Olen katsonut kaljuuntuvaa köynnösvehkaani sillä silmällä, että siitä varmaan täytyisi saksia yläosat maljakkoon juurtumaan ja heittää loput kompostiin. En tiedä juurtuuko vehka leikkeleistä, mutta ainahan kannattaa kokeilla. Siinä se nyt nököttää Ikean maljakossa ihmettelemässä.
Vilkuilin myös muita viherkasveja juurrutussilmällä ja totesin, että ainakin kultaköynnös Global greenistä voisi yhden hännän napata juurtumaan, ja uudesta lehtikaktuksestakin uskaltaisi lehdykän nipsaista, kun kasvi on niin tuuhea. Ohjeetkin sen juurruttamiseen löytyi: ensin pitää laittaa lehti makuulleen mullan päälle viikoksi ja suihkuttaa sitä joka toinen päivä. Sitten pitää nostaa lehti pystyyn ja upottaa yksi kolmasosa lehden tyvestä multaan. Ei kuulosta ylivoimaiselta. Pitää vain muistaa istuttaa matalaan astiaan, kun kuulemma syvässä ruukussa iskee mätä helpommin.
Gardener’s world vinkkasi Instassa, että rosmariinista voisi ottaa oksia juurtumaan. Sen voisi jopa donkata multaan ihan sellaisenaan. Pitääpä kokeilla, vaikka meidän rosmariinipuska onkin aivan valtava ja talvehtii toista talveaan olkkarin ikkunalla. Mutta kun se on noin elinvoimainen, niin kannattaahan siitä poikanen ottaa, josko se vaikka olisi perimältään yhtä sinnikäs. Toista noin jättikokoista kasvia ei meille talvehtimaan mahdu, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin, jos on tarvis.
Jotenkin ajattelin, ettei vielä tähän aikaan kannata laittaa mitään juurtumaan, mutta kyllähän tässä kovaa vauhtia mennään valoa kohti. Tänäänkin aurinko näyttäytyi ainakin minuutin ajan! Jos kasvi saa muutamassa viikossa juuret kasvatettua, niin sittenhän ollaan jo reilusti helmikuun puolella, mikä on hyvä aika laittaa kasvit multiin juurtumaan.
Nelson garden antoi vielä yhden saksimisvinkin: esikasvavat purjon taimet kannattaa parturoida noin puolivälistä, jotta niistä kasvaa tanakat :-0 Enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan ja siksi unohtanut purjot kasvimaan repertuaarista, koska niiden rairuohohuituloiden kasvattaminen on niin epätoivoista. Ehkä lisään nyt ostoslistalle vielä purjon siemenet. Ens viikonloppuna voisi vaikka ohimennen vilkaista Bauhausin siemenvalikoimaa.
Loppukaneettina päivän tuplat: aamupäivällä tontin päässä uiskenteli kaksi saukkoa! Toinen pieni ja toinen iso. Ison sukeltelua sain seurata parin minuutin ajan ja kuunnella, miten se puhisi joka sukelluksen jälkeen. Näin jopa sen etuhampaat, kun se puhisten ui kohti :-D Päivälenkillä lähti puiden latvasta kaksi pyytä, ja loppulenkistä havanna löysi räjähtäneen jäniksen (varmaankin ilves asialla, kun nähtiin jäljet muutama päivä sitten) ja hautasi kaksi jäniksenkäpälää hankeen.
Purjojen parturointia kannattaa tehdä taimikasvatuksessa, istutusvaiheessa ja sitten vielä myöhemmin kesällä. Tuntuu, että joka typistyksellä ne vähän tanakoituvat.
VastaaPoistaKateellinen saukkopongauksista. Meillä kulkee saukko tontin puroa pitkin, mutten koskaan ole onnistunut näkemään. Nousee purosta pihatielle ja ylityksen jälkeen pistelee mahalaskua tien toiselle puolelle :) Puro ja lähistön lammet on pikkuruisia ja jäätyvät pakkasjaksoilla, mutta joka vuosi ensilumien aikaan on ainakin kerran-pari kuljettu ruuanhakureissuilla.
Kiitos purjo-ohjeista. Nyt varmaan uskallan sen kasvatusta taas kokeilla :-)
PoistaOnpa hauskaa, että teilläkin saukko käy reissuillaan; on se niin sympaattinen otus. Saukon pisteet kohosivat entisestään, kun kuulin sen pistelevän poskeensa myös vesimyyriä, jotka ovat tällä tontilla melkoisia tuholaisia. Saukko saa siis anteeksi sen, että käyttää tontin päädyn siltaa vessanaan :-D