Tikulla silmään

 

Vuosi on yleensä päätetty menneitä muistelemalla, joskaan tätä vuotta ei ole mitenkään ylentävää muistella. Kevät oli kylmin 30 vuoteen, ja vielä toukokuun puolivälissäkin satoi lunta. Edellisvuoden syyskylvöistä ei tullut juuri mitään, kun koko talvi sahasi plussan ja pikkupakkasen väliä. Siemenet ehtivät itää ja heti perään jäätyä. Kasvihuoneesta hajosi satamiljoonaa pleksiä, joita korvattiin hiki hatussa ja näpit liimassa. Kesäkuu oli kuiva ja helteinen, joten ne vähäisetkin itäneet taimet kuivuivat kokoon. Ja sekuntia ennen kesälomaa piti viedä mummokoira viimeiselle matkalleen 16 yhteisen vuoden jälkeen. 

Lepakkoyskä sai kaikki päivät tuntumaan keskiviikolta ja hakemaan lohtua venyvän juustoisesta pizzasta ja punkusta ja laittamaan puhelimen pikavalintaan Pizzeria Kalimeron (sikahyvää kebabbia!) ja Pancho Villan (sikahyvää burgeria!) numerot. Needless to say, tämä harraste näkyy kiristävinä vaatteina.

Syksymmällä metsäkauris oppi käymään lounaalla kasvimaalla ja naapurin "#¤%%&!! kissa samassa paikassa kakalla.

Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin! Olemme toistaiseksi välttyneet lepakkoyskältä, tutustuimme hurmaavaan kurpitsalajikkeeseen, ja ihmiseltä loppui viimein käänteinen murrosikä, joten ihminen on sees ja aalloton. Paikallinen puutarha äityi myymään yrttejä (oliiviyrttiä!), ja omasta pihasta tuli kaikesta huolimatta satoa sen verran, että pakastimet pullistelevat perunaa, kurpitsaa, papua, paprikaa, hernettä, chiliä… Uimassa käytiin monta kertaa syyskuun lopulle asti. Tatteja ja sikurirouskuja kannettiin metsästä kilokaupalla. Lintulaudalla käy taas melkoinen kuhina, kun koko kylän linnut käyvät täällä syömässä, ja hei, mehän tehtiin the bongaus, mikä tahdottiinkin, eli nähtiin jalohaikaroita. Harmaahaikara viipyi näillä hoodeilla joulukuun puoliväliin asti.

Ensi vuodelle toivotan kaikille meille kulkutautivastaisille, Bill Gatesia ja 5G:tä pelkäämättömille tehokasta rokotetta, lämmintä kevättä, kuumaa kesää, runsasta satoa ja hyviä uimavesiä.