywine-tomaatteja kehuttiin erittäin hyvänmakuisiksi, ja niitä ostinkin toissa vuonna 5 eri lajiketta, mutta eipä tarvi kokeilla toiste. Isoja tomaatteja tekevät, mutta maku on liian blaah. Kaipaavat hapokkuutta ja hivenen lisää sokeria. Kastiketomaateiksi käyvät, sillä ovat vähäsiemenisiä ja isolihaisia.

Olivade oli tämän kesän uutuuskokeilu. Tekee isoja luumutomaatteja, mutta näidenkin maku on blaah-luokkaa. Ehkä jopa enemmän blaah kuin Brandywinet. Komean näköisiä ja kokoisia ovat, mutta kun maun täytyisi olla se juttu.

Kasvihuoneen riesana on ollut Principe Borghese. Siemenpussissa luki, että varkaita ei tarvi poistaa, kun kyseessä on pensastomaatti, ja lopputuloksena oli semmoinen pöheikkö, ettei ohi mahtunut kulkemaan. Raivoisan saksimisen tuloksena oli kumminkin jonkin verran satoa. Tomaatit ovat kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja maku on oikein hyvä. Ei räjäytä tajuntaa, mutta saa suun hymyyn. Menee jatkoon, joskin varkaat saavat ensi kesänä kyytiä.

Kanssainstagrammaaja vinkkasi Sunchocola-kirsikkatomaatista, ja sitä yllätyksekseni löysinkin. Melkein yhtä upea kuin Sungold, vähän vähempihappoinen, mutta ehdottomasti jatkoon tämäkin. Kerrankin erikoisen näköinen tomaatti, johon on jalostettu myös makua!

Instagramissa britit kovasti kehuvat Costoluto Genovesea. Meillä on jo useamman vuoden kasvanut Costoluto Fiorentinoa, ja se on kyllä hyvä tomaatti: kiinteä, hyvänmakuinen ja vielä nätti kuin nappi. Muistankin miten hämmästyneenä sitä katsoi bolognalaisen pikkumarketin vihannesosastoa, kun siellä oli näitä kukan muotoisia, puna-vihreitä tomaatteja läjäpäin. Nyt ymmärrän miksi. Vaikka nimessä on costoluto (= pihvi), eivät nämä mitään heavy duty pihvitomaatteja ole, vaan napakoita ja nyrkin kokoisia. Voisikin googlettaa mitä kaikkia costoluto-lajikkeita sitä onkaan ja sitten hankkia niitä ens vuoden tastingiin.

Varsinaisten pihvitomaattien kasvattamisesta voisi kyllä luopua. Kasvattavat vaan ratkeilevia, epämuodostuneita, jauhoisia möhkylöitä, joiden maku ei päätä huimaa. Poikkeuksen tekee Ananas, joka on makea, kiinteä ja maukas lajike. Ja nätti. Ehkä sitä vielä kerran?

2 kommenttia:

  1. Minä olen täällä kirjaimellisesti vihreänä, minulla nimittäin kaikki tomaatit ovat joko kukassa tai pieninä raakileina. Jos lämpöä riittää, saan minäkin tomaatteja, sitten joskus syys-lokakuussa... Hieno sato sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näillä helteillä voi ollakin, että satoa tulee vielä lokakuussa :-D

      Poista