Navetta mukissa

 

Olin kyllä aikaisemmin kuullut termin pu erh, mutta en siitä sen kummempaa ajatellut kuin että jotain kiinalaista teetä kai se on. Sitten luin akkainlehdestä, että kyseessä onkin ihan oma teelajinsa: hapettamaton ja vuosikausia fermentoitu musta tee. Joka maistuu navetalle.

Pitihän sitä sitten kokeilla, ja kun Take T:ssä oli pu erhiä jos jonkinmoista, ostin kahta eri irtoteetä ja sitten noi kuvassa näkyvät, kivikovat kökkäreet, joita linnunpesiksi kutsutaan (kyllä ois munat rikki noin kovassa pesässä, suom. huom. Rivo-Riitan huom.).

Kyllähän sieltä melkoinen maaseudun tulevaisuus suuhun pölähti; aivan kuin mukillinen kanilan tai lampolan pehkuja. Sellainen kuiva heinä with a hint of papana. Kerrassaan omituinen kokemus, joka ei ensipuraisulta vakuuttanut, mutta koska pu erhiä on nyt semmoiset 300 g kaapissa, niin pakkohan se on pois juoda. Ehkä makuaisti kouluttautuu ymmärtämään pu erhin herkullisuuden. Eikös ne sano, että uudet maut vaativat 15 maistelukertaa, ennen kuin niihin tykästyy. Vielä siis 10 kuppia, niin tuota voinee irvistelemättä juoda.