Arboretum X

 

”Oletko perustamassa omaa arboretumia?” Ihan viaton kysymys puutarhurilta, mutta kyllähän se sai ajatukset laukkaamaan. Tontin luonnontilaisessa osassa on yhä tilaa puille ja pensaille, joten voisihan sitä kehittää, kun yläpihalle ei enää mitään mahdu. Jotain helppohoitoista ja kauriille maistumatonta sinne voisi istuttaa – joku kiva havu voisi olla hyvä lisä.

Tontti oli pelkkä paljas savilätty, kun tänne 20 vuotta sitten muutettiin. Muutama paju ja koivu kasvoi tontin perukoilla. Pikkuhiljaa salaa siirsin metsästä (kai tämä rikos on jo vanhentunut, niin voi tunnustaa) muutaman kuusen- ja männyntaimen, ja nyttemmin on koivu ja haapa levittäytyneet niin, että niitä täytyy alkaa karsia. Ostotaimina hankittiin lehtikuusia, ja anopin ulkoilumaastoista siirrettiin terttuseljaa. Lähikalliolla kasvaneen pikkuisen tammen pelastin pihaan, sillä se ei olisi ohuella jäkäläpeitteellä jaksanut kasvaa. Viime vuosina olen alelaareista napsinut rhodoja lehtikuusten alle, ja haaveissa on vielä atsaleakin. Helmipihlajan bongasin jostakin, ja ihme kyllä, kauriit ovat toistaiseksi antaneet sen kasvaa. Eikä pidä unohtaa iki-ihanaa kirjovaahteraa, joka jaksaa sinnitellä talvesta toiseen.

Viattoman kysymyksen esitti lempääläläisen Haikalan puutarhan omistaja. Bongasin Haikalan viime vuonna, kun etsin mantsurianjalopähkinää, ja pakkohan sinne oli tänä keväänä tehdä toiviomatka, kun viimein lumen keskeltä taimitarha avautui. Olipa erikoinen paikka! Hieno, vanha pihapiiri, ja valtavan laaja istutusalue. Suurin osa kasveista kasvoi maassa, josta omistajat (todella mukava pariskunta) niitä lapioi asiakkaille.

Heti ensimmäisenä bongasin japaninsiipipähkinän ja vähän ajan päästä omistaja johdatti mantsurianjalopähkinöiden ääreen. Olihan siellä kaikkea muutakin ihanaa, kuten keltaoksakanukka ja kaikenlaisten jalopuiden taimia, mutta päätin olla riehaantumatta. Saarnivaahteraa kyselin ja sellaisen sain. Ihana puutarhuri valitsi parhaimman taimen ja sain siitä vielä alennustakin, kun taimen juurella kasvoi horsmaa. Hinnat yllättivät, sillä pähkinät olivat 20 €/kpl, eikä vaahterakaan maksanut kuin 15 €. Olin varautunut huomattavasti suurempiin hintoihin. Bonuksena vielä se, että kyseiset taimet ovat paikallista kantaa, eikä mitään Hollannin tuonteja. Selviämismahdollisuudet Pirkanmaan talvesta ovat siis suuremmat.

Ainoa päänvaiva on nyt arboretumin nimeäminen. Oma sukunimi ei käy, kun se on niin tylsä, samoin kuin tontin nimi (Haapala, siis oikeasti – kyllähän täällä haapaa kasvaa, mutta ois nyt voinut mielikuvitusta käyttää). Tontin luonnonvaraisten asukkienkaan nimiä ei voi käyttää, sillä Arboretum Lehtokurppa tai Arboretum Saukko ei niin kauhean hienolta kuulosta. Pitäisiköhän siitä tehdä nuorimmaisen kaima – Arboretum Alma?