Hybridivaikutusta

Pitkän talven aikana on todellakin unohtunut kaikki puutarhaan liittyvä. Ei tosin tarvinnut kuin ensimmäisen lämpimähkön vesisateen, kun jo yksi asia muistui mieleen: lehtokotilot. Siellä niitä lyllersi tontin ympäri menevällä polulla kolmisenkymmentä kappaletta ja osa pyrki yläpihalla kasvilavoja pitkin ylös, toiveessa varmaankin päästä herkuttelemaan pavunlehdillä. Aiemmin olen poiminut kotilot pussiin ja erinäisillä tavoilla tuhonnut niitä, mutta nyt tyydyn vain litsaamaan ne kengän alle (jotain hyötyä siitäkin, että vaihdevuosien aikana paino nousi). Tiedän, että kotilot syövät kuolleita kavereitaan, mutta onpahan sitten seuraavalla ohikulkumatkalla enemmän kotiloita vainajan ympärillä litsattavana. Kotilot hybridivaikuttavat siis saamalla viherturaajan pahalle tuulelle sekä limaamalla kengänpohjat.

Kasvimaakylvötkin ovat unohtuneet! Perunat ja sipulit sain sentään jotenkuten paikoilleen, samoin herneet ja pavut, mutta entä ne muut? Ööh, kai joku vako vedetään multaan ja sitten sinne laitetaan siemeniä, mutta mitä ja mihin? Olipa yllättävän hankalaa! Sentään muistin kirjata ylös, mitä kylvin mihinkäkin kohti siltä varalta, että joku laji jää itämättä, mutta ruutupaperille sisätiloissa tekemästäni hienosta kasvimaakartasta unohtui kokonaan yksi kasvimaa. Hups.

Kylvöt ovat 1,5 viikkoa normaalia myöhemmässä, ja valitettavasti kirpat ovat jo heränneet (yksi heräsi tänä aamuna meidän kylppäristä). Retiisistä siis tuskin tulee satoa. Syyskylvöt eivät inahdakaan; liekö syksyn märkyys jäädyttänyt siemenet hengiltä. Ihan vielä en ole toivoa heittänyt, sillä talvivalkosipulitkin ovat vasta hiljalleen nousemassa. Ehkä multa on vain niin jääkylmää edelleen.

Vielä pitäisi jaksaa etupihan kukkapenkki kuopsuttaa siistiksi ja kompostit tyhjentää. Sitten alkais kevättyöt olla tehtyinä.